Kakslauttanen Arctic Resort – lunta ja iglujen ihmeitä 800 eurolla yö

Lappi vetää minua puoleensa. Tänä vuonna päätin viimein ottaa tämän kiehtovan, ”villin” pohjolan paremmin haltuun, ja omistaa talven kotimaan matkailulle.

Lappiin pääsee kätevästi ja ympäristöystävällisesti yöjunalla vaikka vain viikonlopuksi; lauantaiaamuna herää Rovaniemen asemalla ja maanantaiaamuna taas etelässä.

Päätin toteuttaa haaveeni ja vierailla Lapin tunnetuimpiin luksuskohteisiin kuuluvassa Kakslauttasessa, jonka kuuluisat kuvat ovat hurmanneet minutkin.

Kakslauttanen on tunnettu lasi-igluistaan, joista ensimmäinen rakennettiin jo 2001. Nykyään lasi-igluja tarjoaa yksi jos toinenkin paikka Lapissa, mutta Kakslauttanen oli tiettävästi ensimmäinen.

Lasi-iglu on osittain maan alle kaivettu hotellihuone, jonka lasikatto mahdollistaa revontulten ihailun oman huoneen lämmössä. Koko konsepti pohjautuu revontulten bongailuun. Ja ovathan lasi-iglut eittämättä myös aika kiehtovan näköisiä.

Tämän (linkin takana olevan) kuvan on kuulema nähnyt yli miljardi ihmistä. Kuvassa valaistut lasi-iglut hohtavat arvoituksellisesti kaamosajan sinisessä illassa.

Kiitos sen kuvan, Kakslauttanen on tunnettu ympäri maailmaa. Linkin takana olevasta YLEn artikkelista voi myös lukea Kakslauttasen historian. Kuopiolainen Juhani Eiramo perusti Kakslauttaseen 70-luvun alussa turvekattoisen tienvarsikahvilan ja rakensi ympäristöön kahdeksan mökkiä. Siitä on nyt tultu tämän päivän luksus-resorttiin, jossa asiakaskunta on lähes yksinomaan ulkomaalaista.

Vieraillessamme sisareni kanssa Kakslauttasessa, olimme todennäköisesti paikan ainoat suomalaiset sillä hetkellä. Respan nainen muisteli kohdanneensa suomalaisen vieraan edellisen kerran kaksi viikkoa aiemmin.

MITÄ KAKSLAUTTASESSA VOI TEHDÄ?

Pääsääntöisesti tänne tullaan nauttimaan majoituksesta kuuluisissa lasi-igluissa keskellä lumista satumaata, ja ihailemaan revontulia. Jututtamamme ulkomaiset vierailijat tuntuivat olevan kaikki yhtä mieltä siitä, että paikka todellakin on talven ja lumen paratiisi. He tulevat näkemään ja kokemaan lunta, kylmää ja tietysti revontulia.

”Halusimme tulla sinne, missä on todellinen winter wonderland ja puhtain luonto”, sanoo hollantilaispariskunta silmät tuikkien, kun kysyn miksi he valitsivat pohjoismaista juuri Suomen Lapin. Voisihan sitä myös mennä Norjan tai Ruotsin Lappiin – jotka moni mestä suomalaisista ehkä vaatimattomuuttamme mieltää ”meidän Lappia” vetovoimaisemmiksi. ”Kun Norjalla on ne vuonotkin ja silleen…”

Ihan turhaan olemme vaatimattomia. Suomen Lapilla ja koskemattomalla luonnollamme on upea maine, ja vieraat ovat todella vaikuttuneita.

”This is definitely worth it!” vastaa rouva Briteistä. Hän on saapunut Kakslauttaseen Norjan puolelta Kirkenäsistä.

Kun kommentoin Kakslauttasen hintatasoa, ja selitän, että moni suomalaisperhe valitsee mieluummin parin viikon loman etelässä kuin maksaa viikonlopusta Kakslauttasessa, brittipariskunta näyttää hämmentyneeltä. ”Niin, paikkahan on todella kallis”, painotan.

Pariskunnan ilme kertoo, että kaikki on suhteellista. Heille tämä on kaiken arvoista ja fantastinen paikka.

Ja hienoa niin.

Entä minä? Palkittiinko odotukseni? Oliko haavekohteeni hintansa arvoinen?

Vastaan kysymykseen jutun lopussa. Lähdetään nyt kierrokselle Kakslauttaseen.

Kuva: Kakslauttanen

Resort koostuu nykyään kahdesta kylästä, East ja West Villagesta. Kuvassa on West Village, jossa minä ja sisareni majoituimme. West on uusi alue, East se alkuperäinen resort.

Läntinen kylä on isompi ja sinne on rakennettu enemmän tekemistä ja näkemistä.

West Villagessa on mm. iglunäköalatorni, taidegalleria, ravintola, matkamuistomyymälöitä, kokoustiloja, Joulupukin Talo ja pian valmistuva planetaario.

West Villagen näköalatorni

Kelo-iglu

MAJOITUS

Kakslauttasessa voi majoittua lasi-igluissa, kelomökeissä tai iglun ja mökin yhdistelmässä; kelo-iglussa. Tarjolla on myös maan alle kätkeytyvä hääkammi sekä 1930-luvulla rakennettu perinnetalo, sekä pieni määrä lumi-igluja.

Kelo-iglut ovat resortin uusin majoitusmuoto. Varasin sellaisen.

Kelo-iglusta on sanottavana seuraavaa:

  • Se on upea
  • Sen hinnoittelu on järjetön

Kelo-iglumökkiin mahtuu kuusi ihmistä; siellä on kunnon vuoteet neljälle ja lisäksi kerrossänky kahdelle.

Hinta kahdelle? Tammikuussa (hiljaisempi sesonki) 867€ / yö. Lisähenkilöt? 333 € per henki…! Luit oikein: kolmesataa-kolmekymmentä-kolme euroa. Lisää. Per naama. Myös niiltä jotka nukkuvat yksinkertaisessa kerrossängyssä.

Olin alun perin ajatellut pyytää reissuun mukaan useammankin perheenjäsenen, kuvitellen että mökin hinta on sama majoittujien määrästä riippumatta. Hinnan kuullessaan muut mukaantulijat suorittivat exitin suunnitelmasta. Kelo-iglu yhdeksi yöksi kuuden hengen porukalla maksaisi 2229 euroa. Huh!!

Mitä 867 eurolla saa? Sillä saa tämän mielettömän ihanan mökin.

Kyllä, se on viihtyisä. Se on kodikas. Se on rustiikkinen. Ei telkkareita. Ei modernia viihdettä. Vain takka ja se kuuluisa iglu.

Mökissä on myös oma sauna.

Jossa tosin on aika laimeat löylyt tekevä kiuas – jalat pysyvät viileinä ja vettä saa heittää kauhatolkulla että ylälauteella alkaa yhtään tulla hiki.

Saunasta suuri miinus. Emme lämmenneet lauteilla sen vertaa, että olisimme viitsineet edes käydä ulkona piehtaroimassa lumessa.

Entä takka? Sen saa käyttöönsä lisämaksusta (!).

Sylillinen puita ja takan sytytyspalvelu maksaa 35€. Takkaa ei saa sytyttää itse. En tosin tiedä miten sitä valvotaan, mutta harva turisti varmaankaan raahaa tänne itse mukanaan puita.

Ensimmäisen illan jälkeen seuraavat takansytytykset maksavat 15€, samoin lisäsylillinen puuta on 15€.

Hmmmm.

Joo. Mökki todellakin on ihana.

Mutta….

…kyllä tässä on rahastuksen makua.

Ymmärrän, että resortin rakentaminenkin on maksanut paljon enkä odota ison kelomökin olevan halpa, mutta yli 300€ veloitus per lisähenkilö saa kyllä kurkun kuivaksi. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta motiivia kuin rahastus.

Kaksi ihmistä tai viisi ihmistä, sama mökkihän heillä on käytössä joka tapauksessa. Samat lakanat ja pyyhkeet hotelli pesee yöpymisen jälkeen, oli niitä käyttänyt yksi tai kuusi henkeä.

RAVINTOLA

Kakslauttasen West Villagessa asiakkaita palvelee Aurora Restaurant, East Villagessa Kelo Restaurant.

Jotain saatoin arvella ravintoloiden tasosta jo siitä, ettei niiden menu ole nähtävissä resortin nettisivuilla. Eihän tänne pääasiallisesti olla syömään tulossakaan, eikä asiakkaiden ilmeisesti odoteta olevan kovin kiinnostuneita ruokalistasta ennen paikalle saapumista.

Yllätykseksemme illallisen kerrottiin kuuluvan majoituksemme hintaan, vaikka nettisivujen varaustiedoissa sitä ei mainita. Meillä oli siis half-board.

Majoituspakettiin kuuluva illallinen on fixed, eli sitä ei tilata a la cartelta. En tiedä olisivatko a la carte -annokset olleet fiinimpiä esillepanoltaan, mutta meidän illallisemme oli sekä maultaan että esillepanoltaan tavallista kotiruokaa. Ihan hyvää, mutta ei sellaista, mitä ehkä kuitenkaan odottaisin luxus-resortista.

Vegaanille (sisareni) oli tarjolla vegaaninen annos pyydettäessä.

Seuraavana iltana tarjolla ei ollut lainkaan kalavaihtoehtoa, ja kun en syö lihaakaan, sain lautasellisen kasviksia ja curry-kastiketta.

A la carte -menu oli yksinkertainen, ulkonäöltään Rosso/Amarillo-tyyppiselle kartongille painettu lyhyt lista, jossa oli tyypilliset lappilaiset poro- ja kalaruoat. Kasvisruokavaihtoehtoja oli yksi. Ei mitään erityisen innostavaa.

Aamiaisbuffet oli riittävä, mutta ei sekään millään lailla linjassa luxus-imagon kanssa.

Tarjolla on tyypilliset leikkeleet, perusjuustot, jauheesta valmistettua munakasta, bulkki-kylmäsavulohta ja kalpeita vihanneksia. (Anteeksi, tiedän kuulostavani nyt ehkä tarpeettoman kriittiseltä mutta muistetaan, että tässä paikassa majoitushinnat lähtevät 500 eurosta. Sillä odottaa saavansa muutakin kuin bulkkiruokaa aamupalapöydässä.)

Aamiaisella vegaaneja on huomiotu vain kasvimaidolla, jota saa erikseen pyytäessä. Mitään vegaanisia levitteitä ei ole tarjolla, ei edes margariinia.

Eräältä resortin kuljettajalta saimme kuulla, että aamiaisen heikkoa tasoa kommentoidaan säännöllisesti. Palaute ei ilmeisesti ole johtanut toimenpiteisiin. Tuleehan tänne maksavia asiakkaita maailman ympäri joka tapauksessa.

LOPPUYHTEENVETO

Elämys Kakslauttanen

Kyllä. Paikka on puitteiltaan maagisen ihana.

Kyllä. Majoitus on riittävän hieno, tunnelmallinen ja erilainen että voi ymmärtää asiakkaiden tulevan tänne jo sen takia.

Mutta:

Ei. Paikka ei vastaa kokonaisuudeltaan sitä luksusta, minkä hintataso sanelee.

Ei. Hinnoittelu saa irvistämään ja viimeistään takkatulipolitiikka luo väkisinkin fiiliksen rahastuksesta. Kai takan käyttöoikeus ja edes yhden illan polttopuut voisivat kuulua tällaisessa paikassa peruspalveluun ja huoneen hintaan!

Palvelun ja imagon kohtaamattomuus. Kakslauttanen jättää kevyesti fiiliksen siitä, kuin saapuisit vieraaksi kansainväliseen leirikouluun.

99% henkilökunnasta on ulkomailta ja edustaa yli 35 kansallisuutta. He saapuvat joukoin Kakslauttaseen kokemuksen vuoksi – heillekin tämä arktisissa oloissa vietetty sesonki on omansalaista lomaa; he tulevat tänne saadakseen tutustua Lapin talveen ja eksoottisiin oloihin.

Eräs työntekijä kertoi, ettei taloutensa puolesta edes tarvitse työtä tällä hetkellä, mutta tuli Kakslauttaseen töihin vain koska nauttii pohjoisen talvesta.

Henkilökunta on reipasta, rentoa ja iloista, mutta olemukseltaan enemmänkin sellaista, jota odotat kohtaavasi hostellissa Berliinissä, et luksus-resortissa.

Ja vielä se viimeinen: suuren resortin epähenkilökohtaisuus. 

En useinkaan (no, koskaan?) käy resorteissa tai suurissa ketjuhotelleissa siksi, että ne ovat tunnelmaltaan usein etäisiä. Niissä ei saa henkilökohtaisuuden kokemusta. Et koskaan tapaa paikan omistajia etkä saa pintaa enemmän kosketusta paikan historiaan tai sydämeen. Saakohan joku kiinni siitä mitä tarkoitan…

Muuten, Kakslauttasen puhelin- ja varauspalvelukin on ulkoistettu Viroon, eli voidaan puhua myös ihan konkreettisesta etäisyydestä. Kun soitat Kakslauttasen numeroon, soitat toimistoon Tallinnassa. Tämän toimiston henkilökunta tuskin on koskaan edes käynyt Kakslauttasessa. Palvelu tapahtuu englanniksi, niin puhelimessa kuin paikan päällä resortissa. Tätä perustellaan Kakslauttasen kansainvälisyydellä.

Kun kävin Kakslauttasessa, kävin katsomassa upeaa palaa Suomen Lappia. Majoituin tunnelmallisessa mökissä joka on tehty (toivon mukaan) suomalaisesta puusta. Söin suomalaista ruokaa. Nautin kuvankauniista ympäristöstä.

Mutta siltikin, en tuntenut että oikeastaan kävin jossain. En saanut paikkaan kosketusta. Se ei jättänyt minuun sellaista lämpöä ja hymyä kuin matkakohteet (mitkä tahansa kohteet, vaikka ihana kahvila!) parhaimmillaan jättävät.

Paikka on ehkä lopulta… liian harkittu, liian suunniteltu. Ja lopulta konseptia ei kuitenkaan viedä loppuun asti, jotain taiasta jää puolitiehen.

Kaikki ovat Kakslauttasessa vain käymässä, niin vieraat kuin työntekijät. Kakslauttanen on fantasia, joka on ihana nähdä. Mutta onko fantasialla sielua?

Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kakslauttaseen:

Junat Tampere- Rovaniemi – Tampere: säästölippu 27,50€ / suunta

Bussi Rovaniemi – Kakslauttanen: menopaluu 82,05€

2 yötä Kelo-iglussa puolihoidolla 1734€

*

Ehkä seuraavalla reissullani viikon päästä tulee enemmän sitä Lapinlapin fiilistä..?

Kommentit (37)
  1. Mä olen jotenkin ihan sanaton tosta hinnasta :D

  2. ”Ei. Hinnoittelu saa irvistämään ja viimeistään takkatulipolitiikka luo väkisinkin fiiliksen rahastuksesta.”

    En kyllä ihan ymmärrä tätä. Totta kai kyse on rahastuksesta. Kakslauttanen on puhtaasti turistipaikka ulkomaalaisille turisteille, joille pelkästään Lapissa olo on upea kokemus. Olen kyllä itse sitä mieltä, että kiinalaisilta ym. turisteilta kuuluukin ottaa rahat pois, niillä sitä riittää. Suomalaisista lapinmatkailijoista tuskin monikaan käy näissä ulkomaalaisille turisteille suunnatuissa paikoissa, vaan suosivat ihan normaalia mökkien vuokrausta, eräkämppiä, telttoja jne. Mökkejä kyllä saa ihan kohtuu hinnalla vuokrattua ja puutkin saa kaupan päälle :)

    1. Jep, Kakslauttanen on suunnattu pulleakukkaroisille ulkomaisille turisteille, mutta kyllä luksustakin voi myydä tyylillä ja rahalle voi luoda vastinetta. En pidä katteetonta rahastusta positiivisena asiana millekään kohderyhmälle, minusta se on noloa ja kertoo omaa tarinaansa yrityksen arvoista.

      Lapin hinnoista; kyllä suomalaisillekin suunnatut paikat osaavat hintaa ottaa. Lappi ei talven huippusesonkina ole varsinaisesti mikään edullinen lomakohde. Toki Kakslauttasen kaltaiset paikat ovat ihan omaa kategoriaansa, mutta ei Lappi halpa kohde ole talvella. Lomailutyylejä ja -mieltymyksiä on myös monia; eivät kaikki Lappiin tulijat halua majoittua telttaan.

      Jos Lapissa haluaa majoittua tähän aikaan vuodesta mukavassa paikassa hienoilla näkymillä ja palveluilla, on varauduttava maksamaan aika lailla enemmän kuin etelän lomien majoituksesta. Samalla ymmärrettävää (Suomi on kallis maa ja elinkustannukset lämmityksineen Lapissa huomattavasti kalliimmat kuin Välimeren olosuhteissa), mutta samalla sääli siksi, että monella suomalaisella ei ole varaa lomailla omassa kotimassaan ja he valitsevat jo siksi lomailla muissa maissa.

      En pidä ajatuksesta, että persoonalliset Lapin helmet elämysmajoituksella olisivat vain ”rikkaita kiinalaisia” varten, kyllä meissä suomalaisissakin on niitä jotka haluamme kokea erityisiä paikkoja oman maamme sisällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *