Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kaikki lähti

Karvat siis.

En olisi kuun alussa uskonut että a) tulen yks-kaks kirjoittamaan blogiin ”villipuutarhasta” ja b) muutamaa viikkoa myöhemmin olen naku.

Se vain oli kokeiltava.

Miehellä saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun kun laitoin hänelle tänään aiemmin pienet kuvaterveiset. Sen siitä saa kun kehottaa toista vähän ”siistiytymään”. ;D (Apua, anoppikin lukee näitä juttuja… :D)

Teidän kommenttinne ja keskustelu aiheesta sai minut lopulta niin uteliaaksi täyshoidon suhteen että päätin, että 37-vuotiaana sellaisen voisi jo lisätä kokemuskenttäänsä.

Keskustelua lukiessa kävi ilmeiseksi, että kyseessä on pitkälti myös ikä- ja sukupolvikysymys, itse edustan ikäluokkaa jonka teiniydessä alakerran trimmaus ei millään muotoa kuulunut yleisiin kauneusrutiineihin, tai ainakaan sellaisiin joista kukaan olisi puhunut ääneen tai lukenut vinkkejä lehdistä. Brasilialainen tarkoitti eteläamerikkalaista tyyppiä joka puhuu portugalia.

Tänään tuli koettua toisenlainen brasilialainen.

Sokerointi_IMG_2481

Miltä se tuntui?

No sanotaan, että sattui ihan *elvetin paljon enemmän kuin odotin. Melkein tuli huuto ensimmäisen 5 minuutin aikana. ”Saako täällä huutaa?” kysyin. Kyllä saa, se on ihan normaalia, hoitaja sanoi. Paidan selkämys oli hetkessä tuskan hiestä märkä ja paita lensi tuolille muiden vaatteiden joukkoon. Sain purtua hampaat yhteen enkä huutanut, mutta kohta oli pyydettävä taukoa sillä kipu oli niin huumaava. Kun uskalsin vilkaista alas näin jotain niin punoittavaa että nykäisin katseen saman tien ylös. Hikipisarat karpaloivat. Nyt tää vain tsempataan tässä, ei voi lähteä keskenkään pois.

Sokerointi_IMG_2478

Jotenkin selvisin loppuajankin huutamatta, ja toimenpide oli ohi hyvinkin nopeasti. Ei siinä tainnut mennä kuin runsas vartti.

Katsoin alakertaa. Ei hemmetti, kyllä se vain nauratti. Paluu esipuberteettiin.

Kotihoito-ohjeissa neuvotaan välttämään hikoilua ainakin 12 tuntia karvanpoiston jälkeen. Jep, sali jää kyllä väliin huomennakin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta estävät karvojen sisäänkasvua. Kuorintatuotteeksi suositellaan öljy- ja sokeripohjaista, koska se on hoitavin. Kyllä, tämän tiesi tätikin. :)

Kipu hiipui hyvin nopeasti puettuani päälle, ja loppupäivän on tuntunut sellaista ”hellää polttelua”, että tietää että tarhaa on hoideltu jollain vähän ”ronskimmalla haravalla”. Mielenkiinnolla jään seuraamaan muita ”sfinksiin” liittyviä kokemuksia ja sitä, miten nopeasti karva kasvaa takaisin.

Ja sitä, tuleeko mulle halu palata ”sokeriteurastajan” penkille toistekin…! ^_^ Kivun tuntemusten pitäisi ainakin hellittää seuraavilla kerroilla.

Sokerointi_IMG_2484

Jos sokerointi on vähemmän tuttu juttu jollekulle muullekin kuin minulle, niin laitan tähän loppuun pähkinänkuoressa sokeroinnin etuja muihin karvanpoistomenetelmiin verrattuna (saamani kotihoitoesitteen ja jutustelumme mukaan):

  • Sokeri on täysin luonnonmukainen tuote eikä sisällä allergisoivia aineita tai vahvoja kemikaaleja
  • Iho pysyy karvattomana pidempään, sillä sokeroinnissa karvat poistetaan karvan kasvusuunnan mukaisesti, jolloin karvat eivät pääse katkeilemaan
  • Iholle hellävaraisempaa kuin höyläys ja sheivaus jotka rasittavat ihoa mekaanisesti ja ovat ihon pinnalle rankempia kuin sokerointi
  • Ihon pysyessä pidempään karvattomana ei poistotoimenpiteitä ylipäänsä tarvitse suorittaa yhtä usein = iho säästyy
  • Sokerilla saadaan poistettua jopa alle 2 mm:n pituista karvaa
  • Sokeroinnin avulla karvankasvu vähenee ja heikkenee

Nyt ei sitten tarvitse ainakaan pariin-kolmeen viikkoon miettiä tursuaako Boratit! ^_^ Hoitajan arvion mukaan mun karvanlaadulla seuraavan toimenpiteen tarve voi olla vasta kuudenkin viikon päästä. Katsellaan. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auts.

Kommentit (89)

  1. neea

    Mä oon välillä tehnyt tuota sokerointimassaa itse jalkoja varten. Oli kyllä tosi kätevä, kun jalat pysyivät sileinä pitemmän aikaa. Itse asiassa juuri kesäisin ei kuitenkaan tule sokeroitua, sillä sokerointi ei onnistu kunnolla aivan pieneen sänkeen, vaan on kasvatettava vähän pitempi. Talvella taas juuri kiva juttu, kun sänki ei haittaa, eikä muutenkaan jaksaisi höyläillä jatkuvasti.

    Oma sokerointimassani ei kyllä soveltunut kainaloille tai bikinialueille :D Kokeilin pari kertaa, mutta taivealueeni olivat kai niin kuumat, että sokeri vain suli karvoihin kiinni… :D

  2. Jupitermoon

    Minä sokeroin itse lähes kaikki karvat alhaalta pois, pieni tupsu jää eteen. Sokerin keittelen itse, youtubessa on hyviä videoita. Mua homma ei oikeasti satu yhtään. Hankalinta on löytää sopiva asento. Välillä istun pöntöllä ja välillä toinen jalka pyykkikoneen päällä. Ennen kuin löysin sokerin vetelin kuumaa vahaa jalkoväliin ja se tuntui, mutta sokerointi vain hieman nipistää. Liittyyköhän tämä siihen, että itse tuottaa kivun vs joku toinen tuottaa kipua? Ja mikä parasta, tämähän maksaa vain pari senttiä kerta kun yhdestä sokerinkeittelystä saa sokeria puolen vuoden tarpeisiin. Tahmeaahan homma on, mutta en voi muuta kun suositella. Paikat pysyy sileinä nelisen viikkoa.

    • Bulgarialainen lammaspaimen

      Hitsit vieköön. Ite haluisin sokeroida alakerran kans ja oon joskus yrittänytkin, ennvaa saanu toimivaa sokruu tehtyy. Ei siis yksinkertasesti tarttunu karvat siihen. Siksi oon joutunu höyläämään ku ei oo varaa mennä mihinkään ja ku karvojen kasvuvauhti on iha supernopee nii ois kiva jos voiskin sokeroinnin tehä ite. Millä hakusanoilla; suomeks vai englanniks löytyy hyvät ohjeet?

  3. milipili

    Auuuuh , meinasin kokeilla kotona, sokerin teen iha ite =D

  4. Ninneri

    Mä oon käyny vahauksessa tai sokeroinnissa suht tasaiseen tahtiin nyt viitisen vuotta. Välillä (yleensä talviaikaan) tulee parin kuukauden tauko mutta viimeistään kevään tullen tulee mentyä taas. Saan sokeroinnilla tai vahaamalla täysin karvattoman ihon noin kolmeks viikoks ja yleensä käynkin viiden viikon välein käsittelyssä. Mulle ei sheivaaminen sovi, iho ärtyy ihan tajuttomasti ja jos aamulla sheivaa niin illalla on jo sänki. Ei kiitos!

    En ota enää nykyään täysbrassia vaan jätän tohon päälle semmosen siistin kolmion. Muuten olis liian pikkutyttö-olo :D Jo tosiaan mitä häveliäisyyteen tulee, ainoa kerta kun meinas alkaa hävettään oli kun kuukautiset alko samana aamuna yllättäen ja menin kuukuppi tulppana sokerointiin. Eikä siinäkään mitään, kosmetologi sano etten todellakaan ole ainoa jolle on käynyt niin! :)
    Plussana meistä on luottokosmetologin kanssa tullut sen verran hyviä kavereita et alakerran hoito muistuttaa melkein kampaajalle menoa kuulumisten vaihtoineen, ollaan muutaman kerran käyty yhdessä viihteelläkin :)

    • Sanni

      Plussana meistä on luottokosmetologin kanssa tullut sen verran hyviä kavereita et alakerran hoito muistuttaa melkein kampaajalle menoa kuulumisten vaihtoineen, ollaan muutaman kerran käyty yhdessä viihteelläkin :)

      :) :)

      Mua mietitytti tuon käsittelyn aikana kaiken maailman muut kiusalliset asiat (kuin menkat) mitä saattaisi käsittelyn aikana käydä… Kukaan esim. tuskin haluaa syödä pussillista herneitä ennen sokerointiin menoa… ;D

  5. Minä vain

    Hei!
    Voisitko tehdä juttua joskus karvojen laserpoistosta (jos sinulla olisi jokin tuttu tai muuta vastaavaa). Olen menossa piakkoin. Jollekin karvankasvu voi olla todellinen ongelma ja haitata naisellisuuden kokemista :(

    • Sanni

      Pelkäänpä että tuollaista juttua en taida olla kiinnostunut kokeilemaan, on varmaan sen verran arvokas käsittely. Ymmärtääkseni pysyvään tulokseen vaaditaan useampia hoitokertoja..? Omat karvat eivät kuitenkaan niin valtavasti häiritse että olisin valmis sijoittamaan laser-kokeiluun satoja euroja, taidetaan liikkua melkein tonnissa.

      • Eeva

        Myöskään laserkäsittely ei luultavasti toimisi sulla kun ihokarvojesi pigmentti on niin vaalea eli varmaan menisi hukkaan rahat.

        • Minä vain

          Olisiko jollain kokemuksia tästä? Olen menossa ja teen mitä vain että saan apua. Asun mieluummin vaikka kodittomana kun kaikki rahat menee siihen en vaan jaksa enää.

    • Titi

      Kissis-blogista löytyy juttua tuosta laserkäsittelystä. :)

  6. satu

    Anteeks mutta :D

    Siis vasta kuuden viikon päästä?!?! Mä joudun käymään 2,5 vkon välein… raportoihan miten tilanne etenee, mua kiinnostaa miten karvat kasvavat takaisin. Kukaan kaveri ei käy ja tuntemattomilta ei kehtaa alkaa kyselemään :D

    • Sanni

      Siis vasta kuuden viikon päästä?!?!

      Joo, no eihän sitä vielä tiedä :D Tämä oli vain kosmetologin veikkaus karvan laadun perusteella.

      Voin raportoida tänne milloin ja miten karvat alkaa kasvaa takaisin :)

  7. NG

    Ei hyvänen aika; sokeroinnin tarkoitus ei ole sattua noin pahasti!
    Puutarhan voi siistiä kivuttomamminkin, ja se onnistuu lämpimällä sokerimassapallolla pyöritellen.. vaatii oman tekniikkansa, oikean kulkusuunnan ja voimakkuuden löytämiseksi, mutta toimiessaan ei pikku nyppäisyä enemmän tunnu.
    Sillä saa kaiken pois juurineen, eikä punaista näppyäkään pitäisi syntyä..
    Maksaako joku todella kuvaamasi kaltaisesta kidutuksesta? Kaikenlainen kidutus pitäisi EU:n alueella olla kiellettyä, mutta se ei kai koske naisten kauneudenhoitoa…

    • NG

      PS. Ohjeita tuohon kertomaani sokerimassatekniikkaan (tuhansia vuosia vanha menetelmä useissa kulttuureissa…) löytyy netistä vaikka kuinka, esim. YouTube-videoita. Sillä saa sääreit sileiksi, puskan siistiksi (tai pois, jos joku haluaa.. en kyllä tajua, miksi), ja periaatteessa kainalokarvatkin pois.
      Kasvohaituvien ja viiksien poistamisessa sen lisäksi käytetään lankamenetelmää, jota en kyllä osaa, mutta johon myös löytyy netistä toimintaohjeita :)

      • Sanni

        Lankamenetelmän tunnenkin kun entinen kollegani (Afganistanista) hallitsi sen :) Siellä päin se on kai hyvinkin yleinen.

        Tuosta antiikkisesta pyörittelevästä sokerimassatekniikasta, jos se on kivuttomampi kuin tuo ”moderni” mutta silti yhtä tehokas, miksihän sitä ei käytetä hoitoloissa..?

        • NG

          Ehkä siksi, että Suomessa on säännöt ja standardit hoitolakäytännöille, ja tuo massanpyörittelykeniikka ei ole meille rantautunut …? Repäisytekniikka on kai sen verran juurtunut koulutuksiin :)

          Sokeripallon pyörittely / massan veivaaminen vaatii omanlaisensa oppimisen, sitä ei ole kai missään tarjolla. Mutta kotioloissa sen oppii helposti… omaksi siisteydeksi.

          • Tanja

            Pakko puuttua tähän karvakeskusteluun minunkin…

            Kyllä Suomessakin tehdään ihan sokerointia joka on pelkästään sitä massalla pyörittelyä, ainakin meille sitä koulussa opetettiin kun kosmetologiksi opiskelin ;) vahauksessa sitten käytetään kankaita/lappuja millä vaha+karvat repäistään iholta.

            • NG

              Asia selvä, en tiennyt tätä.

              Joka tapauksessa, siistimisoperaatio sokeripallolla on itselleni subt kivuton, myös se intiimialuieden osio… Kangaskaistaleella repäisy taas, huh, ajatus jo kauhistuttaa ja nipistää..!

    • Sanni

      Ei hyvänen aika; sokeroinnin tarkoitus ei ole sattua noin pahasti!

      Aa, kaikki keneltä olen asiasta kuullut ovat sanoneet että ensimmäinen tai ensimmäiset kerrat sattuvat käytännössä aina. Kyllä mä tuon kivun ymmärränkin, sattuuhan se kun jotain kiskaistaan ihosta juurineen. Ihmisten kivunsietokyvyt vain vaihtelevat, toisille sama käsittely tuntuu kenties pieneltä nyppimiseltä kun joku toinen melkein pyörtyy kipuun. Mä olen aina ollut tosi huono kestämään kipua.

      Maksaako joku todella kuvaamasi kaltaisesta kidutuksesta?

      Ylempään viitaten: kivun kokemus ei varmasti ole kaikilla yhtä voimakas kuin minulla.

      Kaikenlainen kidutus pitäisi EU:n alueella olla kiellettyä, mutta se ei kai koske naisten kauneudenhoitoa…

      XD XD No, vapaaehtoisestihan tuonne mennään… ^_^

      • NG

        Tässä tarkoittamassani sokeroinnissa nimenomaan on kyse massalla pyörittelystä, ei kangasliuskalla repäisystä (autsh…).. Paljon kivuttomampi ja lempeämpi toimenpide, mutta sokeriseoksen oikeanlaisen koostumuksen saavuttaminen ja sen käsittely vaativat jonkin verran harjaantumista.
        Minua on siis sekä sokeroitu että olen itse sen tehnyt – säärikarvat menevät suht kivuitta toisenkin henkilön käsissä, intiimialueita en jätä kenenkään muun käsiteltäväksi kuin itseni….

        • Sanni

          Tässä tarkoittamassani sokeroinnissa nimenomaan on kyse massalla pyörittelystä, ei kangasliuskalla repäisystä (autsh…)..

          Mulle tehdyssä sokeroinnissa ei myöskään käytetty kangas- (tai muutakaan) liuskaa, pelkkää sokerimassapalloa. Ainakin siltä se mun silmään näytti, kosmetologilla oli kädessään vain pehmeä pallura jonka tulkitsin olevan pelkkää sokeria.

      • Etusormi

        Huh, niin menin sekaisin oman kokemukseni muisteloista, että en tiedä mihin hävisi äskeinen viesti. Saattoi tulla jo tai olla tulematta mutta siis kerran olen käynyt alakerran sokeroinnilla ja todennäköisesti siihen kertaan jääkin. Olin synnyttänyt pari kuukautta ennen kyseistä tapahtumaa mutta sekään ei vetänyt vertoja tuolle kivulle. :P Olin saanut lahjakortin puskatrimmarille vitsinä mieheltä, koska olin uhkaillut hänen joutuvan mun alakertaan siistimishommiin ennen H-hetkeä. H-hetki kuitenkin saapui ennemmin kuin piti ja niin kovalla vauhdilla, että jäi kaikenlainen karvoista stressaaminen sekä kivunlievitys. Oman kokemuksen pohjalta sanon, että synnytys au natural oli paljon kivuttomampi kuin tuo karvojen kiusaaminen sokerilla. Toki hieman vähemmän aikaa kesti mutta kipukin oli pahempaa, repivämpää. Jokainen kokee toki subjektiivisesti mutta en ehkä ole valmis siihen kipuun vain sileän ihon vuoksi. Ja arvaas paljonko mietitytti tuo alakerran kunto ja näky synnytyksen jälkeen… :D

        • Sanni

          en tiedä mihin hävisi äskeinen viesti. Saattoi tulla jo tai olla tulematta

          Vain tämä tuli :)

          Huhhuh miltä sun kokemus kuulostaa…! :-O Okei, mulla ei ole kokemusta synnytyksestä mutta olen kuvitellut sen olevan kivuliainta mitä nainen voi kokea terveessä elämässä (pahoinpitelyt eivät kuulu tähän…). Tosin synnytyskipu on varmasti kovin erilaista tuohon ”tukistamis”kipuun herkällä ihoalueella… Mutta jos ajattelee kipua vain yleisenä epämiellyttävänä fyysisen tuskan tuntemuksena, ja sokerointi meni sillä saralla synnytyksen ohi… huh…

          Ihmisillä on tosiaan hyvin erilainen kivun sietokyky. Toisethan eivät esimerkiksi yhtään kestä hiusten reipasta harjaamista (vaikka kampaajalla) kun päänahkaan sattuu tosi herkästi. Mulla päänahka on aika parkkiintunut, aika kovasti pitäisi repiä että sattuisi kunnolla… Mutta tuo alakerta… Oli aika jännä kokea niin voimakasta kipua että keho repeää hikeen ja oli pakko pitää taukoa, se oli todellakin eka kerta kun koen niin voimakasta fyysistä kipua.

          Ja arvaas paljonko mietitytti tuo alakerran kunto ja näky synnytyksen jälkeen… :D

          Voin kuvitella ^_^ Tosi korkea prioriteetti..! :D

          • Eevi

            Joo, toisilla meistä synnytys ON kovin kipu, mitä joutuu kokemaan. Menisin karvojenpoistoon koska vaan, verrattuna siihen, että nyt on taas kohta käsillä nelikilosen ihmisen pungerrus alapäästä…

            • Sanni

              Onnea :) Voin kuvitella että kipu kuitenkin unohtuu pian kun saa nyytin syliin…

          • Etusormi

            Kipuja on tosiaan hyvin monenlaisia. Synnytyksessä kai on mukana myös iso liuta erilaisia hormooneja, jotka enemmän tai vähemmän auttavat tilanteessa. Ja pää niin sekasin, että kaikkea edes huomaa tuntea. :D Ja kipukynnyksiäkin niin monenlaisia. Olen kuullut useampaankin otteeseen, että minulla on aika korkea kipukynnys mutta tuo karvojen poisto oli niin erilaista kuin mikään muu. Siis juuri se repivyys tuntui niin tuskalta ja todellakin nousi tuskanhiki, kuten mainitsit. Onpa nyt ainakin koettu sekin ihme. :D

  8. Anni

    Huh huh, varmasti mieleenpainuva kokemus. Mulle riittää kyllä edelleen vaan pieni siistintä uikkarikautena. :)

  9. Ella/Edgy Beauty

    Huikee postaus :D Kävin ennen säännöllisesti sokeribrassissa ja kyllähän se sattui, mutta ajan kanssa hommaan tottui. Emla-puudutusvoide on muuten paras vinkki, mitä matalan kipukynnyksen omaavalle sokerointiin haluavalle tyypille voin antaa! Jotenkin itse en edes kokenut tilannetta kiusaannuttavaksi, koulussa noita tuli itsekin tehtyä ja muutenkin hoitolatyössä tuli nähtyä kaikenlaista, tietää itse omasta kokemuksesta että se kosmetologi ei suhtaudu siihen ”värkkinä” vaan ihan vaan kohtana mistä irroittaa karvat :D

    • Sanni

      Emla-puudutusvoide on muuten paras vinkki, mitä matalan kipukynnyksen omaavalle sokerointiin haluavalle tyypille voin antaa!

      Kiitos! :) Nappaan vinkin talteen jos vielä tulee mentyä. Jos tulos on tosiaan kestävä eikä tule mitään karvatupentulehduksia niin kyllä mä varmasti tulen käymään sokeroinnissa toistekin, tosin en ”kaikki pois” -tyylisesti. :)

  10. minna

    tuliko verta ollenkaan? itse kerran yritin vahaliuskoilla nykäistä bikinirajasta karvoja ja heti alkoi vuotamaan verta joten lopetin leikin kesken :D

    • Sanni

      Ei tullut verta, thank God :) Nyt kun käsittelystä on vuorokausi, ihoalueella tuntuu etenkin nivusten kohdalla edelleen ihan pientä ”jotain”, kuin kuumottelua, mutta ihoalue on aika lailla rauhoittunut eikä helota punaisena. Mä luulen ettei kokeneen ammattilaisen käsittelyssä pääse käymään noita verenvuotojuttuja, tai ainakin se on varmaan hyvin harvinaista.

  11. Elli A

    Hei! Olisi eräs kysymys koskien postauksesta poiketen yläpään asioita ;) Eli osaatko vinkata sivustoa (tai Karkkipäivä-postausta), jossa käytäisiin läpi monoluomivärin levittämisohjeita eri silmämuodoille. Vai levitetäänkö monoluomivärit aina samalla periaatteella silmämuodosta riippumatta? Etsisin sellaista luonnollista tapaa käyttää nopeasti aamuisin vain yhdensävyistä luomiväriä neutraalissa sävyssä. :)

    • Sanni

      Hmmm… Ei tule mieleen tuollaista tutorialia. Sellaisia varmasti netistä löytyykin, mutta itse en ole koskaan tainnut tulla edes ajatelleeksi että yhden sävyn meikin voi levittää monella eri tapaa. Tai no, tokihan voi esim. vaikuttaa siihen miten korkealle luomivakoon luomivärin kaari nousee, tai häivyttääkö sävyä myös ulospäin silmän ulkonurkasta (tai lisääkö sävyä myös alaluomelle), mutta miellän nuo ehkä enemmän tyyliseikoiksi kuin silmänmuotoseikoiksi.

      Tämä on vain mun tapa, en tiedä miten muut meikkailijat tai alan ammattilaiset tekevät, mutta mä levitän monoluomivärin ”perusmeikissä” koko liikkuvalle luomelle ja nostan juuri-ja-juuri luomivakoon, enkä häivytä voimakkaasti ulospäin silmän ulkonurkasta. Sitten siistin luomivaon sävyrajan nuden sävyisellä luomivärillä tai highlighterilla (eli periaatteessa mono-sävyisessä meikissäkin on mulla aina kahta luomiväriä).

      Jos teen mono-sävyisen ilta/juhla/muuten vain näyttävämmän meikin, valitsen tummemman ja ehdottomasti metallisen hohtoisen medium- tai medium-tumman-sävyn ja nostan varjostuksen luomivaon yli, ja häivytän hitusen ulkonurkan ulkopuolelle.

      Teen samoin oli silmän muoto mikä hyvänsä, silmän muoto vaikuttaa enemmän mulla sävyvalintaan (esim. ei kovin tummia sävyjä kauttaaltaan pieni- ja ahdassilmäiselle) kuin levitystekniikkaan. Useamman sävyn varjostuksissa silmän muoto vaikuttaa jo levitystyyliinkin ja esim. varjostuksen suuntaan ja kokoon.

      • Elli A

        Kiitos! Taas tuli niin yksinkertainen ja jotenkin itsestään selvä vinkki, jota en vaan itse ollut ajatellut. Nyt kun mietin, niin tietenkin sävy vaikuttaa enemmän kuin muoto :-) Olen luultavasti käyttänyt liian tummia sävyjä ja siksi lopputulos on ollut liian kova tai liian meikattu.

        • Sanni

          Mono-sävyisissä meikeissä toimii mun mielestä kaikkein parhaiten medium-sävysyvyyden luomivärit :) Vaaleat ei juuri erotu tai vaikuta ilmeeseen, tummat voivat olla (ainakin päiväsaikaan) liian jyrkkiä, mutta esim. keskitummat savuiset harmaanliilat, toffeebeiget ja tietysti korallipersikat <3 toimivat älyttömän hyvin yhden sävyn meikeissä :)

          • Elli A

            Kokeilin päivällä sellaista violettiin taitavaa keskivaaleaa taupea. Hieman kuin Macin Satin Taupe, mutta vaaleampi ja hieman luumuisempi. Toimi hyvin! :-) Itselläni kun luomet ovat muutenkin aika tummat, niin se näytti just sellaiselta hieman ehostetulta kuin hankin. Olenpa ollut hölmö kun en ole ennen tajunnut.. :-)

            • Sanni

              Hieman kuin Macin Satin Taupe, mutta vaaleampi ja hieman luumuisempi.

              Kuulostaa just hyvältä! :) Satin Taupen tyyppiset (tai asteen vaaleammat) toimii varmaan 90% ihmisistä :) Ja nimenomaan vaikka monomeikkinä tai sitten myös varjostuksena. Taupet rules! :)

  12. Sanna

    Olen käynyt säännöllisesti reilu 2 v sokeroinnissa ja kaikki pois. Kyllä se edelleen tuntuu samalta kuin ekat kerrat…mutta se on pientä kipua siihen verrattuna miten ihanaa on olla sileänä:)Jännää että sokerointi on muka nykyään trendi, koska uimahallissa olen aina ainut kellä puska ei rehota…Nyt kun karvattomaan on tottunut niin kamalaa jos ehtii kasvaa puolenkin senkin sänki!:)

  13. Aldefiina

    :D :D :D Siis NIIN HAUSKAA lukea tämä postaus. Nauroin oikein ääneen! :D :D :D

    • Sanni

      :D Pidensin sun ikää ^_^

  14. Nimetön

    Pitäisi varmaan kokeilla tätä sääriin, jos keittelisi itse massan niin kuin joku vinkkasi. :) Nyt nypin sääret pinseteillä ja kun karvat kasvavat takaisin eri tahtiin, voi sitä tehdä joka päivä. Sisäänkasvamiseen tuo ei varmaan auta, mutta nyppimisestä pitäisi päästä eroon (lievää pakko-oireisuutta kaiketi).

  15. Hilma

    Käyn sokeroinnissa säännöllisesti ja mietin tuota kun sanoit että olit VARTISSA valmis?! Mulla kestää aina vähintään puoli tuntia, vaikka sokerointiväli on se 5 viikkoa. Joko sinulla on todella hento karvankasvu tai todella taitava sokeroija!

    • Sanni

      Joko sinulla on todella hento karvankasvu tai todella taitava sokeroija!

      Luulen että sekä että :) Mulla on tosiaan hyvin hento ja harva karva käytännössä koko kropassa. Kainaloita ei tarvitse sheivailla kuin tyyliin kerran kuussa… :)

      • Hilkka Heiskanen

        Olen kyllä kade! Nim. Apinoiden sukua :D

  16. Elina

    Kuulisin todella mieluusti vinkkejä, miten estää karvankasvu ihon sisään.
    Sokeroin/epiloin kainalot ja olen käynyt 2x brassissa (toinen kerta oli muuten huomattavasti ja kivuttomampi kuin ensimmäinen). Ongelmanani ovat sisäänpäin kasvavat karvat. Ne myös tulehtuvat ja kipeytyvät. Pulmaa on niin kainaloissa kuin erityisesti bikinirajassa. Ihoa olen sokeroinnin jälkeen kuorinut säännöllisesti (2-3x vko) ja öljynnyt päivittäin arganöljyllä.
    Onko vaan niin, että joillakin sisäänpäin kasvavia karvoja ei voi estää? Sheivatessakin niitä joskus harvoin tulee, mutta ei lainkaan tähän malliin.

    • Sanni

      Mä en valitettavasti osaa antaa tähän vinkkejä kun en epiloi omia karvojani ja sokerointikokemuskin oli ensimmäinen.

      Mutta muut?

      • stiia

        Mulla on sokeroitu kainalot ja jalat. Kipua en oikeasta tuntenut, mutta toisaalta epilaattori on ollut säännölllisessä käytössä ikuisuuden ja mä en ole kovinkaan herkkä tuon tyyppiselle kivulle. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia sisääpäin kasvaneiden karvojen kanssa (edes bikinirajalla), mutta tuon sokeroinnin jälkeen koko sääret olivat yhtä sisäänpäin kasvanutta karvaa. En ymmärrä, että miksi juuri sokeroinnin jälkeen, kun epiloinnin jälkeenkään tuollaista ongelmaa ei ole ollut. Tuon kokokemuksen jälkeen jätin sokeroinnit muille.

        Eipä tämä tuohon kysymykseen vastannut, mutta kohtalotovereita on!

        • Elli A

          Ilmeisesti on henkilöstä riippuva juttu. Itse sekä käyn sokereroinnissa että käytän epilaattoria, mutta koskaan ei ole ollut ongelmia sisäänpäin kasvaneiden karvojen kanssa. Enkä ikinä ole kuorinut ihoa sokeroinnin tai epiloinnin jälkeen. Lähtökohtaisesti epilointi aiheuttaa itselleni enemmän ihoärsytystä ja myös sattuu enemmän.

  17. NG

    Tässä vielä yksi artikkeli sokeroinnista ja tekniikoista, sokerimassa vs. sokerigeeli:
    http://hairremoval.about.com/od/sugarwaxing/a/sugar-wax.htm

  18. Nimetön

    Minä käyn brassisokeroinnissa säännöllisesti. Olen käynyt jos useamman vuoden ajan. Ekalla kerralla hoitaja sanoi, että täällä saa sitten vapaasti huutaa ja kiroilla ja eka ajtus oli juosta karkuun :) No, tuska oli paljon vähäisempi kuin aluksi pelkäsin. Kuitenkin säännöllisenkin sokeroinnin jälkeen, joskus kipu on kovempi ja joskus pientä nipistelyä. Mutta homma on kyllä nopeasti ohi (15 minuuttia yleensä riittää), joten kyllä sen kestää.

    Houkuttelisi kokeilla sokerointia myös kainaloihin, mutta olen kuullut, että se sattuu enemmän kuin brassi. Mene ja tiedä sitten.

  19. Melkein masokisti

    Tätä postausta nyt on kommentoitu tuhat ja yksi kertaa, mutta ihan on pakko liittyä joukkoon kirjavaan. Ehkä noin vuoden olen miettinyt, että haluaisin sokerointiin, mutta aina on jäänyt vain haaveiluasteelle, en ole edes metsästänyt/tutkinut mahdollisia paikkoja käydä. Yksinkertaisesti vain aloin kyllästyä höyläämiseen ja jälkimaininkeihin, päivän on jee jee, toisena alkaa koskea ja sitten jo kutiaakin. Ehkä yksi vastenmielisin kauneudenhoitorutiineistani, mutta kun tuo viidakkopuutarha ei ole omaan mieleen.

    Tämän postauksen jälkeen aloin jopa tutkia pikku hiljaa paikkoja Tampereella, johon uskaltaisin arkana (henkisesti) ihmisenä mennä. Lopulta piipahdin eilen IHANA:ssa Hallituskadulla. Ja ei voi muuta kuin suositella.

    Odotin, että brassi olisi kokonaisvaltaisesti kivuliaampi. Itsessäni on toki tietynlaista (ihan tervettä ja inhimillistä) masokistin piirteitä/vikaa, että silläkin periaatteella ajatus kiehtoi, jollain todella kierolla tapaa. Sanoisin, että noin sadasta repäisystä alle 10 ihan rehellisesti sattui, loput vain tuntui. Odotin paljon kivuliaampaa! Että sinällään oli mukava/miellyttävä kokemus. Toki kosmetologilla oli paljon osuutta varmasti asiaan, ihan huikea ihminen ja persoona ja osasi asiansa (vaikkei kokemusta ole itsellä vertailla) varmasti todella, todella hyvin.

    Että kokonaisuutena oli kyllä odotettua miellyttävämpi kokemus ja ihan varmasti jatkan käyntejä säännöllisesti, hintavuudesta huolimatta. Sitten on vain jostain muusta tingittävä. Tai pyytää miestä tiukan paikan tullen maksumieheksi. ”Koska tykkäät kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin minä, niin vähän voit sponsoroida. ;) ) Joten äärettömän paljon kiitos tästä kokemuksen jakamisesta blogissasi!

    • Sanni

      Kiitos vain itsellesikin kun jaoit kokemuksen :) Kivaa että postauksesta oli sinulle käytännön hyötyä rohkaisun merkeissä :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.