Joulukalenteri – luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Kuudennen luukun muisto vie meidät Suomen itsenäisyyspäivään vuoden taakse, ja rakkaaseen henkilöön, Yhdysvalloissa asuneeseen tätiini Irmeliin.

Lahja: tutustuin tätiini hänen viimeisinä elinvuosinaan

Äidilläni oli kaksi vanhempaa sisarta jotka muuttivat Yhdysvaltoihin äitini ollessa vielä pikku tyttö. Hän ei koskaan tutustunut sisariinsa sillä läheisyydellä mitä yhdessä – tai edes samassa maassa – asuvat sisaret tavallisesti kokevat. Sisaret olivat äidille ”kirjesisaria”, he pitivät yhteyttä ennen kaikkea perinteisen etanapostin välityksellä.

Me äidin lapset tustuimme tietysti näihin kaukaisiin sukulaisiin vieläkin vähemmän. Lapsena näin Amerikan tädit vain kaksi kertaa. Vanhempi heistä siirtyi ajasta ikuisuuteen ennenkuin ehdin tavata häntä aikuisiällä.

Irmeli, nuorempi Amerikan tädeistä, vieraili Suomessa 2010-luvulla muutamia kertoja lastensa ja lastenlastensa kanssa kunnes hänen terveytensä ei enää sallinut pitkiä lentomatkoja.

Vasta näiden vierailujen aikana aloin tutustua häneen. Etäinen, vain joulupaketeistaan tuttu täti paljastui lempeäksi ja viisaaksi naiseksi jonka seurassa huomasin viihtyväni. Hän oli jotenkin valtavan lämmin ihminen joka selvästi välitti perheestään enemmän kuin mistään muusta maailmassa.

Ehdimme vierailla Yhdysvalloissa Irmelin luona vuosina 2016 ja 2017. Viime vuonna vietimme hänen luonaan itsenäisyyspäivää. Kuvassa Irmeli ja äitini Finlandia Foundationin järjestämässä Suomi 100 vuotta -juhlassa.

Vierailulta jäi paljon mukavia ja hassujakin muistoja. Perhekokoontuminen Indianolan ranchilla, Irmeli ihmettelemässä miten jaksan ravata kosmetiikkaosastoilla, Irmelin huolella kokatut aamiaiset joita hän jaksoi valmistaa joka aamu terveydentilastaan huolimatta, kun seurasimme Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa Irmelin keittiössä läppäriltä. Yhteys pätki koko ajan mutta emme luovuttaneet.

Matkan viimeisenä päivänä kävimme syömässä Irmelin ja hänen tyttärensä, serkkuni Carolynin lempikahvilassa, Kneadersissa. Irmeli ei välittänyt hienoista ravintoloista. Hänen lempipaikkojaan olivat Chuck-A-Rama buffet-perheravintola tai yksinkertaiset leipomo-kahvilat. Kneadersissa söimme päivän keitot ja salaattia.

Irmeli oli ollut huolissaan kun ei ollut mielestään ostanut minulle tarpeeksi joululahjoja. Kneadersissa hän oli huomannut kun katsoin lahjatavarahyllyssä hassua tonttuhattupäistä pöllöä. Rakastan pöllöjä. Syödessämme Irmeli ojensi minulle pussin jonka sisällä oli tuo pöllö. ”Merry Christmas”, hän sanoi. ”Olen kovin harmissani kun en ole oikein keksinyt sinulle lahjoja mutta toivottavasti pidät tästä pöllöstä.”

Se oli meidän viimeinen yhteinen hetkemme ennen kuin palasimme Suomeen.

Se oli myös viimeinen yhteinen hetkemme ylipäänsä.

Toukokuussa Irmeli nukkui pois.

 

 

Olen valtavan iloinen että minulla oli tilaisuus kaikkien etäisten vuosien jälkeen tulla läheisemmäksi tämän hienon naisen kanssa. Hän oli vaatimaton ja iloitsi yksinkertaisista asioista. Tärkeintä hänelle oli perhe ja läheisten hyvinvointi. Irmeli rakasti kirjoittamista eikä koskaan opetellut käyttämään Internetiä. Hän kirjoitti pitkiä kirjeitä viimeisiin päiviinsä asti. Vielä sairaalassa hän kirjoitti kiitoskortteja häntä tervehtimässä käyneille ystäville.

Toivottavasti saisin itsekin jättää samanlaisen jäljen itsestäni. Oli lahja saada tutustua häneen.

Kommentit (148)
  1. Ihana muisto! Perhe on paras 😍. Suostumus annettu.

  2. Oi miten ihana tarina ♡ Täten mukana myös arvonnassa. Yhteistietoani saa käyttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *