Joulukalenteri: Sulo ja Kauno

ELÄINYSTÄVÄT-JOULUKALENTERI, LUUKKU 1

Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään

♥️

SULO JA KAUNO

”Minun koirani, Sulo ja Kauno, ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita, että minun on sitä vaikea sanoittaa.

Sulo on ihan ensimmäinen oma koirani, toteutunut unelmani. Pikkutyttönä, ja hieman vanhempanakin omasta koirasta haaveillessani, en olisi voinut kuvitellakaan niin ihanaa koiraa kuin Sulo. Sulo on lempeä ja paras mahdollinen ensikoira, jonka kanssa on yhdessä opeteltu kaikenlaista peruskäytöshommista jäljestykseen. Sulo on hieman itsepäinen ja tasainen ilopilleri ja Sulolta koetan oppia tuota ihanan optimistista suhtautumista elämään.

Sulo pitää kaikista ja uskoo lähtökohtaisesti kaikkien olevan hyviä, ja Sulo tekeekin mielellään tuntemattomista ihmisistä ystäviään kuitenkaan nöyristelemättä ketään. Sulo käy mielellään kylässä sekä ottaa iloisena vieraat vastaan ja lumoaa lempeällä katsellaan he, jotka Sulon lämpöisen ja hyväksyvän energian ottavat vastaan.

Sulon lohdutus kaikkiin murheisiin on se että se tuo iloisena lempilelunsa syliini, keltaisen vinkuvan rinkulan: leikitään! Se piristää! Ei tarvi murehtia.

Sulo on koirista tummempi, Kauno vaaleampi

Kauno on sielunkumppanini. Reaktiivinen ja herkkä. Kauno on opettanut minulle minusta itsestäni ihan valtavasti. Olen oppinut armollisuutta niin itseäni kuin muita kohtaan.

Ulkopuolinen maailma määrittää paljon sitä, millainen on hyväkäytöksinen koira, ja huonosti käyttäytyvä koira leimataan usein kurittomaksi, omistaja koulutustaidottomaksi, huomioimatta sitä, että käytös ei muutu napista painaen. Oli pitkä tie ensin oppia hyväksymään Kaunon reaktiivisuus ja sen jälkeen oppia olemaan välittämästä muista (päästä siis eroon ”mitä tuokin meistä ajattelee”-ajattelusta ja keskittyä omaan tekemiseen), ja oppia ymmärtämään se, miksi Kauno käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Vasta tämän jälkeen voitiin tosissaan yhdessä alkaa työstää tapoja, millä elämä ehkä helpottuisi, ja nykyisin esimerkiksi jopa suurin osa koiraohituksista menee hiljaa, hienosti kontaktissa rauhassa kulkien meidän omassa kuplassa.

Olen ollut aina liian nöyrä kuuntelemaan ulkoa tulevia ohjeita enkä ole löytänyt luottoa omaan tekemiseeni. Kaunon kanssa tämäkin on ollut pakko opetella, on pitänyt oppia tuntemaan tavat toimia mitkä sopivat Kaunolle ja luottaa siihen, että loppukädessä tiedän itse, mikä Kaunon kanssa toimii. On opittu olemaan läsnä ja toimimaan yhdessä. Kaunossa ja minussa on loppujen lopuksi ihan valtavasti samankaltaisuutta, ja ymmärrän todella paljon itseni kautta Kaunon herkkyyttä, epäluuloa ja vahvaa reagointia.

Kerron koirilleni lähes joka aamu, että aamu on maailman paras, koska saan herätä koirieni kanssa. Kun meditaatiossa ohjataan menemään johonkin turvalliseen tilaan mielen sisällä, menen mielessänikin koirieni viereen. Vaikka koirani ovat kummatkin ihan erilaisia, ne ovat aivan yhtä rakkaita: ne hyväksyvät minut juuri tällaisena ja minä hyväksyn ne juuri sellaisina, kuin ne ovat. Ihan täydellisinä rakkaina.

Luovuimme lentomatkustuksesta ottaessamme koiria, mutta reissaamme lomilla koirien kanssa, ja mikä olisikaan parempaa matkaseuraa kuin parhaat kaverit!

Koirille jokainen lenkki samoissakin ympyröissä on aina uusi seikkailu, joka lenkillä on kaikkea mielenkiintoista, kun vain tarkkaavaisesti havainnoi. Tällä hetkellä koetan oppia koirilta elämään entistä enemmän hetkessä, nauttimaan juuri siitä mitä on nyt.”

– Leena

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (9)
  1. Voi miten ihanat Sulo ja Kauno! Näistäkin tarinoista on ihana huomata, miten jokainen eläinkin on oma persoonansa. <3

    1. ❤️🐶

  2. Aaaws ♥️ Tulipa hyvä mieli🫶🏻

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *