Joulukalenteri 2020, luukku 19: kotikaupungin rakkain paikka

Karkkipäivän joulukalenteri

Luukussa 19 fiilistellään minulle rakkainta kaupunginosaa Tampereella; Lapinniemeä.

En itse asu Lapinniemessä, mutta vietän siellä todella paljon aikaa, ja alue on minulle melkein kuin koti.

Asetin tämän luukun suhteen itselleni tavoitteen, jossa epäonnistuin surkeasti: ”valitse vain kaksi kuvaa Lapinniemestä, yksi talvinen, yksi kesäinen.”

Tässä siis useampi kuin kaksi kuvaa ihanasta, ihanasta Lapinniemestä. 

Vierailu Lapinniemessä tuntuu aina kuin lomamatkalta oman kaupungin sisällä, sillä koko alue on kuin pieni järven rantaan luotu lomakylä.

Tunnelmaan vaikuttaa epäilemättä aluetta hallitseva, vanhassa puuvillakehräämössä toimiva kylpylä-hotelli sekä Lapinniemen koko ja maantieteellinen sijainti; se on hyvin pieni kaupunginosa ja sijaitsee nimensä mukaisesti niemellä.

Järvi ympäröi Lapinniemeä kolmelta suunnalta ja kaupunginosan liikenne rajoittuu kahteen katuun. Täällä on äärimmäisen rauhallista.

Niemen rantaa kulkee kuvankaunis kävelyreitti Näsijärvi-maisemilla. Rantanurmikko on suosittua istuskelu- ja picnic-aluetta, ja Tampereen yliopiston läheinen opiskelija-asuntola tuo nurmikolle myös runsaasti kansainvälistä tunnelmaa. Täällä kuulee päivittäin vähintään kolmea eri kieltä.

Reitti päättyy Rauhaniemeen, jonka kansankylpylä on minulle talvisin rakas avantouintipaikka. Siellä kuulee vielä useampia kieliä. :)

Kesäisin melkeinpä asun Lapinniemen pienellä uimalaiturilla, jonka valitsin luukun avauskuvaksi.

En tiedä miksi juuri tämä laituri on minulle paras paikka Tampereella, mutta jostain syystä siitä on tullut sellainen. Ehkä juuri tällä kohdalla Tampereen yin ja yang ovat oikeassa tasapainossa.

Aurinko paistaa laiturille koko päivän aamusta iltaan ja näkymät Näsijärven selälle ja Särkänniemeen ovat ihastuttavat. Tykkään katsella järvellä lipuvia purjeveneitä ja kuunnella laiturin vakkareiden leppoisaa jutustelua. Se luo lämmintä tunnelmaa. Lämpö. Se on tämän laiturin avainsana. Mun oman asuinalueen lähilaiturilla Pyhäjärven puolella ei ole yhtä lämmintä ja tunnelma on hyvin erilainen.

Viime juhannuksena sain Lapinniemen laiturille seuraksi äitinikin. <3

Tampereen kesä tiivistyy minulle tähän kuvaan.

Lapinniemi on myös kuvauksellinen. Koneeltani löytyy sadoittain kuvia Lapinniemestä eri vuodenaikoina ja eri vuorokaudenaikoina kymmenen vuoden ajalta.

Ehkä yksi selitys sille, miksi luukku 19 aukesi vasta myöhään iltapäivällä.

Talvisin Näsijärven jää kutsuu kävelyille Siilinkarille ja Kaupinojaan. Pidemmälle en ole vielä päässyt.

Ehkä tänä talvena minut nähdään siellä hiihtämässäkin..?

Kommentit (6)
  1. Hauska luukku taas ja kauniita kuvia :)

    Miten sä olet Itä-Suomessa varttuneena sopeutunut Tampereelle? Mulle Tampere on jäänyt jotenkin ihan oudon etäiseksi ja kolkoksi. Se tuntuu jotenkin kummalliselta paikalta ja keskusta epäkotoisalta. Oon vaan usein miettinyt, että se olisi sangen varteenotettava asuinkaupunki monesta syystä, mutta sitten jos sinne ei sopeudu niin ei voi mitään. Oon niin outo näiden paikkojen energioiden kokemisessani. Jotkut paikat vaan tökkii, ja Tampere on ainakin hyvin pienellä kokemuksella yksi niistä 😅

    1. Miten sä olet Itä-Suomessa varttuneena sopeutunut Tampereelle?

      Olen aina tykännyt Tampereesta tosi paljon, ja Tre on näyttäytynyt paljon kodikkaampana paikkana kuin vaikka Helsinki. Kävin täällä usein jo teininä, kun yksi ystävä muutti tänne.

      Mutta varsinainen kotiutuminen tänne vei kyllä pitkään, ja minusta tuntui tosi kauan, ettei mulle lainkaan synny henkilökohtaista suhdetta Tampereeseen. Mä vain asuin täällä, mutta kaupunki jäi mukavuudestaankin huolimatta jollain tapaa etäiseksi. Ja keskusta tosiaan tuntui kolkolta, kuopiolaisena olen tottunut keskustarakenteeseen, jossa kaikki lähtee torilta ja on jokin selkeä kaupungin sydän.

      Vasta ehkä kolmisen vuotta sitten tunne alkoi muuttua, ja tajusin olevani hyvin kiintynyt Tampereeseen ja monen paikan ”kaikessa hiljaisuudessa” muodostuneen mulle tosi rakkaiksi. Mä olinkin kotona.

      Nykyään tunnen valtavaa lämpöä liikkuessani Tampereella, ja erityisesti kosken alue tehdasmiljöineen saa sydämen väreilemään ylpeydestä, niin upealta ja kauniilta se näyttää.

      Kiitos ”ratikkaremontin”, nyt Hämeenkatukin näyttää jo vähemmän kolkolta, jopa aika tyylikkäältä..! ❤️

      Mutta tiedän, mitä tarkoitat noilla energioilla. Sitä on tai ei ole, ja joidenkin paikkojen kanssa ”kemiat ja fysiikat” ei vain kohtaa, olivat puitteet kuinka hyvät tahansa.

      1. Silläkin on varmaan merkitystä, että nuorena on viettänyt aikaa jossain paikassa mukavissa merkeissä. Esimerkiksi itselleni juuri Kuopio on aivan älyttömän rakas juuri siksi, että siellä on tullut nuorena vietettyä niin paljon aivan älyttömän hyviä hetkiä. Tampereella en ole kuin pikaisesti käynyt, en ole tainnut siellä olla kuin ehkä yhden yön ja muutaman päiväreissun. En muista tarkalleen, missä olen liikkunut (jossain rautatieaseman ja yliopiston läheisyydessä) ja elävimmin jäi mieleen, että siellä olisi ollut jotenkin poikkeuksellinen autoinen keskusta. Mutta ehkä se ei ihan mene niin… mutta tosiaan keskustarakenne tuntui myös torivetoiseen keskustaan tottuneelle vieraalta.

        Ehkä Tampereelle pitäisi antaa uusi mahdollisuus vielä ja vierailla siellä vähemmän kiireisissä merkeissä :) Ainakin tamperelaiset vaikuttavat aika leppoisilta. Esimerkiksi kerran olin hieman eksyksissä siellä ja pari tosi kivaa (ja komeaa, hehe) kundia tuli oma-aloitteisesti hyvin ystävällisesti kysymään, tarvitsenko apua! Ja sitten auliisti neuvoivat tien määränpäähäni. Mun on mahdoton nähdä, että tuollaista koskaan tapahtuisi Helsingissä! :D

        1. Silläkin on varmaan merkitystä, että nuorena on viettänyt aikaa jossain paikassa mukavissa merkeissä.

          Ihan varmasti :)

          Tampereen kotoisaan tunnelmaan vaikuttaa mulle henkilökohtaisesti vahvasti tehdastyöläisyys ja tehdasmiljööt. Vaikka keskusta pitkine Hämeenkatuineen vaikuttaa ensialkuun kolkolta ja ”keskustalta vailla selkeää sydäntä”, alkoivat tehdasalueet jutella mulle pikku hiljaa :) Samoin huomasin Laukon minitorin muodostuvan kotoisaksi paikaksi – vaikka tori on todella pikkuinen, siellä on kesäisin aitoa toritunnelmaa kojuineen ja kahviloineen.

          Mitä enemmän Tampereen tehdasmiljöisiin tutustuin, sitä sympaattisemmalta Tampere alkoi vaikuttaa. Asuinkin jopa itse yhdessä entisessä tehdasrakennuksessa kymmenen vuotta <3 Tampere siis voitti mut puolelleen tehtaiden voimin :) Myös Lapinniemessä suuri, vanha tehdasrakennus (jossa nykyään on Lapinniemen kylpylä-hotelli), varmasti olennaisesti vaikutti siihen, että koin alueen niin lämpimänä.

          Jos joskus annat Tampereelle vielä mahdollisuuden, suosittelen tehdasmiljöökävelyä; Laukontorilta Kehräsaaren halki ja Verkarannan ohi Tammerkosken reunaa seuraten Vapriikille ja Finlaysonille.

          Finlaysonin alue on mieletön 🙏🏻 Siellä voi helposti viettää koko päivän, valtava tehdasrakennuskompleksi ympäröivine puistoineen on täynnä näkemistä ja tekemistä; kahviloita, ravintoloita, museoita, taidegallerioita, elokuvateatteri, lehden toimitus… Tai nappaa lasillinen juotavaa tehtaan katolla Tampere ympärillä levittäytyen :)

          Päivän voi päättää läheiselle Näsilinnan kalliolle/puistoon, ja ihailla auringonlaskua Näsijärvellä. :)

  2. Siis tästäpä sain inspiraatiota mennä joskus ulkoilemaan tuonne, Tampereella asunut suurimman osan elämästäni mutta Lapinniemi on jostain syystä jäänyt ihan vieraaksi alueeksi :D Voi kyllä olla että jää kevääseen tämä hanke, talvella ei tule lähdettyä kovin kauas kotoa ulkoilemaan, ainakaan tälläisellä synkän sateisella kelillä.

    1. Siis tästäpä sain inspiraatiota mennä joskus ulkoilemaan tuonne

      😊👍

      Jos nälkä yllättää, suosittelen ihastuttavaa Cafe Ansaria kylpylän takana :) Sieltä saa hyvää kahvia, pikkupurtavaa, piirakoita ja salaatteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *