JOULUKALENTERI 2019 – LUUKKU 19

”Koira muutti elämäni totaalisesti”. Tänään tapaamme yli 10 vuotta avustajakoiraa käyttäneen Heidin ja aputassu-Zetan.

HEIDI JA ZETA

Heidin tarina:

Lievä CP-vamma ei estänyt Heidi Huttusta kouluttautumasta lähihoitajaksi ja liikuntaneuvojaksi. Heidi oli vuosia työelämässä, kunnes tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007; Heidille alkoi tulla kovia kipuja ja jalkoihin spastisia kramppeja.

Heidi kuvaili sairastumistaan YLEn Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 2012:

”En selvinnyt enää edes perustason toiminnoista ja aloin tarvita apua jotta sain sukat jalkaan ja vaatteet päälle. Kaikki oli älyttömän paljon aikaa vievää ja voimia kuluttavaa ja olin todella kipeä ja väsynyt. Aiemmin työssäkäyvästä, aktiivisesta ja ulospäinsuuntautuneesta ihmisestä tuli kokopäivätoiminen sairastaja joka eli vain kotona neljän seinän sisällä. Mä jouduin käyttämään kaikki mun voimat pelkästään siihen että mä elän, ja ajattelin, että oliko mun elämä nyt sitten tässä.”

Vuotta myöhemmin kaikki muuttui jälleen dramaattisesti: Heidin ensimmäinen aputassu Aukusti (”Kusti”) tuli taloon.

”Koira muutti elämäni totaalisesti. Se antoi osan sairauden viemästä itsenäisyydestä takaisin.

Kusti teki vammaisuudestani muille ihmisille helpommin lähestyttävän asian. Ja minunkin oli helpompi pyytää myös ihmisapua, kun olin tottunut pyytämään apua koiralta”, kertoo Heidi YLEn haastattelussa.

Kusti jäi eläkkeelle 10-vuotiaana. Sen seuraaja Zeta on ollut Heidillä nyt kolme vuotta.

Zetan työpäiviin kuuluu aputassuille tyypillisiä tehtäviä kuten valokatkaisinten painamista, kenkien ja vaatteiden riisumista, pyykkikoneen tyhjennystä ja pyörätuolin vetämistä. Zeta on myös mukana Heidin töissä.

”Avustajakoira mahdollistaa itsenäisen elämän, se auttaa ympäri vuorokauden”, Heidi sanoo. ”Koira ei korvaa täysin ihmisavustajaa mutta voi vähentää sen tarvetta.”

Koira-avun ilmeisin etu on jatkuva tuki; ihmisavustajalla on työajat, koiralla ei. Lisäksi koira antaa enemmän yksityisyyttä.

Juttutuokiomme aikana Zeta ei ole hetkeksikään irrottanut silmiään emännästään. Se odottaa pientäkin elettä, jolla emäntä osoittaa haluavansa sen tekevän jotain. Työtehtävät ovat koiralle leikkiä ja jotain, jota ne oikein odottavat. Työ on niille palkitsevaa hauskuutta.

Tässäkin piilee koira-muotoisen avustajan hienous. Vaikka ihmisavustajakin tekee työtään varmasti rakkaudella ja siitä nauttien, on kahden ihmisen välinen sosiaalinen vuorovaikutus aina erilainen kuin ihmisen ja eläimen. Ihmisten välillä vallitsee herkästi tunne siitä, että on avuntarpeineen toiselle vaivaksi ja jää toisen palveluksista velkaa.

”Koiralle ei ole kiitollisuudenvelassa, niiltä on helpompi pyytää apua”, Heidi summaa lopuksi.

Heidi ja Kusti YLEn Ajankohtaisessa Kakkosessa.

LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.

Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.

Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.

Kommentit (2)
  1. Kukkahattutäti
    23.12.2019, 23:19

    Koskettavaa lukea, että Zetasta on apua niin monella tapaa Heidille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *