Karkkipäivä
Karkkipäivä

Joskus kaikki päättyy oudosti

Kirjoitin aiemmin, kuinka tällä matkalla on tullut tavattua aivan erityisen kiinnostavia ihmisiä, ja suurin osa ihan mielettömien sattumien kautta.

Haluan jakaa vielä yhden tällaisen tarinan.

Ai että, olin tästä niin superinnoissani että olin lähellä purkaa intoni blogipostaukseen jo samana iltana tavattuani ihmiset. Lopulta oli ihan hyvä, että en sitten tehnytkään niin.

Tapaus sattui Lefkadalla toiseksi viimeisenä iltanani.

Olin menossa illalliselle jo ennalta valkkaamaani paikkaan satamakadulla, mutta päädyin kävelemään vielä vanhaan kaupunkiin aikeena ottaa jotain kivan hämyisiä iltakuvia.

IMG_4070_X

(Voi, Lefkadan vanha kaupunki… niin paljon materiaalia matkan varrelta josta oli vielä tarkoitus kirjoittaa…. huokaus…  on hyväksyttävä, että kaikkea ei vain ehdi…)

Kuljeskelin pääkadulta lähteviä koukeroisia sivukatuja. Yhdellä kapealla kujalla osuin kiinnostavalle sisäänkäynnille; ovi avautui pienelle, tunnelmalliselle sisäpihalle jossa oli pöytiä ja tuoleja. Mavros Lagos Café & Wine Bar, luki kyltissä.

Paikka oli melkein tyhjä muutamaa pöytää lukuunottamatta, ja pujahdin sisään ottaakseni kuvia.

061015_IMG_4339_2

Ihastuin täysin paikan tunnelmaan ja ajattelin, että jos täällä vain tarjotaan ruokaa, niin jään syömään. Lähestyin yhtä paikan työntekijöistä kysyäkseni menusta. Ruokatarjonta rajoittui voileipä-tyyppisiin snack-annoksiin, mutta aloimme sitten jutella enemmänkin, ja kävi ilmi, että viinibaari oli osa luksusvuokrahuonekompleksia nimeltään Aigli. Kiinnostuin yhä vain lisää, ja keskustelu laajeni koskemaan Lefkadaa matkakohteena ja Kreikan saaria ylipäänsä ja lopulta blogiani.

Tässä vaiheessa läheisessä pöydässä istuva pariskunta liittyi keskusteluun. He olivat Aiglin omistajaperheen ystäviä ja asuivat Aiglissa aina Lefkadalla käydessään. He halusivat kuulla lisää blogistani ja Kreikan matkoistani ja pyysivät minua liittymään seuraansa.

IMG_4075_X

Pian vatsani murina oli vaimentunut taka-alalle, ja olin keskellä mitä mielenkiintoisinta illanviettoa.

Pariskunta, George ja Andrea, osoittautuivat laajasti matkustelleiksi kosmopoliiteiksi ja useiden ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen heillä oli tavallista laajempi perspektiivi Kreikkaan ja maan nykytilanteeseen. Lasiani täytettiin viinillä talon tarjoamana ja pöytään kannettiin juustoa, hilloa, leikkeleitä ja viinirypäleitä.

Puhuimme eri saarista, niiden tunnelmista ja siitä, mikä tekee jostain paikasta ”Laganasin” ja jostain ”Ithakan” tai ”Santorinin”. Keskustelu oli äärimmäisen antoisaa ja seuralaiseni niin kiinnostavia ja inspiroivia, että saatoin jälleen vain kiittää uskomatonta tuuriani joka niin usein johdattaa minut täysin odottamatta tällaisiin tilanteisiin.

061015_IMG_4073_2

Ja ette edes usko seuraavaa askelta; jossain vaiheessa iltaa selvisi, että Andrea on töissä Apivitalla. En meinannut uskoa korviani, tämäkin vielä! Ei ole todellista.

Apivita on Kreikan suosituin kosmetiikkamerkki, Korresin tavoin kasvipohjainen ja lähes 100-prosenttisesti luonnollinen. Apivita oli syy, miksi Andrea ja  George ylipäänsä olivat Lefkadalla, Andrea oli saarella työasioissa.

Apivita_IMG_7263

Voitte uskoa, että keskustelu kääntyi aivan uusille urille. Kerroin vierailustani Apivitan kilpailijalla Korresilla ja viime syksynä kirjoittamastani Apivita-blogijutusta. Seuraavan tunnin puhuimmekin vain Apivitan raaka-aineista ja filosofiasta ja Apivitan ja Korresin eroista. :)

Andrea vaikutti niin innostuneelta, että ei meinannut pysyä aloillaan. Hän juoksikin pari kertaa keskustelun lomassa pariskunnan huoneeseen hakemaan minulle Apivita-näytteitä.

Andrea sanoi, että voisi järjestää minulle tehdasvierailun Apivitalle, ja sanoi lähettävänsä minulle mielellään täysikokoisia tuotteita testattavaksi. Hän kertoi Apivitan erityisestä Experience Store -konseptiliikkeestä Ateenan Kolonakissa, ja sanoi järjestävänsä minulle vierailun myös sinne kera spa-hoitojen. Olin vain että wow, tämän tapaamisen oli pakko olla tarkoitettu tapahtuvan..!

Sovimme, että tapaamme seuraavana iltana uudestaan illallisen merkeissä. Vaihdoimme yhteystietoja ja aloin tehdä lähtöä. Oli jo myöhä, mutta nälkä muistutteli edelleen olemassaolostaan. (Olin syönyt pöydän antimista vain vähän juustoa.) Sanoin, että lähden tästä vielä johonkin tavernaan syömään.

Tässä vaiheessa George, joka arvioni mukaan alkoi olla jonkin verran päihtynyt kaikesta illan aikana nautitusta viinistä, nousi myös ja sanoi, että lähtisi saattamaan minua pääaukiolle ja näyttämään jonkun hyvän ravintolan. Yritin kohteliaasti torjua ehdotuksen, olimmehan ihan pääaukion lähellä ja tunsin Lefkadan kadut jo varsin hyvin. George ei ottanut tätä kuullakseen, vaan ilmoitti lähtevänsä saattamaan. Minusta se oli tarpeetonta, mutta eihän miestä voinut alkaa estämäänkään. Andrea jäi istumaan pöytään Aiglin omistajapariskunnan kanssa.

061015_IMG_4068_2

Lähdimme, ja George näytti minulle suosimansa ravintolan pääkadulla. Itse en niin innostunut lihapitoisesta menusta, ja sanoin meneväni mieluusti alkuperäisen suunnitelmani paikkaan.

George halusi kuitenkin vielä lähteä näyttämään jotain toista ravintolaa, ja lähdimme kävelemään katua takaisin Aiglin suuntaan. Kun tulimme pääaukiolle, päätin päättäväisesti hyvästellä Georgen, koska halusin todellakin jo ruokaa ja mennä juuri siihen paikkaan, jonka olin aiemmin tsekannut. Tartuin Georgea kädestä ja puristin sitä kaksin käsin, kiittäen mukavasta illanvietosta ja loistavasta seurasta.

Tässä vaiheessa tarinaa on tarpeen painottaa, että George ei koko illan aikana ollut osoittanut minua kohtaan mitään sellaista käytöstä, jonka voisi tulkita sisältävän minkäänlaista romanttista virettä, ei edes lähtiessään saattamaan. Päinvastoin, pariskunta vaikutti hyvin rakastuneelta ja illan aikana he kertoivat myös tarinansa; kuinka olivat tavanneet, löytäneet sielunkumppanuuden ja menneet naimisiin.

Siksi seuraava tilanne oli varsin odottamaton.

061015_IMG_4081_2

Juuri kätellessäni Georgea, Andrea ilmestyi aukiolle. Ja se katse. Nainen tietää heti, mitä tuo katse tarkoittaa. Hetki kesti vain sekunnin tai kaksi, mutta ehdin tuntea voimakkaan latauksen.

Andrea käveli reippaasti luoksemme ja tarttui Georgea kädestä, kuin signaloiden, että käsi kuuluu hänelle. Ymmärsin heti, että Andrea oli lähtenyt katsomaan, mihin hänen miehensä oikein oli jäänyt saattoretkellään.

”Thank you for a wonderful evening, it was absolutely great meeting you”, Andrea sanoi, mutta jokin äänensävyssä oli muuttunut. Pehmeä, hymyilevä ilme Mavros Lagosin pöydästä oli muuttunut huolestuneeksi.

”Soita minulle huomenna niin sovimme illallisesta”, Andrea sanoi. ”See you tomorrow!”

Halasin molempia, mutta jotain oli särkynyt.

Lähdin kävelemään poispäin.

Ei hemmetti, ajattelin. Miksi Georgen piti lähteä saattamaan minua..?

Menin syömään ja hetki aukiolla pyöri hitaasti päässäni. Olinkohan kuitenkin tehnyt ylitulkintoja…?

Kotiin päästyäni harkitsin postaavani tapaamisesta saman tien. Into voitti epäilyksen, ja olin vain ratkeamaisillani halusta päästä kertomaan teille uusista tuttavuuksistani ja mahdollisuudesta päästä Apivitan tehtaalle. Postaus jäi kuitenkin tekemättä.

Apivita_IMG_7265

Seuraavana päivänä laitoin Andrealle sähköpostilla hänen pyytämänsä linkit blogiini ja Apivita-juttuuni. Iltapäivällä lähetin tekstiviestin, jossa kysyin, mihin aikaan ja missä ravintolassa tapaisimme.

Päivä kääntyi iltaa kohti ja aavistukseni voimistuivat. Ei vastausta kumpaankaan viestiin.

Kahdeksan aikaan sain viimein tekstiviestin jota osasin jo odottaa; ”So sorry but we have to cancel the dinner, I have a late meeting with a customer”.

No niin, niin se sitten meni.

”Myöhäinen tapaaminen”, niin varmaan.

Seuraavana aamuna Andrea oli vastannut lyhyesti myös sähköpostiini, viittaamatta millään lailla blogilinkkeihin joista hän oli ollut niin kovasti kiinnostunut. Viestissä luki, ”Ota yhteyttä jos tarvitset tietoa Apivitasta”. Kirjoitin takaisin, vaikka osasin jo arvata jatkon. ”Olen edelleen kovasti kiinnostunut vierailemaan Apivitalla”, oli viestini sisältö.

En ole kuullut Andreasta sen koommin.

.

Sellainen kohtaaminen.

En voi väittää, etteikö olisi jäänyt harmittamaan. Että Georgen pitikin lähteä saattamaan minua.

Mustasukkaisuus – mikä ikävä voima.

 Apivita_ExperienceStore

*

P.S. …mutta eihän kukaan estä minua vierailemasta Apivitalla omatoimisesti…! ;)

Eilen sitten kävimmekin Mariannan kanssa Kolonakin Apivita Experience Storessa, ja wow mikä paikka! Tulette lukemaan tästäkin vielä jutun! ^_^

.

P.P.S. Kysyin Mavros Lagosissa Georgelta ja Andrealta, saisinko kirjoittaa tapaamisesta blogiini ja ottaa heistä kuvia. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan. Päätin kuitenkin vaihtaa nimet (en tiedä onko siinä mitään logiikkaa..), koska tapaaminen päättyi miten päättyi ja halusin jättää heidät osittain anonyymeiksi.

Kommentit (74)

  1. Jonttu

    Tästä jäi surullinen mieli.

  2. ada

    En olisi kyllä julkaissut kuvia, vaikka olisin muuten tapauksesta kertonut. Ihan vain sen vuoksi, että tapahtumilla on aina vähintään kaksi tulkintaa. Enkä siis mitenkään väitä, että sun olisi väärä. Mutta heidän näkökulmastaan asia näyttää joka tapauksessa erilaiselta.

    • Sanni

      Voi olla että kuvien julkaisu oli huonon harkinnan tulos, joten päädyin asiaa mietittyäni muokkaamaan kuvat. Tarinan halusin silti jakaa, sehän on oma kokemukseni.

  3. sara

    Tällaisia kohtaamisia elämään mahtuu. :( Minä itse asiassa olen laittanut poikki erään orastavan tuttavuuden, kun pariskunnan mies yritti koko ajan iskeä minua, kun vaimo ei ollut lähettyvillä ja koin sen todella ikäväksi. Itsekin olen kaiken lisäksi varattu.

    Mutta minäkin ihmettelen miksi kirjoitat blogiin, kun henkilöt voi kuitenkin jollakin tavalla tunnistaa, kun esim. yritys ja muuta yksilöivää tietoa mainittu.
    Itsekin olen joskus käyttäytynyt hölmösti vaikka jossakin juhlissa eikä tuntuisi kivalta jos joku mukana ollut kirjoittaisi asiasta blogissaan vaikka ei minua nimeltä mainitsisi.
    Toisaalta sinulla on täällä paljon hyvin henkilökohtaista asiaa ja vähän aika sitten esim. kertomuksia jonkun tuttavan siivoustavoista, joten ajattelet varmaan hiukan eri tavalla. :) En muista kommentoinko siihen postaukseeen, jossa kuvasit jotakin seisovaa miestä rannalla ja ihmettelit tämän tapaa lukea tuntikausia seisaallaan, että pitääkö kaikkea ihmetellä blogissa ja vielä kuvan kanssa, vaikka ihmisiä saakin kuvata julkisella paikalla.
    Eli hieman sekava tunne jää aina tällaisten postausten jälkeen. :)

    • Sanni

      Ok :) Ymmärrän, meitä on niin erilaisia :)

      Itse nimenomaan rakastan pohtia ja ihmetellä ääneen kaikkea mahdollista talouspaperista rannalla lukevaan mieheen ja maitorahkan markkinointiväittämiin :) Se on erittäin Sannia.

      • sara

        Kyllä minäkin ihmettelen vaikka mitä ja sehän on täysin normaalia, mutta erona on juuri se, etten tee niistä blogipostauksia.
        Ja tietenkin minun tekemisistä saisi myös monta postausta. :D Mutta en siltikään pitäisi sitä netiketin mukaisena, jos minusta joko kuvan kanssa tai tunnistettavasti (vaikka vain pieni joukko tunnistaisi minut teksistä) analysoitaisiin jossakin blogissa. Jos tuo saattamistarina olisi vain tarina ja tuo kohtaaminen, jossa kirjoitat henkilöistä tarkemmin, olisi erillinen postaus niin se olisi minusta netiketin mukaista (vaikka henkilöt itse kyllä tunnistaisivatkin itsensä saattamistarinasta ja voisivat siitä loukkaantuakin).
        Itse myös tavallisissa keskusteluissa joskus vähän kiusannun jos jostakin henkiöstä juorutaan liikaa; esim. et ole tavannut jotakin henkilöä vielä koskaan, mutta tämän ystävät ja sukulaiset ovat kertoneet hänen henkiökohtaisia asioita vähän turhankin tarkkaan… Itse siis tykkään kyllä puhua ihmisistä ja asioista, mutta mietin aina vähän miten puhun kenellekin. Esim. jos ystäväni isä olisi tehnyt itsemurhan niin en kertoisi ystäväni nimeä, jos jonkun kanssa puhuttaisiin läheisten itsemurhista.

        • Sanni

          Mutta en siltikään pitäisi sitä netiketin mukaisena, jos minusta joko kuvan kanssa tai tunnistettavasti (vaikka vain pieni joukko tunnistaisi minut teksistä) analysoitaisiin jossakin blogissa.

          Tässä olet varmasti oikeassa, tämä postaus kieltämättä ylitti alkuperäisessä tunnistettavat kuvat sisältävässä asussaan netiketin rajat. Minäkin teen virheitä niinkuin kaikki ihmiset, mutta aina voi oppia ja tehdä seuraavalla kerralla paremmin :)

          Mutta mitä erinäisiä asioita ihmetteleviin blogipostauksiin yleisesti tulee, ne ovat itse asiassa Karkkipäivän suosituimpaan kuuluvaa sisältöä. On tietysti lukijoita, joille tällainen ihmettely ei avaudu ja he ovat jopa kiusaantuneta bloggaajan puolesta, esim. ”Mitä helkkaria se nyt menee kirjoittamaan jonkun kaverinsa talouspaperin käytöstä…?” Aivan ymmärrettävää, koska olemme niin erilaisia ja pidämme erilaisia asioita kiinnostavina, hauskoina tai viihdyttävinä. Kuitenkin on huomattavan iso liuta lukijoita, jotka nimenomaan tykkäävät tällaisesta sisällöstä, ja erinäiset arkiset ihmettelyt ovat mielestäni oikein ”core-Karkkipäivää”. :)

          Blogi heijastaa voimakkaasti persoonallisuuttani, ja koska olen oikeassakin elämässä todellinen asioiden päivittelijä, annan sen näkyä blogissakin :)

          Itsemurha-vertaustasi tässä yhteydessä en ihan ymmärtänyt, Karkkipäivän talouspaperipäivittelyt tai edes tämä mustasukkaisuustarina ovat aika kaukana tuon tason ”juoruilusta” ja henkilöiden yksityisasioiden esiinnostamisesta.

          • Olivia

            Minusta juuri tällaiset kertomukset ovat ihania! On kivaa kun matkakertomuksissa on muutakin kuin pelkkää ”kävimme tuolla, sitten kävimme siellä, sitten söimme siellä ja tuolla ja menimme seuraavaksi tänne ja sitten hotelliin nukkumaan.” Sinun jutuistasi välittyy niin hyvin fiilis ja oli kuin olisi lukenut kirjaa, pystyin kuvittelemaan koko tämän postauksen tapahtuman omassa mielessäni, kuin olisin itse ollut siellä. Kiitos siis näistä avoimista postauksista! On rohkeutta uskaltaa kirjoittaa niistä, kun meillä kaikilla on tosiaan niin erilaiset näkemykset asioista ja joidenkin mielestä ei ehkä saisi kirjoittaa mitään muista ihmisistä julkiseen blogiin. Mutta miten tylsää olisi, jos ei ikinä saisi kirjoittaa syvemmin jostain tietystä tapahtumasta. :)

            • Sanni

              Kiitos kommentistasi, Olivia :) Näinhän se tosiaan on, että se, mikä koetaan asiallisena ja mikä epäasiallisena tai suorastaan sopimattomana, vaihtelee todella paljon yksilöstä toiseen. Toisille tämän kaltaiset jutut ovat kiinnostavia ja he lukevat niitä mitä mieluiten, toiset ovat päinvastaista mieltä. Kaikkia ei voi miellyttää, se on yksi harvoja elämän pysyviä totuuksia.

  4. Anu

    Teit oikein kun muokkasit kuvat. Noin olisi toki voinut tehdä jo alunpitäen. Mutta jokatapauksessa hyvä päätös.

    Pidän blogistasi paljon. Halusin eilen sanoa asiasta, koska se näitä asioita tutkineena pisti silmään.

    • Sanni

      Teit oikein kun muokkasit kuvat. Noin olisi toki voinut tehdä jo alunpitäen.

      Totta. Välillä sitä tulee tehtyä myös niitä vähemmän harkittuja ratkaisuja, ihmisiä kun ollaan :) Onneksi voi korjata :)

      En jotenkin naiivisti tullut ajatelleeksi että tässä mitään erityistä on kuvien julkaisun suhteen, koska bloginäkyvyys oli pariskunnalle ok asia. Mutta tosiaan, jutun saadessa lopussa niin harmillisen sävyn, ei kasvojen yhdistäminen tällaiseen ole lopulta kiva juttu.

  5. Kuorotipu

    Nimien muuttaminen ja kuvien muokkaaminen on mielestäni ihan fiksua. Henkilöillä itsellään kun ei varsinaisesti ole niin merkitystä asiassa.

    Mustasukkaisuus on kyllä jännä juttu. Itsellä on hyvin yksiavioinen maailmankatsomus enkä villeinä sinkkuaikoinakaan voinut kuvitella sekaantuvaani varattuun, saatika nyt parisuhteessa pettäväni. Välillä tietysti unohdan ettei muiden ajatusmalli ole sama ja tuttavallisuuteni on aiheuttanut sekä väärinymmärtyksiä miesten osalta että myös turhaa mustasukkaisuutta. Kurjia tilanteita itselle, kun mitään sen suuntaistakaan ei ole käynyt mielessä :/

  6. NG

    Ikävää, mutta tällaista voi ihmisten kesken sattua… Olinkin jo ihmetellyt, eikö matkoillasi koskaan tapahdu tällaisia väärinymmärryksiä ja törmäyksiä, vai oletko aina ollut niin ’hyväonninen’, ettei moisia ole kohdalle osunut..
    Se riski ihmisten kanssa tavatessa aina on, että joku tulkitsee aina jotain väärin.. Näemmä sitä tapahtuu parisuhteessa olevillekin, ei vain meille sinkuille..!

  7. Noora

    Luin jutun eilen ja vähän kauhistutti kuvien ja nimien julkaiseminen. Mielestäni hyvä, että päädyit muokkaamaan juttua. Sympatiat toki ihan 100% sinun puolellasi, mutta näin henkilökohtaisen jutun julkaiseminen kaikkine yksityiskohtineen ei ehkä ole ihan netiketin mukaista suositussa blogissa. Toivottavasti pariskunta ei vieraile blogissasi, tosin yllättyisin jos eivät niin tee ihan vain uteliaisuudesta.

    • Sanni

      Luin jutun eilen ja vähän kauhistutti kuvien ja nimien julkaiseminen.

      Nimiä en koskaan julkaissut, jo alkuperäisessä jutussa luki että päädyin vaihtamaan pariskunnan nimet ;) Juttua en siis ole muokannut, vain kuvia.

  8. Soleil

    Tylsää, harmillista ja harmittavaa, mutta jotenkin ”odotettavissa”.

    En tunne kreikkalaista kulttuuria, mutta muuta Etelä-Eurooppaa kyllä ja jotenkin vaisto sanoo, ettei Georgen _todellakaan_olisi pitänyt (kuulunut) lähteä saattamaan sinua :D Voi elämä…

    Mielenkiintoinen juttu lukea kyllä, matkakertomuksesi ovat niin eläväisiä!

    Minustakaan ei kenenkään tarvitse pohtia mitään erityisiä syitä millekään mahdolliselle mustasukkaisuudelle, kulttuuritkin ovat erilaisia. Ehkä juttu oli ”päätetty” vaiheessa kun (hiukan päihtynyt) George halusi välttämättä lähteä saattamaan tms. (Vaimon olisi pitänyt lähteä mukaan tai jotain.)

    Joka tapauksessa harmi! Juttu Apivitasta kyllä kiinnostaisi… :)

  9. milipili

    Mistä lähtien google on suomea osannut kääntää? Nimimerkillä hyvät naurut.

  10. larppa

    Juuri tämmösten postausten takia luen blogiasi. Ihanan aitoa, kiitos! :)

  11. Suvi-Johanna

    Joku tuossa jo kirjoittikin aiemmin ihmetelleensä, että eikö matkoillasi ikinä käy tällaisia ihmisten välisiä väärinymmärryksiä. Tiedän kuulostavani nyt ilkeältä, mutta minua ainakin rehellisesti piristi tässä ei parhaimmassa mahdollisessa mielentilassa lukea, että sinäkin joudut joskus pettymään, eikä elämäsi ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista uusia ihmisiä kohdatessa. Itselläni käy monesti mielessä väärinkäsitysten mahdollisuus etenkin tutustuessani uusiin miespuolisiin ihmisiin. Olen tässä tämänkin illan aikana pohdiskellut eräitä muita somessa seuraamiani avoimia sosiaalisia henkilöitä, että miten he vaikuttavatkin kohtaavan aina vain ihania ihmisiä ilman mitään kiusaannuttavia välikohtauksia. Vai eivätkö he vain mainitse välikohtauksista? Kaikkea hyvää sinulle, oli mukavaa, että jaoit tämänkin kokemuksen! :)

    • Sanni

      Hih :) Oli kiva kuulla tällainenkin kommentti :D Totta, en minäkään pelkästään ruusuilla tanssi, eivätkä kaikki kokemukset reissuilla ole vain positiivisia. Mutta tietysti blogijuttuihin valikoituu herkemmin niitä hyvän fiiliksen juttuja :)

    • NG

      Näin juuri… Jos olisin itse aurinkoinen ja sosiaalinen, niitä väärinkäsityksiä olisi tuplasti enemmän kuin nyt – sitä ei-toivottua huomiota tulee osaksi jo pyytämättä, vaikka olen mieluummin aina alkuun hyvin hillitty miespuolisten kanssa.
      Omat rajani ovat mitkä ovat, ja ne tiedostaen annan muiden olla miten ihania ja avoimia sitten ovatkin – kukin on oma yksilönsä :)

  12. meow

    Olipas mielenkiintoinen kohtaaminen! Olin aivan varma heti, kun kirjoitit ”Siksi seuraava tilanne oli varsin odottamaton.”, että mies yrittää suudella sua tms., mutta siinä ei edes tapahdu mitään sellaista ja tuli kauhea haloo :D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.