”Ja tähän tulis sit vierassänky ja tähän peilikaappi ja olkkariin kulmasohva ja-ja-ja…”
Hehe. Kun ostin asunnon tammikuussa, minulla oli vaikka mitä suunnitelmia sisustuksen ja tilan käytön suhteen. Kuten myös ärsytyksiä ja juttuja, jotka vaivasivat syvästi.
No, kolme ja puoli kuukautta myöhemmin korkealentoiset suunnitelmat ja visiot ovat laantuneet ja ”ei-hemmetti-aargh”-jutut feidautuneet no mikäs tässä -tasolle. Onneksi. Helpottaa monella tapaa. ;) Ei sillä, etteikö olisi kiva vihdoin elämässään panostaa sisustukseen, mutta helpottaa kummasti arkea ja olemista kun pakottava tarve johonkin hienoon ja viimeisteltyyn miedontuu sävyisäksi näinkin on ihan hyvä -tunnelmaksi. Ja mitä ärsyttäviin ulottuvuuksiin tulee – no, se nyt on aina positiivista, jos jokin lakkaa ärsyttämästä! ☺️
OLOHUONE
Ensin: ”rajaan huoneen kirjahyllyllä tai kevyellä osa-liukuovella ja teen yhteen nurkkaan nukkumasopen ja huoneeseen tulee iso kulmasohva ja ihana katseita vangitseva nojatuoli jonka ylle kaartuu tyylikäs jalkalamppu.”
Nyt: ”huoneeseen tulee mun vanha sohva Ahvenanmaan asunnosta ja ehkä verhoilen sen jonain päivänä kun on varaa, ja sisustan huoneen pääsääntöisesti viherkasveilla. Mattokin tulee kesällä Ahvenanmaalta. Ei kiirettä nojatuolin kanssa ja mihin ihmeeseen mä olisin saanut nukkumasopin tänne mahtumaan..?”
HUKKANELIÖT KYLPYHUONEEN EDESSÄ
Ensin: ”Mikä *mmetin idea arkkitehdillä on ollut jättää kylppärin eteen täysin turha minikäytävä kaappeineen, kun tämän tilan olisi voinut käyttää osaksi kylpyhuonetta? Ei mitään järkeä, ihan älytön ratkaisu, – pitäisiköhän selvittää mitä maksaa liittää tämä pätkä kylppäriin ja siirtää seinää?
Nyt: ”No tila kuin tila, samalla laillahan tämä tulee hyödynnettyä tavaran säilytykseen kuin jos tila olisi kylppärin oven toisella puolella. Antaa olla.”
ETEINEN
Ensin: ”Tähän tulee ilman muuta pitkä liukuovellinen peilikaappi melkein olohuoneeseen asti. Ja se on valmiina talven aikana.”
Nyt: ”Tähän ei ehkä tule mitään kaappia vaan jätän eteiseen avonaulakon ja teetän naulakon alle säilytyslaatikon joka samalla toimii istuimena. Ja tää toteutuu ehkä ensi vuonna.”
KYLPYHUONEEN SUIHKUNURKKAUS
Ensin: ”Tähän on mahdollisimman pian saatava jokin ovisysteemi koska en voi sietää suihkuverhoja.”
Nyt: ”Olkoon verho tuossa toistaiseksi, keskityn suihkuoven mietintään myöhemmin.”
Ja pyykkikone:
Ensin: ”En halua pyykkikonetta näin ahtaaseen kylppäriin, se tulee keittiöön”.
Nyt: ”No tuossahan tuo mahtuu ihan hyvin olemaan”.
MAKUUHUONE
Ensin: ”Vähän liian levottomat ja tummat nuo tapetit, taitaa mennä vaihtoon”.
Nyt: ”Tykkään näistä tosi paljon! Kiva, että makuuhuoneessa on selvästi eri tyyli ja väri kuin muualla asunnossa!”
Sain muuten vihdoin sängyn..! ☺️ Olen nukkunut lattialla Ikean patjalla viimeiset kolme vuotta ja olin kyllä varautunut ostamaan sängyn uuteen kotiin, mutta sisareni ilmoitti olevansa vaihtamassa sänkyä ja lahjoittavansa mielellään vanhan sängyn ja (Tempur!)-patjat minulle. Nyt ne ovat viimein luonani :)
Seuraavana hankintalistalla (mutta ei korkealla prioriteetilla) ovat päiväpeite ja mahdollisesti mätsäävät pussilakanat. :)
UUSI VALAISIN
Edellisen omistajan jättämä mummo-tyylinen lamppu sai viimein väistyä, ja jaksamatta sen kummemmin miettiä lamppuasioita päädyin ostamaan olohuoneeseen tämän valaisimen Prismasta. :) Eihän tähänkään mennyt kuin 3,5 kuukautta.
Asennus vain ei mennyt ihan nätisti koska – – no, nyt tulee tunnustus: en ole koskaan itse asentanut kattolamppua 🙈🙈🙈 (joo, tiedän!) ja avuksi tullut sisareni mies ei jaksanut alkaa purkaa katossa ollutta koukkukantta. Tämän valaisimen kiinnitys/sokeripalasysteemi olisi kaiketi pitänyt asentaa katossa olevaan koloon. Ehkä opettelen jossain vaiheessa itse kiinnittämään tuon oikein – mutta siihen asti katselen lamppua tuollaisena – tai ostan koukkukanteen asennettavan valaisimen…! 😅
Koska minulla on taipumus kerätä tavaraa sinne, missä on vapaita pintoja tarjolla, päätin, että pidän olohuoneen pinnat minimissä jotta vältän epämääräisen sälän kertymisen. Edes jossain määrin. Olen aina ollut kirjahyllyihminen, ja kirjahyllyttömyys tuntuu tavallaan jopa hävyttömältä. Kyllähän mulla nyt pitäisi olla kirjahylly, kirjailijan tyttärellä…! Mutta tänne ei tule kirjahyllyä. Ainakaan nyt. (Kuka tietää, mikä on tilanne viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.)
Olohuoneen ainoa säilytyskaluste on senkki. Kun kesällä tyhjennän Maarianhaminan asunnon, tuon sieltä tänne sohvan, mattoja ja pikkuisen sohvapöydän. Luulen, että olohuone tulee jonkin aikaa pärjäämään sillä. Kaikki tammikuiset suunnitelmani ovat haihtuneet osin realiteettien (oikeasti: mihin tässä huoneessa saisi nukkumasopen…?) ja osin taloudellisten seikkojen nimissä. Nyt kun must-hankinnat eli ruokapöytä, tuolit ja senkki on hankittu, kohdennan resurssit mieluummin keittiöön. ❤️ Mulle kodin tärkein tila.
Itse ostin tulevan asuntoni rakennusvaiheessa, kaksi vuotta ennen muuttoa. Nyt ollaan kohta puolivälissä odotusaikaa. Ja tämä aika tulee kyllä ihan tarpeeseen, koska huomaan suunnitelmieni hitaan muuttumisen ja hioutumisen aika samalla tavalla kuin sinä kuvailet ajatusprosessiesi kulkua. Jotkut alkuperäiset sisustusideani olen ajan kuluessa todennut huonoiksi/mahdottomiksi, ja melkein kauhistuttaa ajatella, että jos olisin päässyt muuttamaan ja sisustamaan saman tien, mitähän mokia olisin siinä vauhtisokeudessani onnistunut tekemäänkään… Toki ne ovat nytkin mahdollisia, mutta ehkä – toivottavasti – edes astetta epätodennäköisempiä.
Se vähän itseäni ärsyttää, kun huomaan jo nyt fiksoituneeni joihinkin ajatuksiin tulevan kotini sisustuksen suhteen, koskien siis vaikkapa huonekalujen paikkoja, kokoa, muotoa jne. Olisi varmaan paras, jos pystyisi pitämään mielensä avoimena erilaisille ratkaisuille mahdollisimman pitkään, näkisi erilaiset vaihtoehtoiset toteutusmahdollisuudet.
Mutta kirjahyllystä en tingi. ;) Olin alun perin hankkimassa kaksiota, kunnes tajusin, ettei katselemissani kaksioissa olisi ollut oikein luontevaa paikkaa isolle kirjahyllylleni. Joten ostin sille nyt ihan oman huoneen. :D
Joo, vauhtisokeus… Itsekin olen tosi kiitollinen, että mulla ei ollut heti kädessä budjettia sisustaa koko asunto kerralla kun muutin tänne. (Jos olisi ollut pätäkkää, saattaa hyvinkin olla, että olisin ahneuksissani ostanut kaikki huonekalut saman tien ja laittanut keittiönkin tilaukseen ASAP….huh apua!) Todella moni asia pään sisässä on muuttunut, kun tässä on nyt asunut vähän aikaa ja tiloja sekä tarpeitakin hahmottaa nyt eri tavalla.
Onneksi otin hetkeksi totaalietäisyyden ja lähdin Kööpenhaminaan – sain keittiöahdistuksen ja pakkoajatukset remontin deadlinesta tehokkaasti katkaistua, ja nyt suunnittelu jatkuu paljon mukavammissa ja seesteisemmissä merkeissä :)
Kirjahyllyt ovat kyllä ihania. Ja olleet mulle aina itsestäänselvyys, olen kasvanut suunnilleen kirjastoksi luokiteltavassa kodissa, jossa kirjat muodostavat 70% kodin sisustuksesta. Voi olla, että mun tämän hetkinen anti-kirjahylly-fiilis johtuu myös siitä, että olen viimeisen 15 vuoden aikana menettänyt kyvyn keskittyä lukemiseen, ja se on minulle suuri suru. Kirjahylly muistuttaisi jatkuvasti tästä ”vammasta”. Olen yhä optimistinen, että jonain päivänä pystyn taas lukemaan kertovaa kirjallisuutta, mutta vielä tällä hetkellä lukukykyä palauttavat toimenpiteet ovat osoittautuneet liian suuuriksi voimanponnistuksiksi. 😥 Kaikki ajallaan. 🙏🏻
Ihana seurata miten kotisi laittaminen etenee :) Me ollaan miehen kanssa asuttu nyt hieman yli vuosi omassa rivitaloasunnossa ja vaikka mitään remonttia ei tehty ollaan vasta nyt aika valmiita sisustuksen kanssa. Ollaan etsitty kaikessa rauhassa meille sopivia ratkaisuja, vaikka se tarkoitti vuotta ilman mattoja tai sohvapöytää.
Ja mieti hei vielä tuota eteisen kaappia. Tässä asunnossa meillä on liukuovikaappi eteisessä, kun kaikkissa aikaisemmissa on ollut avonainen naulakko. Ero siisteydessä ja seesteisyydessä on valtava! Vaikka eteinen ei olisi sotkuinen saa sen todella harmonisen oloiseksi kun takit ja kengät eivät ole näkyvillä. Olivat kaapin ovet sitten peiliä, maitolasia tai umpinaisia. Tai vaikka vain yksi peiliä.
Kuulostaa hyvältä :)
Mulle valkeni, että en oikeastaan tarvitse enempää säilytystilaa vaatteille, kaikki takit sun muut ulkovaatteiksi luokiteltavat mahtuvat vaatehuoneeseen ja kellarin häkkivarastoon. Olin kaavaillut eteisen (pitkää) kaappisysteemia lisäsäilytystilaksi, mutta kun sille ei ole tarvetta (vaikka kyllähän kaappiin aina löytyy laitettavaa jos kaappi on olemassa… ;D), haluan mieluummin säilyttää eteisen avaruuden tunteen.
Toki pienen naulakonkin voi laittaa (peili)oven taakse jolloin yleisilme on siistimpi, mutta mä tykkään avonaulakon helppoudesta. Mulla on lisäksi erikoinen ovien avaamiseen liittyvä ärtymys jota on hyvin vaikea selittää, koska se kuulostaa niin absurdsilta (ja on absurdia..! 😅), ja jo pelkästään tästä syystä avonaulakko voi olla mulle epäsiisteydestään huolimatta parempi valinta kuin ovellinen kaappi. 🙈
Tässäkin mieli voi kyllä vielä muuttua moneen kertaan ennenkuin pääsen oikeasti konkreettisesti eteisen naulakkoratkaisun äärelle :D