Karkkipäivä
Karkkipäivä

*itutuksen lyhyt oppimäärä

Haluan jakaa tämän ISOLLA koska ei samperi helpota!! Kun joku *ituttaa eikä meinaa tulla mitään niin siitä on pakko lopulta päästä huutamaan niin että naapurikunnissa soi! Se tunnetusti aina auttaa. Edes vähän.

 Itutus5

Olen harrastanut salitreeniä yhdeksän vuotta. En pidä liikunnasta, kuten olen täällä aiemmin kertonut. Käyn salilla, koska se on minulle hyväksi. Elämässä on asioita joita on vain tehtävä, miellyttivät ne tai eivät.

Kroppa ja mieli kiittävät vanhuksena.

Itutus1

Koko yhdeksän vuoden aikana liikuntaharrastus ei ole tuntunut niin vaikealta kuin viimeiset kaksi kuukautta. Joka viikko vain pahenee. En tajua mikä minua oikein vaivaa! Salille meno on niin vastenmielistä että saan käyttää kaiken tahdonvoimani että saan treenikassin kouraan ja vaatteet niskaan. Ja kun salille saakka pääsee, ei treenistä meinaa tulla yhtään mitään. Painot ovat tippuneet joissain liikkeissä jopa puoleen ja sarjat jaksan hädin tuskin läpi.

Sain marraskuun alussa uuden ohjelman. Sekin *ituttaa. Siinä on liikkeitä joista en pidä. Olo on kuin 4-vuotiaalla tarhalapsella. Tekisi mieli heittäytyä lattialle, takoa nyrkillä jumppamattoa ja huutaa ”enhaluaenhaluaenhalua…!”

Yritän löytää uuden vuoden lupaustensa salille saattelemien kinkunsulattelijoiden joukosta yhtä kärsiviä olemuksia, toverisieluja. Katson vetoavasti pallon päällä vatsarutistusten kanssa ähisevää tätiä. Ei, en saa takaisin ”tiedän-miltä-susta-tuntuu” -katsetta. En keneltäkään. Eikö kellään täällä kulje reeni niin päin peetä kuin mulla…? Haloo, kai jotain muutakin teistä *ituttaa..??

Itutus2

Yksi liikkeistä mistä en pidä on lonkan ojennus taljassa. Blondiaivot: ”Ei saamari että väsyttää vaihtaa tätä *elkkarin nilkkaremmiä jalasta toiseen, tämmöseenkin menee ihan turhaa aikaa…”

Vasta kuukauden kuluttua välähti. Kuules blondi, niitä nilkkaremmejä on salilla useampikin. Laita hyvä ihminen remmi kumpaankin nilkkaan niin ei tarvitse mutristella joka sarjan välillä ja vetää teatraalisia remminvaihtohuokauksia.

Aivot vissiin pikkuisen seis.

Itutus3

Menee vähän nopeammin lonkan ojennukset nyt siis.

Mutta silti tekee mieli pahoinpidellä laitetta joka kerta kun kohdataan.

Itutus4

En tiedä mitä tällä postauksella halusin sanoa. Tai tiedänpäs. Haluan kuulla että teitä on muitakin. Jotka revitte itsenne liikuntaharrastukseen päivästä ja viikosta toiseen vaikka välillä tekee niin vaikeaa ettei tosikaan. Koska vielä tyhmempää on luovuttaa. Liikunta on yksinkertaisesti jotain joka vain kannattaa.

Nyt tekisi hyvää kuulla että joku muukin on päässyt tällaisen mielettömän jumin läpi. Ymmärrän parin viikon väsymykset mutta mun tilanne on jatkunut jo syksystä saakka. :(

Liikunnan ei tarvitse olla hauskaa, mutta ei sen nyt sentään tarvitsisi *ituttaa.

. . .

Edit. Huomaan kommentteja lukiessani, että olisi ollut hyvä tarkentaa tässä jutussa että kuntosalitreeni on kaikista kokeilemistani liikuntalajeista minulle se mieluisin. Lajin vaihtaminen ei siis taida tässä ongelmassa auttaa… :/ Ryhmäliikunnasta en ole onnistunut innostumaan pysyvästi, tunteihin liittyvät kellonajat ja ryhmän aiheuttama ”paine” saavat käynnit lopulta aina hiipumaan. Toiset ihmiset vain kokevat ryhmäliikunnan pelottavana, minä kuulun harmillisesti heihin. :/ Hathajoogassa käyn kerran viikossa, mutta sen lasken enemmänkin rentoutumiseksi ja kehonhuolloksi kuin varsinaiseksi kuntoliikunnaksi.

P.S. Vastailen kommentteihin huomenna, kiitos tosi paljon kaikille jotka ovat halunneet sanoa jotain..! Mutta yhteisesti voin nyt kaikki illan aikana tulleet kommentit läpilukeneena sanoa, että niin itsestäänselvältä kuin lajin vaihto tässä tilanteessa tuntuisi, se on minun liikuntahistoriallani sangen epätodennäköinen pelastus. Sali kun on aina ollut se ainoa joka on jaksanut kiinnostaa ja motivoida edes sen tarvittavan määrän. Se on tuntunut siltä ”minun lajilta”, se sopii minun luonteelleni ja on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Kaikki muu liikunta on aina jäänyt.

Ilmeisesti tauko olisi nyt sitten se vastaus.

Kommentit (96)

  1. maria

    Mun laji on juoksu, mutta kyllä tunnistan noita oireita. Sulla taitaa tosiaan olla kyse jonkinlaisesta ylikunnosta, itse keikun kahden eri tason välimaastossa, ja se ylitys seuraavalle tasolle meinaa ottaa lujalta. Kyllähän se ihan hyvältä tuntuu sitten kun sinne lenkille pääsee, enimmäkseen. Mutta viikoittain touhuun liittyy pelkkiä negatiivisia fiiliksiä, ketutusta ja syyllisyyttä. Painiskelen ajanpuutteen ja tavoitteellisuuden ja pakon kanssa jatkuvasti. Koen huonommuutta kun vilkaisen muiden suorituksia. Eilen tajusin taas että ei hemmetti, en ehdi taaskaan tehdä kotitöitä, en edes ruokaa vaikka sulhanen on kokkaillut jo pari kuukautta lähes päivittäin – tosi reilua. En ehdi tehdä tutuille luvattuja photarointeja, en omaa portfoliota, en siivota tai pyykätä kunnolla, kun on pakko mennä lenkille, josta tulen kotiin kiukkuisena kun jalat eivät kanna stressin takia normaalisti. Apua!

    Jos pidät tauon, ja pelkäät että syyllisyys alkaa painaa, niin miksi et kokeilisi viikon tai parin ajan kaikkia kamalia lajeja silleen huumorilla? :) Ehkä sitten se sali alkaa taas tuntua järkitouhulta?

  2. Petra

    Tuttu tunne! Mulla tosin toi fiilis kieli ylikunnosta ja parin viikon totaalilepo auttoi :) Sitten olin taas henkisesti ja fyysisesti samassa salivireessä kuin aina ennenkin! :)

  3. Rii

    En ole ikinä tykännyt mistään urheilulajista ennen kuin aloin joogata eli tiedän mitä tarkoitat itsensä väkisin salille raahaamisella. :) Jos hatha tuntuu kuitenkin sujuvan, ehkä yksi vaihtoehto voisi olla testata myös dynaamisempaa joogaa, esimerkiksi vinyasa flow joogaa, jossa myös kunto kehittyy. Hatha on tosiaan enemmän kehoa huoltavaa.

  4. Nimetön

    Voi, tiedän tunteesi.
    Minulle liikunta ei koskaan ole tuonut minkäänlaista mielihyväntunnetta, ei edes treenin jälkeen, olen vain kiukkuinen ja hermostunut.
    Pakkopullana kuitenkin jatkoin kuntosalilla käymistä, ja päädyin juuri tuohon kuvailemaasi tilaan, teho laski ja tuntui,että olen valmis pistämään kaikki laitteet maan tasalle. Minullakin oli ohjelmassa liikeitä joita inhosin.
    Minä piiskasin salilla itseäni niin pitkälle, että tehojen laskiessa,mutta vauhdin kasvaessa alkoi tulla vammoja. Minulla on heikko toinen olkapää ,joka vääntyi, koska suoritin epäpuhtaan liikeradan. Tällä vammautuneella olkapäällä kuitenkin päätin suorittaa ohjelman loppuun ja seuraavassa liikkeessä repesi rintalihas.
    Siitä seurasikin sitten lääkärin sanelema ehdoton kielto useammaksi kuukaudeksi. Salille en lopulta koskaan palannut.
    Tällähetkellä itsekin mietin, mikä liikunta voisi olla vähiten epämiellyttävää..
    Tauon pitäminen on mainio idea!
    Väsyneenä ja v.ttuntuneena treenaaminen on vain riskialtista.

  5. lena / london and beyond

    On hyvä välillä myöntää että joku asia on pakkopullaa. Mä en vieläkään ymmärrä miten hankala on aloittaa se lenkkeily – haluaisin olla se joka aina haluaa lenkille ja vieläpä lähtee sinne. Aina saa raahata itsensä sinne, toki lopulta on hyvä olo. Mutta niin tai näin – liian pakosta asiota on ei kannata aina tehdä ja esimerkiksi breikki voi olla hyvästä. : )

    Mukavaa viikonloppua!

  6. opiskelija

    Hei! Ei kai sinun tarvitse väkisin käydä salilla? Jos pitäisit tauon? Harrasta sitä liikuntaa mistä tykkäät oikeasti!! Uintia, juoksua, lenkkeilyä, hiihtoa, luistelua, jumppia, pyöräilyä, laskettelua, kävelylenkkejä ja onhan vaikka mitä muutakin.. Vai etkö tykkää mistään liikunnasta? :) On muutkin liikuntamuodot hyviä kuin sali! :)

  7. Paula

    Voi harmi! Ymmärrän kyllä. Minä en ole joukkueurheilija, vihaan ryhmäliikuntaa ja erityisesti kaikenlaisia jumppia. Opiskeluaikana vihdoin hoksasin, misä tykkään ja se oli kamppailulajit. Lasten myötä se jäi niin vähille, että turpiin olisi tullut aika rankasti satunnaisesti treenaamalla. Stten ryhdyin juoksemaan iltaisin tuota meidän pururataa. Ei sekään nythuippua, mutta sopi mun aikatauluihin ja siinä tunsi saavansa itsestään tehoja irti. Pari vuotta sitten hurahdin uudemman kerran ja se oli tankotanssi. Ihan mahtavan fyysinen laji eikä ryhmäliikuntaa, vaikka ryhmätunneilla käynkin. Samalla nousi kiinnostus muihinkin akrobatialajeihin ja nyt tuntuu, että voi kun olisi vain enempi aikaa tälle kaikelle.

    Kyllä se sullakin siitä. Välillä on nihkeämpää ja sitten se taas lähtee. Salilla tai jotenkin muuten. Tsemppiä!

  8. VLMA

    Itse olen aina liikkunut paljon ja ollut tyytyväinen omaan kroppaani, mutta nyt viimeisten vuosien aikana ja tämän fitness-buumin myötä aloin tuntemaan huomaamatta huonoa omaa tuntoa, etten voikaan olla kyllin hyvä ihminen ilman salitreeniä. tuntui, ettei aerobisesti treenattu kroppa olekaan enää mitään ja säännölliset keskivartaloharjhoituksetkin himassa ovat varmasti olleet täyttä ajan hukkaa. Olen nyt viimevuosien ajan käynyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti salilla ja vaikka kuinka yritän itseäni tsempata, on se vastenmielistä. Kaikki hypettää salin jälkeistä fiilistä, mutta itse kelaan lähinnä jumppien ja salitreenin aikana, että olisin niin paljon mieluummin tanssitreeneissä tai lenkkipolulla, eli tekisin jotain mistä oikeasti nautin. Fakta on vain se, että rapistumaan tässä aletaan ja lihaskuntoa pitää treenata jo pelkän ylläpidon vuoksi. Allekirjoitan siis fiiliksesi täysin!

  9. Elise

    Voi olla että joku muukin tämän on todennut, mutta pieni taukokin on ihan sallittua. Joulun alla itselleni tuli lähes kuukauden salitauko ja kun tammikuussa palasin punttikselle oli olo taas aivan eri. Kehitystä tapahtui ja oma into tuli takaisin.

    Itse en myöskään hirveemmin pidä liikunnasta, mutta kuten sanoit se tekee hyvää kropalle ja siksi itsekkin sitä harrastan. Keskustele valmentajan kanssa ja suunnittele ohjelma jossa on liikkeitä jotka kiinnostaa.

    Ja pidä se sallittu tauko :)

    • Sanni

      Ja pidä se sallittu tauko :)

      Jees, tauolla ollaan :)

  10. Teea

    Tuttu tunne! Itse käyn myös säännöllisesti salilla ja viimekeväänä niinkin innokkaasti, että sain itseni samaan kuntoon kanssasi. Lopulta läheiset pakottivat lääkäriin ja ylikunto paljastui syyksi. Silti jatkoin, ja muutama viikko eteenpäin en jaksanut kävellä kunnolla edes postilaatikolle. Aluksi levosta tuli huono omatunto, mutta lopulta ymmärsi srn olevan vain omaksi parhaaksi. Vaikka tauko tuntuisi vaikealta, kannattaa yrittää. Se parantaa oloa ja sen jälkeen jaksaa taas palata salille. Jaksamista ja tsemppiä kevääseen! :)

  11. Eee

    Ei liikuntaa ole pakko harrastaa kuntosalilla. Varmasti blogeista ja naistenlehdistä saa sellaisen kuvan, että kyseessä on vähintäänkin kansalaisvelvollisuus, mutta terveenä voi elellä ilman, että astuu jalallaankaan kuntosalille.

    • Sanni

      mutta terveenä voi elellä ilman, että astuu jalallaankaan kuntosalille.

      Totta kai voi. :) Itse vain satun pitämään kuntosalitreenistä liikuntamuotona. Lenkkeilyn, tenniksen, sulkapallon, hiihdon, luistelun, kiipeilyn, maastopyöräilyn jne ohi pidän salitreenistä paljon enemmän. Siksi käyn siellä enkä lenkillä tai laduilla. Ei kukaan minulle ole sanellut että ”Sinun pitää käydä JUURI kuntosalilla!” Se on valikoitunut lajikseni aivan luonnollisesti omien mieltymysteni kautta.

  12. Eee

    Ja lisäykseksi vielä: liikkua voi luukuntakeskusten ulkopuolellakin, ne ryhmäliikuntatunnit eivät ole ainut vaihtoehto.

  13. Krista

    Kiitos tästä avautumisesta! Oletko tämän tuntemuksen päälle vielä kuullut ”kannustavia” puheita siitä että kyllä siellä salilla sitten tuntuu hyvältä ja tulee hyvä fiilis. No ei *ittu tule kun tekee vaan mieli pahoinpidellä ne laitteet ja kanssaihmiset ja käydä vielä avautumassa jollekin jostain mistä tahansa :D Mutta onneksi se helpottaa jossain vaiheessa. Yleensä samaan aikaan masennuksen hellittäessä… Toivottavasti sä et kuitenkaan sitä sairasta :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.