Israelilainen joka hurahti Suomeen

Olen Couchsurfingin kautta tutustunut muutamiin aivan erityisen mahtaviin tyyppeihin. Yksi heistä on Idan Israelista.

Ja minun teki kovasti mieli kirjoittaa hänestä! :) Mies on nimittäin aivan hulluna meidän Suomeen.

Idanin ihastus maahamme sai alkunsa varsin erikoisella tavalla – videopelien kautta. Törmätessään kerran vahingossa kielivalikossa suomeen, Idan kiinnostui omituisesta kielestä ja alkoi ottamaan selvää tästä pohjoisesta, ”maailman oudointa kieltä” puhuvasta maasta. Kiinnostus johti ensimmäiseen Suomen matkaan vuonna 2009, jonka jälkeen Idan oli ”Suomi-koukussa”. Idan on myös opiskellut suomea omatoimisesti ja yllättää aina välillä huolellisesti äännetyillä fraaseillaan. :) (Esimerkiksi ’Turmion Kätilöt’ tulee suusta oikein mallikkaasti…! :D)

Toisen, pidemmän Suomen matkansa Idan teki viime kesänä. Idan päätyi tuolla vierailulla myös Ahvenanmaalle, jossa tapasimme. Meistä tuli välittömästi ystävät. :)

Viime kohtaamisemme jälkeen Idan on ehtinyt koluta keski-Eurooppaa, Brittejä ja Etelä-Amerikkaa aina Antarktista myöten. Mutta ei ole Suomen voittanutta…! ”Kun viime viikolla palasin Suomeen, olin vain aivan mielettömän onnellinen. This is the best place!” Idan kertoo kun tapaamme bussiasemalla.

Me suomalaiset ollaan niin vaatimattomia että aina tuntuu hullulta ja odottamattomalta törmätä ulkomaalaisiin jotka ovat rakastuneet Suomeen..! Ainakin minusta tuntuu siltä. Vaikka mahtavaahan se on. :)

Idan pysähtyi eilen Tampereella matkallaan Rovaniemelle, ja vietimme yhdessä hauskan päivän klassisine Tampere-momentteineen. Minnekäs vieras ensimmäisenä viedään Tampereella ellei Pyynikin näkötorniin munkille? :)

Kyllä sitä muutkin kuvaa ruokiaan kuin bloggarit, hehheh! :)

Ei-tamperelaisille taustatiedoksi: Pyynikin Näkötornin kahvilan munkit ovat aivan käsittämättömän suosittuja, ja kesäisin siellä on useimmiten jonoa pitkälle ulos asti. Kahvila on auki joka ikinen päivä vuoden ympäri.

Kyseessä on ihan perinteisiä kardemummalla maustettuja, sokeroituja munkkirinkilöitä. Jokin taika näissä vissiin on kun ovat niin legendaarisiksi muodostuneet…!

Idanille munkki maistui, vaikkei hän ole kardemumman ylin ystävä. ”Ai tämä on sitä samaa maustetta kuin Ahvenanmaan pannukakussa…”

Parta sai munkista kivan sokerihuurteen… :)

Höpöttelimme kahvilassa niin pitkään että vatsassa alkoi murista ja kello näytti lounasaikaa. Kuunnellessa toisen 6 kk:n seikkailuista aika kyllä katoaa… Suuntasimme harmaankalsean kaupungin läpi Kauppahalliin, jossa Idanille olisi tarjolla….

…mustaa makkaraa! Eihän Tamperetta voi kokea ilman Mustaa – jos on kaikkiruokainen :D Olin kertonut Idanille ”blood sausagesta” jo aiemmin päivällä, ja hän kuulosti innostuneelta. Saapuessamme Kauppahalliin miehen ilme kuitenkin muuttui. Ei näitä nyt tosiaan ihan hurjan houkuttelevan näköisiksi voi väittää…!

Kokonaisen makkaralounaan sijaan Idan päätyi ottamaan pienet maistiaiset kahdesta eri mustasta; ruispohjaisesta ja ohraisesta.

Minua alkoi jo harmittaa että olin edes ehdottanut koko makkaraa, ettei ystäväni vain kokenut että hänen piti kohteliaisuudesta maistaa jotain joka selvästi vaikutti vastenmieliseltä.

Mites lukijat, kuka tykkää mustasta…?

Minä en ole koskaan sitä itse maistanut; kun 14-vuotiaana lopetin lihan syönnin eivät mustan makkaran ja minun tiet vielä olleet kohdanneet.

Lopulta Idan kuitenkin söi lautasen tyhjäksi, ja totesi että pötkylät olivatkin yllättävän maukkaita. ”Definitely taste better than what they look like..!” :)

Lounasvatsaa ei kuitenkaan täytetty makkaralla, vaan Idanin suosikki-suomalaisella:

Riisipiirakalla. Mies osti tyytyväisenä kasan piirakoita ja mutusteli niitä onnen hymy kasvoillaan. Pystyin samaistumaan tunteeseen… Sanni Kreikassa…. ja tiropitat….

Illan ohjelmassa oli avantouintia. Avantouintitreffit olimme sopineet jo viime kesänä Ahvenanmaalla, tämä oli Tampereen vierailun ”the thing”. Idan oli kuitenkin tässä välissä pulahtanut mereen Antarktiksellakin, ja ajattelin että eihän järviavanto enää sen jälkeen ole mitään.

Mutta olihan se…! Kummasti kaveria alkoi jännittää avannolle saapuessamme ja mies keräsi saunan lauteilla rohkeutta puoli tuntia ennen kuin uskaltautui veteen.

You can do it…! :)

…ja sinnehän se sälli lopulta molskahti. :) Lauteilla käytiin pitkää analyysiä jäisen dipin aiheuttamista tuntemuksista kehossa. Oli myös jännä kuulla miten vaikeaa saunaan tottumattoman on hengittää löylyssä, ilma polttaa pahasti ja Idanin täytyi hengittää hitaasti ja keskittyen että pystyi olemaan ylimmillä lauteilla.

Avannon jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa iltapalalle ja saunakaljalle/siiderille ennen kuin Idanin juna lähtisi viemään miestä Rovaniemelle.

Valmistimme true-budjettireissailijan tyyliin purkkitonnikalaa. :) Ja nyt jaankin teille Idanin mainion kikan tonnikalan helppoon upgreidaamiseen – savusta tonnariisi syvä, herkullinen aromi!

 

Ehkä joku on kuullut tästä tavasta aiemminkin, mutta minä en. Nerokasta!

Tarvitset: tonnikalaa öljyssä, tulitikut/sytyttimen ja palan vessapaperia.

Mielellään myös parvekkeen, terassin tai muun ulkotilan ettei vain palovaroitin ala mahdollisesti huutaa. :)

Valuta pois osa öljystä. Aseta vessapaperinpala purkin päälle ja painele se kiinni tonnikalaan niin että se öljyyntyy. Jätä paperin reunat puhtaiksi.

Sytytä paperi kaikista kulmistaan. Jätä palamaan. Paloaika riippuu siitä kuinka paljon purkissa on öljyä. Jos haluat oikein savuisen ja rapean tuloksen, jätä purkkiin paljon öljyä. Tällöin paloaika kestää tietysti pidempään. Jo 10 minuutin paloajallakin saa kuitenkin selvästi savuisen aromin.

Kun tuli on sammunut (tai olet sen itse sammuttanut jos alkaa jo olla nälkä), saa paperinpalan nostettua pois helposti yhtenä kappaleena. Se ei murene tonnikalaan.

Voilà! Sinulla on nyt tylsän perustonnarin sijaan erittäin herkullista, savustettua tonnikalaa! Haarukoi suoraan purkista suuhun tai käytä salaattiin, laatikkoruokaan, tonnaripulliin tai mihin nyt ikinä tonnaria käytätkään! :)

Kiitos Idan! Ja oikein hyvää Rovaniemeä! :)