Karkkipäivä
Karkkipäivä

Irrationaalisista peloista

Laskeutuessani portaita alas kohti Ammoudin kalastajasatamaa, siellä ne olivat.

                   Aasit.

aasit_img_8859

Askeleeni hidastuivat. Pysähdyin.

.

Pelkään mennä lähelle isoja hevoseläimiä. Aasit, hevoset. Varmaan seepratkin jos niitä olisi kadulla. Kaikkein eniten pelottaa kulkea näiden eläinten takaa. Minut valtaa melkein pakokauhu, joskus en meinaa pystyä liikkumaan. Saan käyttää kaiken tahdonvoimani että saan jalkani liikkeelle ja pääsen etenemään eläinten ohi.

Tälle pelolle ei ole mitään tiedostavassa tajunnassani olevaa syytä. Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään ikävää hevosten kanssa; en ole pudonnut selästä, hevonen ei ole purrut tai potkaissut minua. Pelolle ei ole mitään järjellä selitettävää syytä. Silti se on niin voimakas että fyysiset oireet tulevat päälle kuin rautanyrkki. Pulssi kiihtyy, lihakset jännittyvät, vartalon liikkeet hidastuvat ja iholle nousee kylmä hiki.

Aasit ja minä kohtasimme Ammoudin rappusilla keskellä aurinkoista päivää. Siinä ne seisoivat ihan leppoisan näköisinä. Niiden työtä on kuljettaa turisteja ylös ja alas Oian ja sataman välin 214 rappusta. Ne ovat varmasti mitä ystävällisimpiä eläimiä, tottuneet jatkuvaan ihmisvirtaan. Tämä tieto ei auta minua.

aasit_img_8862

Miksi teidän pitää olla siinä, ajattelin. Poikittain niin että alempana aasit blokkasivat rappuset melkein koko leveydeltään. Niiden takaa piti hivuttautua niin, että käytännössä kosketti niiden päätä tai takamusta.

Pelotti niin samperisti että mietin onko minun palattava takaisin ylös. Odotin hetken aikaa josko aasien ohjaaja tulisi paikalle ja siirtäisi aaseja. Ketään ei kuulunut. Olin jo melkein perillä Ammoudissa, enää joku parikymmentä rappusta, kyllä tästä nyt on mentävä.

Aina en ole kyennyt siihen. Albanian Gjirokastrassa törmäsin kapealla, tyhjällä kujalla hevoseen joka seisoi poikittain niin, ettei sen ohi pystynyt menemään ellei olisi työntänyt sitä ja vaatinut siirtymään. Ketään ihmistä ei näkynyt missään. Hevonen oli kiinnitetty hihnalla rakennuksen seinään. Alanko minä koskemaan vieraaseen hevoseen ja työntämään sen takamusta tieltäni? Ihan varmasti en. Tilanne päättyi siihen että kiersin pitkän lenkin toista katua että pääsin eteenpäin.

aasit_img_8868

Minusta on aina mielenkiintoista tarkastella omia tunteitaan. Osalle tietää syyt, osalle ei. Olen kertonut täällä aiemmin voimakkaasta lentopelostani, ja vaikka sekin on pelkona irrationaalinen, pystyn tunnistamaan syitä sille. Hevospelolle en. Se on täysin käsittämätön.

Oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin lentokoneessa turbulenssin tullessa. Pelon tunnetta ei voi hallita, se ottaa vallan vaikka järki puhuttelisi sitä kuinka lempeästi. Sydän hakkaa ja pahimmillaan tulee hengenahdistusta. Koko vartalo hikoaa. Sitä vain tuntee että nyt tapahtuu jotain pahaa, enkä voi sille mitään.

Se on hullua.

Niin aasitkin olisivat minulle sanoneet, jos osaisivat puhua.

Ihan varmasti ne aistivat ohitseen hivuttautuvan hikimärän naisen pelon ja ahdistuksen. ”No mene nyt siitä vain, ei me sulle mitään tehdä”.

Mutta minä saatoin vain ajatella, ”Ihan kohta ne potkaisevat minua, ihan kohta tulee kaviosta ja kuolen päävammaan tai verenhukkaan”.

idaasit_img_8871

20 sekuntia ja olin ohittanut aasit.

Kädet tärisivät.

Otin eläinten tyynen ilmeettomistä naamoista kuvan. Ne näyttivät edelleen pelottavilta.

Miksi? Mistä tällaiset selittämättömät pelot tulevat?

.

Onko teillä pelkoja joille ei löydy mitään näennäistä syytä?

Miten tulette toimeen näiden pelkojen kanssa?

.

Minä lääkitsen lentopelkoani viinillä. Mutta millä helpottaisin hevosten ja aasien ohittamista…?

P.S. Minua pelottavat ulkomailla myös haukkuvat vahtikoirat, vaikka muuten rakastan koiria yli kaiken. Aitaa vasten hyppäävä, aggressiivisesti haukkuva koira jonkun kreikkalaisen kylän reunamilla voi syöstä minut sellaiseen paniikkiin että lähden juoksemaan. Koiran ohi en pysty menemään vaikka olisi aita välissä :(

Kommentit (53)

  1. Jumping Juniper

    On ihan suotavaa kunnioittaa hevosen (ja aasien/muulien) takapäätä, se on ensimmäisiä asioita joka tallilla opetetaan. Kilttikin hevonen voi potkaista säikähtäessään, ne ei näe suoraan taakse päin. Pahinta on hiippailla hiljaa (kuin petoeläin), täällä tulikin jo hyviä vinkkejä että jos ei ole kiertämisen mahdollisuutta kävele mieluummin läheltä niin mahdollinen potku ei ole niin voimakas tai nouse pään korkeudelle. Juttelemalla minimoit potkun mahdollisuuden kun kaviokas tietää missä menet. :)

    • Sanni

      Juttelemalla minimoit potkun mahdollisuuden kun kaviokas tietää missä menet. :)

      :) <3 Mä juttelen niille ensi kerralla :)

  2. Elinäf

    Mulla on ehkä hulluin pelko ikinä. Tykkään pelata videopelejä, mutta en voi sietää pelejä, joissa on vastustajana kaloja.

    En voi sietää pelejä, joissa sukelletaan ja uivat kalat tekevät vahinkoa pelihahmoon. Kauhein peli ikinä on Ratchet & Clank, jossa eräällä tasolla veteen pudotessa hetki aikaa selviytyä sieltä pois tai vedestä hyökkää kala ja syö pelihahmon. Hrrrrr… aivan ajatuskin karmii. Kerran olen tämäm vuoksi myös ohjaimen heittänyt seinään säikähtäessäni. Super Marion hyppivät kalat osaan jo jotenkuteb sietää.

    Oikeassa elämässä en kaloja pelkää, vaikka ei ajatus pirajoista tai syvänveden lamppukaloista kauheasti houkuta.

    • Sanni

      Mulla on ehkä hulluin pelko ikinä. Tykkään pelata videopelejä, mutta en voi sietää pelejä, joissa on vastustajana kaloja.

      On nämä erilaiset pelot kyllä kiinnostavia…! :D

  3. Maija

    Kavioeläinpelko ei tunnu minulle lainkaan irrationaaliselta, kun oma fobiani on niinkin erikoinen kuin kotilot ja etanat. En ole kyennyt keksimään, mistä pelko juontuu, vaan se on täysi mysteeri. Tämä pelko estää minua mm. käyttämästä tiettyjä teitä ja polkuja kokonaan, varsinkin sateella. Onneksi kantakaupunkiin muuton jälkeen saan etanapaniikin enää vain harvoin. :D Siedätyshoito olisi varmasti minulle hyödyksi, mutta vaatisi varmasti ammattiapua. Ainakaan vielä en siedätykseen kykenisi.

    • Sanni

      oma fobiani on niinkin erikoinen kuin kotilot ja etanat.

      Jännä! Näitä on kiinnostavaa lukea :) (Enkä hymiöllä todellakaan tarkoita nauraa peloille ja fobioille vaan se kuvastaa tässä nyt mielenkiintoa ^_^)

      Ulottuuko kotilofobia myös simpukoihin..? Pystytkö siis esim. kävelemään rannalla jossa on simpukoita ja kotiloita?

      • Maija

        Simpukat eivät häiritse, kunhan se limainen osuus on piilossa. :D Olen kehittänyt fobian juuri kotoperäisiin kotiloihin ja etanoihin, ja toivon ettei se laajene uusiin asioihin. Vaikka täytyy myöntää, että säikyn myös kastematoja ja kaikenlaisia toukkia. :D

        • Sanni

          Simpukat eivät häiritse, kunhan se limainen osuus on piilossa. :D

          :D

          Kastemadot on kyllä aika inhoja…. *tuntee hytistyksiä*

  4. Aino

    Pari eläinkohtaamista on jättänyt minulle kammon, tosin jokseenkin perustellusti.

    Vaikka olen koiraihminen, ulkomailla vapaana kulkevat koirat ovat hirvittäneet sen jälkeen kun Espanjassa pikkukoira ihan vailla syytä hyökkäsi jalkaani ja puraisi haavan pohkeeseen. Onneksi oli jäykkäkouristusrokote voimassa.

    Ötökkäkammoa ei ainakaan helpotranut, kun Balilla yksi ilta meidän kämpän terassin kulmalta lähti liikkeelle pesällinen lentomuurahaisia, n.10x suomalaisen lajitoverinsa kokoisia. Suunnistivat tietenkin pimeydessä valoa kohti, eli suoraa huoneemme ovesta sisään. Ei auttanut vaikka oven sulki, sen alta vyöryi niitä vieläkin satoja. Lentomuurahaiset elävät vain n. 2h ja jouduin lukittautumaan vessaan odottamaan niiden kuolemaa. Kun viimein avasin oven, koko huone, sänky, lattia, pöydät, matkalaukut jne. olivat tuhansien muurahaisten raatojen peittämät.

    • Sanni

      kun Espanjassa pikkukoira ihan vailla syytä hyökkäsi jalkaani ja puraisi haavan pohkeeseen.

      Hui kamala..!

      Kun viimein avasin oven, koko huone, sänky, lattia, pöydät, matkalaukut jne. olivat tuhansien muurahaisten raatojen peittämät.

      Ei pysty edes kuvittelemaan… kuulostaa melkein joltain kauhuelokuvan sceneltä…! Hyi hemmetti..!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.