In Bear Country

Alaska. Onhan täällä upeaa.

Olen jo melkein suunnittelemassa seuraavaa matkaa tänne <3

Tiedättekö, täällä on tavallaan kuin Suomessa, koska ilmasto, valo ja kasvillisuus muistuttavat niin paljon Suomea. Jopa linnut laulavat ”suomeksi”. Mutta sitten täällä on nämä vuoret. Ja jäätiköt. Ja amerikkalaiset kosmetiikkamyymälät <3

Ja karhut.

Olin tänä aamuna kaavailemassa blogiin postausta otsikolla ”Minä ja karhut”. Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana paikallista aikaa.

Postauksessa olin ajatellut kertoa, että olen todennut tällä matkalla olevani pahimmanlaatuisesti bearanoid. Kyllä, tälle on ihan oma ilmaisunsa sillä jotkut ihmiset joutuvat Alaskassa rehellisen karhu-paranoian valtaan.

Täällä karhuja nimittäin riittää: Alaskassa asuu yli 130 000 karhua. Alaskassa esiintyy kaikkia kolmea Pohjois-Amerikassa tavattua karhulajia; mustakarhuja, ruskeakarhuja ja jääkarhuja.

Eivätkä nallet suinkaan pysyttele nätisti omilla poluillaan syvissä metsissä – niitä voi kohdata kaupungissakin. Anchoragen alueella on laskettu asuvan ainakin 300 mustakarhua. Ne eivät ole kesyyntyneitä yksilöitä vaan niitä näkee kaupungin alueella koska villi luonto on Alaskassa kaikkialla. Osavaltiossa ei ole olemassa niin urbanisoitunutta aluetta etteikö siellä olisi villieläimiä läsnä. Ne ovat täällä kotonaan kaikkialla.

Asia on oikeammin niin, että ihmiset täällä asuvat karhujen ja muiden eläinten keskellä. Elinympäristö on yhteinen.

Kuultuani paikallisilta tarpeeksi monta tarinaa karhukohtaamisista ja nähtyäni kuvia ”Neighbor Bear Alert” -sovelluksessa sekä todettuani, että karhusuihkeen käyttökin vaatii harjoittelua (väärin käytettynä sillä voi sokaista omat silmänsä), masennuin. Karhujen kohtaamisen todennäköisyys täällä ei ole ollenkaan niin pieni kuin olin kuvitellut, päinvastoin. Jos täällä haluaa vaeltaa, on yksinkertaisesti varauduttava karhuihin.

Kun sitten vielä oma mieskin sanoi, ettei häntä nyt ihan hirveästi huvita lähteä vaeltamaan karhujen pariin (nyt selvisi toinen eläin joka vie tämän muuten-niin-kovapintaisen eräilijän epämukavuusalueelle, ensimmäinen on hyttyset), hyväksyin sen että saisin todennäköisesti unohtaa patikkareitit tällä matkalla.

Bearanoid. Tein lauantaina pienen testivaelluksen Winner Creek Traililla joka kuuluu alueen suosituimpiin lyhyisiin päivävaellusreitteihin, eikä kylmä hiki jättänyt minua patikan aikana. Ei hemmetti, eihän tästä tule mitään.

Päätin, että vaelluksen sijaan jatkan Alaskan ulkoilureitteihin tutustumista pyöräillen.

Ja tänään sitten näin pyöräilyreitillä mustakarhun.

Olin pyöräillyt noin puoleen väliin Anchoragen rannikkoa seuraavaa Tony Knowles Coastal Trailia, kun vastaan tuleva mies sanoi, että nyt kannattaisi kääntyä tai ainakin välttää pysähtymistä ja poistumista pyörätieltä metsään sillä läheisellä parkkipaikalla oli juuri nähty karhu. Punnitsin vähän aikaa mitä tekisin, olin kyllä kovasti halunnut pyöräillä Tony Knowles -reitin Kincaid Park’iin saakka.

”Just don’t go in the bushes, stay on the bike path”, mies sanoi. No, en tosiaan meinannut poistua pyörätieltä ja jatkoin matkaa kun muitakin pyöräilijöitä meni ohitseni. Mutta siinähän se karhu sitten kohta olikin, juoksi pitkin pyörätietä ja sitten autotielle. En ehtinyt edes säikähtää – aloin vain kuumeisesti kaivaa kameraa esiin karhun vaihdettua suuntaa ja käännyttyä pois pyörätieltä.

En saanut aamulla kirjoitettua karhupostaustani. Nyt siitä tuli vähän erilainen. Hyvä yritys välttää karhuja – mutta ei onnistunut.

Voin nyt raksia listalta seuraavat luonnossa nähdyt Alaskan klassikkovillieläimet: hirvi, valkopäämerikotka ja mustakarhu. Toiveissa olisi vielä nähdä valaita Kenai Fjordsin kansallispuistossa tällä viikolla.

*

Hei, tämä täytyy jakaa :) Kävimme viime viikolla ihanassa pienessä kylässä nimeltä Talkeetna, josta minulle tuli välittömästi Villi Pohjola -tv-sarjan vibat. Luulin ihan ”itse” keksineeni tämän assosiaation, kunnes luin eräästä esitteestä että Talkeetnaa pidetään laajalti inspiraationa Northern Exposure -sarjan Cicelylle. Ihanaa! Nyt voin siis melkein sanoa käyneeni Cicelyssä ja kokoeneeni Villin Pohjolan ”livenä” ^_^

Tämä oli minulle erityisen kiva juttu Alaskassa koska Alaska merkitsee minulle pitkälti juuri tuon tv-sarjan luomia mielikuvia. Villi Pohjola on kaikkien aikojen lempisarjani Twin Peaksin ohella. <3

Alaska on samalla sellainen mitä odotin mutta myös enemmän. Karhuparanoiasta huolimatta tunnen oloni todella hyväksi ja kodikkaaksi. Täällä on samalla isoa ja pientä. On huikean upeita maisemia isossa mittakaavassa ja hurjan sympaattisia nurkkakuntia pienessä mittakaavassa. Pienuus ja vaatimattomuus viehättävät. Alaskan suurimmassa kaupungissa Anchoragessa ei edes ole viiden tähden hotellia, täällä luksus on jotain ihan muuta. Se on kalaretki eräkämpälle. Koirarekiajelu jäätiköllä.

Oikeastaan resepti takuuvarmalle viihtymiselleni tulee jo luonnon myötä: täällä ei tarvitse lähteä minnekään nähdäkseen National Geographic -luokan luontoa kun ympärillä avautuvat kaikkialla 360 asteen mielettömät maisemat. Tarvitsee vain katsoa ikkunasta. Mutta tietysti haluaa lähteä ;)

Tähän kun yhdistää suloiset kylät, paljon mutkatonta hyvää kalaruokaa ja rennon, paikoin sopivan quirkyn tunnelman ja kuorruttaa moderneilla ihanilla turhuuksilla kuten Sephoralla saadaan aika toimiva cocktail jota siemailisin mielelläni vielä pidempään. Alaskan eristyneisyys ja etenkin pienten ”puskakylien” kalastukseen ja metsästykseen perustuva elämäntyyli kiehtoo.

Ja täällähän on niin viileää ettei tahmeiden aurinkorasvojenkaan kanssa tarvitse pelata :D

Haavikalastus Alaskassa on luvanvaraista ja sitä voivat harjoittaa vain paikalliset.

Talkeetnasta käsin voi ihailla Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren Denalin komeaa siluettia.

Seward Highway on Alaskan kuvauksellisimpia teitä. Tiellä kuulema sattuu paljon onnettomuuksia pelkästään siksi että näkymistä lumoutuneet turistit unohtavat katsoa tietä ja seurata liikennettä.

 

Näin tänään ”karhureitillä” myös hirviemon poikasineen. Vasta toinen hirvibongaus tällä reissulla, mikä on erikoista sillä täällä on hirviä todella paljon. Jopa hotellimme pihalla oli kyltti jossa varoitetaan hirvistä.  

Hirvien ja karhujen lisäksi kolmas kaupunkialueella ”vaaniva” vaara näkyy kuvassa: rannan mutalieju, mud flats. (En ole ihan varma miten tämä suomennetaan.) Erittäin voimakkaan vuorovesivaihtelun takia Cook-lahden vesi laskee niin alas että se paljastaa jopa kilometreittäin mutaliejua. Muta on erittäin vaarallista: se on kuin juoksuhiekkaa ja tarttuu kulkijaan kuin sementti. Mutaan juuttuneen irrottamiseen voi mennä tunteja, mikäli apu ylipäänsä ehtii paikalle ennenkuin vesi jälleen nousee. Juuri viime viikolla joku nainen oli saatu pelastettua kun vettä oli jo kaulaan saakka. Irrottaminen vaatii palokunnan erityiskaluston.

Muta koituu vuosittain monen kohtaloksi.

Etenkin turisteja päätyy mutaan heidän kuvitellessaan että se on kosteaa rantahiekkaa jolla voi kävellä. Mudasta varoitetaan kylteillä hyvin tiheästi rantareiteillä, mutta aina joku silti päätyy kokeilemaan onneaan, joko tarkoituksella tai tietämättään.

Minulla on vielä Alaskaa jäljellä muutama päivä, mutta saan viettää ne itsekseni misterin lähdettyä kiipeämään. Toista kutsuvat Sephorat, toista vuoret…

Huomenna minulla olisi mahdollisuus patikoida Anchoragen klassisin patikkareitti Flattop Mountainille ”paikallisoppaan” kanssa – tutustuimme täällä mukavaan perheeseen mieheni ystävän kautta ja perheen tytär tarjoutui lähtemään minulle patikkaseuraksi kun kerroin karhupelostani. Jos sää on hyvä niin taidan lähteäkin, kai täällä täytyy yksi kunnollinen hike edes tehdä… Ja voisiko ajatella, että kun nyt olen jo kohdannut karhun, ei toinen enää voi osua kohdalle…?  ;p

Kommentit (19)
  1. Alaska vaikuttaa ihanalta! Jo aiemminkin olen haaveillut joskus matkustavani sinne, eikä postauksesi yhtään lievennä tätä haavetta, päinvastoin :D Onko siellä paljon turisteja? Ja jos saa udella, että miten sinulla on aikaa ja varaa matkustella noin paljon? :)

    1. Hei Päivi!

      Ei täällä ainakaan vielä toukokuussa ole paljon turisteja. Alaskan turistikausi on lyhyt, kesäkuusta elokuuhun, ja silloinkin valtaosa turisteista on risteilymatkustajia. Yli 60% Alaskassa vierailevista turisteista tulee risteilyaluksilla, luin tämän tiedon opaskirjastani ja olin tosi yllättynyt. Tiesin kyllä että USAn länsirannikolta tehdään risteilyjä Alaskaan mutta en arvannut että ne muodostavat niin suuren osan Alaskan turismista.

      Miten minulla on varaa ja aikaa matkustella? Vastasin tähän viimeksi tässä postauksessa, jossa kerroin Alaskan ja Islannin matkastani:

      https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/northern-exposure/

      Lyhyesti: teen kahta työtä jotka kummatkin sallivat hyvin vapaan ajan suunnittelun. En ole sidottu ns. normityöaikoihin ja lomakausiin.

  2. Matkapostauksesi ovat aina ❤. Reissasit missä vain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *