Ihoni tarina

Ihoni ”historiasta” on pyydetty juttua, ja nyt inspiroiduin eilisen A-vitamiinijohdannaiskeskustelun kautta vihdoin kirjoittamaan sen.

Minulla on hyvänä pidetty iho. Se oli hyväkuntoinen myös ensimmäiset 18 vuotta elämästäni, mutta ken tietää olisiko se pysynyt tässä kunnossa ilman erään lääkkeen väliintuloa. Aina välillä unohdan koko asian ja olen vain tyytyväisenä kiitellyt geenejäni siitä että iho on pysynyt niin hyvänä, mutta ehkä perimä ei olekaan niin suuressa roolissa ihoni kuntoon liittyen kuin ajattelen. En tiedä. Ehkä joku lääkkeiden vaikutuksiin paremmin perehtynyt osaa antaa siihen lisävaloa luettuaan juttuni.

Ihoni oli teini-iässä aina ongelmaton. Saatoin käyttää mitä tahansa puhdistusaineita ja kosteusvoiteita eikä iho reagoinut ikävästi mihinkään. Iho oli kaikenkaikkiaan normaali ja tasapainoinen, se ei koskaan ollut kuiva eikä myöskään havaittavasti rasvoittunut. Talvellakaan en käyttänyt sen rasvaisempia voiteita, en edes miettinyt sellaisia asioita kuin ”voiteen päivitys talviolosuhteisiin”, koska ihoni ei koskaan viestittänyt epämukavuudesta. Sitä ei kiristänyt eikä se kiillellyt.

Näppyjä tuli aika harvoin, ja kun niitä tuli, sen saattoi usein yhdistää huolimattomaan (tai jopa väliinjätettyyn) ihon puhdistukseen ja meikkituotteisiin. Meikin jättäminen iholle nukkumaanmennessä (mitä saattoi joskus tapahtua teini-iän biletysvuosina – mä muuten olen off topic juhlinut elämässäni eniten ennen kuin täytin 18….) oli käytännössä yhtä kuin suora tilaus tukkiutuneeseen ihoon. Siksi ihon huolellinen puhdistus on jäänyt minulle selkäytimeen terottuneeksi rutiiniksi, joka ei unohdu väsyneimpinäkään iltoina.

Toinen näppyjä aiheuttava tekijä olivat meikkivoiteet. Jostain syystä voidemainen meikkipohja sopi iholleni todella huonosti ja iho oli aina näppyisempi silloin kun satunnaisesti käytin meikkivoiteita. Ylipäänsä koin meikkivoiteen myös inhottavan tuntuisena iholla. Hyvin pian siirryinkin yksinomaan puuterimaisen meikkipohjan käyttäjäksi, puuteripohjainen tuote ei aiheuttanut iholle samanlaisia seurauksia kuin meikkivoide. Luottotuotteeni oli varmaan 10 vuotta Lumenen meikkipuuteri, jota käytin aina siihen päivään saakka kun löysin mineraalimeikit.

 

Lukion kolmannella ihossani tapahtui jotain. Yhtäkkiä se herkistyi ja muuttui täysin erilaiseksi kuin ennen. Siihen alkoi ilmestyä näppyjä, se alkoi punoittaa ja pahimmillaan iho oli kosketusarka – kun siihen koski se lehahti punaiseksi ja sitä kuumotteli. Osa näpyistä oli pinnassa ja näytti ns. ”perinteisiltä” näpyiltä, mutta suurin osa tulehduksesta oli ihon alla. Kasvoni näyttivät vähän sille, kuin niissä olisi ollut kauttaaltaan jonkun hyönteisen piston aiheuttamia paukamia. Paukamat eivät märkineet vaan pysyivät ihon alla eikä niitä pystynyt puristamaan. Muistan, että iho näytti joinain päivinä niin pahalta että pidin koulussa korkeakauluksisia pooloneuleita ja nostin kauluksen peittämään naamaani (!).

En keksinyt mitään arkijärjellä pääteltävää syytä ihon käytökselle – en ollut muuttanut ruokavaliotani enkä kosmetiikkatuotteitani eivätkä asiaan myöskään vaikuttaneet e-pillerit. Varmuuden vuoksi vaihdoin putsarit ja kosteusvoiteet apteekin tuotteisiin minimoidakseni mahdolliset kosmeettiset ärsyttäjät. Tuolta ajalta muuten alkoi pitkäaikainen rakkaussuhteeni Sebamediin ja Aqualan L:ään.

Jonkun aikaa vain odottelin että tila menisi ohi, mutta kun oireet jatkuivat kuukausia, menin lääkäriin. Minulle määrättiin ensin tetrasykliinikuuri (antiobioottia). Ei vaikutusta. Seuraavaksi lääkäri ehdotti Roaccutania.

Moni teistä tuntee Roaccutanin, mutta niille, joille lääkevalmiste ei ole tuttu: kyseessä on isotretinoiinia sisältävä lääke jota määrätään vaikeaan akneen. (Roaccutan on yksi sen kauppanimistä.) Isotretinoiini on vahva a-vitamiinijohdannainen jolla on ihoon monenlaisia vaikutuksia, mutta aknen hoidossa niistä tärkeimpiin kuuluu talin tuotannon ehkäiseminen talirauhasissa (korjatkaa ja tarkentakaa te jotka tunnette vaikutuksia vielä paremmin). Isotretinoiinilla voi myös olla erittäin vakavia sivuoireita, minkä vuoksi sitä määrätään hyvin harkiten, ja harkinta on vuosien kuluessa vain tiukentunut. En usko, että tänä päivänä olisin saanut Roaccutan-kuuria jos menisin lääkärille samojen oireiden kanssa. Vaivani olivat ikäviä, kyllä, mutta todella vakavasta aknesta ei voi puhua, eikä minun tapauksessani esimerkiksi ollut arvenmuodostusta tai märkivää onteloaknea.

Koska en halua seuraavilla kokemuksillani kannustaa ketään näin vakavia haittavaikutuksia sisältävän lääkevalmisteen käyttöön, kehotan tutustumaan lääkkeen pakkausselosteeseen jossa haittavaikutukset kuvaillaan tarkasti. Vaikka minun kokemukseni oli positiivinen, en halua rohkaista ketään aineen käyttöön enkä vähätellä sen potentiaalisia vakavia seurauksia. Roaccutan voi mm. aiheuttaa sikiövaurioita eikä sitä käyttäessä saa tulla raskaaksi.

Itse koin, että Roaccutania tarjottiin minulle aika ”huolettomasti”. Aikaa on kulunut 20 vuotta ja lääkärit suhtautuvat nyt huomattavasti tiukemmin.

Minulle kerrottiin yleisistä sivuoireista kuten ihon hyvinkin paha kuivuminen (eräs Roaccutania syönyt ystäväni kuvaili ihonsa menneen täysin kalansuomuille ja huulten halkeilleen verille) ja painotettiin raskauden ehkäisyä. Puhuttiin myös alkoholista, jonka käyttöä neuvottiin rajoittamaan (mieluiten lopettamaan kuurin ajaksi kokonaan) koska Roaccutan voi rasittaa maksaa. Kokemus oli kuitenkin kaukana siitä vakavuudesta, millä isotretinoiinivalmisteisiin nykyään suhtaudutaan. Jotkut lääkärit eivät käsittääkseni mieluiten määräisi sitä kenellekään.

Kerron nyt miten minun ”Roa”-kuurini meni.

Olin kuullut kauhukertomuksia halkeilevasta ihosta ja kuivuneista silmistä, moni saa lihaskipuja ja päänsärkyjä. Minä en kokenut mitään näistä. En oikeastaan voi puhua mistään valtavan ikävistä sivuoireista, vaikutukset olivat pelkästään positiivisia. Iho helotti ensimmäiset viikot kirkkaanpunaisena kuin se kuuluisa keitetty rapu, mutta siihen negatiiviset oireet käytännössä jäivätkin. Iho kuivui, mutta jopa miellyttävällä tavalla. Muistan kuinka fiilistelin innoissani tunnetta, kun kaikki ihoon levitetyt rasvat, paksuimmatkin jankit, imeytyivät hetkessä. Hiusten rasvoittuminen loppui, ne eivät koskaan tuntuneet likaisilta.

En muista kauanko paukamien katoamiseen iholla meni, mutta hyvin pian iho oli kuitenkin ”kuin uusi”, tai entinen, miten sen nyt haluaa sanoa. Pinta oli jälleen tasainen ja näpytön ja kosketusarkuus katosi. Se tuntui ”normaalilta”, mutta imi nyt vain enemmän voiteita kuin aikaisemmin.

Ajattelin, että Roaccutan oli suunnilleen parasta mitä iholleni oli tapahtunut. Niin hyvältä se tuntui.

Koska kuurista on tosiaan jo pian 20 vuotta, kaikki yksityiskohdat eivät enää ole tallella mielessä, mutta muistan että söin Roaccutania yhteensä ainakin 6 kk, ehkä jopa 8. Ensimmäiset 3 kuukautta söin lääkettä päivittäin ja sen jälkeen hoito muutettiin ylläpitohoidoksi ja otin kapselin harvemmin, tiheyttä en muista mutta kenties viikkoluonteisesti. Sitäkään en enää muista johtuiko kuurin pidennys siitä, että iho-ongelmat olisivat palanneet ensimmäisen kolmen kuukauden hoitojakson jälkeen. Saattoi olla niin. Joka tapauksessa, tuon 6-8 kuukauden hoidon jälkeen ihoni oli pysyvästi parantunut.

Ikävät iho-oireet eivät enää koskaan palanneet isotretinoiinikuurin jälkeen. Ihoni on ollut tasapainoinen ja helppohoitoinen siitä saakka. (Satunnaiset kosmetiikkanäpytkin vähenivät vielä merkittävästi mineraalimeikkien käyttöönoton myötä.)

En löytänyt netistä vahvistusta tälle, mutta muistelen, että lääkäri kertoi minulle isotretinoiinin muuttavan ihon rakennetta pysyvästi. Ihoni olisi ikäänkuin eri iho kuurin jälkeen. Minulle heitettiin joku suurehko prosenttiluku käyttäjiä, joilla isotretinoiinin vaikutus on pysyvä eivätkä oireet enää palaa. Minä ehkä kuulun heihin. Tosiasiassa ei voi tietää, olisivatko oireet poistuneet lopulta itsestään ja iho palautunut entisekseen, vai onko juuri isotretinoiini se ”syy”, miksi ihoni on pysynyt näin hyvänä kaikki vuodet.

Lukijoideni joukossa on kommenttien perusteella myös lääkäreitä, jos heillä on heittää jotain tarkempaa tietoa isotretinoiinin pysyväisvaikutuksista ihoon, niin otan sen mielelläni vastaan. Ja varmasti muutkin tätä juttua lukevat.

Tällainen oli ihoni tarina.

Onko muilla jakaa kokemuksia jonkun tietyn asian mullistavasta vaikutuksesta ihoonsa? Lääkkeen, ravinnon, kosmetiikan…? Yleisesti elämäntapoihin liittyvän?

P.S. Kiitos, Anne, sinä jo vastasitkin kysymykseen ja vastauksellasi potkaisit minut vihdoin kirjoittamaan tämän jutun.