Iho jossa elän

Iho on minulle tänä päivänä tärkein kauneus-statement, jos näin voi sanoa. Ilmaisu kuulostaa pompöösiltä, mutta tällä haluan sanoa, että iho on meikin tärkein alue.

Kun Karkkipäivä sai alkunsa 12 vuotta sitten, iho oli vähiten tärkeä osa-alue. Karkkipäivä syntyi juhlimaan värikkäiden silmämeikkien ilosanomaa, ja ihonhoito oli siinä vaiheessa yhtä inspiroiva pohdiskelun tai bloggauksen aihe kuin hampaiden harjaus. Iho pestiin ja kosteutettiin joka päivä, mutta koska iho oli joka päivä saman näköinen (sekä helppohoitoinen), se kulki omaa äänetöntä matkaansa vailla mitään, mikä olisi nostanut sen meikkauksen ja hiustenhoidon kaltaiseksi intohimoksi.

Kaksitoista vuotta on aika pitkä aika naisen ja hänen ihonsa elämässä, ja ihon merkitys on syystäkin muuttunut.

Minun ikääntyessäni silmät ja kasvojen iho vaihtoivat pikku hiljaa paikkaa intressikentällä.

Silmäluomien alkaessa löystyä silmien meikkaus alkoi muuttua haastavammaksi, kun taas naaman muuttuessa ruttuisemmaksi ja läikikkäämmäksi ihon meikkaus alkoi tuntua yhä kiinnostavammalta.

Työssäni kosmetiikkaliikkeen kauneusneuvojana olin tuntenut suurta mielenkiintoa asiakkaiden ihoa kohtaan jo kauan ennen kuin, ironista kyllä, kiinnostuin omasta ihostani.  Rakastin päivittäisiä minimuodonmuutoksia ja taianomaisia ahaa-elämyksiä, kun asiakkaille löytyi se täydellinen meikkivoide. Harva asia tuntui työssä yhtä antoisalta kuin saada kokea asiakkaan kanssa ”my skin but better” -hetkiä.

Ihomeikki voi olla parhaimmillaan huomaamaton, todellakin kuin oma iho, kun taas silmämeikki on aina selvä meikki. Siinä on silmä- ja kasvomeikin olennaisin ero. Moni asiakas ei välttämättä halua näyttää meikatulta, vaan jollain tapaa vain paremmalta versiolta itsestään. Tässä asiassa hyvä ihonhoito yhdistettynä hyvään meikkipohjaan on koko jutun juju.

Tähän olen nyt viimein saapunut omassakin meikkielämässäni.

Rakastan edelleen värikosmetiikkaa, ja meikkaan aina myös silmät. Mutta iho on tärkein. Vuosi vuodelta, iho on tärkeämpi.

Tänä kesänä kaipasin lomalla meikkivoidetta ensimmäistä kertaa. En ole koskaan käyttänyt meikkivoidetta kesäisin, se on ennen tuntunut täysin tarpeettomalta. Oivalsin, että meikkipohja on alkanut rutiineissani lähestyä ihonhoidollista ulottuvuutta. Meikki tasoittaa ja suojaa ihoa, viimeistelee ihon päiväkuntoon.

Meikkipohjan ei tarvitse olla paksu peittävä pakkeli, eikä aina edes meikkivoide, vaan kevyt kerros vanhaa kunnon mineraalipuuteriakin ajaa asian. Sekin suojaa ja tasoittaa. Se on vähän kuin ihon vaate.

Sanni silloin joskus… (Menneen elämän kulmakarva-”muoti” tulee varmasti hämmentämään minua aina…)

Tässä on ihoni meikattuna sellaiseksi, kuin siitä eniten pidän. Ihon pinta saa heijastaa valoa ja ihon omat värivirheet saavat mielellään kevyesti kuultaa meikkipohjan läpi. Kun ihoa ei meikkaa täysin tasaiseksi peittävällä meikkivoiteella, se näyttää luonnollisemmalta.

Kuten olen todennut, mineraalimeikki ei nykyään enää ole ykkössuosikkini, vaikka sitä paljon käytänkin helppoutensa ja nopeutensa takia. Se ei enää näytä yhtä hyvältä ikääntyneellä ja kuivuneella ihollani, ja voidemainen meikkipohja tekee ihosta nuorekkaamman näköisen – etu, joka näin nelikymppiselle on mieleen, pakko myöntää.

Tähän meikkiin lisäisin silmiin persikkaista tai kuparista luomiväriä, ruskean eyelinerin, maskaraa ja alaluomelle nude-sisäkajalin. Perus-lookkini olisi siinä. Muuta en juuri silmissä enää käytä, enkä leiki monivärisillä fantasiameikeillä tai kontrastimeikeillä. Silmämeikki saa mieluusti olla pehmeän sävyinen ja korostaa silmien sinisyyttä. Eyeliner on ehdoton, se piirtää esiin silmien muodon. Voin olla ilman luomiväriä, mutta rajaus pitää olla :)

Kuvien meikki on syntynyt näillä kolmella tuotteella: Essen meikkivoide sävyssä 5, Alima Puren voidemainen poskipuna sävyssä Wink ja Alima Puren voidemainen highlighter sävyssä Element.

(Paitsi että onhan kasvoilla myös Lumenen peiteaine, Urban Decayn silmämeikinpohjustaja ja NYXin kulmakarvageeli… ☺️)

Olen saanut Essen ja Aliman tuotteet töistä.

Mites teillä – iho vai silmät?