Hyvää siedätyshoitoa perfektionistille

Remontointi ja ainakin maalaus on hyvää siedätyshoitoa perfektionistille (ja kontrollifriikille).

Ei ole mitenkään mahdollista tehdä täydellistä jälkeä kun maalaa ekaa kertaa, ja se on vain pakko hyväksyä..! 😅🙏🏻 Nyt kun olen toipunut maalin vaatimista sukkauhreista minua vaivaa enää ”vain” tahriintuneet listat, ja ehkä pääsen niistäkin yli rapsuteltuani meditatiivisesti maaliroiskeet irti…

(Oikeasti olen kyllä sotkuista ja tahroista huolimatta tosi iloinen ”uusista” seinistäni..!)

Ystäväni Kuopiosta saapui auttamaan minua remontin alkuun saattamisessa viikonloppuna, ja se myös saneli maalivalintani. Aikaa ei jäänyt pidempään maaleihin perehtymiseen, ja ahdistuneena kaikista lukemattomista maalivaihtoehdoista (sekä myös remonttialan opettajana toimivan ystäväni suosituksesta) päädyin lopulta helppoon ja mun kaltaiselle taviksellekin tuttuun Tikkurilaan.

Hain K-Raudasta testisävyliuskoja, mutta kun en osannut oikein valita niistäkään, soitin lopulta Tikkurilan maalilinjalle ja kysyin apua värisuunnittelijalta. Suunnittelija antoi minulle muutaman lisäsuosituksen, joiden joukossa olivat Kalkki ja Damasti.

Päädyin lopulta Damastiin. Se on kevyesti lämmin, pehmeä vaniljaisen vaalea. Halo oli hyvänä kakkosena. Se olisi ollut hieman persikkaisempi.

Lopulta uskon, että minkä tahansa näistä yllä olevista tai hakemieni testiliuskojen vaaleista olisinkaan valinnut, kaikki olisivat varmasti olleet silmissäni hyviä. En ole mikään sisustushifistelijä enkä supertarkka sävynyanssien kanssa. Kunhan ei ole kylmä vaalea tai liian valkoinen. (Mun ongelma on siis vain se, että en osaa valita ja valinnat ahdistavat. Helpottaa, kun joku antaa vaihtoehtoja. ❤️)

Ahh, tässä karmea kangastapetti lähtee peittymään..! 🙏🏻

Ennen – jälkeen.

(Olohuoneen puoli odottaa vielä maalausta, ja saatanpa itse asiassa valita sinne  vähän tummemman vaalean.)

Ai että miten tyydyttävää oli nähdä seinien muuttuvan..!

Maalaaminen oli todella kivaa hommaa, vaikka oma sotkuisuuteni vähän vetikin hermoja kireälle viikonlopun päätteeksi. Ammattilaisystäväni jäljiltä lattiassa oli hädin tuskin muutama pisara, mun kulku- ja maalausreitillä maalia oli pieninä lammikoina. Välillä sitä roiskui telasta mun naamaankin, kun en osannut kunnolla ”niistää” isoa telaa ennen seinälle viemistä.

Kangastapetin maalaaminen on ekalla kerroksella enemmänkin maalin ”hieromista” seinään kuin maalaamista, ystäväni sanoin. Tapetti imee maalia niin paljon että sitä todella saa hinkata tapetin pintaan.

Toinen kerros on jo sitten helpompi, tosin yhä hitaampaa kuin sileän seinän maalaaminen.

Mun inhokkihommaa muuten on rajaaminen, ihan vain siksi että se vie/vei niin kauan..! 😁 Olin niin kärsimätön saamaan maalia isoille pinnoille, ja rajaaminen oli hidasta piperrystä, ainakin minun kaltaiselleni aloittelijalle. Eteisen pisimmän seinäosuuden rajaaminen vei minulta yli tunnin…

Sanni was here…

Mutta – nyt se on tehty.

Tänään olen vielä irrotellut listojen suojateippejä. Sekin homma ahdisti niin (koska arvasin että reunat jäävät epäsiisteiksi), että sysäsin hommaa pari päivää. Tiedän, että suojateipit kuuluisi irroittaa kun maali on vielä märkää jolloin välttää maalin kalvoontumisen tuomat epäsiisteydet, mutta koska nämä seinät maalattiin kahteen kertaan enkä olisi jaksanut poistaa teippejä ja suojamuoveja kerrosten välissä, kalvoontumista ei voinut välttää.

Tällaista jälkeä mulla on nyt siistittävänä. Ammattilainen varmasti irvistää…

Listat olisi myös voinut poistaa, mutta päätimme olla poistamatta niitä sillä sekin on niin aikaavievä homma, puhumattakaan niiden takaisinlaitosta. Voin myöhemmin laittaa tähän uudet listat jos siltä tuntuu.

Haitariovellekin sanottiin hyvästit, ja miten ihanan paljon valoisammaksi eteisen ja olohuoneen L-taite nyt muuttui..!

Ai niin – olohuoneen seinässä kangastapetti käyttäytyi eri tavalla kuin eteisen – se lähti saumakohdasta vetämällä irtoamaan yllättävän hyvin..! Ystäväni sanoi, että sen liimaus aikoinaan vaikuttaa jotenkin epäonnistuneen ja siksi se irtoaa niin hyvin. Joten aionkin nyt sitten repiä kankaan irti ainakin tästä yhdestä seinästä. Siihen tulee jokin kiva tapetti. :)

Nyt pidän kyllä hetken taukoa maalaamisesta. Täytyy myöntää, että tällainen kolmen päivän annos maalikaaosta oli riittävä vähäksi aikaa (tai kaaos alkoi heti ystäväni lähdettyä..), mutta ehkä ensi kerralla on jo sujuvampaa…! Tunnen, että tekee myös oikeasti hyvää altistaa itseään puuhalle, jossa tietää, että ei todellakaan (vielä) osaa. Samalla ärsyttää mutta on tosi hyvä mieli…! 🥰

.

P.S. Kävi ilmi, että maalipensseleillä ja meikkisiveltimillä on optimaalisen käytön suhteen paljon yhteistä..! 😊 Kuten se, että pensselit ja telat toimivat parhaiten, kun ne eivät ole puhtaita vaan olleet jo jonkin aikaa käytössä. Jälki on tällöin parempaa ja tela/pensseli annostelee maalia tasaisemmin – ihan samahan pätee mm. mineraalikabukiin. Monia muitakin yhtäläisyyksiä meikin ja maalin välillä löytyi maalauskoulutuksen aikana. Maali kuin ”maali”..! :D

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (7)
  1. Voi, miten raikkaalta se ”muistitaulu” nyt näyttääkään! Ei yhtään nuhruiselta eikä, niin, muistitaululta! :D

  2. Tästä tulee kyllä mieleen oma remonttikoettelemus. Maalattiin miehen kanssa yhteistuumin olohuoneen seinät, ihan hyvin sujui vaikka kumpikin oltiin maalattu edellisen kerran varmaan vesiväreillä… :D Alustana toiminut vähän epätasainen/kuviollinen lasikuitutapetti antoi kuitenkin hyvin anteeksi pikkuvirheet.

    Seuraavaksi rempattiin yksi makuuhuoneista. Sielläkin oli lasikuitutapetti joka repsotti ja pullotti niin, että appiukko oli ihan varma että siellä oli kosteusvaurio alla, mutta onneksi kyseessä oli vain maailman surkein tapetin kiinnitys, ja hankalaksi irrotettavaksi peloteltu lasikuitutapetti irtosi melkein hipaisusta :D Mutta sitä huonetta sitten puunattiinkin, seiniä yritettiin epätoivoisesti tasoittaa sillä lopputuloksella, että iskettiin lopulta seiniin gyproc-levyt, niin johan tuli tasaista! Maaliakin saatiin kulumaan, ja kun perfektionimieheni aloitti kolmatta kierrosta niin totesin, että ehkä tää on nyt jo tarpeeksi hyvä, ei täällä jatkossa enää kukaan kulje sellasen ison työmaavalon kanssa etsimässä virheitä :D

    Itselleen kun tekee niin hämmentävää kyllä, myös ne pienet kauneusvirheet tuo myös jollain tasolla hyviä fiiliksiä näin jälkikäteen. Että kuitenkin osasin ja onnistuin (ainakin riittävän hyvin), näkyypähän se oma kädenjälkikin sitten!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *