Huulipuna viemärissä – äidin päiväkirjasta vuodelta 1963

Tässä teille hauska kosmeettinen sunnuntaipakina äitini teinivuosien päiväkirjasta. :)

(Äitini aloitti ”koronteenin” aikana vanhojen päiväkirjojensa läpilukemisen – ja niitä päiväkirjoja on PALJON – ja saan häneltä aika ajoin hauskoja otteita päiväkirjoista. Kesäkuussa julkaisin liikuttavia merkintöjä minusta lapsuusvuosiltani.

Huomaan äidin päiväkirjamerkinnöistä, että hänellä on ollut hyvin samanlainen tarinallinen tyyli kertoa arkisista sattumuksista kuin itselläni…. :) Ei ole omena kauas puusta pudonnut..! :D Tosin äidistäni tuli taideyliopiston käynyt ammattikirjoittaja, minusta purkkifiilistelijä ja bloggaaja ;))

Merkintä on vuodelta 1963, kun äitini on ollut 17-vuotias.

”Kun mä tulin kotiin, mä jouduin todistamaan ihan älyttömän riemastuttavaa episodia. Kas oli niin, että päästyäni eteiseen mä kuulin meidän vessasta aika voimaperäistä manailua, ja äänestä päätellen tämä mekastaja oli meidän äiti. No mä ajattelin heti että mitähän mä nyt taas olen tehnyt tai tekemättä jättänyt, kun äiti mesoo noin mahtavasti. Sit mä tuumin että rohkea rokan syö ja kurkistin sisälle vessaan. Ja mä sain huomata, että syy ei ollutkaan minussa vaan isässä (vaihteen vuoksi), joka ei ollutkaan korjannut pesualtaan ristikkoa, ja äiti oli tiputtanut sinne ensin huulipunasiveltimen ja sitten vielä huulipunankin.

– Tilanne oli katastrofaalinen, sillä äidin olis pitänyt lähteä kaupungille, ja tää oli sen ainoo huulipuna nykyään, eikä äiti suostunut millään muotoa lainaamaan mun aamuruskon oranssiani. Mä en voinut muuta kuin nauraa, sillä koska onnettomuus ei koskenut mua henkilökohtaisesti, niin mä ymmärsin tilanteesta vain koomillisen puolen.

Kuvan huulipuna ei liity tapaukseen :D

Mutta meidän äiti on kekseliäs tyttö, se teki lasson isän partahöylän johdosta ja otti vielä ison virkkuukoukun apuvälineeks ja sit käski mun seistä sormineni vieressä valmiusasemassa koukkaamaan saalis ylös.

Mä juoksin hakemaan keittiöstä kumihanskoja, koska ajatus tarttumisesta paljain sormin johonkin likavesijohdosta tulevaan tuntui ylitsepääsemättömän inhottavalta. Sillä aikaa äiti vessassa huuteli että ’Hep! Hep! Nyt se tulee! Nyt! Nyt! Nyt!’ Ja kun mä ehdin hanskojen kanssa tapahtumien keskipisteeseen, niin: ’… Se putosi takaisin saman tien.’

Huulipuna tippui lassosta vielä erinäisiä kertoja, kunnes me saatiin ylös – pelkkä hylsy… Äiti manikoi ja mä riemuitsin ja hohotin täysin palkein. Ja samaan aikaan kaiken tämän hupaisuuden alku ja juuri, isä, oleili vain onnellisen tietämättömänä alakerrassa turvapaikassaan konekirjoitushuoneistossa.

Viimein tuli itse huulipunakin ylös, eli se mitä siitä oli jäljellä: epämääräisen näköinen pitkänomainen möntti, joka oli ympäröity mun hiuksillani (mä pesin eilen illalla siinä altaassa kuontaloni) ja kaiken huipuks se oli ihan sula ja runneltu. Kyllä sen täytyi olla aika halpa huulipuna, kun ei kestänyt edes pikkuista vesi & virkkuukoukkukäsittelyä.

Että mitenkä sille huulipunaparalle loppujen lopuksi kävi? Äiti (joka on laihialainen) pani sen visusti talteen ja sanoi päättävänsä sen kohtalosta tarkemmin kun se on kuivunut ja huilannut jonkin aikaa.

Sutia eli huulipunasivellintä me ei enää saatu ylös lukuisista yrityksistä huolimatta, joten sen saanee isä onkia ristikonkorjauksen yhteydesä.”

Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille..! :)

Kommentit (7)
  1. Äidin ilmaisutapa on siirtynyt tyttärelle. näinhän se menee .

  2. MAHTAVA tarina 😂❤ kiitos jakamisesta! En ihmettele, että äidistäsi on tullut ammattikirjoittaja :) ihania kans nuo kuvat, erityisen upea äitisi on tuossa missä hän on jonkun toisen kanssa ja nauraa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *