Hiusviikko: Lavera Repair & Care – a.k.a ”ei mennyt uudistus niinkuin Strömsössä”…

Keskiviikon tuote-esittelyssä luupin alla Laveran Repair & Care -pariskunta uudistuneesta Hair Pro -linjasta.

Laveran hiustuotehistoriahan on sellainen, että aiemmin vain shampoot olivat luonnonkosmetiikaksi sertifioituja. Muoks. Eivätpäs olleetkaan, kiitos Liisa korjauksesta! ;) Sekä shampoissa että hoitoaineissa oli käytetty pieniä pitoisuuksia synteettisiä ainesosia. Ilman synteettisiä avustajia on huomattavasti haastavampaa saada aikaan yhtä selvittäviä ja silottavia hiustuotetteita kuin mihin kuluttajat ovat ”normi”kosmetiikan puolelta tottuneet. Tänä vuonna Lavera viimein uudelleenlanseerasi hiustuotelinjansa, ja nyt kaikki tuotteet on NaTrue-sertifioitu.

Heipat synteettisille komponenteille! Ja harmillisesti heipat myös kivoille nimille – itse tykkäsin kovasti vanhan linjan ”Milk”-nimestä. Mango Milk, Rose Milk ja Almond Milk ovat minun korvaani sympaattisempia ja myyvempiä kuin persoonattomat ”Repair & Care”, ”Colour & Shine”, ”Volume Shampoo” ja ”Sensitive Shampoo”.

LaveraRepairCare

Repair & Care -shampoo (entinen Rose Milk)

Koostumus: paksuhkon geelimäistä, läpinäkyvää, sopiva paksuus, ei valu kämmeneltä.

Tuoksu: mieto, epämääräinen, luonnonkosmetiikkamainen. Ruusu hädin tuskin havaittavissa.

Vaahtoavuus: aika maltillinen ja ”hitaasti käynnistyvä” ensimmäisellä vaahdotuksella, shampoota täytyy lisätä pari kertaa että vaahdon saa leviämään kaikkialle. Toisella vaahdotuksella runsasta. Vaahto ei ole kermaista, mitä saattaa odottaakin incin perusteella: ainesosaluettelossa ei ole yhtäkään öljyä tai rasvaa (!).

Hoitavuus: ei tunnu hoitavalta (mikä ei yllätys incin perusteella), parissa pesussa hiukset menivät jopa vähän takkuun mutta kolmannessa tuntuivat paremmilta.

Pesuteho/narskuvuus: tekee hiuksista nitisevät jo ensimmäisellä vaahdotuksella ja toisen jälkeen ne ovat supernitisevät, kuin syväpuhdistavan shampoon jälkeen.

Fiilis hiusten kuivuttua: puhdas, mutta ei syväpuhdas.

Yleisarvosana: hmmm… Joudun sanomaan, että omalla kohdallani shampoouudistuksessa hyvää oli vain koostumuksen muokkaus paksummaksi. Pahoitteluni Lavera. Ei tämä mitään huonoa shampoota ole (se viikon huonoin on vielä tulossa..!), mutta ei minun tarpeisiini hyvääkään. Sanoisin, että sopii normaaleille ja hyväkuntoisille hiuksille jotka eivät kaipaa shampooseen pehmentäviä ja selvittäviä ominaisuuksia.

Hiukset_21062013

Repair & Care Conditioner (entinen Rose Milk)

Koostumus: hyvin paksua ja voidemaista, valkoista. Vanhan hotiksen ”lirumainen”, paikoin jopa paakkuinen koostumus on historiaa.

Tuoksu: mieto, epämääräinen. Ruusun tuoksu ei voimakas eikä makea.

Hoitavuus/kosmeettinen tuntu: selvittää kiitettävästi mutta ei tunnu hiuksissa erityisen liukkaalta. Huuhdellessa ei myöskään tunnu silkkisyyttä. Hiukset ovat selvät ja aika sileät, ok, mutta ei muuta.

Fiilis hiusten kuivuttua: sähköinen! Ja hieman karhea. Näin sähköiseksi ei varmaan mikään hoitoaine ole vielä jättänyt hiuksiani.

Yleisarvosana: kuten shampoon kohdalla, muutos ei ollut mieleeni. Ymmärrän, että sertifiointi on tärkeää kun kyse on luonnonkosmetiikkamerkistä, mutta itse kuulun siihen kuluttajaryhmään jota pienet ja perustellut synteettiset ainesosapitoisuudet luonnonkosmetiikassa eivät haittaa.

* * Repair & Care -tuotteet saatu Laveralta * *

. . .

Vanhasta linjasta Mango Milk -shampoo ja etenkin hoitoaine olivat ehdottomia suosikkejani. Liru, hieman epästabiili koostumuskaan ei haitannut hoitiksessa, se teki hiuksista mielettömän sileät ja pehmeät! Tästä oli ilmeisesti osin kiittäminen uudesta koostumuksesta poisjätettyä synteettistä polymeeria, stearamidopropyl dimethylaminea.

LaveraMangoMilkhoitis

Minun oli saatava vielä selvyys uudistuksen vaikutuksista Mango Milkin kohdalla, ja kipaisin Ruohonjuureen hakemaan näytteet Colour & Shineista (mille nimelle mangot ovat muuttuneet).

Kokemukset:

Colour & Shine -shampoo: samanlainen koostumus kuin ruusushampoossa, parempi tuoksu. Ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin vanhoissa Mango Milk -tuotteissa. Pesee hiukset nihkeiksi, mutta tuntuu aavistuksen hoitavammalta kuin ruusushampoo (pituudet jäävät selvemmiksi).

Colour & Shine -hoitoaine: samanlainen koostumus ja hoitokokemus kuin ruusuhoitsikalla. (Näiden kahden ”voidepohja” on muuten ihan sama.) Selvittää kyllä hiukset, mutta ei tee erityisen sileiksi. Täysin erilainen hoitotuntu kuin edesmenneellä Mango Milkillä.

Sujautin näyteminigripit vielä kaverillenikin (paljastamatta mistä tuotteista oli kyse), ja tässä hänen melipiteensä: ”Mun mielestä nämä olivat ihan positiivinen kokemus. Shampoo on kummallisen geelimäistä, mutta ilmeisesti tosi riittoisaa. Ihan pienikin määrä vaahtoaa tosi paljon. Aika pesevä tuote selkeästi, ja vähän mulla ainakin veti tosta päällimmäisiä huonokuntoisia hiuksia käkkärään. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettäkö haittaisi pahasti. Hoitoaine toimi mun päässä samalla lailla kun muut kokeilemani luonnonkosmetiikan hoitoaineet (Madara, Lavera). Eli vähän jää sellainen olo, että aluksi tekee mieli laittaa vielä jotain ainetta tukkaan, mutta hetken päästä huomaa että hius tuntuu jotenkin tosi pehmeälle.”

Lattana_tukka

Vielä loppuun kommentti eilisestä ”tumpelokampauksestani”.  Kampausta kommentoitiin muutamilla vähemmän ystävällisillä ilmaisuilla, mikä sai minut taas miettimään, että mikä siinä on että blogeissa – ja mediassa ylipäänsä – pitäisi esitellä vain Kaunista, Onnistunutta, Taitavaa, Tyylikästä? Kun joku avoimesti laittaa kuvan vähemmän onnistuneesta asiasta – tai yleisestä kauneusihanteesta poikkeavasta tyylistään – se provosoi välittömästi ilkeään kommentointiin. Kynteni ovat tästä parhaita esimerkkejä blogin historiassa. Ne olivat pitkinä monen silmään kerrassaan yököttävän näköiset ja kaikkea muuta kuin mitä Kauniiden Kynsien Standardi sanoo, mutta minä esittelin kuvia ihan iloisena ja hyvällä mielellä. Ja jopa ylpeänä! Minä tykkäsin pitkistä, kieroista kynsistäni. Ne olivat minulle rakkaat. Joitakin ihmisiä vain häiritsee, kun joku kehtaa julkisesti tykätä jostain, joka on ”noloa”. Tai esitellä kampauksen, jossa ei ole mitään esiteltävää.

Eilinen kampaus on jonkun arkea. Ja ilahduttaa jota kuta – ainakin minua. Minun blogini on arkinen, eikä täältä saa päivittäin elämää mullistavia vinkkejä tai kultareunaista glamouria. Täällä on usein ihan tavallisia asioita, mokiakin. Ei minua nolottanut tehdä postausta hainhammasklipsiponnaristani. Päinvastoin – sain jutun myötä vinkkejä miten ”upgreidata” viritystäni, ehkä hankin vihdoin vaalean klipsin – tai jopa koristeellisen..! ^_^

.

P.S. Tiedän – eilisessä postauksessa oli parin klipsin tökeryyttä esiintuoneen kommentin lisäksi vain yksi varsinaisesti ilkeä kommentti, enkä luonnollisestikaan ole kritiikin yläpuolella, mutta en välttämättä ymmärrä mitä pointtia ja rakentavuutta on tulla kertomaan tumpelon kampausta käsittelevään postaukseen, että tumpelokampaus on, no, tumpelo.

Kommentit (46)
  1. Siis täh, se kampaushan oli kivannäköinen! Mä en voi _käsittää_ miksi ihmisten on ihan pakko kommentoida ilkeästi toisten ulkonäköä netissä (tai päin naamaakaan), ovatko he itse sitten niin täydellisiä muka? Eikö bloginpitäjä saa tehdä postauksia siitä, mistä itse haluaa? Voi hyvän tähden.

    Onneksi osaat varmasti jättää näiden pällien kommentit omaan arvoonsa! Mä ainakin tykkään näistä sun kirjoituksista. :)

  2. Hei Sanni, pakko korjata sen verran, että ei ne shampootkaan olleet ennen sertifioituja. :)

    1. Hups, taisin sekoittaa toiseen merkkiin…! ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *