Hikiset hetket

Jaan teille potentiaalisesti hauskan, nolon tai sitten ihan vain hemmetin tyhmän jutun eiliseltä.

Saatoin vain nauraa kun muistelin vasta kuukausi sitten kirjoittamaani juttua hiestä ja siitä, kuinka harvoin koen haisevani hielle… ”Mun normihiki ei haise, vain stressihiki tai kun jännittää jotain”.

Eiköhän sitten pidä käydä näin.

Istuin eilen junassa matkalla Turusta Helsinkiin kohti illan Lumene-keikkaa, ja yhtäkkiä tunsin sen. Hien hajun. Ja se tuli minun kainaloistani.

Olin toki aamulla pessyt ja antiperspiroinut kainalot. Mutta kun se jännityshiki puskee, niin ei siinä mitkään perspirantit auta. Hassua oli se, että en kokenut olevani millään lailla hermostunut tai jännittynyt, takana oli jo kolme Lumene-keikkaa ja nämähän ovat juttuja joita tykkään tehdä ihan hirveästi.

Silti. Jossain sisimmässä näköjään jännitti. Varmasti positiivisesti, mutta kun se positiivinenkin stressi saa aikaan hajuhien.

Eipä kuulkaa auttanut muu kuin marssia Helsinkiin saavuttua suoraan kauppaan ja ostaa uusi musta trikoopaita. On minulla mukana vaihtovaatteitakin mutta ei mustaa paitaa, ja käytän työkeikoilla aina mustaa trikoopaitaa (paitsi jos asiakkaalla on oma vaate jota toivoo mun käyttävän, se on asia erikseen). Musta työpaita on minulle aika ehdoton, joku raidallinen okransävyinen paita näyttäisi ihan levottomalta.

Onneksi junan saapumisen ja keikan välillä oli noin tunti aikaa niin ehdin juuri suorittaa tarvittavat freesautumistoimenpiteet.

Eli uusi identtinen paita Maukalta mukaan, hotelli Vaakunan vessaan pesemään kainalot ja hinkkaamaan joku 25 kerrosta deodoranttia, ja saatoin rentoutua ^_^

Saavuin Natural Code -pisteelle naureskellen mielessäni sille, että paikallaolijat eivät yhtään tienneet minkä hikihärdellin kautta olin paikalle porhaltanut… :D No, nyt tietävät ^_^

Note to self: tästä lähin pidät kahta työpaitaa mukana kun olet menossa keikalle.