Hidasta matkailua

Minusta on tulossa – ja tullutkin jo – hyvin erilainen matkailija kuin nuorempana. Huomaan tämän paremmin joka vuosi. On tietysti luonnollista, että tarpeet ja mieltymykset muuttuvat ihmisen tullessa vanhemmaksi, mutta oma muutokseni liittyy varmasti myös herkistyneeseen stressitasooni ja taipumukseen uupua runsaasta stimulaatiosta.

Kaipaan matkailulta nykyään kasvavassa määrin rauhallista tempoa ja viipyilevyyttä. Haluan tehdä asioita hitaasti, ja tämä näkyy kaikilla elämän alueilla. Kiire ja nopeat aikataulut syövät keskittymistäni ja kykyäni nauttia. Haluan viipyillä. Haluan asioiden imeytyvän minuun hitaasti, niin että ehdin – ja pystyn – vastaanottamaan – kuten myös tekemään.

Matkoilla tämä näkyy siten, että en tykkää etukäteen päättää aikatauluja, koska aikataulut stressaavat ja kutistavat vapautta. En halua suunnitella ennalta, kuinka kauan viivyn missäkin kohteessa – jos kyse on useamman kohteen reissusta kuten saarihyppely – tai mitä teen minäkin päivänä, jos olen menossa yhden kohteen matkalle.

Kaikki ennalta suunnittelu tuntuu hyvin stressaavalta. Tämä on ominaisuus, joka alle 3-kymppiselle Sannille olisi ollut täysin vieras. Nuorempi Sanni rakasti suunnittelua, tehokkuutta ja minuuttiaikatauluja. Matkoilla hän halusi mahduttaa reissupäiviin niin paljon näkemistä ja tekemistä kuin mahdollista. 25-vuotias Sanni olisi varmaan kiitänyt saaria läpi ”kerään niin monta kuin ehdin!” -mentaliteetilla – ja nauttinut siitä. En ollut koskaan stressaantunut ennen Internetin valtakautta.

(Ja kyllä, pidän nettiä ja teho/tietoyhteiskuntaan siirtymistä ilman muuta suurimpana tekijänä kuormittumisessani. Netti mahdollisti mun tiettyjen hyvien ominaisuuksien kääntymisen itseään vastaan.)

Nykyään mun matkailutyylissä korostuu ajanvietto kauniilla maisemapaikoilla. Oli se sitten kattoterassilla sijaitseva kahvila, idyllinen majatalo, kallioinen kukkula tai tunnelmallinen rantabaari. Hakeudun mielelläni paikkoihin, joissa voi yhdellä istumalla saada paljon: saan viipyä, mutta samalla vastaanottaa palkitsevaa stimulaatiota virikkeellisen maiseman myötä.

Kauniit näköalat inspiroivat minua. Parhaita ovat korkealta avautuvat maisemat. Kun saan pysähtyä idyllisen tai jollain tavoin puhuttelevan maiseman ääreen rauhoitun, ja minulle tulee hyvä olo. Maisema voi liittyä luontoon, tai se voi liittyä kaupunkiin. Maisemaan voi kuulua muita ihmisiä, tai sitten ei. (Mielellään kyllä saa kuulua, etenkin urbaanissa miljöössä, sillä ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihmisten tarkkailu on hyvin antoisaa.)

Tämän uuden tendenssin myötä mun matkailuun on liittynyt uudenlainen toive, tai ehkä jopa tarve, majoituksen suhteen. Haluan majoittua kauniilla näköalalla. Ennen tällaisella asialla ei ollut mitään merkitystä, koska kävin kämpillä vain nukkumassa tai tekemässä töitä. (Tai kokkaamassa ruokaa, alhaisimman budjetin matkoilla, kun en syönyt lainkaan ulkona.)

Nyt maisemasta on tullut minulle tärkeä lisäarvo. Sellainen, josta olen valmis maksamaan.

Toki edelleen olen reissuillani myös aktiivinen enkä lähde Kreikkaan vain istumaan hotellin terassilla, mutta maisemahengailu on bonus, jonka hyvin mielelläni liitän matkakokemukseeni.

Ja olenpahan löytänyt kohteita, joissa majapaikan näkymät ovat sitä luokkaa, että niiden äärellä viipymistä voi todellakin pitää itsessään lomana. Egialis-hotelli Amorgoksella on yksi sellainen, samoin Santorinin luolahotellit ja viime syksynä Monemvasiasta löytynyt Hotel Bastione Malvasia, jonka terassia ajattelen yhä kiihkeällä kaipauksella. Tuo paikka oli sellainen, että veret suunnilleen seisahtuivat. Harvoissa paikoissa olen kokenut yhtä voimakkaita tunteita maiseman äärellä.

Tällä matkalla olen valikoinut majapaikkoja puhtaasti maisema-spekseillä. Ateena on kattoterassien luvattu maa, ja siellä voi tehdä harrastuksen uusien katto-paikkojen etsiskelystä. Muutamia sellaisia olen aiemmin esitellyt tässä postauksessa, sekä tässä. Tämän kertainen hotelli oli hotellina aika tympeä ja epätunnelmallinen, eikä kattoterassillakaan ollut palveluja, mutta näkymät olivat todellakin upeat. Ja säästäähän siinä tietysti kun voi viedä katolle omat drinksut ja eväät..! ☺️

Spetsesillä valitsin hotellin, joka oli niin lähellä merta ja rantaa kuin vain Spetses Townissa olla voi. Poroksella majoituin tutussa majatalossa, jonka hienot maisemat tarjoava kattoterassi on tuttu jo kahdelta aiemmalta vierailulta. (Päädyin Spetsesiltä Porokselle, koska Spetses oli todellakin täyteen varattu viikonlopuksi.) Symille olin myös varanut kattoterassillisen paikan – kodikkaalta näyttävän tunnelman ohella ennen kaikkea myös siksi, että kyseisellä terassilla on myös aurinkotuolit. 🙏🏻

Kastellorizon majapaikka oli etsautunut päähäni jo muutaman vuosi sitten. En ole koskaan käynyt Kastellorizolla (-ossa..?), mutta näin eräässä kreikkalaisessa matkailunedistämislehdessä pari vuotta sitten artikkelin Kastellorizosta, ja artikkelin kuvissa esitelty hotelli maisemineen kaivertui aivokuorelleni pysyvästi. Tuonne oli päästävä!

En kuitenkaan lopulta varannut huonetta juuri tästä hotellista, vaan sen viereisestä. Syy? Artikkelin hotelli osoittautui saaren kalleimmaksi eikä hotellin huoneisssa ole jääkaappia/minibaaria (tai vedenkeitintä), seikka, joka on minulle ratkaisevan tärkeä. (Sain hotellista myös hyvin tylyyn sävyyn kirjoitettuja vastauksia tiedusteluihini, joka tuntui äärimmäisen epäkreikkalaiselta ja varmisti, että vien asiakkuuteni toiseen paikkaan.)

Viereinen hotelli ei ole yhtä värikäs ja persoonallinen, mutta se on paljon halvempi, sieltä vastattiin heti erittäin ystävällisesti ja siellä on huoneissa jääkaapit ja vedenkeitin. Ja tietenkin siellä on sama maisema kuin naapurilla..!

Huomenna selviää, lunastuvatko maisemalliset odotukset Kastellorizon suhteen. Tämä päivä kuluu myös stressiä lievittävän hitaissa merkeissä, sillä istun koko päivän laivassa. Mietin pitkään, olisinko kuitenkin lentänyt Rhodokselle, koska se on nopeuden lisäksi puolet halvempaa kuin laiva. Mutta… ei. Kyllä laiva kuuluu olennaisesti mun Kreikan saarihyppelyyn. Hitaassa matkustamisessa on jotain meditatiivista.

Joten: täällä sitä nyt istutaan 23 tuntia. Mutta ei se mitään.

Nautin merimaisemasta. ❤️

.

P.S. Postauksen kuvat ylintä lukuunottamatta ovat tältä reissulta: Ateenasta, Spetsesiltä ja Porokselta. Ylin kuva on Serifokselta 7 vuoden takaa.

P.P.S. Kastellorizon maisemat eivät todellakaan pettäneet, tässä auringonnousu huoneestani tiistaina. 🙏🏻