Karkkipäivä
Karkkipäivä

Henkilökuvassa kosmetiikkakemisti

Henkilökuvassa tapaamme tänään kaikkien meidän pikku-”paulabegounien” idolin, kosmetiikkakemistin. (Tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla, Kosmetiikkakemisti, niin suuren arvon tämän ammatin ihmiset saavat silmissäni…!)

VesaRamo_artikkelikuva

Pääsin haastattelemaan Sim Sensitiven kemistiä Vesa Rämöä. Kaksituntinen vilahti hetkessä ja olisin helposti voinut jututtaa Rämöä vielä toiset kaksi, tulkaten auki pöydällä olevien hiustuotepullojen ainesosaluetteloita. (Pullonkylkien syynäys – lempihommaani..! :))

Sain haastattelusta niin paljon materiaalia, että päätin jakaa jutun kahteen osaan. Tässä osassa tutustutaan yleisesti kosmetiikkakemistin ammattiin, kurkistetaan tuotekehittelyn maailmaan ja käydään läpi joidenkin yleisimpien raaka-aineiden toimintaperiaatteita ja myyttejä. Toisessa osassa käyn läpi niitä lukijakysymyksiin saatuja vastauksia, jotka eivät mahtuneet tähän juttuun.

MITEN PÄÄSEE KOSMETIIKKAKEMISTIKSI?

Monet teistä olivat kiinnostuneita kuulemaan kosmetiikkakemistin koulutuksesta ja siitä miten ammattiin pääsee, joten aloitetaan siitä.

Rämöllä on yliopistokoulutus kemian alalta ja hän valmistui maisteriksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistosta. Hän opiskeli soveltavaa kemiaa sivulaudatur-opintojen koostuessa orgaanisesta kemiasta. Sivuaineina Rämö luki matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotieteitä ja ympäristötieteitä. Vuonna 2002 hän suoritti töiden ohessa lisensiaatin jatkotutkinnon.

Suomessa ei voi opiskella kosmetiikkakemistiksi, vaan kaikki alalla työskentelevät ovat joko itsenäisesti tai ulkomailla alalle kouluttautuneita. Tarvittavan tiedon voi Rämön mukaan opiskella työn ohessa. Vanhat työntekijät toimivat tietopankkeina ja raaka-ainetoimittajat järjestävät raaka-ainekursseja.

”Joka tapauksessa, alalle pääsee Suomessa lähinnä tuurilla”, Rämö naurahtaa. Hän kertoo ”ajautuneensa” itse kosmetiikkakemian pariin, työskenneltyään ensin kuusi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Sim Sensitive on Rämön ensimmäinen työpaikka kosmetiikkakemistinä, ja hän tuli taloon vuonna 2006. Simillä työskentelee kahden kemistin tiimi, Rämön vastatessa tuotekehityksestä ja raaka-aineiden sisäänostosta Kaisa Leppälän keskittyessä pääasiassa hiusvärien ja teknisten hiustuotteiden tuotekehitykseen.

Kosmetiikkakemistin alasta haaveileville Rämö vinkkaa, että esimerkiksi kemisti-estenomi on hyvä koulutuspohja. Kemian pohjakoulutus on luonnollisestikin ehdoton, ja siihen päälle kun lisää jonkun kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen niin on jo hyvät lähtökohdat hakea töitä kosmetiikkakemistinä.

VesaRamo_artikkelikuva2

TYÖTEHTÄVÄT

Rämön työssä jokainen päivä on erilainen. Tehtäväkenttä on todella laaja, ja päivät koostuvat tuotekehittelystä, raaka-aineostoista sekä yhteydenpidosta private label -asiakkaiden, kampaajien, yksityisasiakkaiden ja raaka-ainevalmistajien kanssa. Hämmästyn, kun kuulen että Rämö keskustelee itse suoraan asiakkaiden kanssa. Rämö nyökkää ja ymmärtää hämmästykseni – harvassa firmassa saa kemistiin tai muuhunkaan avainhenkilöön suoraan yhteyden. Kuinka moni teistä on esimerkiksi yrittänyt tavoittaa vaikkapa Goldwellin kemistiä Saksassa..?

RAAKA-AINEET JA TUOTEFORMULOINTI

Kurkataan sitten vähän syvemmälle itse raaka-aineiden ja tuoteformuloinnin puolelle. Kuuntelen kiinnostuneena, kun Rämö kertoo ainesosien matkasta tuottajalta Simin tehtaalle. Rämö ei itse ole yleensä suoraan yhteydessä valmistajiin, vaan tilaa raaka-aineet suomalaiselta tai ulkomaiselta maahantuojalta. Maahantuoja puolestaan tilaa aineet päämieheltään, eli tehtaalta X. Tehdasta X käyttävät myös monet muut firmat.

Näin ollen Simillä käytetään suurella todennäköisyydellä ihan samojen toimittajien raaka-aineita,  mitä monet suuret ranskalaiset, saksalaiset tai muut eurooppalaiset kosmetiikkafirmat käyttävät.

Kysyn, millä perusteella maahantuojat valitsevat tehdaskontaktinsa. Onko olemassa ns. ”huonompia” ja ”parempia” raaka-ainetoimittajia, ja onko eri tehtaiden tuottaman raaka-aineen laaduissa eroja? Rämö kertoo, että laatueroja toki on, mutta toisaalta ”epäilyttävät” toimittajat ovat kemikaalilainsäädännön tiukentuessa käytännössä kadonneet pelikentältä. Maahantuojat käyttävät isoja, luotettavia ja alalla asemansa vakiinnuttaneita tehtaita, joiden dokumentaatio on kunnossa.

Haluan kuulla lisää raaka-aineiden laatueroista. Saan tietää, että ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja.

Artikkelikuva5

Samalla inci-nimellä voi olla rakenteeltaan erilaatuisia ainesosia, esimerkiksi molekyylikoko vaihtelee. Näin ollen minunkin koulussa oppimani tieto siitä, että incin dimethicone on aina se sama dimethicone, ei täysin pidä paikkaansa. (Aijjai opet, vähän skarppausta…!)

Kysyn, onko sille oikeasti perusteita, että kampaamotuotteet ovat markettituotteita kalliimpia. No, me kaikki vähänkään kosmetiikkabisnekseen vihkiytyneet toki ymmärrämme, että osansa hinnasta tekee brändi- ja imagoarvo sekä pakkausvalinnat. Ainesosatkin voivat kuitenkin olla parempia. Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita.

Entäpä tuotereseptit, käytetäänkö kosmetiikkatuotannossa ns. perusreseptipohjia, joita vain ”maustetaan” erilaisilla vaikuttavilla aineilla toivotun lopputuloksen mukaisesti?  Rämö vastaa odotetusti, ettei pyörää aina keksitä uudestaan, ja samaa toimivaa runkoa käytetään luonnollisestikin ja muokataan tarpeen mukaan. Jokaisen tuotteen kehittely on kuitenkin itsenäinen prosessi.

Artikkelikuva1

SHAMPOON VAAHTOAVUUDESTA

Hiljattain Karkkipäivän kommenttiboksissa keskusteltiin shampoon vaahtoavuudesta ja vaahdon merkityksestä hiusten puhdistumiseen. Onko vaahdon määrällä todella tekemistä shampoon pesevyyden kanssa? Esitän kysymyksen Rämölle.

”Vaahdon määrä ja laatu eivät ole suoraan verrannollisia puhdistustulokseen”, Rämö sanoo. Vaahdon laatuun vaikuttavat valitut tensidit ja vaahdon stabilaattorit. On myös olemassa ns. foam boostereita. Vaahdon pysyvyyteen ja paksuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa omilla aineillaan, esimerkiksi selluloosalla. Ilman näitä aineita shampoo olisi isokuplaista ja nopeasti lässähtävää.

Niiiin kiinnostavaa..! En tiedä teistä, mutta minä yli 20-vuotisella shampoofriikkitaustallani voisin kuunnella loputtomiin jutustelua shampoiden ominaisuuksista.

Otan esille aiheen ympäristöystävällisyys ja tensidien hajoavuus luonnossa. ”Kaikki tensidit maatuvat”, Rämö sanoo. ” Ympäristörasitus tulee kvateista ja silikoneista, ei pinta-aktiivisista aineista.” Rämö ei ylipäänsä näe, että kosmetiikkateollisuus rasittaisi ympäristöä kovinkaan merkittävästi verrattuna muihin teollisuuden aloihin.

HOITOAINEEN RAKENNE

Seuraavaksi puhumme hoitoaineista ja niiden perusrakenteesta. Hiustenhoitoaineet koostuvat antistaattisista (eli sähköisyyttä vähentävistä) ja selvittävistä ainesosista. Nämä ainesosat eivät kuitenkaan aina ole kalvonmuodostajia, Rämö vastaa, kun kysyn eivätkö selvittävät aineet ole yhtä kuin kalvonmuodostajia.

Hoitavat ainesosat toimivat seuraavilla perusperiaatteilla: korjaavat ainesosat menevät hiuksen sisään ja imevät itseensä kosteutta tehden hiuksesta kestävämmän ja joustavamman, silottavat ja antistaattiset ainesosat taas jäävät hiuksen pintaan suojaamaan ja tuomaan sitä monen kuluttajan kaipaamaa sileää tunnetta.

Artikkelikuva4

Hoitavan aineen kiinnittymismetodi on vastakkaisvaraus – hoitava aine on positiivisesti varautunut ja etsiytyy negatiivisesti varautuneeseen, vahingoittuneeseen kohtaan hiuksessa. Hiusfirmojen pseudo-tieteellisiltä vaikuttavat mainosgrafiikat vaurioituneeseen hiukseen liimautuvista korjaavista aineista eivät siis olekaan ihan humpuukia.

Olen kuitenkin skeptinen hiuksen sisään saakka kulkeutuvien ainesosien suhteen. BeautyBrainsistä olen oppinut, että kookos- ja oliiviöljy pystyvät imeytymään hiukseen, mutta entä muut ainesosat..? Olisiko Rämöllä antaa esimerkkiä sellaisesta? Ja onhan hänellä. Esimerkiksi aminohapot ovat niin pieniä molekyylejä, että ne mahtuvat menemään hiuksen sisään. Niillä on kosteutta sitova vaikutus.

Puhumme myös minulle niin tärkeistä kasviöljyistä. Rämö vahvistaa, että kasviöljyillä on kosmetiikassa lisäetua synteettisiin öljyihin nähden. Niihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, ja mikrobiologinen laadukkuus on aina varmistettava. Esimerkiksi säilyvyys ei ole yhtä taattu kuin synteettisillä ainesosilla.

ARVELUTTAVAT AINESOSAT

Entäpä nämä viimeisten trendien mukaisesti ”arveluttavat”, monen kuluttajan (usein täysin perusteettomasti) välttelemät aineet? Parabeenit, silikonit, sulfaatit, tietyt hiusvärien pigmentit. Rämö toteaa, että näiden ainesosien ”paha maine” johtuu usein puutteellisesta tai vääristyneestä informaatiosta, eikä niiden välttelylle oikeasti ole mitään tieteellistä syytä.

Rämö aloittaa natriumlauryylisulfaatista (lyhennetään usein SLES). ”Totta kai se on ärsyttävä aine jos sitä käytetään puhtaana, mutta kosmetiikan käytössä pitoisuudet vaihtelevat välillä 2-10%.” Shampoissa ja muissa puhdistavissa tuotteissa käytetään aina muitakin tensidejä osana cocktailia, SLES ei koskaan esiinny resepteissä yksinään.

Sulfaatittomuus ylipäänsä juontaa juurensa siitä, että sulfaatittomat tuotteet säästävät hiusväriä. Värishampoissakin kuitenkin käytetään sulfaatteja, mutta niitä on usein alhaisempi pitoisuus kuin muissa shampoissa.

Artikkelikuva2

Parabeeneista Rämö sanoo samaa mitä olen kuullut lukuisilta muiltakin kosmetiikka-ammattilaisilta; tieteellisiin tutkimuksiin perustuen parabeenit ovat turvallisia. Niiden teho ja turvallisuus ovat säilöntäaineista eniten tunnettuja. Kosmetiikkateollisuus kuitenkin seuraa kuluttajia – vaikka saataisiin kuinka ehdottoman luotettavaa tietoa parabeenien turvallisuudesta, on moni kosmetiikkafirma päättänyt vähentää parabeenien käyttöä kuluttajatrendin mukaan.

Hiusvärien ”pahiksesta”, parafenyleenidiamiinista (PPD), Rämö toteaa seuraavaa: kestohiusvärejä ei pystytä formuloimaan ilman ppd:tä tai sen korvaavia, yhtä lailla mahdollisesti allergisoivia väripigmenttejä. Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina riskin.

Hän kuitenkin jatkaa tarkentaen, etteivät hiusvärit todellisuudessa allergisoi tänä päivänä yhtään sen enempää kuin 50 vuotta sitten. Hiusvärit ovat päinvastoin muuttuneet kuluttajaa ajatellen turvallisemmiksi. Koska hiusten värjäys kuitenkin on kokonaisuudessaan lisääntynyt, myös herkistymistapaukset ovat lisääntyneet. Vaikutelma herkistymisten lisääntymisestä johtuu myös siitä, että kokonaistietomäärä liikkuu nykyään niin nopeasti. Kun Selma-täti Oulaisista sai 80-luvulla allergisen reaktion, hän kertoi siitä ehkä kahdelle kaverilleen. Kun joku tänä päivänä saa reaktion, tieto leviää netissä kulovalkean tavoin ja siitä tietää hetkessä 5000 ihmistä.

Niinpä niin. Ja juuri tästä ilmiöstä johtuvat mm. parabeenien ja silikonien mustamaalaus.

. . .

Kello on kaksitoista ja itse kunkin lounasmahat alkavat murista. On aika laittaa haastattelu pakettiin. Kiitän Vesa Rämöä joka on todella kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaillut kysymyksiini.

Seuraavassa, myöhemmin ilmestyvässä osassa käyn vielä läpi kysymyksiä kuten kosmetiikka ja raskaus, UV-suoja-aineet, eläinkokeet ja ryppyvoiteet.

Edit. Osa 2 – elokuu 2013.

Kuvat Sanni ja Sim Sensitive.

Kommentit (53)

  1. Turnipsi

    Hyvin mielenkiintoinen juttu, mutta täytyy sanoa, että minua jäi ihmetyttämään tuo arvelluttavia ainesosia käsittelevä osio. Itse ainakin sain tuosta vaikutelman, että aineiden ongelmallisuutta ja skeptistä suhtautumista niitä kohtaan vähätellään, jos moista touhua pidetään epärationaalisena ja perusteettomana. Mä kyllä kyseenalaistan sen, ettei perusteita epäilyille olisi, kun tosiaan on niitäkin alan ammattilaisia jotka asiasta kirjoittavat sangen erilaiseen sävyyn, esimerkiksi kommenteissa jo mainittu Anja Nystén.

    Asia ei ole millään tapaa yksioikoinen, vaikka toki ymmärrän että itse kukin haluaa vakuuttaa työnantajansa tuotteiden olevan turvallisia. Kuten jo sanottiinkin, ohitetaan tuossa kasvivärit, pitkäkestoiset suoravärit ja kaikki muu, millä voidaan hyvin näppärästi välttää PPD-kestovärien riskialttiudet. On hitusen harhaanjohtavaa näin ollen sanoa hiusten värjäämistä tietoiseksi riskinotoksi siltä pohjalta, että PPD:tä tai sen johdannaisia tarvitaan siihen hommaan.

    Parabeenien turvallisuutta vannotaan niiden allergisoimattomuudella ja sillä, että sanotaan niiden olevan tutkitusti turvallisia. Minä en koskaan vielä ole törmännyt materiaaliin, jossa käsiteltäisiin nimenomaan niiden potentiaalisia vaikutuksia hormonitoimintaan ja laajalla tutkimusnäytöllä osoitettaisiin, ettei vaikutuksia kyseisen asian suhteen olisi. Onko sellaisia sitten olemassa, jos turvallisuutta ja tutkimuksia kovasti vakuutellaan? Jos on, niin olisi hienoa nähdä linnkiä tai viitettä! Kuitenkin esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri Jorma Toppari on sanonut näillä olevan lievä estrogeeninomainen vaikutus.

    Jos kyse on siitä, että vaikutus on lievä, en näkisi, että sitä voi pitää synonyymina ongelmattomuudelle. Näin ennen kaikkea siksi, että elämme ympäristössä, jossa altistumme erilaisille hormonihäiritsijöille jatkuvasti monesta suunnasta. Tutkimusnäyttöä hormonaalisista muutoksista kyllä on, mutta koska ilmiön aiheuttajat ovat vasta tutkittavina, ei mielestäni ole yhtään perusteetonta suhtautua varauksella asioihin, joilla on mahdollisesti osavaikutusta asiaan. Toki tiedän myös sen, että moni muu säilöntäaine voi olla eri tavoin ongelmallinen, jopa suoremmin ja hankalammin kuin parabeenit, mutta muiden aineiden suhteessa vaikeampi ongelmallisuuskaan ei automaattisesti tee toisesta aineesta täysin harmitonta.

    Joka tapauksessa näihin asioihin on aina kiehtovaa saada erilaisia näkökulmia luettavaksi, kiitos siitä. Blogisi on myös oikein nautittavaa luettavaa!

  2. Tira

    Kiitos taas Sannille oikeasti mielenkiintoisesta kirjoituksesta. :)

    Olen itse kosmetologi ja opiskelen työn ohella maskeeraajaksi eli INCI-pohjatiedot löytyvät, mutta tällaisesta lisäinfosta on aina apua. Tunnustaudun myöskin pikku-”paulabegouniksi.

    En yhtään ihmettele miksi etenkään kauneusalalla toimivat tahot eivät aina ota kuluttajan parabeeniskitsoilua tosissaan. Olen ollut myyntitöissä ja hoitolatyössä kosmetiikan parissa, ja AINA löytyy joku, joka kysyy parabeenittomia/sulfaatittomia/silikonittomia/etc. tuotteita. Vain siksi, että luki uusimmasta naistenlehdestä X, että kyseinen ainesosa on myrkyllinen/karsinogeeninen/aiheuttaa lapsettomuutta(!!!).

    Onhan se mukavaa päästä pätemään sillä montako tutkimusta mistäkin aiheesta on lukenut, mutta on hitusen työlästä vakuuttaa asiakkaalle, että voihan vesikin liikaa juotuna tappaa. Moni muu myyntipuolella työskentelevä on myös kyllästynyt selittelemään ”naistenlehtiallergisille” MIKSI niitä aineita kosmetiikassa käytetään.

    (Ja luomu-/luonnonkosmetiikka ei ole aina parempaa, vaikka moni näinkin uskoisi. Esimerkiksi monissa anti-age tuotteissa on mm. kasviestrogeeniä. Monet ovat myös tietämättää allergisia monille kasveille.)

    • Sanni

      mutta on hitusen työlästä vakuuttaa asiakkaalle, että voihan vesikin liikaa juotuna tappaa.

      Nimenomaan. Melkein aineesta kuin aineesta saa vaarallisen väärinkäytettynä.

      kyllästynyt selittelemään “naistenlehtiallergisille”

      Mahtava termi…! ^_^

  3. NG

    Taas päästiin eri aineosien turvallisuuteen ja turvattomuuteen…
    Paljon haukutut parabeenit eivät varmaan ole täysin ongelmattomia – onhan niistä olemassa tutkimuksia jos joitakin – mutta ne vaihtoehdot, esim. formaldehydin vapauutajia sisältävät, eivät ole sen ihoystävällisempiä…

    (Mieleen tulee se nimihirviö imidazolidinyl urea, joka ei liity virtsa-aineeseen!)

    Parabeenit kaikkine allergiariskeineen ovat kuitenkin luontoon perustuvia aineita. Niitä on mm. mustikassa. Joten, se siitä luonnollisuus/luonnottomuus-aspektista..

    Toisaalta, en halua väheksyä jonkin ainesosan tietoista välttelyä, kulittajalla on siihen oikeus. Esim. itse ’boikotoin’ sitä Sodium Lauryl Sulfaattia, sillä miedompiakin tensidejä on kehitetty.

    • NG

      Anteeksi painovirheriivajaiset, niitä riittää…! :) Päiväkahvin ja päänselvennyksen aika.

  4. Myy

    Iso kiitos tästä! :)

  5. Labrarotta

    Mielenkiintoinen haastattelu! :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.