FitFarm-valmennusjakson päätösraportti

Kolmen kuukauden valmennusjakso FitFarmilla on tullut päätökseensä, ja on aika tehdä yhteenveto kokemuksista. Tässä yhteydessä on varmaan hyvä vielä kerran tiivistää mistä valmennuksessa oli kysymys.

Niiden, joita ärsyttää lukea yltäkylläisessä hyvinvointiyhteiskunnassa elävän yksilön hyvinvointiviilauksesta ”kun jossain on asiat huonommin”, kannattaa jättää juttu lukematta. Viittaan aiemmassa aihetta käsittelevässä jutussa vastaanottamaani purkaukseen. Ymmärrän, että voin erittäin hyvin verrattuna Afrikan lapsiin ja portaissa hengästymisen murehtiminen ja kaurahiutalegrammojen optimointi että jaksaa lenkillä ovat maailman suuressa kuvassa hemmetin triviaaleja asioita, mutta minua ne kiinnostavat ja haluan niistä kirjoittaa. Eikä se ole pois Afrikan lapsilta. 

Tausta: olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota kohta viisi vuotta ja harrastanut salitreeniä 11 vuotta ja juoksua kaksi vuotta. Salitreeniin vhh-ruokavalio ei vaikuttanut mutta juoksun kanssa se ei natsannut.

Aerobiset lajit eivät ole minua koskaan kiinnostaneet vaan sali on ehdottomasti minun juttuni, mutta koska aerobinen kuntoni on koko aikuisikäni ollut sanalla sanoen p*ska ja se on aina vaivannut minua, halusin lisätä liikuntarepertuaariin yhden peruskuntoa kasvattavan kestävyyslajin. Juoksu tuntui omimmalta, en ole aikataulullisten jumppien ystävä.

Kahden juoksuvuoden aikana huomasin, että alkukehityksen jälkeen edistys tyssäsi lähes kokonaan eikä peruskuntonikaan ole juuri kohentunut. Hengästyin edelleen pienestäkin rasituksesta eikä juoksu varsinaisesti koskaan muuttunut kevyen tuntuiseksi, vaikka siitä aloinkin jopa nauttia. Kirjoittelin kokemuksista blogiin ja sain neuvon lisätä ruokavaliooni hiilihydraatteja.

Yritin viime vuonna tehdä hiilihydraattimuutosta omatoimisesti, siinä surkeasti epäonnistuen. Olen niin mukautunut vhh-tapaani syödä, että ateriamallin muuttaminen osoittautui todella vaikeaksi, useimpina päivinä yksinkertaisesti vain unohdin koko projektin. Asiaan vaikutti varmasti myös psykologinen kynnys. En kiistä ettenkö ole jossain määrin alkanut turhaan vältellä hyviäkin hiilihydraatteja ruokavaliomuutoksen tuoman valtavan elämänlaatumuutoksen myötä, sekä pelon että lipsahtaisin takaisin vanhoihin huonoihin ruokatapoihini.

Siihen valmennusprojekti auttoi täysin oleellisesti ja osoitti, että ulkoisen motivaattorin rooli oli todellakin tarpeellinen.

Missä onnistuin?

Tavoitteissani. Ruokavaliomuutoksella oli aivan ilmeinen kestävyyttä parantava vaikutus, ja jaksan nyt juosta tunnin lenkkini kevyemmin ja nopeammin. Tavoiteeni oli jaksaa juosta 9 – 10 km tunnissa hidastamatta välillä kävelyksi, ja pääsin yhdeksään kilometriin.

En myöskään enää hengästy rappusissa :) Pyynikin portaat on vielä testaamatta mutta eiköhän nekin jo mene :D

Myös sekundäärinen tavoite eli voimatasojen nosto salipuolella toteutui.

Kolmas ja tavallaan ääneenlausumaton tavoite oli psykologinen, eli toivoin kokeilun murtavan kynnyksen joka minulla on ollut osaa hyviäkin hiilihydraatteja kohtaan, kuten hedelmiä ja palkokasveja. Tämäkin tavoite saavutettiin.

Olen koko vhh:n ajan syönyt esimerkiksi hedelmiä hyvin säännöstellysti, aineenvaihdunnallisin perustein. (Vhh:lla elimistön aineenvaihdunta on tarkoitus pitää rasvapolttovoittoisena, ja runsashiilihydraattiset, vaikkakin kuinka hyvät ja hitaat sellaiset, ruoat pitävät aineenvaihdunnan glukoosivoittoisena.) Kokeilun myötä kynnys madaltui ratkaisevasti. En edelleenkään syö hedelmiä tai palkokasveja päivittäin, koska ne eivät kuitenkaan kuulu lempiruokiini, mutta silloin kun haluan niitä syödä, syön vapaasti.

Kuva: Anttila/Iittala

Missä epäonnistuin?

Veden juomisessa ja määrätyn suolamäärän ylläpitämisessä. Veden kohdalla toisaalta totesin jo aiemmin, etten lopulta nähnyt perusteltuna juoda valmentajan ”määräämää” kolmea litraa päivässä, eli tässä tuli sitten uhmattua valmentajan ammattitaitoa ja näkemystä. Saan jo kasvisten ja kahvin mukana paljon nestettä päivän aikana, ja noin puolitoista litraa puhdasta vettä siihen päälle vaikuttaa riittävän vallan mainiosti. Itse asiassa, kun luovuin 2 litraa ylittävästä juomatavoitteesta, sillä oli olotilaa kohentava vaikutus.

Valmennuksen alusta saakka mukana kulki todella epämukava ilmiö: heräsin kahden kuukauden ajan joka yö neljän tai viiden aikaan valtavaan vessahätään, minkä jälkeen en enää pystynyt nukahtamaan. Yöuneni jäivät valmennuksen kahden ensimmäisen kuukauden aikana noin viiteen tuntiin yössä. Heräily loppui ja unirytmi palautui normaaliksi kun vähensin veden juomista.

En tietysti edelleenkään voi varmuudella tietää, liittyikö uni/valvetilan häiriö suoraan veden juontiin, mutta ainakin heräily loppui heti kun lopetin pakkojuomisen ja join vain janon tunteeseen.

Suola taas… No, tiedän että saan sitä ruoan mukana aivan liian vähän ja siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Vaikka en päässyt 7 gramman päivämääräykseen, sain kuitenkin kokeilun aikana totutettua itseni huomattavasti aiempaa runsaampaan suolan käyttöön. Nyt lisään suolaa salaattiinkin. Oli kiinnostavaa tajuta, kuinka paljon valmiissa ruoassa on suolaa, ja kuinka helposti voi jäädä suolavajeeseen kun ei käytä valmiita ruokajalosteita, muroja tai leipää. Olen todennäköisesti mennyt viimeiset viisi vuotta jopa epäterveellisen alhaisella suolamäärällä. Olemme tottuneet kuulemaan, että saamme ravinnon mukana aivan liikaa suolaa ja sitä pitäisi vähentää. Toisilla ongelma voikin olla päinvastainen.

Kehon koostumus

Mietin, olisinko jättänyt tämän kohdan kokonaan pois koska kehon koostumuksen muokkaus ei ollut valmennuksen tavoitteena ja tiedän, että hoikkien tai normaalipainoisten ihmisten julkisia mietintöjä kropastaan ei tunnuta aina hyväksyvän. Tai ne tulkitaan kierosti huomionkerjuuna tai muusta negatiivisesta lähtökohdasta.

Koska uusi ruokavalio ja uusi treeniohjelma kuitenkin selvästi vaikuttivat kehonkoostumukseeni, ja osaa lukijoista jopa varmasti kiinnostaa miten FitFarm-mallin valmennus vaikutti kroppaani, päätin sisällyttää yhteenvedon aiheesta.

Painoa putosi kahden kuukauden aikana melkein kolme kiloa. Tänä aikana seurasin ruokavaliota niin tarkasti kuin mahdollista, kuitenkin pitäen hiilarimäärän koko ajan vähän suositellun alapuolella koska annoskoot olivat määrätyillä ruokamäärillä liian suuret.

Viimeisen kuukauden ajan söin epäsäännöllisemmin enkä yhtä uskollisesti ruokavaliota seuraten, mihin vaikutti mm. kahden viikon ulkomaanmatka. Paino on noussut viimeisen kuukauden aikana puoli kiloa.

Mielestäni painoa ei olisi tarvinnut tippua ja olen luisevoitunut selvästi kolmen kuukauden aikana, en voi sanoa olevani tästä iloinen.

Mies on samaa mieltä ja pyysi monesti minua lopettamaan ruokavalion noudattamisen ”kun kaikki liha häviää ja sä vain näivetyt”. Vertailukuvissa ero ei mielestäni juuri näy, etenkään alku- ja päätöskuvan välillä, mutta livenä ero näkyy ja tuntuu päivänselvästi.

Jännä juttu: painan nyt 50 kg joka on jo vuosia ollut normipainoni, mutta jotenkin ruokavalio + saliohjelma muokkasivat kehon ulkonäköä erilaiseksi, laihemmaksi, aiempaan verrattuna.  Paino ei aina kerro kaikkea.

Rasvaprosentti oli tammikuun puolessa välissä 12, nyt se on 8. Ei suositeltava lukema kenellekään.

FitFarmin valmennuksessa ei mitata kehonkoostumusta (eikä ylipäänsä muullakaan tavalla mitata tai punnita asiakasta), ja kävin teettämässä mittaukset Optimal Performancella. OP:lla pihtimittaus kuuluu valmennuksiin koska se on osa OP:n käyttämää BioSignature-menetelmää.

Näytin paljon paremmalta tammikuussa tässä syntymäpäiväkuvassa.

Saa nauraa, mutta erityisesti harmittaa perseen katoaminen. Minulla on aina ollut luiseva ääss jonne ei ole saanut kertymään rasvaa sitten millään (mulla rasva tarttuu vyötäröön ja naamaan), ja viimeisen puolen vuoden aikana olin ilokseni huomannut, että peffaan on viimein alkanut kerääntyä tervetullutta pyöreyttä. Tämäkin varmasti ikääntymisen mukanaantuomia muutoksia, rasvaahan alkaa kertyä hormonaalisten muutosten seurauksena eri lailla ja eri paikkoihin kun ikää karttuu. Olin pepusta vilpittömän iloinen, ja nyt se on mennyttä ja tuloksena on entistä luisevampi ahteri. No, epäilemättä sen saa vielä takaisin ruokavaliota muuttamalla ;)

Ulkonäköseikat ovat tietysti valmennuksessa sivuseikka, mutta pakko myöntää, että luisevoituminen ei ollut mukava lieveilmiö. Vaikka toin esiin huoleni painon putoamisesta ja rasvaprosentin kutistumisesta epäterveen puolelle (kun se oli jo valmiiksi hyvin alhainen), valmentaja ei nähnyt asiaa huolestuttavana. Kaloreita ei nostettu valmennuksen aikana vaikka aterioiden makroja muokattiin.

Rasvaton massa on pysynyt mittausten välillä samana. Lihasta ei siis ole tullut lisää.

Uusi saliohjelma näkyy mielestäni eniten käsivarsissa ja takareisissä, ennen en ole edes tiedostanut koko takareittä ja nyt sielläkin tuntuu kasvanut muhkura. Mielestäni näytän nyt kaiken kaikkiaan vähän skrodemmalta.

Olen erittäin tyytyväinen ruokavalion ja saliohjelman tuomiin tuloksiin, mutta en niiden vaikutukseen ulkonäössäni. Makunsa tietysti kullakin, mutta minusta alan jo näyttää turhan miehiseltä.

.

Vhh?

Loppujen lopuksi päivittäinen hiilarimääräni kutakuinkin tuplaantui siihen verrattuna, miten olen syönyt viimeiset viisi vuotta, mutta määrä on edelleen alhainen eikä lähelläkään virallisterveellisiä suosituksia. Ennen söin päivässä noin 30-50 grammaa hiilihydraattia, nyt 40-95 grammaa, treenipäivinä keskimäärin 70 g. Se jää jälkeen Mikon suosittamasta, mutta koska saavutin tavoitteeni jo tuolla määrällä, miksi luopua yhtään enemmästä määrästä kasviksia tai vaikka juustoa mahduttaakseen aterioille lisää hiilihydraatin lähteitä? :)

Hiilarien jäädessä alle 100 grammaan puhutaan edelleen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, joten teknisesti en joutunut luopumaan vhh-elämäntavasta.

Tulen kirjoittamaan ruokavaliokokeilusta ja siihen liittyvistä havainnoista vielä yksityiskohtaisemman jutun, tai oikeastaan kirjoitin sen jo mutta nipistin sen pois tästä postauksesta pituussyistä. Tiedätte miten mulla ”kynä sauhuaa” etenkin näissä ruokajutuissa, niistä vain on niin kiva jauhaa ^_^

Mitä mieltä olen valmennuksesta kokonaisuudessaan?

• Pääsin tavoitteisiini eli valmennuksen voi sanoa onnistuneen.
• Pidin erityisesti saliohjelmasta, ja voisin kuvitella ostavani FitFarmilta treenivalmennusta jatkossakin.
• Ruokavalio toi toivotut tulokset, mutta ei filosofialtaan sovi minun elämäntyyliini kestävästi noudatettavaksi. Vaikka ruokavalio salli lopulta suurenkin vapauden aterioiden koostamisen suhteen, ei makrosuhteiden optimointiajattelu ja ”pilkunviilaus” tarkkoine kellonaika-ajoituksineen sovi minulle tai ole mielestäni ylipäänsä tarpeellista kaltaiselleni tavalliselle kuntoliikkujalle. Eikä välttämättä kaikille painonhallitsijoillekaan. Kisatavoitteelliset fitnessharrastajat ja bodauksen ammattilaiset ovat asia erikseen.
• Huomioitavaa: yrityksen valmentajat valmentavat yksilöinä ja valmennustavoissa voi olla eroja, joku voi esimerkiksi korostaa ruoan nautinnollisuutta toisen omatessa ravintoon ns. platonisemman suhteen.
• Summa summarum: tuloksia FitFarm-konseptilla kyllä saa, ja niille joiden tyyliin grammantarkat ohjeet ja jämpti ”raameissa pysyminen” sopii, FitFarm on varmasti erinomainen valmennustaho.

.

Pidän nyt muutaman viikon tai varmaankin koko toukokuun mittaisen tauon ja siirryn sen jälkeen kokeilemaan Optimal Performancen valmennusta. Stay tuned.