Karkkipäivä
Karkkipäivä

Face-Off

Olen tullut ulkonäkötietoisemmaksi.

Siksikö, että kirjoitan blogia jossa julkaisen kuvia kasvoistani?

En. Tai ehkä silläkin on ollut vaikutusta. Mikään ei nimittäin tee sinua tietoisemmaksi kasvojesi jokaisesta poimusta, kurtusta, läiskästä ja huokosesta kuin oman naamataulun tuijottaminen Photoshopissa päivästä toiseen. Helkkari, ennen blogin aloittamista en edes tiennyt että minulla on niin paljon verisuonia silmissä! Tai että vasen leukaperäni on kulmikkaampi kuin oikea.

Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy ulkonäköhuoliini. (Ja laittakaa tuo ”huoliini” hyvin pehmeisiin lainausmerkkeihin.)

Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä.

Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä, joita useimmat meistä pitävät ensimmäisenä ikääntymisen merkkinä. Kurtistelen jatkuvasti otsaani, minkä ansiosta minulla on ollut otsassa ilmejuonteet jo teini-ikäisestä. Mutta ne eivät häiritse minua.

Minulla on myös silmien ympärillä pigmenttiläiskiä. Ne kertovat tarinaansa auringonpalvojan elämästäni. Huulteni ympäristö pigmentoituu nykyään samantien kun vilautan naamaani terassilla toukokuun auringossa. Nämä asiat vaivaavat minua jonkin verran. Mutta niitä voi vielä yrittää peittää.

Nyt olen huomannut jotain, mikä on saanut minut huolestumaan. Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, ”Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.” Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?

Tätä väsymystä en voi nukkua pois. Se on vain hyväksyttävä. Tummat varjot silmien ympärillä syvenevät. Iho ohenee. Ja eivätköhän ne harakanvarpaatkin ala pikkuhiljaa ilmestyä silmäkulmiin. Ennen pitkää pääsen omakohtaisesti testaamaan anti-wrinkle-voiteita, joihin niin skeptisesti suhtaudun. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin todella toivon niiden toimivan.

Tiedän hyvin, että kuulostan pinnalliselta ja huoleni mitättömiltä. Sitä ne varmasti ovatkin. Ja toki myönnän olevani pinnallinen. Mutta se, joka väittää, ettei kiinnitä huomiota ulkonäköönsä ja toivo edes joskus näyttävänsä paremmalta / pirteämmältä / hoikemmalta / muodokkaammalta / pidemmältä jne, ei puhu totta.

En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.

Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.

* * *

Miten te suhtaudutte ulkonäköönne? Oletteko sujut kroppanne ja naamataulunne kanssa, vai aiheuttaako jokin piirre jatkuvasti huolia? Pyrittekö vaikuttamaan ongelmakohtiin meikin tai vaatteiden kautta?

Vai onko ulkonäöstä märehtiminen ”so last season”?

Aihe on minusta sen verran kiinnostava, että tein siitä myös pienimuotoisen kyselyn. Käykää vastaamassa, käyn tulokset läpi blogissa n. kuukauden kuluttua.

Karkkipäivän ulkonäkökysely

P.S. Olen liian turhamainen jotta kykenisin julkaisemaan niitä pahinta väsymystä dokumentoivia kuviani. :( Sen voin rehellisesti sanoa. Blogissa voin edelleen pitää yllä itse määrittelemääni kuvaa itsestäni.

Kommentit (77)

  1. Lumihiutale

    Vastasin kyselyyn. Pakko sanoa erikseen, että mä luulin että olet minun ikäinen, eli 27v. En olisi arvannut että oletkin useamman vuoden vanhempi! Olet kaunis, sinulla on mahtava luusto, kirkas ja kaunis iho. Ne ovat asioita joilla pääsee pitkälle, eikä kaikilla niitä ole. Ryppyjä’ tulee kaikille, turha murehtia ;)

  2. Anu

    Hei Sanni!

    Taas ihan loistava kirjoitus! Kävin myös vastaamassa kyselyyn. Olen lähes saman ikäinen kuin sinä ja ihmettelin joskus, miten sulla ei ole yhtään vielä ryppyjä ;). Muistan olleeni helpottunut, kun luin, että käsittelet kuviasi photoshopilla.

    Uskon, että me kolmekymppiset (tai ainakin osa meistä), murehtii välillä ihomme muutoksia. Jotkut hieman meitä vanhemmat lukijat ovat varmaan jo tottuneet ikääntymisen tuomiin muutoksiin ja ovat sinut ulkonäkönsä kanssa. Lukiessani kommentteja ”loukkaannuin” puolestasi kun jotkut alkoivat kysellä vointiasi, tällaisen kirjoituksen jälkeen. Mielestäni on täysin normaalia pohtia näitä asioita ääneenkin. Toki, jos peiliintuijottamisesta tulee pakkomielle, niin sitten on syytä hankkia sisältöä elämään. Eikä siis tästä ole mielestäni kyse sinun tai minun kohdalla :).

    • Sanni

      ja ihmettelin joskus, miten sulla ei ole yhtään vielä ryppyjä ;). Muistan olleeni helpottunut, kun luin, että käsittelet kuviasi photoshopilla.

      Ikävä kyllä (tai miten sen nyt ottaa, ei se minusta niin ikävää ole ^_^) en käsittele Photarilla muuta kuin tummat silmänaluset ja säädän kontrastia, ryppyjä en poista kun niitä ei ole. :P

      Esim. nämä kuvat ovat rajausta ja kontrastin lisäämistä lukuunottamatta täysin käsittelemättömät – silmänalusetkin tällä kertaa vaalentamatta. ;)

      Mutta joo, tokihan se silmänalusten vaalennus useimmissa kuvissani luo ”valheellista” kuvaa virkeämmästä ilmeestä, kun oikeasti näytän usein lähes narkkarilta tummine rinkuloineni. Haluan kuitenkin katsojan huomion ohjautuvan ensisijaisesti meikkiin ja sävyjen luomaan kokonaisuuteen, en malliraukan väsyneeseen ilmeeseen. ^_^ Siksi retusointi. Ja kyllä, tokihan turhamaisuudellakin on sormenpäät keitossa, enpä voi kieltää ettenkö mielelläni näyttäisi yhtä ”levänneeltä” kuin photarin jäljiltä……

      “loukkaannuin” puolestasi kun jotkut alkoivat kysellä vointiasi, tällaisen kirjoituksen jälkeen. Mielestäni on täysin normaalia pohtia näitä asioita ääneenkin

      Minäkin vähän ihmettelin tuota voinnin kysymistä ja pidän tällaisia pohdintoja hyvin normaaleina, mutta toki jokainen tulkitsee kirjoituksen tavallaan. En ole missään nimessä tyytymätön itseeni tai yritä hakea kirjoituksella jotain sääliä, sehän nyt olisi naurettavuuden huippu kun kuitenkin minulla on kaikki kunnossa. Halusin vain eritellä ajatuksiani vanhenemisen herättämistä tunteista ja siitä, kuinka vuosien varjot voivat todella ilmaantua kasvoille yllättäen kuin ”puun takaa”. Kukaan meistä ei ole turvassa siltä.

      • anu

        Palaan vielä noihin ”ryppyihin” joita tarkoitin…Eli olen huomannut, että alaluomissani ja/tai silmänalusissani on juonteita. Ennen taisin vielä käyttää turhan tuhtia meikkiä silmien alla, joka vain korosti juontieta. Kun katsoin hienoja silmämeikkikuviasi, ihmettelin miten sinun alaluomet ovat niin siloiset ;). Varmaan luomiväri ja rajaus alaluomilla peittää mahdollisia juonteita, mutta ajattelin, että silmänalusten käsittely vaikuttaa myös lopputulokseen.
        No joo, olen mietinyt, että tarvitsen voiteen, joka kosteuttaisi silmäluomien ihoa. Se on jotenkin hassua, kun silmänympärysvoiteita pitää laittaa (tietääkseni) vain tuohon luulle. Olen suunnitellut ostavani Dr. Hauschkan silmäluomivoidetta. Onko sulla siitä kokemuksia? En muuten käytä Hauschkan tuotteita, niin en tiedä, miten tuote toimii ”yksinään”. Tietysti voisin kosteuttaa itseäni enemmän myös sisäisesti ja juoda enemmän vettä :).

  3. Miia

    Minä luulin sinua n. 25-28-vuotiaaksi ennen kuin jossain aikaisemmassa postauksessa sanoit jotain, mistä saattoi päätellä toisin. :)

  4. Neiti Kameleontti

    Mieheni arveli iäksesi (tämän postauksen kuvien perusteella) 26. :)

  5. MiiaM

    Tehän kaikki painitte vielä ihan höyhensarjassa! Itellä ikää jo 40 v ja trust me, sehän näkyy. Mäkin olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta (teininä harmitti vietävästi!) jopa niin, että multa kysyttiin henkkari 33-vuotiaana, kun ostin viiniä! :O Vaan eipä ole enää noita murheita, ei.

    Mäkin aina ajattelin, että ikääntyminen tulee pikkuhiljaa. Vihollisen propagandaa,sanon minä. Viimeisen vuoden aikana naamaan on tullut sata vuotta ikää lisää, ihan kauhistuttavaa! Ja jos se olisikin pelkkiä juonteita silmäkulmissa, mutta kun niitä on ihan kaikkialla! Ja joka paikka lerputtaa maan suuntaan, iho on muuttunut paksuksi, paitti tietty silmien ympäriltä, missä se on paperin ohut..kaikki kimmoisuus on kadonnut ihan koko kropasta ihon lisäksi.

    Kaiken huippu oli eilinen. Kävin Kickissä meikattavana, hakemassa vähän uusia tuulia kulahtaneeseen naamaani. Pyynnöstä meikkaaja(tyttönen, hmph, sekin vielä) teki pohjan mineraalimeikeillä, kun halusin niitä kokeilla. Aluksi näytti ihan hyvältä, mutta kun tulin kotiin ja tarkastelin meikkiä vähän lähemmin huomasin, että meikki toi KAIKKI huonot asiat iholla esille! Jokaisen pienen juonteen, joita en ollut aikaisemmin edes huomannut ja kaikki suurentuneet ihohuokoset (niitäkään en ollut huomannut) ja paksuuntuneen ihon. Silmien alla oli varsinainen hämähäkinseitti. Huoh. Minä kun luulin mineraalimeikkien siloittavan, vaan ei.

    Noh, täytyy sanoa, että meikkiä oli kyllä mielestäni ihan liikaa. Tai sitten se ei sovi iholleni. Olen luullut mineraalimeikeillä tulevan lopputuloksen olevan huomaamaton ja luonnollinen, mutta mulla oli ainakin sellainen paakkeli naamassa, että se näkyi varmasti kaivolta kotiin! Tosi pettymys :(

    p.s. mulla on muuten nyt se aika, että toivon vimmatusti kaikkien ryppyvoiteiden toimivan :) vaikka järki sanoo, kuten ennenkin, että se ei voi olla mahdollista.

    • Sanni

      Onpa harmi että sulle on rullattu naamalle kunnon mineraalipakkeli. :( Sillä mineraaleillahan todellakin saa myös pakkelin kun tarpeeksi pyörittää jauhetta kasvoille, sen verran peittävää ainetta on esimerkiksi Bare Mineralsin kama.

      Mutta toki voi olla kyse myös siitä, että mineraalipohja ei vain sovi juuri sinulle. Olen todistanut tapauksia, joissa mineraalit todellakin toivat esiin asiakkaan ihon kaikki rypyt ja huokoset.

  6. mila

    Ikää 36 ja nyt vasta olen tajunnut että iho todellakin paljastaa mitä ihminen syö. Tämän vuoden aika olen jättänyt maitotuotteet ja gluteiinin pois ja lähes kokonaan sokerin (ja tietenkin kofeiini pois). Rasvaa järjettömiä määriä sisäisesti. Vihreitä mehuja, kookosta, siemeniä, pähkinöitä, avokaadoa. Ja hyvänen aika iho näyttää eriltä. Kynnet kasvavat niin ettei ehdi viilaamaan. Hiuksissa on kiilto. Ja iho on vihdoinkin vähemmän kuiva ja herkkä. Puhumattamattakaan miltä nivelet tuntuvat ja selkä ja ruoansulatus. Todella paha akne loppui itsestään (okei ihan vähän akupunktiota). Todellinen ongelma oli tietenkin maitotuotteiden hormoonit, mistä lääkärit eivät halua keskustella. Herään aamulla 6 kuin vieteriukko ja joogaan on energiaa joka päivä.

    En todellakaan voi uskoa, että olen se sama ihminen kuin 35 joka oli lähes valmis eläkkeelle ja jonka sai repiä sängystä ylös talviaamuina. Sokeri ja gluteeni ovat niin järkyttävä yhdistelmä ihmisen munuaisille ja adreniilitasapainolle. Voiteet tekevät hyvää, mutta kyllä se hyvinvointi lähtee sisäisestä hyvinvoinnista.

    • maria

      Niinhän sitä ennustettiin, että seuraava dieettivillitys on gluteiiniton ruokavalio. Voitko kertoa tarkemmin miten gluteiini on haitallista? Olen utelias. :)

  7. Lumi

    Kyllä niistä ulkonäköongelmista kärsitään täällä nuorempienkin naisten puolella. Itse olen 17 vuotta ja kärsin finneistä… Ei minulla aknea ole mutta en voi sietää naamaani finnieni takia, silloin tällöin jopa itken niiden takia. Voi kuulostaa kummalliselle mutta omat asiathan ne aina kaikista pahimpia ovat kuitenkin! Ja tiedän että finnit voivat kuulua tähän ikään mutta olen kärsinyt niistä kuitenkin jo melko kauan, että voisikohan olla jo minun aikani päästä niistä eroon…! En haluaisikaan tällä hetkellä muuta kuin hyvän ihon! Voisitko mahdollisesti kertoa joitakin hyviä tuotteita finniselle iholle? Ei mitään kovin kalliita, vaikka kyllä voin ostaa mitä vain kunhan näistä kiusankappaleista vain eroon pääsen!

    • maria

      Mene reippaasti käymään lääkärillä. Nim. vuosien kokemuksella, helpotus saatu vasta lääkityksellä.

      • Lumi

        Olen lääkärillä käynytkin, mutta lääkäri ei tuntunut ottavan tosissaan vaivaani… Sain kuitenkin jonkun rasvan jota käytin pitkään mutta ei se kuitenkaan tehonnut, lääkkeiden lääkäri mainitsi olenvan liian vahvoja minun tapauksessani:/

        • blaabla

          Minkä rasvan sait lääkäriltä? Minulla A-vitamiinipohjainen Avitcid toimii hyvin, mutta esim. Skinoren sai ihon pukkaamaan finnejä entistä enemmän. Näiden lisäksi on kai jotain antibioottisalvoja. Ja reseptittä saa apteekista Brevoxyliä ja Basironia (sama vaikuttava aine). Meinaan, että vain kokeilemalla löytyy sopiva.

          Minulla on hyviä kokemuksia myös alfahydroxyhapoista (lyhyesti AHA). Mieto ja edullinen voide, jossa on glykolihappoa, on Acon Uudistava yövoide.

        • maria

          No onpa kurja tapaus. Oletko koittanut päästä toiselle lääkärille, tai vaikka kouluhoitajan kautta?

  8. Tiitu

    Joo, vähän samaa olen miettinyt. 18-vuotiaana ajattelin, että 3-kymppiset ovat ihan vanhoja rupsukoita, mutta nyt 3-kymppisenä näytän mielestäni vielä nuorelta, eikä naamassakaan mielestäni näy ikääntymisen merkkejä vielä, vaikkei ei nyt ehkä ihan niin freessi olekaan kuin nuorempana. Mutta sitä tässä vaan oon miettinyt, että enhän voi enää näyttää samalta 4-kymppisenä ja koska se naaman ikääntyminen alkaa, mistä se alkaa, mitä tapahtuu jne.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.