Eye Love Mornings

Kun aloitin blogini 12 ja puoli vuotta sitten, sen verkko-osoite oli eyelovemornings.blogspot.com.
Koska rakastan aamuja.

Ai että tykkäsin tuosta osoitteesta.

Siinä yhdistyi monta asiaa, jotka kertoivat Karkkipäivän ja sen kirjoittajan hengestä: ’eye’ – joka viittasi silmämeikkiin, ’love’ joka viittasi siihen, kuinka intohimoisesti suhtaudun rakastamiini asioihin – ja koko elämään yleensäkin, ja ’mornings’ – aamut, jotka ovat päivien taianomaisin hetki – kuin uusi syntymä.

Herätessä kaikki alkaa kuin alusta, ja on aina mahdollisuus aloittaa vertauskuvallisesti alusta – levänneenä, uusin voimin, mieli kirkkaana. Oli kyse sitten töistä, ihmissuhteista, elämäntaparemontista tai vaikka suhteesta omaan itseen.

Aamut ovat mahdollisuus uudistaa itsensä joka päivä, jos niin haluaa. ❤️

Rakastan yhäkin aamuja, vaikka silmämeikit enää harvoin liittyvät aamujen tärkeimpiin iloihin.

Varhaisten aamujen tunnelmassa on jotain salaperäistä ja erityistä. Vaikka heräisi näkemättä ulos, voi tuntea, kuinka ympäröivä kaupunki tai luonto on yhä hiljainen, puoliksi unessa. Rauhallisuuden tuntee ilmassa ja koko kehossa. Mikään ei hoputa, mikään ei ole myöhässä… kukaan ei odota mitään… koska kaikki on vielä aivan aluillaan, eivätkä vaatimuksetkaan ole heränneet.

Sellaisessa tunteessa on ihana aloittaa päivän puuhat. Ei tempoa ja kiirettä, ei väreilyä, joka saa pulssin kohoamaan ja mielen vaeltamaan.

Aamuisin ilma on puhdas ajatuksille ja keskittymiselle.

Tiedättekö, mikä on lempihetkeni aamuisin luonnossa? Se on veden äärellä. Hetkenä ennen auringonnousua, kun vesi on vielä tyyni. Mikään ei kuvasta tyyneyttä kauniimmin kuin veden pinta.

En pitkään ymmärtänyt, miksi vesi alkaa tuulettomanakin päivänä väreillä heti, kun aurinko nousee horisontin yläpuolelle. Kuulin siihen juuri selityksen: aurinko lämmittää vettä ja se alkaa lämmön vaikutuksesta liikkumaan. Vähän niinkuin mieli. Stimulaation lisääntyessä se alkaa väreillä ja aallot nousevat.

Pilvisinä ja tuulettomina aamuina veden pinta voi pysyä tyynenä pidempään. Kuten tänä aamuna. Heräsin luonnon lumoavimpaan taidegalleriaan.

Minulla on mökillä ollessa tapana mennä hetkeksi ulos herättyäni. On luksusta, kun voi astua ovesta suoraan kauneimpaan suomalaiseen luontoon.

Välillä kohtaan sumua ja harmautta, välillä taianomaisia auringonnousuja. Jokainen aamu on omalla tavallaan kaunis, ja vaalin näitä hetkiä antaumuksella. Aamut ovat minun aikaani. Kukaan läheiseni ei herää niin aikaisin kuin minä, ja saan aamun taian kokonaan itselleni.

Järven pintaan oli yön aikana muodostunut uskomattoman kauniita jään ja lumen muodostamia graafisia muotoja. Kuin tomusokeroituja kuvioita lakritsikastikkeen pinnalla.

Kävelin rantaa pitkin ja katselin sokerihuurteen yli usvan pehmentämää järven selkää ja pumpuliin käärittyä horisonttia. Maisema oli kuin balsamia, joka silitteli mieltäni.

Vain hetkeä myöhemmin usva hälveni ja autereinen maisema kirkastui. Muutaman tunnin kuluttua taidegalleria oli poissa. Ainutkertainen näyttely, jonka kutsuvieraaksi olin päässyt.

Aamut ovat lahja.

Eye Love Mornings. 

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (15)
  1. Aivan ihana teksti ja kuvat! Niin kaunista.

  2. Onpa aivan mahtavia kuvia, kiitos kun jaoit <3 I love mornings too :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *