Etelä-Korean ostossaalis

Onkohan tämä mun ensimmäinen koskaan shopping haul -postaus blogini historiassa? No ainakin varteenotettava sellainen. Kuten tunnettua, en yleensäkään shoppaile matkoillani, en juurikaan edes kosmetiikkaa (koska kotona tilanne tämä).

Nyt lähdin kuitenkin reissuun jossa yksi päätarkoituksia oli tutustua maan kauneudenhoitofilosofiaan ja kosmetiikkatuotteisiin, ja oli selvää että palaisin fyysisen tutustumismateriaalin kanssa.

Tämän verran shoppailin:

Lopulta matkalaukun paino asetti rajan ostosvimmalle, ja itse asiassa jouduin jättämään Souliin yhdet kengät ja joitain ”jo aikansa eläneitä” vaatteita että sain laukun ylipäänsä kiinni ja kilot pysymään 23 kg + 8 kg sisällä.

Ostokset koostuivat seuraavista:

PUTSARIT 10 kpl

KASVOVEDET 5 kpl

ESSENCET 4 kpl

KUORINNAT 3 kpl

NAAMIOT 5 kpl

SEERUMIT 1 kpl

KASVOVOITEET 5 kpl

SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl

KASVOÖLJYT 1 kpl

MEIKIT 9 kpl

HUULIRASVAT 1 kpl

KÄSIVOITEET 1 kpl

JALKATUOTTEET 3 kpl

Rakastan putsareita, joten niiden määrä oli odotettu. :) Yhden tuotteen tajusin vasta kotona olleen väärä, minun piti ostaa Innisfreen Minimum-linjan ampulli mutta koriin olikin päätynyt ihan samannäköinen toner (pyörittelin käsissäni koko sarjaa ja kaikkien pakkaukset ovat hyvin samankokoiset ja -näköiset).

Värikosmetiikkaa odotin ostavani paljon enemmän, mutta rehellisesti sanottuna, se ei inspiroinut minua juurikaan cushioneita ja Too Cool For Schoolin heikottavan ihania pakkauksia lukuunottamatta (? dinosauruskosmetiikka ?). K-Beautyn syvin olemus on ihonhoidossa, ei värikosmetiikassa, joten sijoitukset meikkeihin eivät välttämättä (cushionit poislukien..!) ole niin hedelmällisiä kuin panostus ihonhoitototuotteisiin. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä maku- ja mieltymysasioita.

Vartalo- ja hiustuotteiden ostoa en edes harkinnut painonsa takia.

Näytteitä (joista osa täysikokoisia) reissusta kertyi isohkon pussillisen verran. Pelkästään näiden testailuun saisi uppoamaan pari kuukautta.

Nätimmin ryhmiin järjesteltynä haul ei oikeastaan näytä kovin överiltä. Luulen että monen muun kosmefriikin ostoksiin verrattuna saaliini on hyvinkin kohtuullinen :)

Löysin kuin löysinkin lopulta ”kunnollisen” korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin; Primeran. Aiemmin tiesin vain Innisfreen, jonka valtavassa valikoimassa on kuitenkin vain neljä Ecocert-sertifioitua tuotetta, loppuvalikoiman ollessa seka-synteettistä normikosmetiikkaa.

Primera puolestaan on parhaillaan prosessissa, jossa koko valikoima tulee saamaan sertifikaatin. Tällä hetkellä jo sertifioituja (Ecocert) tuotteita on viisi joista ostin kaksi (kuvan silmänympärysvoide ja kasvovoide, seerumi oli rehellisesti sanottuna niin pahan hajuinen että se sai jäädä hyllyyn). Primera oli myös kaikista shoppaamistani merkeistä kallein, se sijoittuu korealaisissa brändeissä hintatasolla vähän keskitason yläpuolelle ollen enemmän luksus kuin vaikkapa Innisfree. Seerumi maksoi muistaakseni 60 000 wonin kieppeillä (48 euroa), kun useimmilta muilta ”perusmerkeiltä” seerumin sai puolet halvemmalla.

Edit. Hahah mikä sattuma ^_^ Siis tunti sen jälkeen kun olin julkaissut tämän postauksen, oli sähköpostiini tullut kutsu innovatiivisen eteläkorealaisen luonnonkosmetiikkasarja Whamisan Suomen lanseeraustilaisuuteen ^_^ :D Sarjalla on BDIH-sertifikaatti. No niin, siinäpä meillä nyt siis kolmas korealainen luonnonkosmetiikkasarja – ja vieläpä kohta kauppojen hyllyillä Suomessa :) Ihan mieletön ajoitus tällä uutisella. :)

Innisfreen sertifioidusta (ja ah-niin-tylsän-näköisestä) Eco Science -linjasta päädyin lopulta ostamaan vain kasvovoiteen.

Eco Sciencen silmänympärysvoide houkutti, mutta se oli jostain syystä epäloogisesti formuloitu normikosmetiikaksi sisältäen silikonia sun muita synteettisiä ainesosia. Sama juttu sarjan anti-wrinkle-täsmätuotteen kanssa (tajusin että TÄMÄ on nyt se tehotuote jota alan vakavasti kaivata silmien ympärille…), jonka inci lisäksi ei vakuuttanut aktiiviaineidensa puolesta samalla lailla kuin monen muun korealaistuotteen.

(Silmäynympärysrypyistä: nyt alkaa jo tuntua että teinköhän hölmösti kun en jatkanut sitä kollageenikuuria…)

Too Cool For School oli kiistatta yksi reissussa eniten ihastuttaneita merkkejä. Tiedättehän, kun on niitä kauppoja joissa tulee ”Täältä voisin ostaa kaiken” -tunteen… Too Cool oli sellainen. Minä olen todetusti ihan järkyttävä sucker mitä tulee pakkaus-designiin, ja kun joku merkki onnistuu luomaan tarpeeksi vetoavat pakkaukset, voisin ostaa ne suunnilleen vilkaisematta ainesaluetteloihin… Siis, nämä dinosaurus-tuotteet. <3 Ei hyvää päivää, sain laittaa kaiken tahdonvoiman peliin etten ostanut koko sarjaa.

Muihin minua paikan päällä erityisesti kiinnostaneisiin / vaikutuksen tehneisiin merkkeihin lukeutuivat COSRX, Skinfood, Laneige, Iope ja muut Aritaumin myymät brändit ja jo ylempänä mainitut Primera ja Innisfree. Monen K-Beauty-fanin rakastamat söpöilybrändit Etude House ja TonyMoly vekkuleine (noh, minun silmiin lapsellisine ;D) pakkauksineen eivät lopulta niin vedonneet minuun, ainakaan sillä lailla että olisin himoinnut shopata juuri näissä liikkeissä. Misshakin jätti lopulta yllättävän välinpitämättömän fiiliksen, sielläkään ei koskaan tullut tunnetta että voisi uppoutua myymälän hyllyihin kuten Aritaumissa, Skinfoodilla ja Innisfreellä.

Tuotteisiin tutustumista hankaloitti kaiken kaikkiaan vähän ikävästi myyjien kylkeenliimautumismentaliteetti.

Lähes jokaisessa myymälässä sain heti iholleni myyjän, joka ei jättänyt minua silmistään (tai jopa kosketusetäisyydeltään) hetkeksikään. Ihan joka ikinen tuote jonka otin käsiini käynnisti myyjän myyntipuheen ja tuotteen testauspyrkimyksen iholleni, eikä toivettani saada katsella rauhassa (”I will ask for help if I need, thank you”) otettu kuuleviin korviin.

Tuotteiden hypistely tällaisen intensiivisen seurannan alla ei todellakaan ole kivaa puuhaa, ja moni myyjä tuntui myös selvästi suhtautuvan aavistuksen vihamielisesti – tai ainakin peittelemättömän epäymmärtävästi – haluuni tutustua tuotteiden ainesosaluetteloihin ja siihen, että tutkin pakkauksia niin tarkasti. Sain sen kuvan, että Koreassa asiakas ei juurikaan osoita kiinnostusta ainesosiin (Primerassa sain hämmästyksekseni kuulla myyjältä; ”My job is to sell the products, not know about the ingredients”) ja näin ollen minun kiinnostukseni pakkausteksteihin koettiin epäilyttävänä – kuin tutkisin, onko tuotteissa jotain vialla.

Ilman myyjien ahdistelua olisin varmasti ehtinyt paneutua eri merkkien valikoimiin  vielä paljon paremmin, nyt tutustuminen jäi monien myymälöiden osalta harmillisen pintapuoliseksi. Toki valikoimiin voi tutustua netissäkin, mutta ainahan se on kivempaa ja viihdyttävämpää paikan päällä :) Merkit, niiden valikoima ja imago hahmottuvat myös paljon paremmin kun näkee myymäläympäristön ja tuotteiden esillepanon.

Palailen K-Beauty-kokemuksiin epäilemättä vielä useampien postausten verran, matka oli todellakin fantastisen inspiroiva monilla tavoilla ja kirvoitti valtavasti ajateltavaa ja kirjoitusaiheita. Kulutushysteria ei ollut vähimpiä niistä…. Mutta, kuten jo eilisessä postauksessa mainitsin, mitään aasialaisen kosmetiikan käännynnäistä minusta ei tullut, joten blogi ei tule muuttumaan K-Beautyn äänitorveksi ;)