Karkkipäivä
Karkkipäivä

Epäonnistuja

Miksi tänään ei tullut postausta?

Koska vietin suuren osan päivästä jatkaen jotain, jota en saa ikinä päätökseen.

Koti_IMG_9455_2

Surullisena ja väsyneenä tunnustan, että emme mieheni kanssa selvinneet vuoden alussa julistamastani projektista voittajina. Nyt jemmaajan koti, aina jemmaajan koti.

Vuoden aikana olette silloin tällöin kyselleet, miten kodinraivausoperaatiomme sujui. Olen vastaillut välttävästi. Olisin niin halunnut raportoida kuinka onnistuimme ja miten kevyeltä ja ihanalta olo tuntuu ilman röykkiöitä. Kun en ole voinut sitä tehdä, olen vältellyt koko aiheen käsittelyä.

Kerrotaan nyt miten kävi.

Koti_IMG_9459_2

Aloitetaan jostain myönteisestä.

Tavaran määrä on oikeasti vähentynyt. Vein UFFille ja roskikseen lasteittain vaatteita ja krääsää. Heitin lopulta jopa vaatteiden saattohoitolaatikonkin avaamatta menemään, tai mieheni sen taisi tehdä kun itseä kirpaisi liikaa. Tästä on päästy pitkälle.

Mutta ei tarpeeksi pitkälle. Tavaraa on niin valtavasti, ja kun sitä esimerkiksi työmateriaalin (kosmetiikka) muodossa tulee joka viikko lisää, ja asunto on pieni, projekti on kuin taistelua niitä tunnettuja tuulimyllyjä vastaan. Kun tavaraa vain riittää ja poisheittäminen meille kummallekin psykologisesti niin vaikeaa, lopulta uuvuimme projektiin ja se hiipui päättäväisestä aktiivivaiheesta suvannon kautta väsyneeseen luovutusfiilikseen, ja sieltä unohdukseen.

Mikä esimerkiksi ratkaisuksi, kun säilytystilaa ei ole, ja haluat ostaa uusia kirjoja? Vaatteiden kiertokulku on nopeampaa ja hyvin moni meistä voi perustellusti heittää vanhan vaatekappaleen menemään jokaista uutta hankintaa kohden. Mutta kirjat? Pitäisikö AdLibris-tilausta laatiessa miettiä samalla, mitkä kirjat joutuvat nyt sitten lähtemään hyllystä eteenpäin..? Meidän kohdalla pitäisi. Mihin laitat töihin liittyvät projektikansiot, keskeneräisen lehden, tulostimen? Pienempiä ja suurempia asioita, joille ei ole omaa paikkaa. Ne laitetaan sille laskupinnalle joka sattuu olemaan vapaana.

Koti_IMG_9457_2

En koskaan saanut soitettua ammattijärjestelijälle. :( Tiedättekö miksi. Minä jänistin. Mä en pystynyt. Numero oli ylhäällä, useampikin vaihtoehto katsottuna, post-it lapuissa luki joka päivä isoin kirjaimin: soita järjestäjälle. En tehnyt sitä. Pelotti ja ahdisti ajatus vieraasta ihmisestä analysoimassa meidän tavarakaaostamme. Se tuntui liian henkilökohtaiselta. Paljastaa vieraalle mitä kaikkea ei pysty heittää menemään.

Mieheni kyllä siivosi ja järjesteli alakerran varastoa tarmokkaasti ja heitti jonkun verran menemäänkin. Lattiasta kattoon täynnä olevassa varastossa on nyt – – edelleen lattiasta kattoon tavaraa, mutta jonkun verran paremmassa järjestyksessä. Sisään varastoon ei kuitenkaan edelleenkään mahdu itse ellei ensin ota tavaraa ulos.

Koti_IMG_9466_2

Asunnossa erinäisiä tavarakasaumia on ehkä aavistus vähemmän entiseen verrattuna. Mutta tilanne on kaukana olennaisesti kohentuneesta. Kun pääset yhdestä tavarakassista eroon, kohta tulee uusi tilalle. Eikä tokikaan ole ”syyttäminen” pelkkää blogimateriaalia vaikka se ottaakin tilaa ehkä näkyvimmin, emäntä keksii kyllä muuta pinottavaa ja kasattavaa pintoja täyttämään ilman kosmetiikkaakin. Samoin isäntä. Vaikka mies välillä yrittää kieltää ettei hän mitään pinoa. Todisteet täyttivät vielä hetki sitten kummatkin makuuhuoneemme ikkunalaudoista.

Saunaa emme voi edelleenkään käyttää. Jo pelkästään isoja kenkälaatikoita on lauteiden alla kolme. Lauteilla on kaikkea My Little Poneista varastoituihin retkieväisiin.

En pysty ottamaan pahimmista paikoista kuvaa kun tulee niin paha mieli.

Näin meille kävi. Tai pikemminkin; tällaisia me olemme.

Koti_IMG_9452

Tänään olen mm. lajitellut mineraaliluomivärejä sävyittäin minigrip-pusseihin, päästäkseni eroon niitä säilyttäneestä rumasta muovilaatikostosta. Enää olisi yksi paperikassillinen meikkejä läpikäytävänä. Sain heitettyä menemään viisi kuivahtanutta geelilaineria ja voidemaista luomiväriä sekä pari ikivanhaa rajauskynää.

Huomenna aion jälleen kerran viedä makuuhuoneen senkille kasaantuneet kirjat, rasvapurkit ja pikkutavarat omille paikoilleen.

Viikon kuluttua ne ovat siellä taas.

*

Edit. Vastaan loppuihin kommentteihin maanantaina Rovaniemeltä kotiuduttuani.

Kommentit (164)

  1. Tuuli

    Mitä jos uusien kirjojen sijasta hankkisi tabletin tai e-bookin (tai mikä onkaan nimeltään) ja sinne lataisi sinne kaikki uudet kirjat? Tiedän että tabletti tms. on kallis hankinta, mutta se kyllä varmasti maksaisi itsensä takaisin siinä ettei se vie niin paljon tilaa kuin esim. 10 kirjaa. Ja e-kirjat ovat halvempia suhteessa nidottuihin kirjoihin.
    Se että kirjan lukeminen ei ole sama asia kuin ei ole sitä ”oikeaa” kirjaa kädessä on täysin huuhaata. Samat tekstit ne on ihan sama mistä ne luet.

    • Sanni

      Mitä jos uusien kirjojen sijasta hankkisi tabletin tai e-bookin (tai mikä onkaan nimeltään) ja sinne lataisi sinne kaikki uudet kirjat?

      Tabletit löytyy kummaltakin, minulta ja mieheltä, mutta kaikkia kirjoja ei saa e-kirjoina. Meillä valtaosa hankituista kirjoista on tietokirjallisuutta tai ns. coffee table -kuvakirjoja. En ole asiaa varsinaisesti selvittänyt, mutta olen ymmärtänyt, että e-kirjoina julkaistaan ennen kaikkea romaaneja eli viihdekirjallisuutta. Kuvakirjoja ei luonnollisestikaan ole pointtia julkaista e-kirjana, sehän vie koko kirjan idean.

  2. Tiia

    Mun mielestä on jännä, ettet ota niinkään paineita elämän yleissuunnan suhteen. You know, elämä kantaa ja kaupunkia ja maata voi vaihdella ihan rennosti ja elää vaikka matkalaukkuvaraston kanssa, nähdä ja kokea. Ei erityisiä urapaineita tai muuta oravanpyörään jumittumista ja sitä rataa, mutta kotona ahdistaa…

    Voiskohan tota yleistä elämänasennetta saada jotenkin kanavoitua sinne kotiinkin? Vai onko se vaan niin, että vietät kotona tosi vähän aikaa, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia, sen pitäisi sitten kuitenkin olla se yksi turvasatama, missä kaikki on tiptop?

    Tavallaan viihdyt tavaran keskellä, mutta sitten et kuitenkaan halua, että niitä on sun ympärillä:D Mä en todellakaan tarkoita mitään pahaa. Mun mielestä tää on vaan äärimmäisen mielenkiintoista pohdintaa…

    Mä olen käynyt teillä ja mun mielestä teillä oli siistiä ja stailattua! Ehkä sun pitäisi tosiaan tulla meille kylään:D Tosin mulle henk.koht. on aivan yhdentekevää, miten ihmiset elämäänsä elävät. Ainoastaan yhdestä kodista ikinäkoskaan olen ollut niin järkyttynyt, että menin sanattomaksi (Tämä tapahtui asuntoesittelyssä. Se kohde olisi pitänyt sijainnin ja tontin takia ostaa täysin pilkkahintaan, riemusta kiljuen siitä paikasta, mutta en muista ikinä olleeni niin surullinen ja järkyttynyt mistään. Läheisten tmv. kuolemat mukaanluettuna, joten en yksinkertaisesti kyennyt tekemään mitään asian suhteen… Ja se on jo paljon sanottu mun kohdalla!)

    Mun ympärillä (mm.työrytmin takia) asiat on monesti niin kaaoksessa, että en jaksa välittää. Alitajuisesti ”aikataulutan” viikottain itselleni omaa aikaa, mihin sisältyy ensisijaisesti nukkuminen ja koiraharrastaminen ja kaikki muu sitten sen jälkeen, siinä järjestyksessä kun koen tärkeäksi. Siivoaminen ei välttämättä kuulu sinne kärkikastiin.

    Plus että asun tällä hetkellä sellaisessa talossa, mihin on 40 vuotta kerätty tavaraa. Asuminen on kulujen suhteen aika huoletonta, mutta kääntöpuolena en voi myöskään heittää pois ihan kaikkea, mitä haluaisin… Välillä se ahdistaa, mutta toisaalta en juurikaan voi asialle mitään, joten miksi ottaisin siitä kamalia paineita?

    Ehkä joskus mulla vielä on sellainen koti, missä on vain ja ainoastaan mun itse sinne viemiä ja valitsemia ja tarpeelliseksi kokemia tavaroita ja niille järkevät paikat. Ja aina puhdasta ja siistiä…

    • Sanni

      Tavallaan viihdyt tavaran keskellä, mutta sitten et kuitenkaan halua, että niitä on sun ympärillä:D Mä en todellakaan tarkoita mitään pahaa. Mun mielestä tää on vaan äärimmäisen mielenkiintoista pohdintaa…

      Ymmärrän tosi hyvin ristiriidan, erikoistahan tämä onkin. Tein jo kolmisen vuotta sitten yrityksen analysoida blogissa kotiahdistustani ja kotiin liittyvää stressiä, mutta en tainnut tulla hullua hurskaammaksi. En vain käsitä sitä. Kotona suorituspaineet ovat korkeimmillaan, eikä siinä ole mitään tolkkua.

      Mä olen käynyt teillä ja mun mielestä teillä oli siistiä ja stailattua!

      Jes :D Saahan ne tavarat ängettyä vaikka kylppäriin jonka ovi todennäköisesti pysyi kiinni sun vierailun ajan ^_^

      Olisi varmasti helpompaa, jos myös viihtyisin sotkuisessa ympäristössä. En ole aina ollut näin ahdistunut tavarapinoista, sen tiedostan. Jos oikein alan miettiä asiaa, niin kotistressauksen määrä on saattanut kasvaa samaa tahtia yleisen onnellisuuden, tietyillä elämänaloilla onnistumisen ja hyvinvoinnin tunteen myötä – yhä vain ristiriitaisempaa. Ehkä tämä liittyy samaan kuin voimakkaat pelon- ja huolentunteeni läheisiäni kohtaan. Kun elämässä menee hyvin ja on tosi onnellinen, niin jokin mun psyykessä haluaa vesittää onnen kokemuksen herättämällä vastavoimaksi pelon, huolen ja ahdistuksen tunteita. Mieli ikäänkuin keksii niitä vaikka tyhjästä jotta en pystyisi olemaan niin onnellinen. Mun keittiöpsykologin taidot ei riitä tämän analysointiin.

      Muuten, tuosta teidän talosta ja siihen kuuluvasta toisen keräämästä tavarasta tuli mieleen, että kun tavara on jonkun toisen hankkimaa tai epäsiisteys jonkun toisen kotona, kiinnitän siihen huomattavasti vähemmän huomiota. Se ei häiritse lainkaan samalla lailla kuin omien toimien seurauksena ilmestyneet rojukasat. Suhde toisen hankkimaan tavaraan on erilainen kuin omaan. Jonkun toisen kodissa en todennäköisesti edes huomaisi pöydän alle sullottua kosmetiikkakassia, vaikka omassa olohuoneessa se muistuttaa koko ajan olemassaolostaan…

      • Sirpa

        Olen ollut mukana useissa hamstraajasukulaisten tai -ystävien muutoissa ja tyhjentämässä heidän kuolinpesiään. Ihmisten kodeissa näkyvillä on yleensä vain pieni osa tavarasta, ja yllätyksiä löytyy aina, kun joutuu esim. muuttamaan (tyyliin: ”ainiin, onhan meillä vielä se täysi koppivarasto/ liiteri/ autotalli”).

        Kukaan ei itse tiedä, kuinka pitkään on elinaikaa tai terveyttä jäljellä (anteeksi negatiivinen sävy), joten näistä keikoista saadulla kokemuksella olen päättänyt, että kenenkään toisen ei -toivottavasti- tarvitse kokea samanlaista kaaosta minun huushollini takia.

        Toisin sanoen yritän pitää kotona ja varastoissa vain sen verran tavaraa, ettei se tuota epätoivoa sille, joka joutuu niitä siirtelemään. Samoin yritän pitää kaikki tärkeät asiapaperit yhdessä paikassa, jotta ne on tulevaisuudessakin helppo löytää.

        • Sanni

          näistä keikoista saadulla kokemuksella olen päättänyt, että kenenkään toisen ei -toivottavasti- tarvitse kokea samanlaista kaaosta minun huushollini takia.

          Tällaisia keskusteluja olemme välillä käyneet sisarteni kanssa. Onhan se vähän makaaberi aihe mutta kyllä, aihellinenkin…

      • Tiia

        Toi on totta! Mä en myöskään kestä sellaisia ihmisiä, jotka tulevat kotiini arvostelemaan (Esim. meidän äiti). En viihdy rojujen keskellä, enkä likaisessa kodissa, mutta toisten ihmisten eläminen on mulle täysin yhdentekevää.

        Ja jos tavaraa on sen verran, että ne saa tungettua kylppäriin piiloon, niin mun nähdäkseni määrä on varsin rajallinen.

        Mä en itse säästä mitään. Vihaan turhaa tavaraa. Parin mummon (oman) kämppiä asuttaneena olen kuitenkin pakosta oppinut hyväksymään 70-luvun sisustusvalinnat ja hyväksymään sen, etten voi vaikuttaa kaikkeen… Sijainnin, kustannusten ja muun vuoksi on ollut järkevää asua niissä paikoissa, missä olen asunut. Ja ajan myötä on vaan pakko hyväksyä, että esim keittiön kaakeleita ei voi piilottaa kylppäriin, jos joku tulee kylään…

        Täälläkin on nykyisellään aivan älyttömästi säilytystilaa. Paha vaan, että kaikki kaapit ja itse asiassa yksi makkarikin (mun toimesta) on jo tungettu täyteen tavaraa, joten meidän omat tavarat jää ikään kuin siihen pinnalle pyörimään. Niille ei ole mitään paikkoja, koska kaikki paikat on jo täynnä! Se välillä vi*uttaa.

        Tuo kämppä, mistä mainitsin ekassa kommentissa, oli kuitenkin jo ihan jostain toisesta ulottuvuudesta. Roskaa, ei siis tavaroita, vaan ihan silkkaa roskaa, oli kerroksittain katosta lattiaan koko talo täynnä (+iso piharakennus. Tai siis navetta!). Kapeat käytävät vain risteilivät talossa sinne tänne rojun välissä. Ja kaikkea peitti vuosien/vuosikymmenien pöly, lika ja paska. Mä en ole ikinä nähnyt mitään sellaista!!! Isäntä oli kuulemma kuollut. Pikkusen teki mieli kysyä, että joko olette löytäneet ruumiin?! Mätänevä ruumis ei nimittäin olisi tehnyt hajuun/talon yleisolemukseen mitään eroa… Mua rupesi itkettämään, kun pääsin sieltä pois. Ja mua ei kuitenkaan juuri koskaan itketä.

        • Sanni

          Ja jos tavaraa on sen verran, että ne saa tungettua kylppäriin piiloon, niin mun nähdäkseni määrä on varsin rajallinen.

          Hehheh, määritelmä tämäkin ;) Olisi muuten ihan toimiva homma esim. meillä, että olisi sellainen ”ikuinen kadotus” -kaappi, jonne piiloon siirretty sälä vain katoaisi johonkin mustaan aukkoon jos kaappia ei olisi avattu tietyn ajan sisällä. Tätä sälää ei sitten koskaan muistaisi eikä kaipaisi. :) Voisikohan esim. saunaan asentaa tuollaisen toiminnon..? Lauteilla varastoidut tavarat de-materialisoituisivat kun niihin ei olisi koskettu vaikka 6 kuukauteen… :D

          Mä en itse säästä mitään. Vihaan turhaa tavaraa.

          Tähän tekee mieli sanoa, että eihän moni säästäjä koe säästettyä tavaraa turhana… ;) Eli harva säästää mitään sellaista jonka kokee itse täysin turhaksi. Tunnearvokin on arvo, joka tekee säästäjille tavarasta ei-turhan.

          ajan myötä on vaan pakko hyväksyä, että esim keittiön kaakeleita ei voi piilottaa kylppäriin, jos joku tulee kylään…

          :) :D

          Tuo talo mistä kerroit… Ihan kauhean surullista. Aivan varmasti olisin minäkin alkanut poraamaan. Tulee mieleen tuollaisen edessä vain ottaa kanisteri bensaa ja tulitikku…. Jotenkin armollisempi ajatus hävittää kaikki savuna ilmaan kuin altistaa joku käymään läpi koko…. paska. Eikö tuollaisesta talosta pitäisi melkein tarjota ”haltuunottopalkkiota” uudelle omistajalle, myymisen sijaan..?

  3. Tee

    Missä vaiheessa elämää tavaranpaljous on alkanut sinua haitata? Viittaan tässä lähinnä siihen, että onko se nykyisen ”hankkiudu kaikesta turhasta eroon” trendin mukanaan tuomaa vai onko sinua haitannut aina liian tavaran määrä? Ja onko ”hamstraaminen” jotain mikä on ollut aina sinulle luontaista vai tullut selkeästi jossain elämänvaiheessa? En toki näihin odota mitään vastauksia, auttavat vain ehkä pohtimaan syitä nykyiselle tilanteelle :)

    • Sanni

      Missä vaiheessa elämää tavaranpaljous on alkanut sinua haitata?

      Katso ylempi vastaukseni Tiialle :) Tulin siihen tulokseen, että tavaramäärään liittyvä ahdistus on kasvanut elämässäni muiden osa-alueiden onnistumisen ja yleisen hyvinvoinnin kohenemisen myötä. Niin ristiriitaista kuin se onkin. Mutta kai ihmisen psyyke aina jostain kehittää ongelman, jos sellaisia ei ole. :(

      Mitä jälkimmäiseen kysymykseen tulee, eli onko hamstraus aina ollut minulle luontaista, niin kyllä. :) Siitä kertoi tämä tammikuinen postaus:

      http://karkkipaiva.indiedays.com/2015/01/26/jemmaajan-elama-ja-teot/

  4. Sanni

    Julkaisen kommentteja sitä mukaa kun ehdin vastata, joten jos kommenttisi ei näy, se johtuu siitä että en ole vielä ennättänyt vastaamaan.

    Odottamaan jäi 22 kommenttia, nyt mä menen nukkumaan ja jatkan huomenna :)

  5. Jupiter

    Miksi ette muuta isompaan asuntoon? Onhan yksi 46 neliön asunto melko pieni kahdelle hengelle, varsinkin jos siellä vielä työskennellään ja kaikki työtarvikkeet ovat osa elämää.

    En usko että ammattijärjestelijä toisi tilanteeseen apua. Mitä hän voi sanoa; vaihda ammattia? Ehkä muutaman hyödyllisen vinkin antaa, mutta ei hänkään voi tilaksi tai uudeksi ammatiksi muuttua. Konmarikin lähtee tavaroiden tuottamasta ilosta, ei niiden hyödyllisyydestä. Ja jos ne kirjat tuottavat iloa…

    • Sanni

      Miksi ette muuta isompaan asuntoon?

      No ei muuttaminenkaan ihan se yksinkertaisin ja itsestäänselvin ratkaisu ole :) Tykkäämme tästä asunnosta kovasti ja viihdymme täällä tavaramäärästä huolimatta. Se on persoonallinen ja mukava kolo. Kyllä, 10 lisäneliötä ei haittaisi tippaakaan, mutta asunnolla on myös myönteiset puolensa jotka ovat niin vahvoja, ettei 10 neliötä suurempi mutta toisenlainen kämppä tuntuisi kokonaisuutena mieluisammalta vaihtoehdolta.

      • Tiia

        Jos asuisin ko kiinteistössä, en luultavasti ikinä muuttaisi pois!

        Itse asuin aiemmin ihan mielettömässä, jo joitain vuosisatoja nähneessä talossa ja kaikista ongelmista ja ahtaudesta huolimatta muuttaisin heti riemusta kiljuen sinne takaisin, mikäli se olisi mahdollista!

        Viimeksi tänään kerroin tämän asian myls talon omistajalle, kun satuin siellä käymään!

        • Sanni

          Harmi kun en koskaan ehtinyt käymään siellä teidän edellisessä talossa. Kuulosti niin idylliseltä :)

  6. Zaraus

    Jonkun kirjoittama kommentti pikkulahjan mieltämisestä kukan kaltaiseksi oli itselleni hyvä ajatus. Siis juurikin nuo pikku muistamiset, pikku korut, kortit ja tilpehöörit. Nättejä ja ajatuksella annettuja ja jotka sitten tuleva vastaan sieltä hyllyn perukoilta kun ei oikein tiedä mitä niille tekisi (jos eivät tarvetarvikkeita ole). Tästä lähtien aion ottaa hyvillä mielin käyttöön tuon ajatusmallin, että iloitsen niistä hetken kuten leikkokukista. Sitten kiikutan ne eteenpäin kierrätykseen.
    Kiitos vinkistä, sinä aiempi kommentoija :)

    • Sanni

      Olen samaa mieltä että tuo on hyvä ajatusmalli :) Vielä kun sen sai osaksi omaa ajatteluaan…

  7. Iita

    Yksi asia mikä pisti silmään oli tuo teidän olohuoneen pöytä. Ostakaa sellainen joku arkkutyylinen, niin sen sisään mahtuu vaikka ja mitä.
    Voisitko ajatella jostain tavarasta, josta luopuminen todella kirpaisee, että se tuottaa jollekin suurta iloa?
    Kokeile antaa eteenpäin edes yksi tavara joka kirpaisee, ja katso miten pystyt elämään ajatuksen kanssa?

    Yksi vaihtoehto on uusi asunto, jossa on sinun tavaroille ihan oma huone. Mutta onko tuo vaihtoehto poissuljettu?

    Minä itse rakastan minimaalista sisustusta, tykkään selkeydestä ja siitä että siivotessa on helppo käydä heti asiaan. Mutta ei se helppoa ole.
    Onneksi minulla on ullakko. vien sinne kaikki jota en tarvitse, ja jos en kaipaa, myyn kirpparilla tai annan jollekin joka tarvitsee. Voin kertoa, että en ole koskaan hakenut sieltä mitään takaisin käyttöön.
    Tuohon karsimiseenkin jää vähän koukkuun, ja se on hyvä se :)

    • Sanni

      Ostakaa sellainen joku arkkutyylinen, niin sen sisään mahtuu vaikka ja mitä.

      Jes, tätä halusimmekin ja sellaista etsittiin sopivassa koossa vaikka kuinka pitkään. Ei vain löytynyt tarpeeksi pientä. Miksipä ei voisi katsella taas uudestaankin :) Onhan sisustuksen suunnittelusta jo useampi vuosi. En vain ole itse oikein sellainen kaupoissa kuljeskelija niin ei tule ikäänkuin sattumalta koskaan bongailtua mitään sisustukseen liittyvää, pitäisi lähteä asiakseen etsimään uutta pöytää.

      Voisitko ajatella jostain tavarasta, josta luopuminen todella kirpaisee, että se tuottaa jollekin suurta iloa?

      Tähän minun täytyy avata, että ne tavarat, joista luopuminen on vaikeaa, ovat sellaisia jotka eivät hyödytä ketään muuta; kuluneita vanhoja vaatteita, kuluneita vanhoja leluja, kuluneita mukeja (!), mauttomia muistoesineitä, vanhoja julisteita, museotason kosmetiikkaa 90-luvulta (!!!). Eli tavaraa, jolla ei ole mitään muuta järkevää kohdetta kuin roskis.

      Yksi vaihtoehto on uusi asunto, jossa on sinun tavaroille ihan oma huone. Mutta onko tuo vaihtoehto poissuljettu?

      Tällä hetkellä kyllä. Ainoa oikea ratkaisu on hankkiutua turhasta eroon, muut ratkaisut tuovat vain väliaikaista, pinnallista helpotusta.

      Työhuoneen kyllä tarvitsisin, se pitää paikkansa. Mutta muuttaminen ei tässä vaiheessa ole järkevää eikä mielekästä niin taloudellisten kuin muiden resurssien pohjalta.

  8. assie

    Mä hyvin hyvin harvoin kommentoin, vaikka olen blogiasi lukenut ihan alusta asti, mutta nyt oli jotenkin pakko. Mä asun itse myös talossa, jonne on kasaantunut neljän sukupolven tavaroita (kuten joku kommetoija tuossa ylempänäkin) ja mies on just mallia ”tätähän voi tarvita vielä”. Siksi meillä on esim. lakanoita ja liinavaatteita varmaan 50 hengen tarpeisiin, samoin astioita. Meillä voidaan pitää hyvin juhlat n. 100 hengelle, eikä yhtään astiaa tarvisi lainata… joten joo, ymmärrän täysin ahdistumisen tavarasta. Toki meillä on se 200 neliötä tilaa plus aitat, mutta kyllä se näkymätönkin tavara ahdistaa.

    Mikään ulkopuolelta tuleva kehotus tai neuvo ei kuitenkaan voi muuttaa tilannetta. Jos on sellainen olo, että ”pitäisi raivata tuo ja järjestää tää”, mutta ei ihan oikeasti sisimmässään halua tai pysty siihen syystä tai toisesta, ei siitä silloin tule mitään. Vähän sama juttu kuin vaikka tupakanpolton lopettamisessa. Kyllä sitä tietää että pitäisi lopettaa kun se on niin haitallista ja rahaa menee ja niin edelleen, mutta jos sitä ei itse todella halua, ei se onnistu. Koko jutun pitää lähteä omasta halusta ja pitää tulla se olo, että mä en halua enää olla tupakoija/jemmaaja/mikä tahansa ja haluan muuttaa asian.

    Sun kohdalla siis tavaroiden pois heittäminen/lahjoittaminen tai hyvien säilytyspaikkojen keksiminen ei ole se ensisijainen ratkaisu. Toki se voi auttaa hetkeksi ja toki kertomasi perusteella osa ongelmaa on myös säilytystilojen puute. Mutta se lähtökohta on siinä, että omien ajatusmallien pitää muuttua ja pitää olla halu muuttaa niitä. Se on se kaikkein vaikein osuus koko projektissa, se on varma, eikä siihen ole mitään helppoa keinoa.

    Facebookissa on muuten myös loistava ryhmä Paikka kaikelle, jossa keskustellaan aika lailla tän tyyppisistä asioista ja ratkotaan ihmisten säilytysongelmia. Osa on minimalisteja ja osa runsaamman tavaramäärän ystäviä, mutta tosi hyvässä hengessä käydään keskusteluja ja tsempataan muita, kannattaa liittyä :).

    Tulipa maratonkommentti ja toivottavasti en loukannut tms. On vaan niin tuttu aihe itselle, että oli pakko kommentoida.

    • Sanni

      Mutta se lähtökohta on siinä, että omien ajatusmallien pitää muuttua ja pitää olla halu muuttaa niitä.

      Näin on, olen aivan samaa mieltä. Niin kauan kuin omat ajatusmallit ja niiden pohjalta toimintamallit eivät muutu, ovat kaikki ratkaisut vain väliaikaisia eivätkä auta tilannetta kestävästi. Raivaa nyt – kolmen vuoden kuluttua ollaan taas saman edessä jos ei ole onnistunut muuttumaan sisältä.

      Olen kyllä myös sitä mieltä, että tietyt asiat ovat niin lujasti kiinni ihmisen luonteessa (mm. sosiaalisuus-vetäytyvyys, temperamenttisuus-rauhallisuus, aktiivisuus-passiivisuus jne), ettei niitä ole mahdollista täysin muuttaa koska ne ovat osa sitä ominaisuuksien kokonaisuutta joka tekevät sinusta just sinut. Koen, että siisteys-epäsiisteys on yksi tuollainen ominaisuuspari, joista ihminen kuuluu karkeasti toiseen. Mutta ne ovat sellaisia ominaisuuksia, joita voi opetella muuttamaan ainakin jonkun verran, toisin kuin vaikka temperamenttia. Uskon siis, että meilläkin on mahdollisuuksia muuttua jemmaajasta edes vähän vähemmän jemmaaviksi, mutta se vaatii ihan älyttömästi töitä.

      Minulle itselle yksi kaikkein vaikeimpia asioita on esimerkiksi niinkin arkinen ja ”harmittomalta” tuntuva asia kuin kaiken maailman papereiden säilyttäminen. Erinäistä ”paperisälää” on ihan loputtomiin – on uuden luottokortin sääntövihkosta, tiliotteita, takuukuitteja, elektroniikan käyttöohjeita, vaatteiden huolto-ohjeita, lehtileikkeitä, kopioita lainakirjojen sivuista… Näitä on ihan älyttömästi. Tiedän että yksi ratkaisu on kansio, joihin olenkin näitä tallettanut jo vaikka kuinka. Silti niitä ilmestyy aina ajelehtimaan lisää… Ja kansiotkin alkavat viedä jo tosi paljon tilaa. :/ Tämän paperi”roinan” kohdalla minun on aivan erityisen vaikea tehdä arvioita ja päätöksiä niiden hyödyllisyydestä ja säilytystarpeellisuudesta. ”Tätä reseptiä haluan joskus kokeilla”…. ”Tästä artikkelista teen jonain päivänä blogijutun..” ”Tämä kuitti on säilytettävä jos tavara menee rikki takuuajan sisällä”. Jne jne. Tämä paperisälä aiheuttaa yllättävää kyllä minulle melkein enemmän ahdistusta kuin mikään muu tavararyhmä.

      toivottavasti en loukannut tms

      Ei ollut mitään loukkaavaa, ei tokikaan :)

  9. Jenni

    Hei Sanni, tästä tulee nyt erittäin pitkä kommentti mutta aihe on itselleni läheinen ja haluaisin kertoa hieman omista kokemuksistani tavaroista.
    Ensinnäkin haluaisin sanoa sinulle että älä lannistu, tai turhaan tunne epäonnistumista. Tavaran vähentäminen on pitkä projekti ja vajaa vuosi on vielä lyhyt aika. Mielestäni olette päässeet jo hyvin kuitenkin alkuun, eli olette pohtineet asiaa ja tehneet toimenpiteitä tavaran poistamiseksi.
    Noin 25 vuotta olin onnellinen materialisti, mutta yhtäkkiä huomasin että tavarani alkoivat ahdistaa. Muistan että tyhjensin alkuun ylimääräistä tavaraa kirjahyllystä ja muualta (lähinnä siis koriste-esineitä) ja laitoin ne kaappiin. Oloni oli kevyempi. Tästä alkoi matka joka jatkuu vielä. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen saanut paljon innostusta ja ideoita lukemalla blogeja. Tällä hetkellä yritän saada vanhempiani mukaan matkalle, ja luopumaan tavarakasoistaan (3 taloa täynnä tavaraa…)
    Muistatko ne tavarat joita on sulla varastossa? Tiedätkö mitä siellä on ja käytetäänkö niitä koskaan? Itse aloitin tavaranvähentämisen sillä että ne tavarat joista en ollut varma pakkasin yläkaappiin ja vannoin että mikäli en käytä niitä vuoteen-puoleen vuoteen enkä muista mitä tavaroita kaapissa on, ovat ne valmiita lähtemään eteenpäin. Ja painotan ettei kyse ole esimerkiksi talvivaatteista joita käytetään puolen vuoden välein tai muista tällaisista asioista vaan nimenomaan normaaleista trikootopeista yms. Itse olen lähes säännöllisesti noin kuukauden kuluttua unohtanut mitä kaappiin olen laittanut, eikä tavaran pois laittaminen (roskiin, kierrätykseen, kirppikselle) ole tuntunut enää miltään. Mikäli varaston tavaroita ei voi enää vähentää, löytäisitkö jonkun pienen paikan jossa kokeilla tätä ratkaisua?
    Pari muuta neuvoa: älä osta enää yhtään säilytysratkaisua, sillä ne vain lisäävät tavaramäärää. Konmari-kirjan kuuntelin englanninkielisenä Youtubesta, voisitko harkita tätä? Mielestäni Konmarin kerralla tapahtuva tavaranpoisto on aika radikaali, mutta hänen lähestymisensä tavaraan tunnetasolla toimi itselleni. Jos en pidä jostain tavarasta ja säilytän sitä nurkassa pölyyntymässä (ja ahdistun siitä) niin ei voi tavarallakaan olla mukava olo. Olenkin ollut iloinen kun olen voinut antaa tavaroita ystäville ja tuttaville tai viedä niitä keräykseen (mikäli ovat hyväkuntoisia ja sopivia).
    Sanoit ettei sinusta koskaan tule minimalistia. Minimalismi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi omistaa vain 200 tavaraa vaan sitä, että karsii elämästä pois kaiken ylimääräisen ja voimia vievän jotta voi keskittyä enemmän niihin asioihin jotka tuottavat nautintoa juuri sinulle! Laitan sinulle vielä linkit muutamaan blogiin joita itse seuraan ja joista olen saanut inspiraatiota. Toivotan myös tsemppiä ja uskon että vuoden päästä tilanteenne on jo täysin toinen 
    -Jenni

    https://minimalisminilo.wordpress.com/
    http://arkijarki.net/
    http://www.becomingminimalist.com/about-us/
    http://www.theminimalists.com/21days/

    • Sanni

      Kiitos keskusteluun osallistumisesta ja tsempeistä, Jenni. Hienoa kuulla että olet itse onnistunut tavarasta luopumisessa. :)

      Vinkkeihisi liittyen kerron, että minulle avun löytäminen netin kautta ei ole ihanteellisin vaihtoehto, sillä myös internet ja ajan vietto koneen äärellä ahdistavat minua (näistäkin olen kirjoittanut blogiin vuosien varrella, minulla on nettiin todellinen viha-rakkaussuhde). Haluan minimoida koneella vietetyn ajan enkä sen vuoksi esimerkiksi lue itse moniakaan blogeja. Näin ollen käännyn tässä asiassa mieluummin kirjaston ja kenties lopulta, jos rohkeutta löytyy, ammattijärjestelijän puoleen.

      Muistatko ne tavarat joita on sulla varastossa? Tiedätkö mitä siellä on ja käytetäänkö niitä koskaan?

      Sanoisin, että noin 30% käytetään. Nämä tavarat ovat retkeilyvarusteita, talvi/kesävaatteita ja matkalaukkuja. Omista varastossa asuvista tavaroistani muistan, tai luulen muistavani, melkein kaikki, mutta olen aivan varma että hyllyiltä löytyy myös sellaista tavaraa jonka olen autuaasti unohtanut.

      Itse aloitin tavaranvähentämisen sillä että ne tavarat joista en ollut varma pakkasin yläkaappiin ja vannoin että mikäli en käytä niitä vuoteen-puoleen vuoteen enkä muista mitä tavaroita kaapissa on, ovat ne valmiita lähtemään eteenpäin.

      Minä olen tehnyt tätä vaatteiden kanssa, mutta voisin varmasti tehdä muidenkin tavaroiden kanssa. Tosin – kotonamme alkaa olla se tilanne, että suurin osa tilaavievistä tavaroista minun kosmetiikkani jälkeen on miehen (kirjoja, levyjä, dvd:eitä, vaatteita). Sama tilanne alakerran varastossa, tosin siellä on myös paljon yhteisiä tavaroitamme (kuten niitä retkeilyvarusteita). Mutta tällä hetkellä varaston tyhjentäminen on pääasiallisesti miehen projekti, minä en voi häntä pakottaa muistoistaan luopumaan enkä halua aiheesta jatkuvasti riitaakaan haastaa. Arvioisin, että minun omat tavarani vievät varaston tilasta alle kolmasosan.

      Konmari-kirjan kuuntelin englanninkielisenä Youtubesta, voisitko harkita tätä?

      Onko englanninkielinen audioversio sinusta parempi kuin suomennettu kirja..? Onko informaatiolla erilainen vaikutus riippuen siitä mitä kautta sen hankkii…? Kyseisen kirjan olen siis joka tapauksessa ajatellut hankkia. :)

      Minimalismi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi omistaa vain 200 tavaraa vaan sitä, että karsii elämästä pois kaiken ylimääräisen ja voimia vievän jotta voi keskittyä enemmän niihin asioihin jotka tuottavat nautintoa juuri sinulle!

      OK :) Tällä määritelmällä minäkin voin olla minimalisti ^_^

      Kiitos vielä tsempeistä ja katsotaan, saisinko miehen puhuttua ”suljettu laatikko” -kokeiluihin omien jemmojensa kanssa. Juuri löysin yhdestä laatikosta kasan miehen vanhoja pokaaleja, osassa ei edes mitään tekstiä kertoen mihin palkinnot liittyvät… Mitä ihmettä tällaisillakaan tekee varastoa täyttämässä…? Ei mitään, mutta luonnollisestikin miehellä on niihin tunneside. Kun on kyse tällaisesta pelkästään muistoihin ja tunnesisältöön liittyvästä tavaransäästämisestä (eli ei mistään ”voin vielä tarvita tätä” -jutusta), ei toinen voi puuttua siihen mitenkään. Työ tavarasta lupumisen suhteen on tehtävä itse.

  10. Jenni

    Niin nyt kun luin vielä aiemman tekstisi tarkemmin huomasinkin että olit jo tätä saattohoitoa kokeillut. Miehesi siis ilmeisesti heitti pois jonkin tälläisen laatikon? Minkälainen tunne sulla on nyt kun noita tavaroita ei ole enää?

    • Sanni

      Minkälainen tunne sulla on nyt kun noita tavaroita ei ole enää?

      Ei minkäänlainen :) Minulle on kaiken aikaa ollut ihan selvää että en oikeasti tulisi kaipaamaan kaikesta, siis ihan kaikesta omaisuudestani kuin My Little Ponejani ja valokuvia, jos ne kaikki heitettäisiin menemään. Lopulta vain näillä kahdella tavararyhmällä on syvällisempää merkitystä, kaiken muun voi korvata uudella vastaavalla.

      Tammikuisessa jemmauspostauksessa kirjoitinkin, että minulle ja miehelleni kaikkein parasta olisi, jos joku vain kävisi meidän tietämättämme heittämässä pois tavaroitamme (etenkin niitä alakerran varaston laatikoita). Emme tulisi näitä tavaroita koskaan muistamaan tai kaipaamaan, mutta kun päätös tavaran hävittämisestä on itsellä ja se muistoja herättävä asia (kuten vaikka miehen palkintopokaalit) on konkreettisesti kädessä, niin poisheittäminen on uskomattoman vaikeaa.

      Käytännössä se, että joku vieras vain tulisi ja veisi tavaramme kaatopaikalle, ei tietenkään voi onnistua. Kun varastoitujen joukossa on myös niitä oikeasti käytössä olevia tavaroita. Tulisi kalliiksi ostaa esim. kaikki kiipeily- ja ulkoiluharrastuksiin liittyvät vermeet uusiksi :D

  11. milipili

    Tavarat on niin kivoja, vaikka paljon hävitinkin muuton aikana,ei kaikenmaailman asioitten keräily koskaan lopu.
    Mitäs tavaraa sitä sulle ostais joululahjaksi? (;

    • Sanni

      Mitäs tavaraa sitä sulle ostais joululahjaksi? (;

      ^_^ Sellaista jonka voi syödä, polttaa tai jota voi kastella ja heittää sitten menemään :)

  12. Charming Nails

    Minulla on ratkaisu ongelmaasi. Otappa nuo meidän elukat hoitoon niin järjestyy ne ylimääräiset tavarat :D heh :D

    Minä olen aina ollut tosi siisti mutta myös keräilijäluonne. Kerään kaikki uudet hyvät ja kirjat ja dvd:t. Kosmetiikasta puhumattakaan. Mutta olen myös hyvä laittamaan kiertoon. Jos tuntuu että en käytä toiste tai en katso/lue toiste niin myyntiin vaan nettikirpparille. Vaikka niin edukkaasti että saa äkkiä pois käsistä. Olen myös muuttanut niin tiheästi että kaikki ylimääräinen on lähtenyt roskiin. Erossa tuli lähdettyä liiankin nopeasti ja vähän kaipaan jotain keräilyharvinaisuuksia mitkä jäivät ja menivät sitten ilmeisesti kaatopaikalle. Myöskin anopilta saadut rumat astiat lentävät roskiin ja kaikki kipot ja kupit jotka eivät ole arvotavaraa.

    Siivoan kerran vuodessa talon läpi ja laitan ylimääräisen pois. Mulla on ajatus että jos sitä ei tarvitse; heitän roskiin. Saahan sitä ostettua uuden :D mutta ei ole ikinä tarvinnut…
    En halua säilyttää turhaa tavaraa koska se vie tilaa ja ahdistaa. Esim. nuo mainitsemasi aikakausilehdet. Tilaan lehdet mutta luen ne aika äkkiä ja laitan heti kiertoon jos ei ole mielenkiintoista juttua että lukisi uudestaan. On mulla jotain vanhoja Trendejä ja niitä CC-lehtiä, ihan muistona tallessa.

    Muutettiin kansiosta ja nyt on omakotitalo täynnä. Ei täällä ole tyhjiä kaappeja. Ensi kesänä on taas siivoustalkoot kun mitä enemmän tilaa; sitä enemmän tavaraa saattaa kertya.
    Blogin kautta saatuja laitan heti kiertoon jos tuntuu etten tule käyttäneeksi. Annan kavereille tai arvon blogissa. Mulla on kuitenkin niin sikana lakkoja ja meikkejä että haluan ilahduttaa kavereita. Se lakkapullo on kuitenkin työnsä suorittanut ja esitelty täällä, miksei sillä ilahduttaisi toista jos itsellä se vaan seisoo hamsteroituna.

    Eläimistä puheen olleen. Minähän en voi oikein säilyttää mitään tavaroita tai pinoja missään koska ne on heti rikottu tai kumottu. Harmittaa nuo lasiesineetkin pöydällä, just särkivät Mariskoolin joka oli aika arvokas. Juuri tälläisiä lasiesineitä ja muistoja kyllä säilytän että en nyt ihan julmana kaikkea heitä roskiin, kyllä osa muistoesineitä on tosi rakkaita :) tulipa pitkä kommentti, liekkö päätä tai häntää :)

    • Sanni

      Otappa nuo meidän elukat hoitoon niin järjestyy ne ylimääräiset tavarat :D heh :D

      Nojoo :D XD

      Olen kade sulle kun a) pystyt hankkiutumaan esim. kirjoista ja dvd:eistä eroon (no, meillä lähinnä miehen ongelma) ja b) pystyt lukemaan lehdet nopeasti ja kykenet heittämään ne roskiin (mun ongelma, säilön lehtiä älyttömän pitkään ja lukemiseenkin menee päivätolkulla).

      Ja c)…. olen kade kaikille jotka ovat osanneet muuttojen yhteydessä hankkiutua tavarasta eroon. Mulla on oikeasti kulkenut tähän viimeisimpään asuntoon saakka mukana käytännössä koko tavarahistoria parikymppisestä saakka :( No, osa on Ahvenanmaan asunnon varastossa, mutta ylipäänsä uskomatonta että raijasin sinnekin hirveät laatikolliset jotain teini-iän vaatteita. Huokaus. Onneksi olen muuttunut A-maan vuosien jälkeen enkä enää ole esimerkiksi postimyyntiriippuvainen. Noina vuosina tuli ostettua postimyynnistä uutta tavaraa melkein joka kuukausi… :/

      Mä en ole surukseni myöskään koskaan omaksunut vuotuisen suurraivauksen perinnettä. Olen herännyt tavaran systemaattiseen hävittämiseen kunnolla vasta parin viimeisen vuoden aikana. Tietysti kun tullaan siihen pisteeseen, että tila konkreettisesti loppuu, on viimeistään herättävä. Mulla on henkilökohtaisena haasteena tavaran kanssa kaksi eri osa-aluetta: jo säilytetyn, vanhan tavaran eteenpäin laittaminen, ja sitten se ”ajankohtaisen” paperisälän hallinta, josta tuolla yhdessä aiemmassa kommentissa puhuin. Eli lehtileikkeet, viralliset tositteet, laitteiden käyttöohjeet, takuukuitit…. HUOKAUS. Kansiosysteemikään ei ole noiden hallinnassa auttanut :(

  13. Jennin Arkijärki

    Haluaisin lisätä tähän keskusteluun vielä sellaisen jutun, että tuo tavaroiden karsiminen ei oikeastaan lopu koskaan. Aluksi se voi olla vähän kuin projekti, mutta sittenkin kun suurimmat on saatu raivattua, homma jatkuu ja jatkuu… ja jatkuu edelleen. Meillä ”vähätavaraisilla” ihmisillä on jatkuvasti käynnissä karsiminen. Tai en tiedä onko se enää karsimista, mutta siis sellainen tietty valppaus, että mistä pitäisi seuraavaksi luopua. Koska tavaraa tulee väistämättä jatkuvasti lisää (ellei sitten ihan todellinen minimalisti ole, ja minä en ainakaan ole), toisesta päästä on pakko vähentää, jos haluaa että tasapaino säilyy.

    Siinä voi auttaa, jos kehittelee itselleen sääntöjä, jotka hillitsevät tavaramäärää. Esimerkiksi että uuden lehden saa ostaa vasta sitten, kun vanha on luettu ja viety lehtikeräykseen tms. Tai vaikka se, että päättää minkä verran säilytystilaa jollekin tietylle tavaralajille haluaa antaa, ja sitten pysyttelee siinä. Jos valittu hylly/kaappi/lipasto täyttyy, ei voi tuoda kotiin uutta ellei poista sieltä jotain vanhaa. Juuri nyt katselen itse kirjahyllyä sillä silmällä, että sinne ei mahdu enempää. Minun pitää siis viedä kierrätykseen kirjoja, jotta voin ostaa uusia.

    • Sanni

      tuo tavaroiden karsiminen ei oikeastaan lopu koskaan. Aluksi se voi olla vähän kuin projekti, mutta sittenkin kun suurimmat on saatu raivattua, homma jatkuu ja jatkuu

      Näinhän se on, ja pitääkin olla. Ei tavaran eteenpäin laittamisessa voi koskaan ”tulla valmiiksi”. Haasteena meille jemmaajille ja kiintyjille onkin kestävän ja sujuvan tavaranpoistamisen omaksuminen osaksi arkea. Ei voi vain havahtua raivaamaan kerran vuodessa tai kahdessa, täytyy omaksua toimintamalli jossa tosiaan heittää tavaraa menemään sitä mukaa kun uutta tulee lisää.

  14. Elina

    Kyllä sä pystyt siihen, kunhan pääset kunnolla alkuun!
    Tyhjä tila ja tyhjät hyllyt tuo mulle ainakin paljon enemmän mielenrauhaa kuin niitä täyttävät ”muistoesineet”, joita ei oikeasti tarvitse. Laitoin itse reilulla kädellä tavaraa kiertoon. Tein oman suursiivouksen kertarysäyksellä, jolloin oli moodi päällä. Tähän meni aikaa viikko-pari. Kun kerralla sai nurkat järjestykseen, siisteyden ylläpitäminen on ollut paljon helpompaa.

    Mulla on tosin yksi pieni laatikko, ”arkiston aarteita”, jossa on tavaroita, joista en pitkänkään harkinnan jälkeen halunnut luopua, mutta jotka sinänsä ovat tarpeettomia. Tämä laatikko ei paljon tilaa vie, joten sellainen sallittakoon. Jos se alkaa täyttyä, pitää taas harkita, mistä voisi luopua.

    Kerron kaikille kavereille/sukulaisille, etten halua tavaraa. Ostan itse sen, mitä tarvitsen. Syötävät ja juotavat lahjat otan mielelläni vastaan. :D

    Tärkeämpää lahjojen ohella tosin on, ettei itse osta mitään turhaa. Eli harkintaa kaikkeen. Kirjat ja lehdet on helpoimpia: hankin ne sähköisesti tai kirjastosta. Jos jossain lehdessä on hyvä resepti tai kuva tms, otan siitä kuvan ja tallennan omaan sähköiseen muistikirjaan, esim. Evernote. Lisäksi kun tekee hankintoja on hyvä kysyä, ”mihin laitan tämän”? Jos tavaran säilyttäminen vaatii erityisiä järjestelyjä ja päänvaivaa (tunkemistä, änkemistä), no thanks.

    Ja. Vaikka heittäisitkin pois jotain, mitä joskus viiden vuoden päästä ehkä kaipaat – tuleeko maailmanloppu? Todennäköisesti ei. Ihminen pärjää ilmankin, varsinkin jos on vuosikausia aiemminkin pärjännyt. Mutta kuten taisit sanoakin, tavaroista luopuminen on ”henkinen koettelemus”. Ei sitä voi oppia. Mutta luulen, että kun mitta tulee täyteen, se tapahtuu. Toisaalta, teillä hamstraajia on kaksi. Molempien täytyisi olla yhtä sitoutuneita projektiin, tai muuten hommasta ei tule tietenkään mitään. :D

    Ja tämän paatoksen jälkeen, syy siihen miksi aloin kirjoittaa kommenttiani oli tuo UFF. Itse suhtaudun järjestöön kriittisesti, enkä halua viedä heidän kontteihinsa tavaran tavaraa:

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/21/uff-ryysyilla-rikkauksiin
    (UFF:n toiminta on esim. kielletty Tanskassa ja Ruotsissa)

    • Sanni

      Kerron kaikille kavereille/sukulaisille, etten halua tavaraa. Ostan itse sen, mitä tarvitsen. Syötävät ja juotavat lahjat otan mielelläni vastaan. :D

      Meillä on sama, ja onneksi monella on nykyään muutenkin lahjoihin ”ei materiaa” -asenne ilman erillisiä toiveitakin :) Pullo hyvää viiniä tai kukkakimppu on aina mielekkäämpi lahja kuin viinilasit tai kukkamaljakko :)

      Heii, tuohan oli sairaan hyvä vinkki että ottaa kuvan resepteistä…! Miten en ole tuota tullut ajatelleeksi? Mulla on hurjasti juuri tuon tyylisiä lehtileikkeitä tallessa. Alankin muuntaa niitä sähköisiksi ensi tilassa! :)

      Ja. Vaikka heittäisitkin pois jotain, mitä joskus viiden vuoden päästä ehkä kaipaat – tuleeko maailmanloppu?

      Ei tule, näinhän se on. Nämä on näitä ”just nyt tuntuu pahalta” mutta pitäisi vain luottaa siihen että parin vuoden päästä ei, ei ehkä enää parin kuukaudenkaan.

  15. Saara

    Lohduttavaahan on varmaan, että olette molemmat keräilijäluonteita. Minä itse olen melko minimalisti, heitän innokkaasti turhat rojut menemään ajatuksella ”jos tarvitsen tällaista joskus, hankin uuden tilalle”. Mutta mieheni ei mielellään heitä pois / myy tavaroita, ellen erittäin ratinaalisin argumentein ja lisäksi vielä omaan ahdistukseeni vedoten häntä ylipuhu. Tämä aiheuttaa hieman kiistatilanteita välillä, ja aina jompikumpi hieman kärsii… Että ei ole helppoa täälläkään aina, sopeutumista vaatii tavaranhallinta molemmilta!

  16. johanna

    Voi kökkö, kirjoitin äsken pitkältä ja se katosi :(

    Kummiski. FB:ssä on ryhmä nimeltään Paikka kaikelle (samanniminen blogi löytyy myös). Perustaja Ilana heittää joka perjantai järjestely/siivoushaasteen, sillä pääsisit jo pitkälle. Tai jokailtaisella/viikkoisella 20 tavaraa paikoilleen -järjestämisellä. Ainut asia mikä oikeasti auttaa on se karsiminen, niin ikävää kun se aluksi onkin (ja sitten kun saa tavaraa poistettua, alkaa miettiä, että mistäs seuraavaksi vähennetään ;) ). Raivaat kalenterista yhden päivän, jolloin haluat poistaa vähintään 500 tavaraa asunnostasi. Tuhannen kohdalla kuulemma alkaa näkyä ja kahden kohdalla siivous helpottua.
    Raivatuista tavaroista pääsee eroon viemällä ne uffille/tms. mutta voi ihan suoraankin tehdä hyvää. Vähävaraisten auttamiseen on useit fb-ryhmiä (oon itse jäsen Avustuksia vähävaraisille -nimisessä), nappaat kuvan tavarasta/tavaroista ja joku ilmoittaa että hän haluaa. Näissä toki voi joutua postittelemaan. Oman paikkakunnan roskalava on meillä ainakin toimiva, iso muovilaatikollinen (30l) poistettua tavaraa (hiusväreistä ja rihkamakoruista vanuun ja jouluvaloihin) haettiin kotoa n. 8 tunnin sisällä ilmoituksesta. Se helpotti, ja nyt vessan kaappeja on ilo katsella ;)
    Tsemppiä!

    • Sanni

      Kiitos Johanna :) Monia kommentissasi mainittuja juttuja jo teenkin. Nettiä en halua kovinkaan paljon apunani hyödyntää koska pyrin tavaroiden vähentämisen ohella pitämään myös koneella vietetyn ajan minimissä, eli vältän uusiin some-ryhmiin liittymistä ja kaikkea mikä sitouttaa netin äärellä roikkumiseen. Se tuo minulle fyysisesti pahaa oloa, laajempi aihe jota olen käsitellyt blogissa muutamaan otteeseen.

  17. Copper

    Ehdotan yksinkertaista niksiä: poissa silmistä, poissa mielestä. Sulla kun taitaa tuo ongelma olla siinä, että sinua ahdistaa nimenomaan _nähdä_ nuo tavararöykkiöt? Vaikka eihän tuo ole lääke itse sairauteen, vaan oireeseen (”sanonta”, en siis nimittele sinua mieleltäsi sairaaksi tai ajattele, että sulla on sairaus :D), mutta voisi olla hyvä alku.

    Eli mitä jos hommaisitte tuon sohvapöydän tilalle jonkin sohvapöytäarkun? Sinne saisi sisään kaikki nuo kosmetiikat, mitkä on pöydän alla + päällä olevat tavarat. Tuo nykyinen sohvapöytä jokatapauksessa vie tietyn pinta-alan lattiasta: tilalle siis arkkupöytä, jonka pohjan pinta-ala olisi sama.

    Toinen: Tulostin joka tapauksessa vie tuolta seinältä tuon verran pinta-alaa. Siihen alle juuri tulostimen pinta-alaa vastaata lipasto. Näin saisitte tulostimen ”nätimmin” esille, ja ei tarvitsisi pelätä siihen kompastumista ja sen hajoamista. Totuus kuitenkin ilmeisesti on, että tarvitsette tulostinta säännöllisesti, ja se tarvitsee jonkun paikan. Jos kaikki paikat tuntuvat huonoilta, valitkaa kaikista huonoista vaihtoehdoista se, joka on vähiten huono. Sen enempää teidän asuntoanne tuntematta, ei omasta mielestäni tuo lipasto olisi yhtään hullumpi idea tuossa alla. Sinne saisi myös piilotettua nuo kaikki päällä olevat rojut ja johdot piilotettua lipaston taakse.

    Itsellä on myös kaapeissa pari hyllyä, joihin tungen tavarat, jotka haluan pois silmistä ja pois mielestä. Kutsun näitä kaappeja/hyllyjä suttukaapeiksi. Niihin tungen kaikki tavarat, jotka odottavat kohtaloaan: heittää roskiin, säilyttää vaiko myydä (itselle on aina todella hankala yrittää myydä tuotteita (joilla todella vähäinen arvo), en jaksa odottaa että joku niistä kiinnostuu ja tulee noutamaan, joten yleensä tuote joutuu roskiin), sekä tavarat, jotka toki ovat tarpeellisia, mutta käytän harvemmin: lahjapaperit, askartelutarvikkeet jne.

    Mulla myös on tapana kasata tietokonepöydälle kaikenlaista tavaraa: kyniä, johtoja, papereita… Tätä varten tietokonepöydän vieressä on kenkälaatikko (sinne laitan kaikki avainlukulistat, laskut, jotka odottavat maksua, kameranjohdot ja laturit, muistitikut jne. Kaikki ovat tarpeellisia mutta haluan ne pois silmistä).

    Sitten vain laatikoiden ja hyllyjen tyhjennys säännöllisesti kaikesta turhasta tavarasta :) Ja ei, oma kotinikaan ei ole mitenkään supersiisti, silti tavaroita eksyy minne sattuu, mutta kämppä olisi vielä pahemmassa kunnossa ilman näitä järjestelyitä.

    • Sanni

      Eli mitä jos hommaisitte tuon sohvapöydän tilalle jonkin sohvapöytäarkun?

      Sopivan kokoista arkkupöytää etsimme jo asuntoa sisustaessa, ei löytynyt tarpeeksi pientä silloin ja asia on jäänyt unholaan tuon korvaavan hankinnan jälkeen. Nyt tarkoituksena lähteä uudelleen metsästämään sellaista, kiitos näiden kommenttien jotka herättivät asian suhteen :)

      Mitä tulostimeen tulee, se on majaillut itse asiassa ihan toisella seinällä parvelle vievien rappusten alla, seinään kiinnitetyn kirjahyllyn alla, eikä siihen tilaan saa enää pientäkään lipastoa millään ilman että lopputulos näyttäisi kertakaikkisen kamalalta. Viereistä seinää täyttää jo Hemnes-lipasto.

      Tuolla seinämällä, jossa tulostin on tämän postauksen kuvassa, on normaalisti pieni ”arkkupalli” joka toimii eteisen penkkinä ja jonka sisään keräämme paperiroskat eli lehdet ja sen sellaiset.

  18. Tiia – Littlebigthings

    Hah, mä voisin tehdä teille vierailun epäammattimaisena järjestelijänä. Oon oikeesti tosi hyvä organisoimaan, lajittelemaan, järjestelemään ja siivoamaan. Mut valitettavasti nää opit ei omassa kodissa pääse käyttöön, tavaroilla on vaan liikaa tunnearvoa. Pitäsköhän mun sittenkin alkaa tehdä järkkäilyä työkseni, se olis kivaa :D

  19. Mimmu

    Voi sua, ymmärrän tuskasi. Yksi juttu: älä osta kirjoja. Yhtään. Niitä saa lainata kirjastosta ilmaiseksi ja silloin niitä ei pääse kasaantumaan, kun jokainen viedään ennen pitkää takaisin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.