Karkkipäivä
Karkkipäivä

Elän salaatilla

Ajattelin omalta osaltani lähteä mukaan ”lihattomaan lokakuuhun” kirjoittamalla blogiin tässä kuussa sarjan kasvisruokaan keskittyviä juttuja. Sanotaanko: kasvisruokaa juhlivia juttuja ^_^

idsalaatti_img_0455

Kasvisruoat ovat lempiruokaani, ja etenkin täällä Kreikassa niiden osuus korostuu.

Kotona syön joka päivä myös kalaa, muita vedeneläviä ja / tai tofua proteiininlähteenä, mutta Kreikassa tulee kuin huomaamatta syötyä monina päivinä pelkkää kasvisruokaa. Kreikan keittiö tekee sen helpoksi, kun täällä käytetään niin ruhtinaallisesti kasviksia ja erilaisten kasvisruokien kirjo ravintoloiden ruokalistoilla on loputon. Vegaaneilla tosin on täällä hankalampaa, sillä monissa kasvisruoissa on myös juustoa.

munakoisot_img_1301_2

Esittelin aiemmin rakkauttani uunissa haudutettuihin munakoisoruokiin, ja klassinen imam bayildi (kuvassa) onkin kirkkaasti suurinta lempiruokaani Kreikassa. Voisin syödä sitä joka päivä.

Toinen ympäri maailmaa tunnettu kreikkalainen kasvisruoka on tietysti horiatiki eli kyläsalaatti fetalla (hora = kylä). Tämän syksyn reissulla olen syönyt horiatikia aivan ennätysmäärät, täytyy sanoa että olen itsekin hämmästynyt miten sitä voi tehdä koko ajan mieli. Olen monina päivinä syönyt sitä sekä lounaalla että illallisella. Voi sanoa, ettei tänä syksynä ainakaan tule vitamiininpuutosta ^_^

salaatti_img_2701

Perusreseptihän koostuu kurkusta, tomaatista, vihreästä paprikasta, punaisesta sipulista, oliiveista ja fetasta, mutta tänä syksynä huomasin, että salaatti maistuu kaikkein parhaimmalta kun siinä on vielä kaprista. Jotenkin kapriksen yty suolaisuus tuo salaattiin sellaisen mukavan potkun joka rikkoo muiden ainesten sävyisää makuharmoniaa. Aiemmin en ole kapriksista niin piitannut. Niin sitä makuaisti muuttuu.

Kasvisruoassa parasta on värikkyys. Värit tuovat niin iloa silmille kuin ravintoaineita kroppaan. Juuri luin jostain blogista erinomaisen neuvon: sen sijaan että aina miettisi lautasellaan makroravintoaineiden jakaumaa, keskittyisikin lautasen värikkyyteen. Minusta tämä oli erittäin hyvin sanottu. Mitä enemmän täyttää lautasta väreillä, sitä enemmän antaa keholleen hyödyllisiä ja välttämättömiä ravintoaineita. Runsaasti kasvisruokaa ja kasviöljyjä syövät kansat ovat maailmalla tunnetusti pitkäikäisimpiä ja terveimpiä ihmisiä. Minä ainakin otan vitamiinini ja hivenaineeni mieluummin ruoasta kuin pilleripurkista.

Kasvisruoasta tulee niin hyvä mieli :) Se on samalla autuaaksi tekevän hyvää ja superterveellistä <3

salaatti_img_2023

Salaattia tulee tehtyä myös kämpillä (eli majapaikoissa), en syö kaikkia päivän aterioita ulkona. Kotiversioon laitan usein myös tonnikalaa ja omenaa. Minusta tonnikala, feta ja omena ovat ihan törkeän hyviä yhdessä :) Slurps!

Etenkin saarilla horiatikista tapaa myös versioita, joissa feta on korvattu paikallisella, pehmeällä tuorejuustolla. Paroksella ja Amorgoksella saa horiatikin xinomizithra-juustolla, Santorinilla anthotiro– tai chloro-juustolla. Ja tietysti eri saarten xinomizithrat ja anthotirot maistuvat hyvin erilaisille.

salaatti_amorgos_chora_img_6259

Tätä salaattia muistelen erityisellä lämmöllä…

Ehkä koko reissun parhaan salaatin sain Amorgoksen Chorassa eräässä pienessä tavernassa. Kunkin paikan käyttämä oliiviöljy ja oliivilajike vaikuttavat myös olennaisesti horiatikin makuun.

Xinomizithra-juusto on sesonkituote jota valmistetaan vain kesällä, alkusyksyllä ja keväällä, saatavuus riippuu ihan vuohista joiden maidosta se tehdään. Tuon pienen tavernan xinomizithra oli jotain niin hyvää että palasin pari päivää myöhemmin syödäkseni sen uudelleen, mutta juuston kerrottiin loppuneen ja seuraavan kerran sitä saisi keväällä. Nyyh..! Myös Katapolan tavernoista xinomizithra loppui Amorgos-viikkoni aikana. Kannattaa ehdottomasti maistaa Kreikan lomalla jos juustoa vain on saatavilla vierailun aikaan.

astypalea_livadia_img_7269

Horiatiki on nälkämielessä kaikkein ”kustannustehokkain” salaatti kreikkalaisissa ravintoloissa. Siinä on hintaansa nähden kaikkein eniten syötävää.

Kuten viime syksyn salaattijutussa kirjoittelin, on todella kummallista logiikkaa että kevyemmät vihreään salaattiin tai raasteisiin pohjautuvat salaattiannokset maksavat Kreikassa enemmän. Horiatiki on usein niin valtava että se käy ateriasta ihan sellaisenaan; parhaimmillaan vitosella saa lähemmäs puolen kilon kulhollisen tavaraa.

Muuten: jos haluaa halvemman version samasta ruokaisasta salaatista eikä piitaa fetasta, kannattaa tilata mielikuvituksettomasti nimetty ”tomaatti-kurkkusalaatti”. Nimestään huolimatta tämä salaatti on useimmissa paikoissa sisällöltään aivan sama kuin horiatiki (eli siinä on myös oliivia, sipulia ja paprikaa), mutta ilman fetaa. :)

salaatti_img_2812_2

Turistillisissa paikoissa fetaa on salaatissa yleensä vähemmän kuin ”kreikkalaisissa” ravintoloissa, ja esim. Santorinilla huomaa että salaatit eivät ole vain kalliimpia, ne ovat myös pienempiä kuin muilla saarilla. Santorinilla osataan maksimoida voitot. ;)

Kuvan kaunis salaatti on Santorinilta. Ulkonäköön on panostettu enemmän kuin tavallisesti, mutta salaatinlehdillä tuunattu, pienikokoinen salaatti on ruokaisuusasteeltaan hyvin vaatimaton normaaliin horiatikiin verrattuna. Tämän salaatin seuraksi täytinkin vatsaa myös valkoisella kerma- ja juustopetiin upotetulla uunimunakoisolla  (valkoinen munakoiso on Santorinin erikoisuus).

*

Kuinka paljon te syötte kasvisruokaa?  Sekasyöjät, pidättekö koskaan kasvisruokapäiviä?

Mikä on lempivegeruokaanne? :)

Kreikassa ei muuten saa tofua käytännössä lainkaan, sen unohtaa täällä aina kokonaan. Olen syönyt sitä vain kerran ateenalaisessa vegeruokaravintolassa. Saarilla tuskin edes tiedetään mitä tofu on ;)

Kommentit (53)

  1. Anskuu

    Ahh, kreikkalainen salaatti ON NIIN hyvää :D jännä juttu, en yleensä tykkää vihreästä paprikasta, siinä on jotenkin tympeä maku mun suussa… mutta kreikkalaiseen salaattiin se sopii aivan täydellisesti, eikä muu paprika tähän kelpaakaan! Poikaystvän versiossa salaattiin tulee myös hiukan jotain yrttiä (esim. oreganoa, kuivattuna tai tuoreena), en tiedä onko se ihan alkuperäisen reseptin mukaan mutta sopii mun mielestä tosi hyvin salaatin makumaailmaan.

    Asun keski/ etelä-Euroopassa ja täältä saa kesällä niin maukkaita auringon hellimiä kasviksia että kotona tehtynäkin tuo salaatti maistuu mainiolta. Ja kun lämpötila saattaa olla viikkotolkulla yli 30 astetta, ei hirveästi tee mieli käyttää hellaa tai uunia, joten saalaattilinjalla usein mennään.

    Vaikka salaatti ja kasvikset maistuvat (hyvinä päivinä menee kilokin päivässä), en silti ole kasvissyöjä, lihaa ja kalaa syön useamman kerran viikossa. En näe syytä ryhtyä kokonaan vegelinjalle, sillä en koe lihansyöntiä epäterveellisenä. Tehotuotantoa en toki pidä hyvänä asiana, ja pyrinkin ostamaan eläinperäiset tuotteet luomuna, tai mielellään suoraan lähialueen pientuottajilta. Käytän myös paljon ns. ”hukkapaloja” eli sisäelimiä, rasvaisempia ruhonosia ja luita. Näitä monet karttavat ja ostavat vain filettä tai kananrintaa; mielestäni kuitenkin eläin pitää hyödyntää niin kokonaan kuin mahdollista. Ja kun puhutaan ympäristönäkökulmasta, jonka takia lihansyöntiä aina parjataan, on paljon muitakin ruokaan liittyviä epäkohtia jotka kuormittavat ympäristöä. Esim. se järjetön määrä ruokajätettä mitä koko ruoan tuotantoketjun aikana tulee (maatilalla, tehtaalla, kaupassa, kuljetuksessa, myös lopuksi kuluttajien kotona). Lisäksi kaupassa myydään ihan tajuttomia määriä ns. turhakkeita (sipsejä, limuja, karkkeja, sokerimuroja, keksejä, valmisruokia, välipalavanukkaita, etc). Näiden tuotteiden (mukaanlukien pakkausten) valmistamiseen ja kujettamiseen kuluu älyttömiä määriä vettä, energiaa yms luonnonvaroja. Ja taas tulee hävikkiä, kun halutaan että tarjolla on 1000 eri sorttia; esim. pelkästään jugurtteja on kymmeniä erilaisia… ja kaikki ei mene loppujen lopuksi kaupaksi. Kuitenkaan näitä asioita harvoin kritisoidaan niin paljon kuin lihansyöntiä.

  2. Karoliina

    Itsekin olen oikeastaan vaan mieheni takia sekasyöjä, kun hänelle ei varsinkaan Suomen kasvikset oikein maistu. Eri juttu tosiaan siellä Kreikassa, josta on mulle itsekin sanonut että jos siellä asuttais taas niin hän vois hyvinkin olla kasvissyöjä, kun kasvikset on niin maukkaita siellä, vaikka kieltämättä vuoristokylien tavernoissa saa myös todella hyviä liharuokia (ja ah kaikista erilaisista tuoreista kaloista puhumattakaan)… Joskus kyllä itselläni tökkii liharuuat niin pahasti, että vaivaudun tekemään kaksi eri ruokaa (kyllä, minä teen lähes poikkeuksetta ruuan meillä, mieskin jotain osaa, mutta haluan maukasta ruokaa ja niin ettei keittiössä näytä räjähtäneen pommi+rakastan kokkaamista ja leipomista joten teen mieluummin itse :D) ja joskus olen useamman viikonkin putkeen ilman lihaa, kun ei vaan maistu, mutta sillon kyllä saa mieskin niitä kasvisruokia useampana päivänä viikossa. Myöskään kalaa ei hirveästi tule syötyä, kun pelkkä uunissa tai pannulla tehty ei maistu mielestäni yhtään hyvälle, kun olen lapsuuden kodissa tottunut siihen, että isä savusti aina kalan itse ja sitä savukalaa sai joka viikonloppu <3
    Ja kuten eka kommentoija sanoi, että pitäisi lähteä ruokamatkalle Kreikkaan niin kyllä tosiaankin pitäisi, parasta ruokaa, mitä olen eläissäni syönyt on olleet kaikki ruuat siellä. Henkilökohtainen lempparini on kreikkalainen papupata mieheni isäpuolen reseptillä, jossa on porkkanaa, perunaa ja erilaisia papuja tomaattikastikkeessa pitkään haudutettuna.

  3. Nimetön

    Tuli vaan mieleen että millaiset oliivit on sun suosikkeja? :D

    • Sanni

      Suosin kalamata-oliiveja, ne on useimmiten tosi hyvän makuisia mutta välillä törmään (yleensä ravintoloissa sattumalta) vieläkin parempiin joista ei sitten tiedä mitä oliiveja ne on. Oliivilajikkeisiin olisikin mahtava perehtyä paremmin, jos joskus bongaan oliivikurssin niin olen siellä ykkösenä! ^_^ Toiset oliivit ovat aivan mieletöntä herkkua, toiset taas niin pahoja että ei voi syödä. Jotkut ovat pehmeitä, tosi aromaattisia ja lähes makeita, toiset kitkeriä ja vahvoja, jotkut lähes vesimäisen mauttomia ja olenpa joskus maistanut saippuaisenkin makuisia, ihan kamalia oliiveja.

  4. Merve

    Tämä nyt ei oikeastaan ole millään tavalla olennaista, mutta halusin vain tulla mainitsemaan että imam bayildihan on oikeastaan turkkilainen, ei kreikkalainen ruoka. :) Nimi imam bayildi itsessään on turkkia ja on suoraan suomennettuna imaami pyörtyi. :D Kreikassahan asuu paljon myös ”kreikanturkkilaisia” jotka ovat levittäneet osan turkkilaisista ruuista myös Kreikkaan, vaikka kyllähän välimeren maiden ruuat muutenkin muistuttavat toisiaan. :)

    • Sanni

      Jes, tiedän oikein hyvin että imam bayildi on Turkista :) Mainitsinkin sen aiemmassa kreikkalaista ruokaa koskevassa jutussani. Tässä jutussa kun munakoiso ei ollut pääroolissa niin en katsonut tähdelliseksi korostaa erikseen missä päin annoksen juuret ovat :) Imam on kuitenkin niin perinteinen myös Kreikassa, maiden keittiöiden saatua vaikutteita toisistaan Turkin vallan alla, että tänä päivänä se on yhtä lailla myös ”kreikkalaista” ruokaa :)

  5. Helkky

    Olen kasvispainotteinen sekasyöjä, yleensä 3 tai 4 päivää viikossa tulee syötyä ihan vaan kasvisruokaa ja muina päivinä kalaa tai lihaa yhdellä aterialla. Tällä viikolla tein ihan älyttömän hyvän pizzantapaisen, johon tein kukkakaalipohjan. Päälle itsetehty tomaattikastike, sipulia, paahdettua myskikurpitsaa ohuina siivuina sekä broccolinia, puoliksi halkaistuina ja raakoina. Ja vähän juustoa tietty ;)

    • Sanni

      Kukkakaali käy kyllä vaikka mihin ^_^ Pizzat, tortillat, pyörykät, ”riisi”… Ihan lempparikasviksia <3

  6. Heidi

    Syön lähes vegaanisesti… suurimman osan ajasta. Viikoittain tulee syötyä jotain maitotuotetta tai jotain missä mahdollisesti on munaa. Ehkä pari kertaa kuukaudessa kalaa tai lihaa. Suosikkivegeruokaa on vaikea sanoa. Ehkä joku falafelpita-annos jossa on ihanaa munakoisoa, hummusta, valkosipulista kastiketta ja bataattiranskalaisia. Tai seitankebab samoilla lisukkeilla. Tai vegepizza. Tai sitten monet tavallisemmat kotiruoat :D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.