Karkkipäivä
Karkkipäivä

Elämä on peliä

Älkää olko huolissanne vaikka otsikon lattea ilmaisu antaa siihen ehkä aiheen. Luvassa ei ole pseudofilosofista pohdiskelua elämässä selviämisestä ja yhteiskunnan pelikentillä kahlailusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelin kirjoittaa havainnosta, jonka olen tehnyt elämääni ja luonteeseeni liittyen.

Tänä aamuna avasin pakastimen palauttaakseni mieleeni, mitä kaikkea olinkaan sinne tunkenut ennen reissuun lähtöä. Minulla on tapana pakastaa kaikki mikä suinkin on mahdollista tilanteissa, joissa ruokaa ei pysty hyödyntämään sen normaalin säilymisajan sisällä. Minun tekee pahaa heittää syömiskelpoista ruokaa roskiin, joten pidemmälle matkalle lähtiessä pyrin pakastamaan kaiken mikä muuten uhkaa jäädä jääkaappiin pahentumaan. Pakastan rahkat, juustot, kermat, soijamaidot, tofut ja tomaattikastikkeen jämät.

Tällä kertaa olin heittänyt pakastimeen kokonaisen kesäkurpitsan ja jopa omenoita. Sellaisenaan.

Kesakurpitsa_IMG_3535

Pilkkoessani lötköksi sulanutta kesäkurpitsaa, aloin miettiä omaa toimintaani. Miksi minulle on niin tärkeää säästää euron maksanut vihannes ja vielä syödä se vaikka pakkasen pilaama rakenne on kaikkea muuta kuin freesi? Eihän kesäkurpitsa teknisesti ottaen ollut pilaantunut, mutta harva muu ehkä olisi enää halunnut lautaselleen tuota vettyneeksi pehmennyttä, surkean näköistä pötkylää. Roskiin vain, eipä tuossa nyt suurta taloudellista vahinkoa tapahdu.

Mutta minä koin jonkinlaista nyrjähtänyttä iloa ja tyydytystä pystyessäni välttämään kesäkurpitsan roskiin heittämisen. Hitaasti kuiviksi paistettuina kurpat vieläpä maistuivat ihan samalle kuin tuoreena. Mielessäni ikäänkuin voitin. Jonkun näkymättömän, abstraktin haasteen jonka olen itselleni asettanut.

Itse asiassa, kesäkurpitsa edustaa peliä. Tämä on se oivallus, jonka olen tehnyt.

Lidl_laktoositon_maito

On monia muitakin hassuja ja monien mielestä täysin turhia juttuja joita tykkään tehdä ja suorittaa, juttuja jotka tuovat samanlaista mielihyvän, ilon ja ”voiton” tunnetta kuin tuon kesäkurpitsan hyödyntäminen. Kulutettujen shampoomillilitrojen tilastointi, elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuden vertailu, halvimman vaihtoehdon hakeminen silloinkin kun olisi varaa kalliimpaan… Kahvin keittäminen tarkalleen samalla kaavalla kahvijauhon grammat tarkasti mitaten.

Vaikka nämä toiminnot ovat harmittomia ja itselleni pelkästään hauskoja, tajuan, että ne voivat näyttäytyä ulkopuolisille sangen omituisina ja jopa neuroottisina. Tämä on kova sana: kontrollifriikkeytenä.

28032014_minakuva

Nojoo, olenhan minä tietyllä tapaa ihan ehta kontrollifriikki; järjestys tasapainottaa vilkasta ja välillä kaoottistakin mieltäni ja järjestyksen kaipuu voi ilmetä vaikka niinä loputtomina listoina ja tilastoimisena ja tiettyjen ravitsemuksellisten kehysten tarkkana seuraamisena. Listat ja ”säännöt” luovat pysyvyyttä ja ankkuroivat, omalla tavallaan rauhoittavat luodessaan tuttuna toistuvan kuvion.

Ehkä joku saa kiinni mitä tällä tarkoitan..?

Listat

Muinaisia listoja kosmetiikkahankinnoista ja luomivärien kulutuksesta (!!)

Kuitenkin, ylivilkkauden ja temperamentikkuuden lisäksi minulla on myös toinen hallitseva luonteenpiirre: lapsellisuus. Ja minun mielestäni lapsellisuus ihan hyvällä tavalla.

Sopiva lapsenmielisyys on spontaaniutta, kykyä ilostua ja innostua helposti ja ihmetellä asioita, niinkuin lapset tekevät. Minusta moni asia maailmassa on todella ihmeellistä, ja jään välillä miettimään ja kummastelemaan (tai ihailemaan) niitä pitkäksikin aikaan. Joskus kirjoitan niistä blogiinkin.

Sanni_Kuopion_tori

Vakavalla luonteella varustetut eivät usein ihmettele, tai eivät ainakaan tee sitä ääneen. Se on sopimatonta. Se on kai sitä tietynlaista aikuisuutta… Joidenkin ihmisten käytöstä ja koko olemusta ohjaa ajatus siitä, että enhän vain tee mitään tai näytä sellaiselta mikä on oman kulttuurini yleisten mittapuiden mukaan sopimatonta. Saako 60-vuotias purskahtaa raikuvaan nauruun keskellä tavarataloa ja kiljua riemusta? Useimmista se olisi kenties kiusallista käytöstä. Minusta tuntuu, että saattaisin olla sellainen 60-vuotias. :)

Mjaa, taas ajauduin muihin rönsyihin kun piti kertoa lapsellisuuden kautta siitä pelistä.

Olenhan minä välillä miettinyt, mistä nämä kaikki listamaniat, kahvinmittausrutiinit sun muut näennäiset pakkotoiminnot kertovat, ja olisivatko ne oikeasti oireita jostain syvemmästä psyyken konfliktista (whoa miten pompööseja sanoja, jätetään tuollaiset :D).

Aamiaissekoitukset_tuotteita3

Mutta en mä usko että kyse on mistään neurooseista. Olen lapsellinen tyyppi, ilostun lapsellisista jutuista. Olen oivaltanut, että kaikki nuo suorittamani jutut ovat kuin peli, leikki jonka ”sääntöjä” seuraamalla koen voiton ja ilon tunteita. Vähän niinkuin lapsi.

”Löydä kaikkein vähähiilihydraattisimmat maitorahkat ja raejuustot” – yksi peli. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta kun löytää sen alhaisimman hh-grammapitoisuuden niin joku kumma tyydytyksen tunne siitä tulee. Voi mielessään laittaa raksin ruutuun: ”Onnistuin”. :)

”Listaa kaikki violetit luomivärisi” – toinen peli. Vielä vähemmän järkeä, mutta onko hiekkakakun rakentamisessakaan järkeä? :) Ei kaikessa kuulukaan olla valtavaa, perusteltua hyöty/kehitysnäkökulmaa, ihan tyhjänpäiväisiä juttujakin voi tehdä vain siksi kun ne ovat hauskoja. Eiks niin? :)

Kirjoitinko mä tän kaiken vain saadakseni hyväksynnän mun friikkailuilleni..? :D

Viimeksi Prahassa havahduin siihen, että noudatin jälleen ”pyri selviämään niin halvalla kuin mahdollista” -peliä. Edullisten vaihtoehtojen hakeminen on minusta niin hauskaa ja tyydyttävää, että harrastan sitä silloinkin, kun budjetti antaisi mahdollisuuden muuhunkin. Kun selviän halvalla, voitan. Kävimme tästä taas eloisaa keskustelua miehen kanssa, hänen filosofiansa näissä asioissa ei voisi olla kauempana omastani. Mutta konfliktitilanteilta vältyttiin, toisin kuin silloin Ranskassa… ;)

idMv

Tällaisia ajatuksia tänään. Vaikka olin suunnitellut kirjoittavani meikkipostauksen. :)

Onko muilla omia outoja tai ainakin muiden silmissä erikoisia tai neuroottisia tapoja ja periaatteita joiden noudattaminen tuottaa selittämätöntä iloa ja hyvää mieltä? Onko teidän elämässänne ”pelejä”? :)

.

Aiheeseen liittyen:

Friikkipostaus: Aamiaissekoitusten kemiaa

Ai miten niin listafriikki?

Paljonko menee ruokaa roskiin?

Kommentit (70)

  1. Marca

    Joo-o, samanlaisia tunteita ollut myös täällä. Yhdessä vaiheessa minulla oli myös tuollainen äärimmäinen nuukuusvaihe, mikä meni ehkä vähän överiksi, vaikka säästäväisyydessä ei nyt sinänsä mitään huonoa olekaan. :D
    Toinen vähän kyseenalaisempi kontrolloimistarve oli aiemmin liikkumisen ja syömisen kanssa. Sellaista liian pilkuntarkkaa, tosi säänneltyä syömistä ja paljon liikuntaa, joista tuli jotenkin hyvä ja onnistunut olo. Käyttäytymisessä alkoi muutenkin olla vahvoja ortoreksian piirteitä, johon sitten havahduin itsekin, kun minulle alettiin huomautella laihuudestani. Nykyään ei ole mitään suurempia kontrollointeja, mutta joo, tuttuja ovat nämä asiat. :)

    • Sanni

      Yhdessä vaiheessa minulla oli myös tuollainen äärimmäinen nuukuusvaihe, mikä meni ehkä vähän överiksi, vaikka säästäväisyydessä ei nyt sinänsä mitään huonoa olekaan. :D

      Mä olen mitä ilmeisimmin saanut nuukuusgeenin perimässäni, ei siitä taida olla ulospääsyä vaikka voittaisin lotossa..! :D

  2. Minnie

    Hah, nuo pikkuiset arjen rutiinit ja ’pelit’ ja neuroottisuudet ovat juuri niitä asioita, jotka tekevät meistä juuri meitä. Siis yksilöitä. Frendien Monica on kyllä loistava esimerkki näistä kontrollifriikkeyden ilmentymistä. Miten monesta meistä piilevänä löytyy pikku-Monica.

    Myös täältä löytyy kaiken mahdollisen ruoan pakastaja kun olen lähdössä reissuun. Pakkasesta löytyy pikkuruisia pakastepusseja, joissa voi olla esim vain yksi karjalanpiirakka. :-)

    Toinen pakko on siivota koti täydellisesti ennen kun lähden matkalle. Kotiin on ihana tulla kun on puhdasta ja siistiä.

    Pyykit menee narulle ryhmissä: paidat vierekkäin, housut vierekkäin, sukat pareina ja jopa värikoodattuna. Tummat vierekkäin, vaaleammat sitten jne.

    Listojakin löytyy monenlaisia..

    Ehkä hulluinta on, että en voi nauttia ateriasta jos keittiön kaapeista joku on jäänyt auki. Pitää käydä sulkemassa ennenkuin voi alkaa syömään.
    Hah hah, onhan nämä hölmöjä, mutta kun ei voi mitään!

    • Sanni

      Hah, nuo pikkuiset arjen rutiinit ja ’pelit’ ja neuroottisuudet ovat juuri niitä asioita, jotka tekevät meistä juuri meitä. Siis yksilöitä. Frendien Monica on kyllä loistava esimerkki näistä kontrollifriikkeyden ilmentymistä. Miten monesta meistä piilevänä löytyy pikku-Monica.

      Mahtavia juttuja ja havaintoja näissä teidän kommenteissa, kivaa lukea tätä keskustelua :)

      Pakkasesta löytyy pikkuruisia pakastepusseja, joissa voi olla esim vain yksi karjalanpiirakka. :-)

      Totaalisamaistuminen! ^_^ Mä en tiedä kehtaanko edes sanoa tätä julkisesti mutta ilmeisesti kehtaan: pateettisin pakastuksen kohteeni oli noin ruokalusikallinen tonnikalla joka oli jäänyt tonnaripurkin pohjalle..! Pikku-minigrippiin vain ja pakkaseen.

      en voi nauttia ateriasta jos keittiön kaapeista joku on jäänyt auki. Pitää käydä sulkemassa ennenkuin voi alkaa syömään.
      Hah hah, onhan nämä hölmöjä, mutta kun ei voi mitään!

      ^_^ :) :) Hölmöjä ja ihania, ja tekee meistä just meidät, niinkuin kirjoitit :)

  3. M!

    Ihana postaus! Olen seurannut blogiasi uskollisesti jo vuosikausia, vaikka en edes: a) meikkaa, b) matkustele tai c) ole kovin kiinnostunut ruuasta. Mutta ehkä se on nämä ”neuroosit”, jotka meitä yhdistää! :D Minäkin olen tuollainen Peter Pan. Persoonana tosin syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja huomaamaton, arkakin, täysin sinun vastakohtasi… Mutta samanlainen oman tieni kulkija, ja toivottavasti jollain tapaa aina se ikuinen lapsi. :)
    Kenties sekavan lapsuuden ansiosta olen näin aikuisiällä kehittänyt itselleni tavan kokea elämän hallitsemisen tunnetta eräänlaisen pelin, eli tavaroiden hallitsemisen kautta: kodissani on hyvin vähän mitään tavaraa, heitän pois tai kierrätän heti kaiken ”ylimääräisen”. Itse keksimieni ”sääntöjen” mukaan omistan esim. vain viisi vaatekertaa, kahdet petivaatteet, vain pakollisen määrän astioita, jne. Ostan harvoin mitään, pidän kaapit aina tiptop järjestyksessä, rakastan puhdasta ja tyhjää tilaa! Yritän tulla aina mielummin toimeen ilman jotain mukamas välttämätöntä tavaraa tai muuta hankintaa. Se on minun pelini, jonkun muun mielestä ehkä hieman outoa, mutta minulle todella antoisaa ja iloa elämään tuottavaa!! :D

    • Sanni

      Olen seurannut blogiasi uskollisesti jo vuosikausia, vaikka en edes: a) meikkaa, b) matkustele tai c) ole kovin kiinnostunut ruuasta. Mutta ehkä se on nämä ”neuroosit”, jotka meitä yhdistää! :D

      Mahtavaa :) :) Mulla on neuroosilukijoita! ^_^ <3

      Itse keksimieni ”sääntöjen” mukaan omistan esim. vain viisi vaatekertaa, kahdet petivaatteet, vain pakollisen määrän astioita, jne.

      Mulle kävisi myös tällainen peli, tätä mun pitäisi oppia pelaamaan :) Ja luulen, että voisin olla siinä aika hyväkin jos nyt aloittaisin puhtaalta pöydältä.

      pidän kaapit aina tiptop järjestyksessä, rakastan puhdasta ja tyhjää tilaa!

      Tämä on se tila josta mä vain haaveilen… haluaisin tällaiseksi… mutta en kai koskaan pääse sinne. Siistimmäksi voi tulla, mutta jos luonteeseen on aina kuulunut tietynlainen kaaoksen ympärilleen luominen, siitä on todella vaikea päästä koskaan kokonaan eroon.

      Se on minun pelini, jonkun muun mielestä ehkä hieman outoa, mutta minulle todella antoisaa ja iloa elämään tuottavaa!! :D

      Ainakin mä tykkään sun pelistä! :) Siinä on paljon ”sääntöjä” joiden noudattamisesta edes osittain moni muukin meistä hyötyisi :)

      Mukavaa kevättä pelikentällesi omaan Mikämikämaahasi…! ^_^ Minä yritän kovasti tsempata ja ohjelmoida päähäni voitonhalun pelissä nimeltä ”Pese hyvä ihminen viimein nuo ikkunat”….

  4. Taina LS

    ihana kirjoitus, juuri siksi seuraan blogiasi päivittäin.itse olen kamalan huono analysoimaan itseäni,mahdanko edes tuntea itseäni? Ihanaa kun saa lukea toisen analyyseja ja samalla oppii itsekin. Olen kosmetiikkahullu, mutta nyt siirtymässä luonnonkosmetiikkaan. Juuri tilasin wwww.apo-rot.fi, eli saksalaisesta apteekista Laveran tuotteita. Sinun kirjoitukset auttoivat valitsemaan varmasti oikeat ja toimivat tuotteet. Kiva päästä kohta testaamaan itsekin.

    • Sanni

      Kiitos kommentistasi Taina, kiva kuulla että blogikirjoitukset ovat jopa auttaneet oppimaan jotain itsestäänkin :)

      Saako kysyä uteliaisuudesta että mitä Laveran tuotteita tilasit? :) Totta kai toisten ostokset aina kiinnostaa :D Etenkin jos niitä oli valittu mun juttujen perusteella :)

      Toivottavasti ostoskoriin päätyi sellsaisia tuotteita joista tykkäät ja jotka tarjoavat miellyttävän siirtymäkokemuksen luonnonkosmetiikan puolelle :)

  5. Jonttu

    Itselläni on sellaisia erikoisia pelejä, että esim. kävellessä tai juostessa minun pitää päästä maantiellä jonkun tietyn tiehen merkatun kohdan yli päässäni laskeman tasaluvun kohdalla tai esim. ennen kuin vastaantuleva auto ehtii kohdalleni. Yleensä muutenkin aina kävellessäni tai juostessani lasken kertolaskuja, ellen sitten laula. Ja ne kertolaskut ovat sellaisia kuin esim. jonkun auton rekisterikilpien numerot yhteensä (esim. 3 + 4 + 1) kerrottuna kahdella, ja tuo tulos taas kerrotaan sitten kahdella, siis esim. 7, 14, 28, 56, 112, 224, 448, 896, 1792, 3584 jne. :D
    Tai voin myös ottaa alkuluvun, jota lähden kertomaan, esim. jostakin maitoauton kyljestä, esim. ”Maito on hyvää” = 12 (kirjainta yhteensä). Siitä sitten taas 12, 24, 48, 96… :)

    • Vikkis

      Minullakin samantyyppiset pelit, lasken usein askeleita mielessäni ja autojen rekisterikilpien kirjainyhdistelmistä pakko keksiä sanoja, joista löytyy kaikki kirjaimet samassa järjestyksessä. Esim JRA124 = JakkaRA

      Ei olisi kannattanut lukea näitä kommentteja, iso riski hankkia itselleen muutama neuroosi lisää

    • Sanni

      Hihhih… :D :D

      Olen kuullutkin tämän tyylisistä peleistä, luulen että näiden harrastajia on enemmän kuin mun ”missä rahkassa on vähiten hiilareita” tai ”raksi ruutuun kun käytät Cutrininin hoitoainetta” -peli-ihmisiä :D

  6. Helkky

    Olen innokas joukkoliikenteen käyttäjä pääkaupunkiseudulta. Haluan aina olla kaikkialla ajoissa, inhoan myöhästymistä. Toisaalta en halua olla missään turhan aikaisinkaan, joten minun ”pelini” muodostuu paikasta A paikkaan B siirtymisestä optimaalisessa ajassa. Olen tullut tosi hyväksi arvioimaan kuinka kauan mihinkin siirtymiseen menee mihinkin aikaan päivästä ja viikosta ja saan suunnatonta iloa siitä, kun ensimmäistä kertaa jonnekin mennessäni onnistun olemaan perillä juuri silloin kun haluan :) En omista älypuhelinta, joten en voi matkan päällä tarkastaa reittioppaan ehdotuksia, vaan pitää itse suunnitella reitit ja lähtöajat.

    • Sanni

      minun ”pelini” muodostuu paikasta A paikkaan B siirtymisestä optimaalisessa ajassa. Olen tullut tosi hyväksi arvioimaan kuinka kauan mihinkin siirtymiseen menee mihinkin aikaan päivästä ja viikosta

      Asiaa :) Mahtava peli :) Extrapisteet älypuhelimettomuudesta ^_^

  7. meow

    Eiköhän meillä kaikilla ole omat outoudemme :D Tunnistan myös itseäni noista sun ”friikkeyksistä”. Inhoan heittää ruokaa pois. Mun mielestä niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun se ei häiritse omaa tai muiden elämää :)

    • Sanni

      Mun mielestä niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun se ei häiritse omaa tai muiden elämää :)

      Näinhän se on :)

  8. maria

    Mahtavaa lukea ihmisten ”neurooseja”. <3

    Mun on pakko laittaa aterimet tiskikoneeseen järjestykseen. Haarukat tuohon osioon, lusikat tuohon…

    Tunnen jonkinlaista epäonnistumista jos en saa laitettua pahvikeräykseen meneviä mahdollisimman tilatehokkaasti, mikä aiheuttaa välillä hyväntuulista nokkapokkaa. Jos päällimmäisin pahvikerros hajoaa, häviää pelin. ;)

    Tunsin ennen myös tuon piheyden itsessäni, mutta olen nyt opetellut siitä pois puoliväkisin kun se aiheutti itselle niin suurta ahdistusta. Jos sama tuote tai edes vähän vastaava löytyikin jostain halvemmalla, niin siitä tuli jo ihan oikeasti paha mieli.

    PS. "Pompöösi" on ihana sana!

    • Sanni

      Jos päällimmäisin pahvikerros hajoaa, häviää pelin. ;)

      :D :D

      Mä olisin sun painajainen tuossa pelissä, en litistä pahvinkeräykseen meneviä lootia yhtään vaikka kyllä, siitä tulee huono omatunto ^_^ En vain jaksa sitä pahvilaatikoiden saumojen avaushommaa, menkööt litistämättöminä prkl :D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.