Chris Cornell 1964 – 2017

Yksi aikamme hienoimpia rockmuusikoita ja lauluntekijöitä ja minulle henkilökohtaisesti elämäni tärkein musiikillinen vaikuttaja, Chris Cornell, on kuollut.

En meinaa uskoa surullista uutista todeksi, mutta siellä hän nyt on, Andrew Woodin, Kurt Cobainin, Layne Staleyn ja Scott Weilandin rinnalla maallisen elämän tuolla puolen. Cornell kuoli äkillisesti viime yönä Detroitissa. Hän oli kiertueella yhtyeensä Soundgardenin kanssa.

Chris Cornell Helsinki
Cornell Finlandia-talolla 28.3.2016

Olen monesti miettinyt, miltä tuntuu sinä hetkenä kun joku itselle tärkeä julkisuuden henkilö kuolee. Miltä tuntuu itselle merkityksellisen mutta ei henkilökohtaisesti oikeassa elämässä tutun ihmisen poismeno? Nyt se kokemus on kohdalla. Vielä en oikein tunne mitään.

Tai kyllä, tunnen iloa siitä, että 16-vuotiaasta saakka kytenyt haaveeni nähdä Chris Cornell akustisella keikalla toteutui viime vuoden maaliskuussa Helsingissä. Se ilta jää hienoimpiin konserttimuistoihini.

Sweet Euphoria Chris Cornellin ensimmäiseltä soololevyltä on yksi Cornellin soolotuotannon lempibiisejäni.

Kuunnellaan se hienon artistin muistolle.

Sweet Euphoria (1999)

(viimeinen säkeistö)

Sweet Euphoria,
mine is heart you stole.
Touched and broken are the things you love,
using stars to light your candles.
Warms my face but I can’t remember yours.
Gone are your dandelions, falling like mine,
falling like daydream mangos,
diving swallows.
Save my love,
save my love,
save my love,
for the lasting one.
Sweet Euphoria.

.

.

Sweet Euphoriaa ei kuultu Finlandia-talon keikalla, mutta tallensin Soundgarden-aikojen klassisen, aina yhtä kauniin Fell on Black Daysin. Alemmalla videolla Cornell juttelee aiemmista Suomen vierailuistaan.

Chris Cornell – Fell On Black Days / Helsinki 28.3.2016 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Chris Cornell / Helsinki Finlandia-talo 28.3.2016 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

.

Chris, kun 16-vuotiaana nuorena tyttönä roikuin Kööpenhaminan KB-Hallenin eturivissä aitaa vasten, kasvot hiestä, adrenaliinista ja ihastuksestakin märkinä, kurottaen sinun paidatonta hahmoasi kohti, laulaen mukana Black Hole Sunia, en tiennyt, että tulisit kulkemaan mukanani koko loppuelämäsi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin katsoin sinua vähemmän hikisenä ja aikuisempana Finlandia-talon katsomon penkeiltä, oman mieheni kanssa. Pidimme toisiamme kädestä, mieheni ja minä, hyräilimme biisejäsi ja jaoimme ihastuksen ja arvostuksen sinua kohtaan. Siinä me olimme, minä ja elämäni miehet.

Kiitos tästä muistosta, Chris.

 

Kommentit (12)
  1. Itselleen tärkeän musiikin tekijä ja esittäjä on suuri menetys ja tiedän tunteen niin hyvin. :(
    En ikinä unohda, kun Lemmy Kilmister kuoli 2015. Sytytin hänelle kynttilän joka ilta vielä 3 kk kuoleman jälkeenkin, taisi mennä puoli vuotta. En pystynyt katsomaan livetallenteita yli vuoteen jne. En vieläkään käsitä, etten koskaan enää näe Motörheadia livenä.
    Musiikki ei kuole koskaan, onneksi.

  2. Tämä oli kyllä melko pysäyttävä uutinen lukea aamulla ja ensin en meinannut uskoa koko asiaa todeksi. Ajattelin, että kyseessä on huono pila. Kaiken huipuksi vielä syntymäpäivänäni! :´D Tämän päivän soittolista on kuitenkin Cornellin tuotantoa ja kunnioituksena hänen hienolle uralleen. Järkyttävän karismaattinen ja taitava muusikko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *