Brassista viisi viikkoa

Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta ”kaikki pois” on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.

Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta ”rehotuksesta” ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.

Rannalla_IMG_2916

Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. ”Siellä se taas kirjoittaa p – – niistä karvoistaan. Uskomatonta.”

Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin.  Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja ”siveellisen bloggaamisen” raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.

Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?

Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta ”näin vanhana” ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D

Rannalla_IMG_2912

Muuta kerrottavaa kokemuksesta:

  • Totuin kuin totuinkin sfinksi-lookkiin, tosin mitenkään hygieenisemmältä tai elämää helpottavammalta se ei tuntunut :D
  • Ei karvatupentulehduksia
  • Kolme sisäänkasvanutta karvaa jotka todennäköisesti olisivat selvinneet ulos ominkin avuin mutta noukin ne vapaaksi ohuella neulanpäällä

Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?

Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta ”villipuskan” kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.

Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.

Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla ”kaikki pois” -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)

 

Kommentit (37)
  1. Meilläpäin brasilialainen maksaa 55 euroa. Kokeilin sitä myös ja kävisin jatkossakin jos ei olisi noin tyyristä. Minulla kun viisi viikkoa on liian pitkä väli. Bikinit maksaa mun luottosokeroijalla alle 20 euroa joten sen (+kainalot) raaskin teettää läpi vuoden :)

    1. Bikinit maksaa mun luottosokeroijalla alle 20 euroa joten sen (+kainalot) raaskin teettää läpi vuoden :)

      No mutta niinpä tosiaan, olin jo ehtinyt unohtaa että pelkät ”bikinit” on paljon halvempi käsittely kuin brassi :) Something for me? ^_^ :D

  2. Yksityisyyden raja menee jokaisella varmasti hiukan erilailla, – en usko sen olevan mikään sukupuoleen ja kromosomeihin sidottu asia. Vaikka miehenköriläillä voi olla tapana keskenään ’äijäillä’ ja puhua estoitta omista pers- ja partakarvoistaan (siis joillakin…), ehkä misterisi mielsi sen liian henkilökohtaiseksi aiheeksi asialliseen blogiin..? no, se mielipide hänelle suotakoon :)
    Itse sairaanhoitajan tyttärenä ja omaan kehoon luontevasti suhtautuvana osaan puhua näistä aiheista kliinisen asiallisesti, siinä ei ole mitään hävettävää.. kehon toiminnot ja kropan hyvinvointi/terveys ovat vuosi vuodelta tärkeämpiä ;)
    Pikkutuhmia ja kaksimielisiä juttuja sen sijaan en siedä ollenkaan, ne eivät minusta asiatyyliin kuulu enkä niitä halua lukea/kuulla. Joidenkin mielestä ehkä ’hävettävistä’ asioista voi laskea ronskia herjaa, se on yksi tapa kuitata aihe, joka muuten nolottaa… Kuten sanottu, itselleni asialinja on luonteva, rivot jutut no-no…

    1. ehkä misterisi mielsi sen liian henkilökohtaiseksi aiheeksi asialliseen blogiin..? no, se mielipide hänelle suotakoon :)

      …no mutta enkös mä ole kuitenkin kirjoittanut asiasta ihan asiallisesti? :D Vai onko näissä ollut jotain pikkutuhmaa..? :-0

      Mun mielestä esimerkiksi omista epävarmuuksista kirjoittaminen on paljon henkilökohtaisempaa kuin karvoista avautuminen. Mutta totta kai suon miehelle hänen mielipiteensä :)

      1. Minusta olet Sanni kirjoittanut asiallisen leikittelevään sävyyn täällä blogissa asiasta (yhtään väheksymättä misterin mielipidettä) :)

        Olisin varmaan itsekin kohottanut pari senttiä kulmakarvojani, jos olisit esim. halunnut antaa kommentin iltalehteen alapääsi karvoitusseikkailuista.

        1. jos olisit esim. halunnut antaa kommentin iltalehteen alapääsi karvoitusseikkailuista.

          XD :D

      2. Ei ei, et kirjoittanut mitään ’tuhmaa’, mutta ehkä joillekin tämän asian käsittely tai siihen viittaaminen on jo kaksimielistä…
        Kysyit lukoijoiden mielipidettä, niin kerroin oman näkökulman. :)

        1. Jesh, nyt ymmärsin :) Kai nämä jutut on miehelle jo… liian intiimejä? :D Julkisesti puituna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *