Karkkipäivä
Karkkipäivä

Bloggaus, työ vai harrastus?

Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään.

Tyo_dustin-lee-19667

Mitä on ammattibloggaus?

Suomessa on jo jonkin kokoinen liuta ammattibloggaajia, mutta mitä lopulta on ammattibloggaus? Miten se eroaa harrastelijabloggauksesta – kun miettii, että bloggaus (blog = weblog, nettipäiväkirja) ylipäänsä on saanut alkunsa harrastusmaisesta toiminnasta?

Tänä päivänä on varmasti ihmisiä, jotka aloittavat blogin puhtaasti tai osittain tienaamismotivaatiolla, mutta kun weblog-tyyppinen julkaisumuoto joskus  2000-luvun alussa yleistyi, ei mukana ollut kaupallista aspektia. Hyvin moni tänä päivänä blogillaan tienaava on aloittanut sen harrastuksena vailla kuvitelmaakaan siitä että ”nettipäiväkirjalla” jonain päivänä voisi tienata rahaa, kokonaisesta toimeentulosta puhumattakaan.

Miten ammattibloggaus siis määritellään? Onko se sitä, että on perustanut blogin alun alkujaankin ansaintamielessä, vai vain sitä, että kirjoittaja ylipäänsä tienaa blogillaan? Jos tienausnäkökulma ratkaisee, riittääkö ammatti-titteliin, että tienaa jonkinlaista karkkirahaa vai sen verran, että blogitulolla voi täysin elää?

Tyo_corinne-kutz-211251

Entä laatu? Voiko se määrittää bloggaustyylin ammatilaistasolle? Onko kirjallisesti tai journalistisesti laadukasta, taidokkaasti koostettua ja kuvitettua blogia pitävä henkilö ammattibloggaaja, vaikka ei saisi sisällöstään penniäkään?

Jätän nämä kysymykset ilmaan. Ehkä ne eivät edes ole relevantteja. En tiedä, onko ammattibloggaaja lopulta kovin hyvä ilmaisu ylipäänsä – voiko tehdä ammatikseen asiaa, jonka idea on (alkujaan ollut) harrastuksellinen..? Jostain syystä nämä ovat minusta kiinnostavia juttuja.

Siirryn eteenpäin pohtimaan sitä, milloin blogista tulee työtä. Ja miten siihen suhtautua.

Sillä blogi on monelle ihmiselle Suomessakin työtä.

Tyo_jesse-orrico-184803

Voiko kiva työ olla oikeaa työtä?

Moni tuntuu mieltävän, että ansiotyö on enemmän tai vähemmän toimintaa, jonka luonteeseen kuuluu puurtaminen ja myös epämielekkäitä tehtäviä. Työ on suorittamista, jota tehdessä useimmiten odotetaan sen loppumista ja vapaa-aikaa; viikonloppua tai lomaa. Jos työ onkin niin kivaa, että vapaa-ajan kaipuu hämärtyy, voiko se edes olla työtä..? ’Työ’ ajatellaan perinteisesti jonain muuna tekemisenä kuin sellaisena, jonka pariin ihminen hakeutuu vapaa-ajallaan puhtaasta harrastuksen ilosta. Työt erikseen, huvit  erikseen, eikös niin.

Mutta työ on lopulta vain toimintaa, jonka kautta henkilö hankkii toimeentulonsa. Voit elää vaikka paperiliidokkien taittelulla tai huonekalufirman sänkyjen koenukkumisella, jos joku taho on siitä valmis maksamaan.

Tässä mielessä bloggaus on monelle työtä. Myös blogiin käytetty aika vastaa monen kohdalla tavanomaiseen työviikkoon käytettyä aikaa, mikä erottaa sen harrastuksesta.

Blogien kaupallistuminen on tapahtunut nopeasti. Bloggaajan näkökulmasta voin todeta, että samalla se kuitenkin on tapahtunut niin vaivihkaa ja asteittain, että bloggaajalle voi itselleenkin tuottaa vaikeuksia hahmottaa, milloin blogi on liukunut harrastuksesta työksi ja milloin bloggaajaidentiteetti pitäisi päivittää ammattilaisbloggaajaksi.

Tyo_roman-kraft-197672

Jos työn määritelmänä pitää sitä, että se on mitä tahansa toimintaa jolla tienaa leivän pöytään, niin itse toiminnan ei välttämättä tarvitse muuttua muuttuakseen harrastuksesta työksi. Siitä vain alkaa saada rahaa. Juuri tämän vuoksi bloggaus on edelleen vaikea nähdä työnä, niin muille kuin jopa joillekin bloggaajille itselleenkin. ”Onko tämä työtä kun teen samaa mitä eilenkin, mutta nyt saan siitä rahaa? Ja se on niin kivaa? Eikö työn kuulu olla jotain joka on lähtökohtaisesti vähemmän kivaa kuin vapaa-ajan jutut?”

Kyllä ensimmäiseen, ei jälkimmäiseen.

Hauskoillakin jutuilla voi tienata toimeentulon. Aiheesta on juuri kirjoitettu mielenkiintoinen kirjakin, maaliskuussa ilmestynyt ”Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät” (Hanne Valtari ja Satu Rämö).

Tyo_andrew-neel-237802

Miten blogilla voi tienata ja mistä bloggaajan tulot muodostuvat?

Tämä on monille jo aika selvää, mutta toisaalta yhtä monelle edelleen vähän arvoituksellinen asia (keskustelupalstojen ja omaan blogiinikin tulleiden kommenttien perusteella). Joka tapauksessa, aihe nauttii jatkuvaa kiinnostusta eikä tulojen ympärillä pyörivä salamyhkäisyys ainakaan vähennä kiinnostusta. Monien bloggaajien kohdalla sopimus kieltää palkkioden tarkoista summista puhumisen, mutta yksityisellä alustalla bloggaavatkin harvoin puhuvat tuloistaan. Eikä kenenkään tietysti tarvitsekaan, tulot ovat jokaisen oma asia. Mutta blogi- ja yleisesti koko sosiaalisen median ollessa niin uusi ala vailla referenssejä tämän tyyppisen työn keskiansioista, voi yleisön uteliaisuuden ymmärtää. Hell, myönnän itsekin olevani utelias bloggaajien tulojen suhteen :)

Yleisimmät tulojen lähteet ovat blogeissa näytettävät mainokset, sisältöyhteistyöt sekä kumppanuusmarkkinointi. Kumppanuusmarkkinoinnissa bloggaaja tienaa komissiota, kun joku klikkaa hänen blogistaan kumppanin sivustolle ja ostaa jotain (pelkistä klikeistä ei tienaa, vain ostotapahtumasta).

Portaalien tai muunlaisen katto-organisaation alla bloggaavat voivat saada lisäksi myös julkaisupalkkiota, ns. ”kuukausipalkkaa tai -palkkiota” joka perustuu usein sivunäyttöihin tai muihin blogin arvoon liittyviin tekijöihin.

Tyo_rawpixel-com-250087

Viime vuosina sisältöyhteistöiden merkitys tulon lähteenä on korostunut verrattuna mainosbannereihin.

Markkinointitrendit muuttuvat, ja trendi on siirtynyt passiivisesta, ”epähenkilökohtaisesta” display-mainonnasta aktiiviseen, osallistuvaan sisältöyhteistyömainonnan muotoon jossa some-vaikuttajat henkilökohtaisesti kertovat tuotteesta tai palvelusta. (’Some-vaikuttaja’ on termi johon minun on edelleen vaikea suhtaututa vakavalla naamalla vaikka termi on ihan kuvaava – ja Elysia-joogareriitissäkin muutama tyyppi esittäytyi ihan lunkisti olevansa ammatiltaan social media influencer :p).

Siinä missä mainosbannerit saattoivat ennen tuottaa merkittävän osan blogin tai blogiyhteisön tuloista, ovat ne nykyään tuottavuudeltaan murto-osa entiseen. Bannerit eivät enää ole se hotein mainostuksen muoto. Tämä näkyy myös teille lukijoille mainosbannerien vähenemisenä blogien sivupalkissa, tai niiden laadun ja tyylin muuttumisena.

Tyo_hipster-mum-236831

Minä ja bloggaus

Minulle itselleni on ollut vaikeaa määritellä bloggausidentiteetti työ-harrastusakselilla.

Aloin tienata blogillani sen toisena vuonna, kun liityin Indiedays-portaaliin. Alussa tulot olivat taskurahan luokkaa, pientä kivaa extraa. Pikku hiljaa blogi kasvoi ja tulot sitä mukaa. En tehnyt mitään erityisiä toimenpiteitä blogini kaupallistamiseksi – vaikka kosmetiikkablogihan on kaupallinen jo syntyjään – ja tuloni koostuivat portaalilta saamastani julkaisupalkkiosta. Olin blogannut nelisen vuotta kun olin sillä tasolla, että huomasin pystyväni elämään pelkästään blogista saamallani tulolla.

Olenko siis ollut siitä saakka ammattibloggaaja? En tiedä, enkä vieläkään osaa edes sanoa, että blogi on TYÖNI. Sitähän se on, jos kerran sillä voin elää, mutta yhtä lailla se tuntuu myös harrastukselta.

Minäkin olen tuon yllä kirjoittamani asenteen ”uhri”; voiko joku näin kiva juttu olla työtä..? Aikaahan siihen menee ja se vaatii säännöllisyyttä ja sitoutuneisuutta niinkuin mikä tahansa työ, mutta kun se on niin pirun kivaa..?

Tyo_thought-catalog-214785

Lopulta voin kai kuitenkin sanoa, että näen blogini sekä harrastuksena että työnä. Panostan siihen työn luonteisesti ja olen luonnollisesti ylpeä ja iloinen, että olen omalla tekemiselläni voinut luoda jotain, jolla saatan työllistää itseni.

Jos joku väittää, ettei ole hieno asia saada toimeentuloa intohimonsa toteuttamisesta, puhuu kukkua. Onko joku eri mieltä? Paperilennokeista kiinnostunut ei varmaan pane pahakseen, jos lennokkien taittelulla voi samalla maksaa laskunsa.

Mutta samalla Karkkipäivä on edelleen myös harrastukseni ja haluan pitää tyylin sen henkisenä; rennon vapaana ja ryntäilevän rönsyilevänä. En halua blogistani liian sliipattua ja sisällöstä viilatun harkittua, täällä saa aina näkyä alkuaikojen weblog-nettipäiväkirjoille ominainen kotikutoisuus ja rosoisuus. Vaikka teen kaupallisia yhteistöitä, haluan pystyä yhtä lailla kirjoittelemaan ihan hassuista päähänpistoista ja epäsuunnitelmallisesti. Ja kriittisesti, kritiikitön Karkkipäivä olisi jonkun toisen Karkkipäivä.

Tyo_andrew-neel-218073

”Lomaa omasta päästä”

Kuten tämän vuoden alussa viimeistään ymmärsin, bloggaus ei kuitenkaan sovi minulle ainoaksi työksi. Kaipaan yksinäisen koneen ja valoboksin äärellä istumisen vastapainoksi ihan tavallisen työpaikan rutiineja 30 minuutin lounastaukoineen, kollegoineen ja työtehtävineen. Oman itsensä pomona ja ainoana työkaverina oleminen täyspäiväisesti ei ole minun juttuni, tarvitsen myös perinteisen työympäristön tarjoamia virikkeitä ja jonkun muun minulle antamia työtehtäviä – ”lomaa” omasta päästä.

Bloggaus on niin kokonaisvaltainen elämäntapa että siihen on helppo kadota ja se ottaa elämästä huomaamatta liiankin suuren vallan, joka toisilla yksilöillä johtaa elämänhallinnallisiin ongelmiin. Minä olen heitä. Olen ymmärtänyt, että säilyttääkseni tasapainon ja ”tolkun” elämässä, tarvitsen ihan muitakin juttuja jotka irrottavat minut blogielämästä – juttuja, joista en voi olla jatkuvasti kehittämässä blogisisältöä ^_^

Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin säännöllisesti tehdä niin pidempiä kuin lyhyempiä työpätkiä vanhalla työpaikallani, ja nyt iloitsen sydämestäni kun saan taas tehdä toimistoduunia ja osallistua tavallisiin työpaikkarutiineihin koko kesän. :) Se tekee niin hyvää, ja kosmehöperöhommiinkin säilyy tuoreempi fiilis kun saa välillä työntää päänsä ihan eri pensaaseen.

Tyo_brooke-lark-207270

Case affiliate-mainonta

Bloggauksen työ- eli tienauspuoleen liittyy asia, jota olen pyöritellyt päässäni jonkin aikaa ja miettinyt minkä liikkeen asian suhteen tekisin. Koska harrastan Karkkipäivässä läpinäkyvyyttä enkä oikein osaakaan muunlaista toimintatapaa, kerron avoimesti tästäkin. Muutos ikäänkuin ”kaikessa hiljaisuudessa” tuntuisi vilpilliseltä, vaikkei kukaan bloggaaja valinnoistaan lukijoille tilivelvollinen olekaan. Arvostan kuitenkin lukijoitani sen verran että haluan avata heille tähän liittyviä taustoja. Haluan yksinkertaisesti olla läpinäkyvä, haluan lukijoiden tietävän miksi teen näin.

Entisenlainen display-mainontaan perustuva passiivinen tulo bannerimainosten kultaisena aikana hyödytti etenkin suurten kävijämäärien blogeja, minua mukaan lukien. Suuret blogit saattoivat iloisesti levätä jopa tuon pelkän bannerimainonnan kautta saadun tulon varassa. Se oli luksusta; bloggaaja ei ollut riippuvainen sovituista sisältöyhteistöistä vaan kirjoittaja saattoi ylläpitää tulojaan kirjoittamalla joka päivä vaikka kiiltomatojen migraatiosta Kuolan niemimaalla, kunhan se vain houkutti sivulle suuret määrät kiinnostuneita lukijoita.

Bannereitakaan ei tarvinnut itse hoitaa vaan portaalibloggaajalla kattosivusto vastaa mainoksista. (Tämä on portaalien ja kaupallisten blogiyhteisöjen idea; he hoitavat sivuillaan julkaistavien blogien mainospaikat ja -kampanjat, ja perivät tietysti välistä oman voittonsa.)

Tyo_alysa-bajenaru-100618

Bannerimainonnan arvon romahdettua muuttuivat myös siihen pohjautuvat palkkiot.

Sen seurauksena tilanne on nykyään se, että bloggaajan on käytännössä nojattava muihin tulon lähteisiin, ainakin jos tavoitteena on entisen kaltaisen tulotason ylläpito.

Klassisin tapa on aikojen alusta ollut affiliate- eli kumppanuusmarkkinointi. Suomalaisista suuremmista blogeista Karkkipäivä on todennäköisesti ollut ainoa tai ainakin yksi hyvin harvoja, joka ei ole tätä tienaustapaa hyödyntänyt.

En ole kokenut affiliate-tyylin sopivan blogiini ennen kaikkea siksi, koska olen ollut huolissani sen vaikutuksesta siihen, millä motiiveilla minun ajatellaan blogia pitävän. Minulle on tärkeää, että blogissani säilyy luotettava ja riippumaton henki, ja mainoslinkit teksteissä luonnollisestikin vähentävät riippumattomuuden vaikutelmaa. En pidä siitä, ja olen kokenut, että mainoslinkeillä on aina jotenkin negatiivinen vaikutus vaikka ne liittyisivät bloggaajan aihealueisiin ja suosituksiin mitä luonnollisimmin.

Hello_Beautiful_ian-schneider-90597

Yhtenä esimerkkinä voisi heittää Lily Lolon. Olen käyttänyt merkin tuotteita jo vuosia ennen blogini perustamista ja suositukseni ovat selvästi perustuneet omaan autenttiseen innostukseeni ja luottooni sarjaa kohtaan. Näihin kirjoituksiin olisi mitä luontevimmin voinut liittää minua hyödyttäviä mainoslinkkejä, sillä intoiluni hyödytti myös Lily Loloa jälleenmyyvää tahoa Suomessa. Jos kaupallinen taho hyötyy minun henkilökohtaisesta innostuksestani, miksi minäkin en olisi voinut hyötyä? Eihän siinä olisi ollut mitään väärää. Koin mainoslinkit kuitenkin blogiini epäsopivana lisänä koska halusin säilyttää riippumattoman selkärankani. Mainoslinkkien näin vääjäämättä notkahduttavan tätä selkärankaa. Enhän voisi olla uskottava kosmetiikkaintoilija jos lukija joutuisi kyseenalaistamaan, miksi intoilen tuotteesta x tai y..?

Voi ajatella, että minulla oli tähän asenteeseen myös ”varaa”, koska entinen display-mainontaa suosiva markkinointitrendi mahdollisti tulot muista lähteistä. Nyt kun ajat muuttuvat, joudun minäkin tarkistamaan asennettani enkä enää näe vääränä sitä, että hyödyn jos yhteistyökumppani tai kaupallinen toimija ylipäänsä hyötyy minun kauttani.

Tyo_gustavo-spindula-189471

On siis mahdollista, jopa todennäköistä, että Karkkipäivässä tullaan tulevaisuudessa näkemään mainoslinkkejä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joihinkin tuote-esittelyihini tulee linkki yhteistyökumppanin tai jälleenmyyjän sivulle ja mikäli joku sattuisi tuotteen tuon linkin kautta ostamaan, minä saisin ostoksesta provisiota. Blogin sisältöä affiliate-linkkien mahdollisuus ei ohjaa, mutta sen oletuksen riskiä ei tietenkään voi poistaa. Se ”tappio” on otettava tämän askeleen myötä.

Maalla_

Tällaisista jutuista halusin teille tänään kirjoittaa.

Arvaan, että osa lukijoista pettyy kuullessaan että minunkin, ”viimeisen anti-affiliate-barrikadeilla” seisoneen bloggaajan asenne muuttuu. Osalle sillä ei varmasti ole merkitystä, osa ehkä pitää uutta linjausta reilunakin. Osaa ei kiinnosta tippaakaan, kunhan blogissa jatkuu sama meininki ja tyyli :) Ja niinhän täällä jatkuu.

Ja hei, eihän kenenkään tarvitse klikata sitä linkkiä ;)

*

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?

Onko teille väliä, tienaako lukemanne blogin kirjoittaja sivustollaan? Tekeekö tienaaminen bloggaajasta ”ammattibloggaajan”?  Erotteletteko ylipäänsä ”ammatti”- ja ”harrastelija”blogin?

Postauksen kuvat: Unsplash.com

Kommentit (94)

  1. L

    Minulle on ihan se ja sama tienaako joku blogillaan vai ei. Luen itseäni kiinnostavia blogeja, eikä se ole minulta pois, jos bloggaaja siitä hyötyy. Mitä tulee noihin affiliate-linkkeihin, niin ne ovat ok niin kauan, kun bloggaaja ei yritä saada lukijoita tekemään ostoksia linkin kautta jopa valehtelemalla tuotteesta. Tarkoitan siis sitä, että kehutaan mainostettavat tuotteet maasta taivaisiin, vaikka oikeasti ne eivät ehkä miellyttäneet tai niitä ei ole edes testattu. Karkkipäivässä en usko tästä muodostuvan ongelmaa, koska olet aina kirjoittanut tosi rehellisiä kokemuksia tuotteista ja tuonut esille niin plussat kuin miinuksetkin. Eli mainoslinkit on ok, kunhan muuten meno pysyisi blogissa samana :)

  2. Anni

    Mielenkiintoista pohdintaa. Karkkipäivä on ollut jotenkin todella raikas, koska aina on tiennyt että täällä ei mainoslinkkejä upoteta joka väliin, etkä julkaise mitään väkinäisiä yhteistyöpostauksia. (En siis epäile että sellaisia tulisi jatkossakaan!) Olen kovasti ihaillut periaatteellisuuttasi ja myös avoimuuttasi tässä asiassa. Kuten monelle muullekin, myös minulle tämä on ainut kosmetiikkablogi – ja suurilta osin ylipäätään ainut blogi – jota enää seuraan.

    Jännä että tällainen postaus tuntuu fiilistasolla olevan itselle joku ”end of an era”, dramaattinen virstanpylväs. Järjellä tottakai tajuan ettei mikään merkittävä muutu.

    • Sanni

      End of an era…. Niin, sitähän tämä tavallaan on. Toivon kuitenkin, että voin ”uuden aikakauden” myötä näyttää, ettei täällä mikään merkittävä muutu, kuten kirjoititkin. Läpeensä kaupallisten vaikuttimien ympärille kietoutuva Karkkipäivä ei kerta kaikkiaan enää olisi se Karkkipäivä jota itse haluan tuottaa.

      Tuntuu olevan vaikea korostaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on saada kirjoittaa juuri sitä Karkkipäivää, jota olen alusta saakka kirjoittanut. Luoda sisältöä, joka säilyy uskollisena omille arvoille ja heijastaa niitä intohimoja joiden äänitorveksi blogi on syntynyt. En näe mitään toimivaa tai kestävää sellaisessa suunnassa, jossa oma, monta vuotta rakennettu ja menestynyt, iloa niin itselle kuin kanssaihmisille tuova juttu muutetaan pelkän rahan vuoksi joksikin muuksi. Eihän se silloin enää ole ”se juttu”.

      Kuten jossain kommentissa ylempänä totesin, tietysti ansaitsen mielelläni Karkkipäivällä, sehän on mahtavaa. Olisi aikamoista soopaa väittää muuta. Mutta jos ansainnan mahdollisuudet muuttuvat sellaisiksi, että ne muuttavat ja ohjaavat blogin sisältöä ja tyyliä, henkeä, ratkaisevasti, sitten on aika jättää blogi harrastukseksi ja siirtyä muuhun työhön.

  3. Jasmin

    ”Valitse työ jota rakastat eikä sinun tarvitse tehdä töitä ollenkaan”

    Mua aina ihmetyttää ihmiset, jotka vääntää väkisin sitä päivätyötään, johon ei ole mitään intohimoa. Sunnuntai-iltana aletaan jo postailla Facebookiin hassunhauskoja maanantaimeemejä ja maanantaina valitus jatkuu. Ja tiistaina ja keskiviikkona, torstaina jo kaivetaan perjantaimeemit esiin, kunnes lopulta perjantaina vihdoin voi vähän nauttia jo olostaan. Sitä sitten kestää kaksi (2) päivää ja valitusvirsi alkaa alusta. Toki aina ei voi valita työtään, mutta itse teen mieluummin miellyttävää duunia pienemmällä palkalla kuin tappotylsää työtä parisataa euroa isommalla liksalla. Onneksi saan olla työpaikassa, johon on aina kiva lähteä aamuisin. :)

    • Sanni

      Onneksi saan olla työpaikassa, johon on aina kiva lähteä aamuisin. :)

      <3

  4. Arlene

    Mulla ei ole juurikaan väliä tienaako bloggaaja blogista jotain, vai tekeekö hän sitä ihan omaksi ilokseen. Kunhan blogin postaukset on hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia, se on minulle tärkeitä. Ja pitäähän kunnollisen bloggaajankin jostain rahaa saada. Oon huomannut, että yleensä ammattibloggaajien postaukset on laadukkaampiakin, kuin sellaisten jotka kirjoittelevat vain omaksi huvikseen postauksia. Ja affiliate-linkitään ei haittaa. Kuitenkin noista affiliate-linkkijutuista saa itse hyviä vinkkejä itselleen ja jos ei tunnu siltä, niin tosiaan ei ole pakko klikata niitä linkkejä :) Jokainen tekee omat juttunsa omalla tavallaan ^_^

  5. siiri

    hei kiitos kun kirjoitit tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Minä muuten luin itse kirjoituksen ja kaikki komentint – voin kertoa että siinä meni hetki. :D Kirjoituksen herättämä keskustelu oli myös kiinostavaa, ja kiva että porukka heräsi näin hienosti keskustelemaan aiheesta. Itse olen blogini kanssa varmaan juuri siinä harrastelijan ja ammattilaisen rajalla, mutta se mihin raja vedetään onkin epäselvää. Blogiin kuluu huomattavasti aikaa, mutta omalla kohdallani tulot ovat sitä karkkirahaa. On se muuten jännä miten Suomessa on niin vaikea puhua rahasta! Ja sitten se jonkun keskustelijan mainitsema suomalainen perikateus vai mikä sitten lieneekään syynä siihen että bloggaajaa ruvetaan pitämään pahiksena heti kun on riski että bloggaaja tienaa jotain. Itsekin olen saanut kuulla tästä kritiikkiä kun aloitin nykyisellä alustalla vaikka 99 % blogini luetuimmista reseptipostauksista on täysin ilman mitään kaupallista yhteyttä. En mainosta mitään, mutta siitäkin saa kritiikkiä että sivupohjaan kuuluu mainokset. Toivoisinkin avoimempaa keskustelua bloggaajien tulorakenteista ettei ihmisten tarvitsisi olla niin epäluuloisia…

    • Sanni

      Toivoisinkin avoimempaa keskustelua bloggaajien tulorakenteista ettei ihmisten tarvitsisi olla niin epäluuloisia…

      Jep. Lähiömutsi-blogin Hanne on kirjoittanut aiheesta fantastisen selkeän postauksen, tosin hän tekeekin blogia systemaattisesti päätyökseen yrittäjänä eli ihan kaikkien blogillaan tienaavien kohdalla kulut tai palkkiotkaan eivät ole tätä tasoa ja tällä mallilla. Mutta Hannen postaus avaa erittäin selkeästi mistä kaikesta bloggaajan tulot kuin kulutkin muodostuvat, ja kertoo mm. paljonko hän veloittaa kaupallisista sisältöyhteistöistä.

      Mä uskon että asenteisiin blogilla (tai muullakin kivalla työllä jota voisi tehdä muutenkin vapaa-ajallaan) tienaamiseen liittyy lopulta paljonkin tuo sinunkin mainitsemasi kateus. Se on jotenkin niin luonnollinen tunne meissä (niin surullista kuin se on, mutta sekin tekee meistä ihmisiä.) Oli asia mikä hyvänsä; ulkonäkö, puoliso, taloudellinen tilanne, elämäntyyli, äly… kun koemme, että jollain toisella on joku näistä mieleisemmällä tolalla kuin itsellä, ja jos toinen on vielä näkökulmastamme saanut näitä asioita elämäänsä helpommalla kuin mitä itse koemme saaneemme, on helppo tuntea kateutta. Itse myönnän esimerkiksi kadehtivani älykkäitä, laajan sivistystason omaavia ihmisiä. Ehkä parempi ja mukavamman sävyn omaava sana olisi ihailla, mutta kun tunteeseen liittyy se minäkin haluaisin tuon ominaisuuden, ja kokemus siitä että olen huonompi ilman näitä ominaisuuksia, niin ehkä se on jotain vahvempaa kuin ihailu.

  6. Elina

    Hieno postaus, Sanni! Lueskelen näitä taas vähän jälkijunassa kun kesäkuu oli niin kiireinen… Niin, Mauri on valmis maksamaan satasen, ettei naapurin Kalle saa viittäkymppiä. Jotenkin tuo perisuomalainen ”ollaan yhdessä ankeita” paistaa näistä affi-kiukutteluista läpi.

    Oma suhtautumiseni kyseisiin linkkeihin on aika neutraali. Itse asiassa olisi reilua, jos pelkät klikkauksetkit toisivat bloggaajalle sentin tai pari, koska ainakaan itse en yleensä säntää heti ostoksille kun jonkun tuotteen blogista löydän enkä todellakaan muista myöhemmin käydä klikkautumassa verkkokauppaan kyseisen blogin kautta. Varsinkin kun nykyisin pitää muistaa käyttää Bonuswayta :D

    • Sanni

      Varsinkin kun nykyisin pitää muistaa käyttää Bonuswayta :D

      Hahah ^_^ Mäkin muuten käytän Bonuswayta :D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.