Koronan erikoisia vaikutuksia: löysin kolmen vuosikymmenen jälkeen uuden lempihuulirasvan

Korona on saanut aikaan jotain todella historiallista mun elämässä. (No. Joo. Korona on jotain todella historiallista. Kaikkien elämässä.)

Syrjäytynyt….

Olen ollut purkkihuulirasvaaja ikävuodesta 13, eli aika pitkän aikaa. Sellaiset kohta kolme vuosikymmentä. Aloin käyttää Blistex-purkkihuulirasvaa seiskaluokalla, ja sille tielle jäin. Huuleni ovat aina olleet erittäin selektiiviset mitä rasvoihin tulee, ja vain aniharva laatu sopii niille. Blistex, ja nimenomaan se alkuperäinen versio purkissa, on niille täydellinen. 

Myöhemmin löysin kilpailijan, toisen ’Exin Carmexin, jonka koostumus on hyvin lähellä Blistexiä. Huuleni hyväksyivät myös Carmex-purkin, ja Carmexin tultua myyntiin Suomeen, olen käyttänyt lähes yksinomaan Carmexia.

Olen kokeillut silkasta uteliaisuudesta, mielenkiinnosta ja työnkin puolesta vaikka sun minkälaista puikkoa, tuubia, purkkia, tahnaa ja salvaa huulille, mutta vain hyvin harva tuo tyydyttävän tuloksen, kiitettävästä puhumattakaan. Muutamia ihan hyviä ’Exien korvikkeita on löytynyt, kuten Dermosilin Lanoliinivoide ja Bepanthen-salva, mutta mikään, ei mikään huulirasva ole koskaan yltänyt Blistex- ja Carmex-purkkien tasolle.

Kunnes tuli tämä vuosi. Ja löysin uuden suosikin ihan vahingossa!

Olin yhdellä talven Lapin reissuistani, ja Carmex oli unohtunut kotiin. Minulla ei ollut mukana mitään huulirasvaa, ja oli äkkiä ostettava ihanmitätahansa lähimmästä marketista. Carmex- tai Blistex -purkkeja ei tuossa marketissa ollut, joten ostin hätävarana Blistexin Medilip -puikon. Ihan vain, koska Blistex sentään on tuttu merkki.

Ja tiedättekö mitä. Tästä ihan randomina ostetusta puikosta on tullut mun uusi supersuosikki.

Aluksi totesin Lapin matkalla vain, että ”Okei, tämähän on ihan hyvä…! Ei hullumpi..!”

Palasin kotiin ja purkkirasvojen pariin, ja kuukautta myöhemmin olimme korona-ajassa. Moni asia ei enää ollut ennallaan. Pian ei myöskään huulirasva.

Kiitos uuden tehostetun käsihygienian, en enää halunnut käyttää kodin ulkopuolella purkki-huulirasvaa (josta joutuu kaivamaan sormella). Aloin kuljettaa taskussa Blistexin Medilip-puikkoa, ja kun Lapin ”hätävara” loppui, huomasin haluavani uuden samanlaisen. Koska sehän oli osoittautunut ihan älyttömän hyväksi huulirasvaksi, jonka huuleni hyväksyivät täydellä tyytyväisyydellä.

Pikkuhiljaa huomasin tarttuvani kotonakin aina Medilippiin purkkien sijaan. ”Niin kätevä, ei tarvitse liata sormea….”

Ja nyt lokakuussa, kolmatta tai neljättä Medilip-huulirasvapuikkoani käyttäessä, voin aika rehellisesti julistaa sen uudeksi The Suosikkihuulirasvaksi. ❤️ Sen tuoma tunne huulilla on hyvin samankaltainen kuin ’Ex-purkkien rasvoilla, vaikka koostumus on paksumpi.

Medilipin hoitava ja suojaava vaikutus kestää huulilla pitkään, ihan samaan tapaan kuin purkkisuosikkien. Hoitavuus tuntuu helpottavana comfort-tunteena myös syvemmällä huulissa. Se on tunne, jonka hyvin harva puikko-koostumuksen rasva mun kokemuksen mukaan tuo, koska vahamainen ja kovempi koostumus yksinkertaisesti usein jää vain huulen pintaan eikä imeydy riittävän syvälle.

Muita puikkohuulirasvan ongelmia mun huulilla ovat nopea häviäminen (huulirasva vain katoaa huulilta), ”karstaantuva” pinta ja liian heikko hoitavuus. Puikko tuntuu lähes aina suojaavan vain huulen pintaa, kosteuttamatta pitkäkestoisesti tai helpottamatta kuivuutta riittävällä ”emollienttisuudella”.

Medilip Balmissa ei näitä ongelmia ole. 🙏🏻 Ei herranjestas että se on hyvän tuntuinen, kestävä ja hoitava..!

Ainesosat?

Octyldodecanol, petrolatum, cera microcristallina, jojoba esters, cera alba, lanolin alcohol, cetyl palmitate, eucalyptus globulus leaf oil, menthol, bis-diglyceryl polyacyladipate-2, glyceryl stearate, myristyl myristate, limonene, helianthus annuus (sunflower) seed oil, methylparaben, isopropyl myristate, tocopheryl acetate, triticum vulgare (wheat) germ oil, propylparaben, retinyl palmitate, zea mays (corn) oil, calendula officinalis flower extract, alumina, polyhydroxystearic acid, silica, geraniol, linalool, CI 77891(nano).

Kuten purkkisuosikkieni, myös tämän teho perustuu ensisijaisesti mineraaliöljyihin ja -vahoihin, yhdistettynä mehiläisvahaan ja lanoliiniin. Tärkeitä elementtejä ovat myös mentoli ja eukalyptus, mun huulirasvassa on oltava näitä kevyesti kihelmöiviä ainesosia. Niissä on jokin jännä taika joka helpottaa huulten epämukavaa tunnetta.

Kasviöljyt ja -vahat eivät ikävä kyllä huulillani toimi juuri lainkaan. Ne eivät ole riittävän kestäviä ja haihtuvat & imeytyvät liian nopeasti.

Laitoin kasviperäiset hoitavat aineet Medilipin inciin paksulla. En usko, että niillä on Medilipin toimivuuden kannalta paljonkaan merkitystä, ehkä jojobaesterit poislukien. Auringonkukkaöljy ja kehäkukkauute ovat mukana lähinnä markkinointiainesosina joita on kiva dropata mainosteksteissä, kuulostavat toki paremmilta kuin octyldodecanol ja vaseliini…

Historiallinen ja erikoinen vuosi. Hyvin monella tapaa. Joista huulirasvaleirin vaihdos on epäilemättä pienimpiä erikoisuuksia. Silti omassa luokassaan merkittävä.

Kumpaan joukkoon te kuulutte, purkki- vai puikkoleiriin? Vai meneekö sekä että?

Kommentit (57)
  1. Tervetuloa Medlip-leiriin! :D Mulla on tapana säilyttää huulirasvapuikkoa rintsikoissa, jotta se on varmasti aina saatavilla. Medilip kestää ”kainalossa säilyttämisen”ja sitä on lisäksi helppo käyttää yhdellä kädellä. Kesäisin on yleenaä muitakin huulirasvoja samaan aikaan käytössä, mutta syksyn myötä kaupasta alkaa lähteä mukaan Medilip-tuplapakkauksia!

    Ihan jännityksellä sai scrollailla, että mistä huulirasvasta on kyse ja ihan tuli naurahdettua ääneen, kun tuttu putkilo tuli esiin. :) Viileä minttuisuus, ai että!

    1. Hups, luulin jo vastailleeni huulirasvapostauksen kommentteihin mutta en ollutkaan :D

      Mulla on tapana säilyttää huulirasvapuikkoa rintsikoissa, jotta se on varmasti aina saatavilla.

      😂

      Aika hyvä… :D

  2. En ole koskaan keksinyt syytä huulirasvan käytölle.Huulet on aina tuntuneet hyviltä ilmankin. Kyseessä on nähtävästi kuivaihoisten tuote. Juttusi tosin houkuttaa ostamaan sellaisen, kun kiinnostaa näin ihmeellinen tuote.

    1. En ole koskaan keksinyt syytä huulirasvan käytölle.Huulet on aina tuntuneet hyviltä ilmankin.

      Oh, olet onnekas..! 🙏🏻

      Välillä kuulee sanottavan, että huulet pärjäisivät kyllä ilman rasvausta jos niitä ei totuttaisi siihen, mutta kun on käyttänyt huulirasvaa niin pitkään kuin muistaa, ei pysty enää muistamaan, miksi on aikoinaan sen käytön aloittanut. Nythän rasvan käytön lopettaminen ei enää ole mahdollista, tai en ainakaan haluaisi kokea sitä kiristävän kuivien ja lopulta halkeilevien huulien epämukavuutta, jota joutuisi kestämään ties kuinka kauan jos haluaisi testata, saisiko huulet taas tottumaan rasvattomuuteen.

      Mun ensimmäiset muistikuvat huulirasvaan liittyvät Mirame-puikkoon ja ala-asteikään, eli olen käyttänyt huulirasvaa todennäköisesti jostain 10-11-vuotiaasta saakka ainakin. Olettaisin, että olen alkanut käyttää huulirasvaa koska huulet ovat tuntuneet kuivilta, koska ei kai lapsena ala huvikseenkaan käyttää jotain kosmetiikkatuotetta… Ehkä joidenkin ihmisten huulet eivät vain koskaan kuivu niin, että tuntuisivat kiristäviltä tai muuten epämukavilta..?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *