Bataattia, kaalia ja munakoisoa – kesän parhaat ja huonoimmat kasvisruoat

Rakastan puhua ruoasta. Erityisesti rakastan ravintolaruokien ihailua sekä kritisoimista – kumpi vain on milloinkin tarpeen. (Tänään kumpikin.)

Kasvisruoat ravintoloissa kuuluvat vielä ihan erityisesti suosikkiaiheisiini ruotia. Vaikka kala onkin oma lemppariraaka-aineeni lautasella, on kasvisruoista muodostunut minulle usein määrittävä tekijä sen suhteen miten laadukkaana ja kiinnostavana ravintolaa pidän.

Jotenkin tuntuu, että oikein maukas, kiinnostava ja yllätyksellinen kasvisannos on keittiöille paljon vaikeampi (tai kenties vähemmän innostava) toteuttaa kuin maukas ja kulinaristiset kriteerit täyttävä kala- tai liha-annos. Ei toki pidä yleistää (- eikä etenkään odottaa vegepanostusta pihveihin erikoistuneessa paikassa), mutta väittäisin, että todella monissa sekasyöjiä palvelevissa ravintoloissa kasvisruokien taso on vielä tänä vegeruoan suurena aikakautenakin pettymys. Onko joku eri mieltä..?

Allekirjoittaneen mielestä taidokas kasvispääruoka on makuelämyksenä vielä tarkkaan hiottuja kala-annoksiakin parempi. Välillä kierrän ravintoloita pelkästään vertaillakseni niiden kasvisruokatarjontaa ja -laatua.

Tänään esittelen ja arvostelen neljä kasvisruoka-annosta tältä kesältä. Onnistunut, makuaisteja hivelevä annos voi yhtä hyvin syntyä muutamista kotiruoka-aineksista simppelillä reseptillä, tai hyödyntää komponenttien, tekniikoiden ja tekstuurien kunnioitusta herättävää kirjoa. Kaksi tällaista annosta kilpaili paikasta kesän ykkösvegeruokana.

Aloitetaan  toisesta niistä.

KVARTER 5, Maarianhamina

Kvarter 5 on kivunnut hitaasti mutta päättäväisesti Ahvenanmaan ykkösravintoloiden harvaan riviin.

Vuoden 2016 debyytti ”Vitosessa” ei vielä vienyt jalkoja alta, mutta keittiötiimi ja konsepti on sen jälkeen hioutunut tuntuvasti ja sen ovat huomanneet niin asiakkaat kuin kriitikotkin. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun Kvarter 5 on syrjäyttänyt länsisataman perinteikkään, jo vuosia Maarianhaminan haute-cuisine-extraordinaire-titteliä hallinneen Nauticalin ja ottanut sen paikan mediassa ja Ahvenanmaan matkailumarkkinoinnissa saaren ykkösruokaravintolana.

Kvarter 5:n kasvisannokset ovat aivan mielettömiä. Jos niistä jotain uupuu, se on kunnon proteiinin lähde, mutta Vitosen keittiössä lähdetään makujen ja tekstuurien liitosta, ei niinkään perinteisestä proteiini + sen kylkeen lisukkeet -ajatuksesta. Vaikka annokset koostuvat lähestulkoon pelkistä kasviksista, ne eivät ole ihan pikkuruisia taideannoksia vaan kokoa on sen verran kivasti että ainakin keskikokoinen nälkä lähtee. Proteiinin virkaa toimittavat useimmiten pavut ja linssit hienovaraisena osakomponenttina, eivät pääroolissa.

Ruokalista Kvarter 5:ssä vaihtuu 4-5 kertaa vuodessa, ja tänä vuonna olen ehtinyt nauttia siellä jo kolme eri kasvisherkkua.

Kuvan annos on kesäkuulta: pääraaka-aineena kaali. Kuulostaa arkiselta, ja voisi sitä ollakin, mutta ei tässä paikassa. Lautasella veljeili sulassa sovussa ja kutkuttavassa makuharmoniassa paahdettua savoy-kaalia, kukkakaalia kypsennettynä al dente (monessa eri värissä), lehtikaalia, kukkakaalipyrettä, herneitä, linssejä, juuressipsejä ja suikaloitua parsaa – sekä tuntemattomaksi jääneitä paahdettuja vihannesvarsia.

Annos näytti komponenttiensa runsaudessa jopa hieman levottomalta, mutta elegantti maku oli kaikkea muuta. Erilaiset pehmeät, rapeat, paahdetut ja jänteviksi kypsennetyt kasvikset tekstuureineen sekä erittäin makurikas kastike muodostivat tasapainoisen mutta samalla jännittävän makujen liiton. Ei mitään perussettiä. Kaalia, mutta vähän paremmin.

Kvarter 5 -ravintola ja viinibaari on Maarianhaminassa hotelli Pommernin yhteydessä.

SMAKBYN, Kastelholm

Seuraava annos tulee sekin Ahvenanmaan parhaimpiin lukeutuvista ravintoloista, mutta tämän paikan kohdalla en ole koskaan ollut yhtä mieltä ravintolan maineen kanssa.

Julkkiskokki Micke Björklundin pyörittämä ravintola on nimensä mukaisesti makujen kylä jonka alla on monenlaista kulinaristista tarjontaa artesaaniherkkupuodista omien juomien tislaamoon ja ruoanlaittokursseihin.

Paikka sijaitsee romanttisesti Kastelholman historiallisen linnan vieressä, se on iso, se on hieno ja – – vailla tunnelmaa. (Minusta.) Eikä minulla parin vuoden takaista joulupöytää lukuunottamatta ole koskaan ollut onnea ruoankaan kanssa. Aina on mennyt jokin pieleen joko minun tai seuralaisten lautasella, lähtien kylminä tarjoilluista hampurilaispihveistä.

Tällä kertaa otin tietoisen riskin ja vähän niinkuin ”kerjäsin” huonoa kokemusta – tilasin nimittäin munakoisoa. Olen monesti todennut, että Suomessa ei vain osata laittaa munakoisoa. Ainakaan suomalaistaustaisten kokkien toimesta. Aina välillä annan jollekin paikalle mahdollisuuden ja hyvin harvoin paikka palkitsee minut.

Ruokalistalla annos vietteli minut kuvailullaan: savustettua munakoisoa, paahdettua nippuporkkanaa, sesongin papuja ja ruohosipuligremolataa. Mitenkähän Björklundin maineisen hepun ravintolassa savustetaan munakoiso…? Kokeillaan!

Kaunis ei aina ole yhtä kuin hyvänmakuinen

Valitettavasti edes Strömsössä kokanneen kokin ravintolassa ei aina menen niinkuin Strömsössä. Munakoiso oli huonoin jota olen maistanut vuosikausiin.

Olen kuvaillut huonosti kypsennetyn munakoison sitkeää koostumusta kengänpohjaksi, ja juuri sellainen tämä paahdetuilla porkkanankuorisuikaleilla nätisti peitelty munakoiso oli. Mauton, sitkeä ja aavistuksen kitkerä. Sellainen, jonka vuoksi osa ihmisistä eivät voi sietää munakoisoa. Voin ymmärtää tämän, jos ei ole koskaan saanut maistaa suuhun sulavaa, hajoavan pehmeäksi runsaassa öljyssä (avainsana!) kypsennettyä munakoisoa.

Lisäksi annos oli muiltakin osin tylsä. Hieman liian kiinteiksi keitinvedessä jätettyjä edamame-papuja ja porkkanasuikaleita übermiedon ja turhan säästeliäästi lautaselle valutetun gremolatan (persilja-sitruuna-valkosipuli-kastike) kanssa. Päällimmäinen ajatukseni oli: pass me the salt, please.

Jokohan olen antanut Smakbynille tarpeeksi mahdollisuuksia..? No, joulupöydän voisin siellä kyllä vielä syödä..!

Smakbyn, Slottsvägen 134, Kastelholm.

Kuin todistaakseen, että kyllä Suomessa sentään jossain saa hyvääkin munakoisoa, tarjosi kotikaupunkini Tampere minulle lohdutuksen vain viikko Smakbyn-flopin jälkeen.
ANTIKA, Tampere

Antika on kreikkalaisravintola Tampereen Tammelassa, ja on muuten seissyt samassa osoitteessa jo 70-luvulta asti. Perinteikäs ja monen tamperelaisen – ja Reinikainen-TV-sarjaa 80-luvulla seuranneen, tuntema paikka.

Itse en ole Kreikka-faniudestani huolimatta ottanut Antikaa omakseni, ehkäpä jo sen sijainti Tampereen ”väärällä puolella” on estänyt läheisen suhteen muodostumisen. (Itse asun ilmeisen ”kaukana” länsipuolella keskustaa :p) Antikan menukin on toisaalta vähän liian suppea innostaakseen minua kreikkalaistyyliseen ruokailuun. Mutta ainakin paikalla on hyvä maine, ja omistaja on jopa oikeasti kreikkalainen.

Pääsin maistamaan Antikan munakoisoa, tai tarkemmin sanottuna Kasvisruukkua, jonka osa munakoiso on, Kreikka-seuran terassi-illan puitteissa. Ja kyllä – täällä tämä kasvis osataan.

Annos ei totisesti kilpaile estetiikassa Micken ja kumppanien tuotosten kanssa, mutta maun puolesta Antikan ruukku hakkaa makujen kylän koisotarjokkaan mennen tullen.

Tällaista munakoison kuuluu olla; niin pehmeää ja laadukkaalla öljyllä läpilepyteltyä että malto todellakin kuin sulaa suuhun. Erityisesti munakoiso pääsee oikeuksiinsa mehukkaan tomaatin, makean sipulin ja suolaisen fetan seurassa.

Ahh. Ihan-aidon kreikkalainen kasvisunelma sai minut pian toipumaan Strömsö-kokin tuottamasta pettymyksestä. Ihan Välimerelle asti ei tarvitse matkustaa saadakseen nauttia kunnolla kokatusta munakoisosta.

Antika, Väinölänkatu 1, Tampere.

Viimeisenä esittäytyy kesän paras kasvisruoka-annos. Tai sanoisinko vege-lakto-annos, juusto on tässä herkussa nimittäin merkittävässä roolissa. Konstailemattomuudessaan ja häpeämättömän maukkaassa comfort food -hengessään se vetää lopulta piirun verran enemmän pisteitä kuin Kvarter 5:n gourmet-kaali.

BODEGAN, Eckerö

Tämäkin makuelämys löytyy Ahvenanmaalta, tällä kertaa Eckeröstä.

Kun Gastropub Bodeganin bataattihampurilaista ylisti myös paatunut lihansyöjäkaverini, oli selvää, että minun oli päästävä maistamaan tätä erikoisen kuuloista ja jopa varsin vhh-ystävällistä ”hampurilaista”.

Sötpotatisburgare-nimellä kulkevassa annoksessa hampurilaissämpylän virkaa toimittaa kaksi paahdettua bataattiviipaletta ja väliin on kasattu halloumia, fetaa, tomaattia, cashew-pestoa sekä jonkinlaista sipulilla ja tomaatilla maustettua kasvisproteiini”jauhelihaa”, veikkaisin soijarouhetta mutta toisaalta maku oli paljon parempi kuin soijassa.

Annos kuulosti tosi oudolta, ja maistui järkyttävän hyvälle. En voi edes kuvailla makua, se oli vain kerrassaan herkullinen. Melkein tappelimme annoksen kanssani jakaneen äitini kanssa kumpi sai isomman osuuden, keko kun maistui kovasti äidillekin. Sain perusteltua itselleni enemmän, kun äiti oli tilannut tapas-menulta myös espanjalaisen munakkaan ja chorizoa ^_^

…en tosin minäkään jäänyt pelkän bataattipurilaisen varaan. Bodeganin menu pursuaa ihania tapas-tyyppisiä annoksia.

Tuhottuamme pöydän antimet kävin erikseen keittiössä kiittämässä bataatti-tuplajuustoelämyksestä ja jätin ilahtuneelle keittiömestarille painavan toiveen pitää keltainen unelma listalla vielä ensikin kesänä. Tässä yhteydessä unohtui kysyä hampparin mysteeriksi jääneen jauhe”lihan” raaka-aine, mikä jäi vähän harmittamaan.

Tästä simppelistä ja kielen vieneestä annoksesta täytyy yrittää tehdä toisinto kotikeittiössäkin, ehkä kokeilen jauhelihana mifurouhetta. :)

Gastropub Bodegan, Käringsundin vierassatama, Eckerö.

Loppuun vielä jotain muuta kuin pelkkää kasvista. Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa Tamperradaan, viisi päivää kestävään pintxo-fiestaan joka on Suomen suurin ruokafestivaali.

Tänä vuonna Tamperradaan osallistui peräti 62 ravintolaa jotka tarjoilivat viiden päivän ajan pieniä 3 euron suupala-annoksia, pintxoja. Juhlan ydin on pintxokilpailu, johon kukin osallistuva ravintola saa asettaa yhden annoksen.

Kävin kolmena päivänä maistelemassa yhteensä 33 annosta, jotka näkyvät kuvissa. Kilpailuannoksista parhaat (merkitty kuvaan tähdellä) olivat mielestäni Aisti-ravintolan rapukakku, Ravintola Kuuman kekseliäs Herne-maissi-paprika-luomus sekä Berthan järisyttävän maukas kukkakaalia, turskaa ja kokoonkeitettyä kermaa yhdistänyt annos.

Aistin rapuannos (tuo vihreä möykky keltaisella palluralla) oli myös tuomariston valinta parhaaksi pintxoksi, yleisöäänestyksen voitti Los Pollosin kana-pintxo.

Hullua että olen missannut Tamperradan aiemmin, festivaali järjestettiin nyt seitsemättä kertaa. Mutta vielä 10 Tampere-vuoden jälkeen oppii koko ajan uutta ^_^

Hyvää ruokahalua – jos joku on siellä juuri syömässä iltapalaa :)

Lue myös:

Maarianhaminan ravintolaopas

Kasvisruokaa ravintoloissa – hittejä ja floppeja

Michelin-tähden vegaaniruokaa Soulissa

Kommentit (8)
  1. Mua on alkanut toden teolla ottamaan päähän kaikenlaiset pavuista tehdyt pihvit ja pyörykät ravintoloiden ruokalistoilla. Pahimmillaan samaa papuasiaa kierrätetään jokaiseen kasvisannokseen salaateista lämpimiin pääruokiin ja burgereihin, jolloin kasvisvaihtoja on näennäisesti useita, mutta käytännössä vain se yksi. En myöskään muista syöneeni ravintoloissa yhtäkään oikeasti makuhermoja kutkuttavaa papupihviä tms. vaan ne ovat olleet aina melko mauttomia ja mitäänsanomattomia. Toki pavuista valmistetut pyörykät ja sen sellaiset ovat kätevä tapa lisätä kasvisannoksen ruokaisuutta, mutta hieman kyllästyttää lukea sellaista ruokalistaa, jossa ainoa itselle sopiva vaihtoehto on jokin papuasia.

    p.s. Läpilepytelty! Uusi tulokas mun lempisanojen listalla. :D

    1. ”Mua on alkanut toden teolla ottamaan päähän kaikenlaiset pavuista tehdyt pihvit ja pyörykät ravintoloiden ruokalistoilla. Pahimmillaan samaa papuasiaa kierrätetään jokaiseen kasvisannokseen salaateista lämpimiin pääruokiin ja burgereihin, jolloin kasvisvaihtoja on näennäisesti useita, mutta käytännössä vain se yksi.”

      Joo, tunnen ilmiön josta puhut… Se on sitä kunnianhimon puutetta ja ”mennään mistä aita on matalin ja helpoin”…. Ravintolalta kysyttäessä he todennäköisesti vastaisivat, että lista on luotu heidän asiakaskuntansa tyypin ja mieltymysten pohjalta. Eli rivien välistä: ”meillä käy niin vähän kasvisannosten tilaajia ettei ole kannattavaa panostaa” tai ”kasvisruoka ei kuulu tämän paikan keittiömestarin ja tiimin kiinnostuksen kohteisiin ja luovuus ohjataan mieluummin muihin annoksiin joita joka tapauksessa tilataan enemmän”.

  2. Osaisitko suositella keittokirjaa, jossa olisi hyvät ja yksinkertaiset reseptit kasvisruokiin. Salaatit ovat herkkuani, valitettavasti niiden teko tulee kalliiksi vähänkin erikoisemmilla aineksilla, mutta joskus olisi niinkin kiva herkutella.
    Minulla ei ole varaa käydä syömässä ravintoloissa, niin ei oikein ole kokemusta niiden tarjonnasta.

    1. Hei kukkis! Omistan vain kaksi kasvisruokakirjaa jotka ovat melkein 20 vuotta vanhoja, joten valitettavasti suosituspohjaa on aika niukasti. Toinen näistä, Celia Brownin ”Uusi kasviskeittiö”, on ollut minulla ahkerasti käytössä ja sieltä olen löytänyt monia tosi kivoja reseptejä, kirjaa näkyy saavan vielä antikvariaateista:

      https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1474683

      Ehkä myös kirjastoista..? Kannattaa tsekata oma lähikirjasto :)

      Kirjastoista puheen ollen, muutama vuosi sitten lainasin kirjastosta Ulrika Hofferin Good Mood Food -kirjan, jossa on paljon tosi inspiroivia salaatteja! Kopsasin sieltä monet reseptit. Mutta – kirja on ruotsinkielinen.

      Hofferin ja Brownin kirjojen inspiroimaa ruokaa näkyy blogissani mm. tässä juhannusruokapostauksessa kolmen vuoden takaa, sieltä voi napata ainakin pari tosi herkullista salaattireseptiä:

      https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/talta-maistui-juhannus/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *