Karkkipäivä
Karkkipäivä

Avantoon

Tänään ihan vain tällainen fiilispostaus talvisesta lempiharrastuksestani eli avantouinnista. Pääsin eilen vihdoin starttaamaan vuoden avantokauden.

Avanto1

Ensimmäinen pulahdus 2013. Kyllähän siinä aina henki meinaa salpaantua kun pitkän tauon jälkeen taas kävelee hyiseen veteen. :)

Avanto2

Avanto

Avantouinti tekee hyvää niin kropalle kuin sielulle. Kun katse lepää jäätynen järven luomassa hiljaisessa, seesteisessä maisemassa ei voi kuin olla kiitollinen siitä että saa asua tällaisessa ympäristössä.

Avanto3

   Avanto4

Nouset vedestä ihon höyrytessä pakkasessa ja lämpö leviää kroppaan…. se on se paras tunne. Jokainen solu oikein kihelmöi hyvää oloa.

. . .

Mieheni houkutellessa minua mukaan kaksi talvea sitten minulla oli avantouinnista se kuva, että sitä harrastavat lähinnä seniorikansalaiset. Sanalla sanoen olin rankannut koko homman ”mummolajiksi”. Hämmästykseni ei olisi voinut olla suurempi, kun saunalle saapuessa kuulin jo kaukaa nuorten äänien iloista puheensorinaa ja mummujen verkkaisen kylpyhetken sijaan kohtasin nuorekkaan, kansainvälisen tunnelman.

Vieressäni lauteilla voi hikoilla nuorukainen Unkarista tai kaveriporukka Nicaraguasta. Tai sitten se tuttu vakiokävijä hellyttävässä saunamyssyssään. Avantouinnissa löylyjen sosiaalinen osuus on minulle yhtä tärkeää kuin vedessä käynti. En aina halua jutella saunassa kenellekään, mutta pidän lauteiden avoimesta, iloisesta tunnelmasta ja rentoudun kunnellessani keskustelunpätkiä sieltä täältä. Siinä on jotain vaikeasti sanoiksi puettavaa taikaa kun ison saunan lauteilla istuu kylki kyljessä toisilleen vieraita, hyväntuulisia miehiä ja naisia kaikista ikäluokista, sallinette klisheisen ilmaisuni, kuin yhtä suurta perhettä. Tunnelma on jotain aivan toista kuin julkisten uimahallien kolkoissa saunoissa joissa vaiteliaat vierustoverit välttelevät toistensa katsetta. Avantosaunassa hyvä mieli tarttuu – sitä ei voi estää. :) Tuntuu kuin meitä yhdistäisi ”salaisuus” – kokoonnumme täällä pimeyden keskellä, saavumme ehkä kireinä ja totisina, kävelemme jäiseen veteen – ja lähdemme keho endorfiineista hyrräten, hymy kasvoilla viipyillen.

Löytyykö lukijoiden joukosta muita avantouintiin koukuttuneita?

Kommentit (31)

  1. ässä

    Itse kävin ekaa kertaa avannossa n. kuukausi sitten, ja juurikin samassa paikassa! :) Tuossa lähellähän on vaihtareiden asuntolat, se selittänee sen että suuri osa porukasta puhu muuta kun suomea.

  2. A.J.

    Voi kun minäkin haluaisin kovasti alkaa käymään avannossa ja aloittaa jo syksyllä. Mutta ongelmana vain se, että kun vain saisi lähdetyksi, ja sais jonku kaveriksi.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.