Aurinkovoidenostalgiaa: kun suojakertoimet alkoivat luvusta SK 2…!

Tänä päivänä melkein kaikki käyttävät auringossa vähintään suojakerrointa 20 – useimmat ihonhoitoon vihkiytyneet eivät edes katso SK 30:n tai 50:n alle.

Toisin oli 20 vuotta sitten. Nuoruudessani kaupoista hädin tuskin löytyi mitään voiteita yli suojakertoimen 10. Vielä kymmenenkin vuotta sitten viidenkympin kerroin oli jotain, jota käyttivät vain lapset, vuorikiipeilijät tai ne, joiden iho oli aivan erityisen aurinkoherkkä.

Nyt SPF 50 tuntuu olevan ihan standardi, oli ihotyyppi mikä hyvänsä – jos yhtään välittää ihostaan (annetaan ymmärtää ;))

Tapasin eilen lukijaani Yves Rocher -nostalgian merkeissä, ja näitä ihania katalogeja selatessa aurinkovoidemarkkinoiden valtava muutos piirtyi mitä konkreettisimmin esiin.

(Lukijani oli vanhoja Rocher-kuvastoja esitelleen postaukseni jälkeen jäänyt haaveilemaan, että pääsisi joskus selaamaan näitä aarteita.. tapaaminen järjestyi tänä kesänä :))

Minulla on tallella Yves Rocherin kaikki tuotekuvastot vuosilta 1994-2002, ja ”tuoreemmista” kuvastoista vuodet 2012 ja 2013. Vieläkö näitä kuvastoja muuten ilmestyy..?

Tässä on Yves Rocherin aurinkovoidevalikoima vuosimalla 1994.

Suojakertoimet kautta 90-luvun pysyivät maltillisesti välillä SK 3 ja SK 12, ja kerrointa 12 pidettiin jo vahvana.

Jännä huomio: tässä vaiheessa (ainakaan Rocherin aurinkotuotteissa) ei mainita mitään UVA- ja UVB-säteistä, puhutaan vain yleisesti ”aurinkosuojasta” ja ”suojasta ultraviolettisäteitä vastaan”.

”Voimakkaasti suojaava aurinkoemulsio lapsille, SK 12”.

Mun kysymys ja ihmetys kuuluu: eivätkö lapset siis ole palaneet auringossa tällaisilla kertoimilla 90-luvulla? Jos eivät, miksi SK 50 on nyt ainoa lapselle turvalliseksi koettu kerroin? (En kyllä itsekään muista palaneeni nelosilla ja vitosilla joita käytin pitkälle teini-ikään… )

Onko UV-säteily voimistunut niin paljon runsaassa 20 vuodessa, että ihmiset palaisivat nyt niillä aurinkovoiteilla, jotka 90-luvulla vielä olivat ihan kelpo kamaa..?

Olen joskus googlannut aihetta, ja silloin löysin (ihan pätevän oloisia artikkeleita), joiden mukaan UV-säteily ei olisi juurikaan voimistunut viime vuosikymmeninä. Mistä sitten johtuu, että ”ysäri-suojakertoimia” pidetään nyt ihan vitsinä, ja ihokin ruskettuu 2000-luvun auringossa ihan eri tapaan kuin lapsena ja nuorena?

Jaoin seuraavan havainnon menneinä viikkoina Instagramissa, ja moni laittoi viestiä kertoen, että kokee ihan samaa: teininä ’aurinkoaika’ loppui viimeistään puoli neljältä, eikä sen jälkeen ollut enää mitään mieltä yrittääkään ”ottaa aurinkoa”, koska iho ei enää ruskettunut myöhäisen iltapäivän auringossa – illasta puhumattakaan. 

Nyt saan syvän rusketuksen viikossa, oleilemalla auringossa neljän jälkeen. Iho on jo pitkään ruskettunut myös ilta-auringossa – tämä on tullut todettua Maarianhaminan kesinä, kun olen päässyt parvekkeelleni aurinkotuoliin vasta viiden – kuuden aikaan töiden jälkeen.

Mielenkiintoista.

Vielä vuonna 1997 Yves Rocher on myynyt jopa vain SK 2 -suojan aurinkotuotetta, ja korkein kerroin on edelleen ollut 12. UVA- ja UVB-säteitä ei vieläkään mainita.

Mutta – seuraavana vuonna numerot ovat lähteneet nousuun ja säteiden kirjaimet liittyneet mukaan!

Vuonna 1998 Yves Rocher lanseerasi Cap Soleil -sarjan rinnalle tehokkaamman Prévention Soleil -sarjan, jonka kertoimet ylsivät jo kolmeen kymppiin ja kaikissa voiteissa komeilivat kirjainyhdisteet UVA + UVB (+IR = infrapunavalo…!).

Prévention Soleil -sarja vuonna 1998

Uuden sarjan alin suoja oli SK 8, ylin SK 30+.

Mikähän tuon ”plussan” pointti oli..? Miten se pitäisi tulkita..? 30 ja risat? 32? 33 ja puoli..?

Vuonna 2000 Prévention Soleil -sarja täydentyi SK 40-voiteella.

Huomatkaa erikoinen tapa ilmaista UVA- ja UVB -suoja; muissa sarjan tuotteissa ”Protection UVA” on sijoitettu omaan laatikkoon SK-numeron ja ”Anti-UVB” -tekstin alle. Mutta SK 40 -voiteessa UVA-suoja on ilmoitettu erillisellä numerolla: 7! En ole tällaistakaan koskaan muualla nähnyt.

Cap Soleil -sarjassa puolestaan hyvin alhaiset kertoimet jatkoivat vielä 2000-luvullekin, ne olivat välillä SK 3 ja SK 12 aina vuoteen 2002 joka on viimeinen säilyttämäni kuvasto 2000-luvulta.

Ja mielenkiintoista tämäkin… siis mitä ihmettä...

Yves Rocher oli vuonna 2001 päivittänyt klassisen Cap Soleil -aurinkovoidesarjansa teknologian mango-hedelmän uutteeseen pohjautuvalla auringonsuoja-aineella..! 👀 Piti lukea kaksi kertaa: siis mangouuteko suojaisi UV-säteiltä…? Kuka on kuullut tällaisesta?

Seuraavan vuoden kuvastossa keksinnön kerrotaan vielä saaneen patentinkin Ranskassa..! Ja mycket riktigt; patenttihan sille löytyy! Ei liene Rocherin labroratorioiden keksintö kuitenkaan ottanut tuulta alleen UV-suojamarkkinoilla, sillä en ole koskaan törmännyt minkään (muun) aurinkosuojatuotteen kohdalla väitteeseen, että sen sisältämä UV-suoja tulisi (kokonaan tai edes osittain) mango-hedelmän uutteesta.

Jos noiden 2000-luvun alun Cap Soleil -tuotteiden inceihin pääsisi käsiksi, kävisi todennäköisesti ilmi, että voiteiden todellinen funktionaalinen UV-suoja on tullut ihan ”oikeista” kosmetiikkalainsäädännön tunnistamista UV-suodattimista.

Kosmetiikkalaki tuntee mangouutteelle vuonna 2020 edelleen vain funktion ’hoitava’.

Vuonna 2012 Cap Solel – ja Prévention Soleil -sarjat olivat muuten jo historiaa, ja tilalle oli tullut Protectyl Vegetal -sarja kera suojakerrointen 6, 15, 30 ja 50.

Tilanne Rocherilla vuonna 2020? Suojakerroin 15 on alin. :)

Pikakysely: mitä suojakerrointa te käytätte?

Kommentit (57)
  1. Heh, Cap Soleilit näyttää tutuilta! Ja yksi purkki riitti varmaan kolmeksi kesäksi :”D Aurinkovoiteen tehon haihtuminen / vanheneminen tais olla täysin utopiaa silloin…

  2. Onkohan tuo suojakerroinjärjestelmä pysynyt ihan samana? Itsekin olen käyttänyt aikoinaan etelänlomilla kerrointa 2 tai 4, enkä ikinä palanut. Nykyisin iho alkaa punoittaa tosi helposti, ja olen siirtynyt 30 tai jopa 50 kertoimiin. Lisäksi saan aikaisempaa useammin aurinkoihottumaa, mistähän sekin johtuu…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *