Karkkipäivä
Karkkipäivä

Aurinkokeskustelu osa 2 – asiantuntijat vastaavat

Seuraa jatkoa aurinkosuojakeskusteluun. Esitin muutamia edellisessä rusketuspostauksessa esillä olleista kysymyksistä ihotautilääkäri Tapio Rantaselle, ihotautilääkäri Matti Hannukselalle ja Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijalle, Päivi Kousalle. (Kousa on taustaltaan farmaseutti, estenomi ja tuleva kemisti.)

Olen iloinen, että kirjoitukseni auringosta ja rusketuksen turvallisuudesta herätti niin paljon keskustelua, sillä opin sen kautta itsekin paljon uutta asiasta. Nyt esimerkiksi tiedän, että ihoni voi vaurioitua UVA-säteiden vaikutuksesta, vaikka en palaisikaan.

Toisaalta opin myös sen, ettei auringolta ole syytä piiloutuakaan, ja että oma ihotyyppini antaa itsessään tietyn suojan ja ihoni voi jopa korjautua saamistaan säteilyvaurioista. Kohtuullinen oleskelu auringossa omalle ihotyypilleen sopivalla suojavoiteella varustettuna ei ole vaarallista. Auringolla on myös terveysvaikutuksia, kuten d-vitamiinin muodostus ja suoja tiettyjä syöpiä vastaan. Ja kukapa ei huomaisi auringon vaikutusta endorfiinin tuotantoon ja mielen piristymiseen.

Tsekkaa taulukosta oma aurinkoihotyyppisi. (Lähde STUK)

aurinkoihotyypit

Kysymys: kun iho ruskettuu, onko se suoraan ihon vaurioitumista, vaikka iho ei palaisikaan? Tapahtuuko siis aina hallaa, kun iho päivettyy?

Päivi Kousan mukaan ruskettuminen ei ole vaurioitumista, vaan osa ihon normaalia suojamekanismia auringonsäteitä vastaan. ”Jos iho ruskettuu palamatta, ei tapahdu hallaa, vaan sitä tapahtuu vasta palamisessa. Palaminen on ihon varoitussignaali, että jotain on pielessä.” Hän kuitenkin lisää, että iho vanhenee ennenaikaisesti, jos aurinkoa ottaa liikaa.

Matti Hannuksela on samoilla linjoilla. Hän vastaa, että ruskettuminen suojaa orvaskeden solujen tumia auringon UV-säteilyn aiheuttamilta haitoilta sekä valovaurioilta verinahan sidekudoksessa. ”Sopivasta määrästä aurinkoa on enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se suojaa monilta syöviltä.”

Aurinkoaltistus

Tapio Rantanen vastaa seikkaperäisemmin. ”Tavallinen (viivästynyt) rusketus käynnistyy orvaskeden melanosyyttien aktivoitumisen tuloksena 3-4 vrk:n kuluessa UV-altistuksesta, jolloin ne syntetisoivat tyrosinaasi-entsyymiä, joka aloittaa melaniinipigmenttien synteesin. Tähän johtavia stimuluksia voivat olla DNA-vaurion seurauksena irronneet DNA-fragmentit (ilman että iho olisi näkyvästi palanut) sekä joukko orvaskeden valtasolujen, keratinosyyttien, tuottamia välittäjäaineita.”

Rantanen jatkaa, että ”Jatko on mutkikkaampaa kemiaa eräänlaisen multiproteiinikompleksin ympärillä. Lopputuloksena voi syntyä hyvin suojaavia mustanruskeita eumelaniineja (hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä) tai huonosti suojaavia feomelaniineja” (esimerkiksi punatukkaisilla ihotyypeillä).

”Lyhyenä vastauksena kysymykseen: kyllä, rusketus käynnistyy yleensä aina vaurioiden kautta. Vauriot ovat kuitenkin hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä varsin hyvin korjautuvia, mutta eivät huonosti ruskettuvilla.”

Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että esitin Rantaselle lisäkysymyksen ihon kyvystä korjata itseään. Halusin tietää, voisiko karkeasti ajatella minunkin helposti ruskettuvan ihoni aina syksyisin korjautuvan kesän UV-haitoista, vai jääkö ihooni aina muistijälkiä joka kesän jälkeen. Rantasen mukaan ”Ihotyypeillä III-IV on vähäisemmän palamisriskin lisäksi ainakin DNA-vaurioiden korjaamiskyky parempi kuin tyypeillä I-II, ja ihosyöpäriski siten vähäisempi, mutta kyllä sinnekin muistijälkiä jää. Verinahan kollageenin vauriot (valovanheneminen) eivät kuitenkaan parane, joten ryppyyntymistä kyllä tulee tapahtumaan.”

Auringossa

Kysymys: Jos yleisen tutkimustiedon mukaan UV-säteily on voimistunut niin paljon, että suojakertoimen tulisi olla vähintään 30, miksi sitä pienemmillä suojakertoimilla varustettuja voiteita valmistetaan? Millä motivaatiolla minun tulisi vaihtaa korkeampiin suojakertoimiin, jos en pala kertoimella 8?

Rantanen ja Hannuksela vastaavat, ettei UV-säteilyn määrä itse asiassa ole juuri voimistunut. Otsonipitoisuus laski 1990-luvulla, mutta on nyt taas nousussa.

Rantanen sanoo, että suojakerroinsuositusten muuttumisen takana on enemmänkin aurinkosuotimien ja aurinkotuotteiden paraneminen sekä tieto siitä, että ihmiset käyttävät tuotetta vain 1/4 – 1/3:n siitä paksuudesta, mitä tuotteen kerrointa määrittäessä on käytetty. Hyvin ruskettuva ihotyyppi pärjää matalallakin kertoimella, mutta vähemmän vaurioita (kuten ihon vanhenemista) syntyy korkeammilla kertoimilla.

Hannuksela toteaa, että jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin. Oletan, että hän tässä viittaa ihon palamiseen, eikä UVA-säteiden vanhentaviin vaikutuksiin.

Auringossa

Päivi Kousa vastaa, että suojakertoimen valintaan vaikuttaa oma aurinkoihotyyppi sekä UV-indeksi. Näin ollen myös alempien suojakerrointuotteiden valmistus on perusteltua. UV-suojan tarve vaihtelee ihon ruskettumiskyvyn ja maantieteellisen alueen mukaan, esimerkiksi korkean UV-indeksin maissa on viisasta suurentaa kertoimia.

Jos iho voi hyvin suojakertoimella 8, ei ole tarvetta vaihtaa korkeampiin lukuihin. Kousa neuvoo kuitenkin miettimään suojausasiaa ihon vanhenemisen näkökulmasta. Ylenpalttinen aurinkoaltistus korkean UV-indeksin alueilla tulee näkymään ihossa vanhempana. Kohtuus on siis tässä asiassa taikasana.

Kousa painottaa, että lain mukaan ei saa myydä sellaista kosmetiikkaa, jolla terveys vaarantuu. Ihmisellä on itselläänkin vastuu omista auringonottotottumuksistaan. ”Jollekin riittää suojakerroin 8, ja sellainen henkilö, joka on valinnut suojakertoimen 8 ja palaa silti, on tehnyt väärän valinnan. Tarve on yksilöllinen, aina yksilöllinen.”

Ruskettuminen

Kysymys: mitä eroa on suojakertoimellisilla päivävoiteilla ja aurinkovoiteilla?

Tässä asiassa kaikki kolme asiantuntijaa ovat selkeän yksimielisiä; ei mitään käytännön eroa. Jos suojakerroin päivävoiteessa ja aurinkovoiteessa on sama, ne antavat yhtä hyvän suojan UV-säteilyä vastaan. Ero on imagollinen ja koostumuksellinen. Rantasen mukaan päivävoiteissa on miellyttävämpi koostumus ja enemmän vesiliukoisia suotimia.

Kysymys: Mitä tarkoittaa Syöpäjärjestön sivulta poimittu lause: ”Oikein käytettynä voiteet voivat estää palamisen, mutta UV-säteilyltä ne eivät suojaa, eikä niillä voi pidentää auringossaoloaikaa.”

Hannuksela arvelee, että maininta lienee jäänne menneiltä vuosilta. ”Jos suojavoide sisältää vain UVB-suojan, voi UVA:ta saada haittaavia määriä. Nykyisin kaikissa voiteissa taitaa olla molemmat suojat.”

Rantanen ja Kousa eivät myöskään täysin ymmärrä, mitä neuvolla halutaan sanoa. Kumpikin sanovat, että voiteista saa suojaa, mutta mikään voide ei luonnollisestikaan anna totaalisuojaa. Kousan mukaan ”Suurimmalla kertoimella 50+ tarkasti rasvattu kroppa on liki sataprosenttisesti suojattu jonkun aikaa, kunnes UV-suoja-aineiden teho pikkuhiljaa laskee”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tapio Rantanen antaa myös näkemyksensä amerikkalaisista aurinkovoiteista. Hän kertoo, että amerikkalaiset voiteet ovat paljon eurooppalaisia huonompia, koska FDA (US Food and Drug Administration) ei ole aikoihin hyväksynyt uusia tehokkaampia ja turvallisempia suotimia, joita Euroopassa ja Australiassa on ollut käytössä jo pitkään. Muutama viikko sitten FDA antoi ohjeistuksen, jonka mukaan ilman kunnon UVA-suojaa olevissa tuotteissa pitää mainita, että ne suojaavat ihoa palamiselta, mutta eivät ihosyöviltä tai valovanhenemiselta. Euroopassa noudatetaan yleisesti EY-komission vuoden 2006 ohjetta, jonka mukaan tuotteen UVA-suojan täytyy olla vähintään 1/3 UVB- eli palamissuojakertoimesta.

* * *

Luulen, että näillä tiedoilla jatkan entisiä auringonottotottumuksiani. Olen jo niitä viime vuosikymmenellä fiksummiksi muuttanutkin, kuten aurinkokylpyjen ajoittaminen pääsääntöisesti kello 16:n jälkeen. Korkeampaa suojakerrointa en katso edelleenkään tarvitsevani. :) Uskon, että haluni päivettyä kesäisin on joka tapauksessa pienempi paha, kuin se, jos vaikka tupakoisin.

Voi olla, että kuitenkin nostan kasvovoiteen suojakertoimen sinne viiteentoista. Ja myönnän, että tähän vaikuttaa Tapio Rantasen suosittelu korkeammasta suojasta kasvoille. Vaikka en ole tähänkään mennessä auringossa rypistynyt, niin ehkä voisin tämän verran tulevaisuutta ajatella. 15 tuntuu aika hyvältä kompromissilta. Ja päivetynhän minä loppujen lopuksi silläkin, mutta vain hitaaaaaaammin. Malttia, Sanni, malttia. :)

Suuret kiitokset asiantuntijakolmikolle. Tänään olemme taas vähän viisaampia!

Kommentit (58)

  1. Ansku

    Kiitokset hyvästä postauksesta, joka sisältää paljon hyvää tietoa ymmärrettävässä muodossa! Naistenlehtien jokakesäiset kirjoitukset on lähes poikkeuksetta editoitu piloille niin, että asiaa niistä löytyy todella vähän. Kaikki ”asiantuntijatkaan” eivät ole ihan priimaa ;) Itse olen saanut joskus pöyristyttävän tolloja vastauksia ihan kosmetiikkaa koskeviinkin kysymyksiin, tyyliin K: ”Minkähän sävyinen tämän itseruskettavan lopputulos mahtaa olla, en haluaisi kovin oranssia”, V: ”Kuule se riippuu ihan sun omasta pigmentistä!” Myyjä luuli itseruskettavan toimivan siten, että se stimuloi melaniinin synteesiä.

  2. Ansku

    Jaahas, viesti ”karkasi”… Vielä jatkaisin kommentilla kysymykseen ihovaurioista ja ihon muistista: UV-säteily siis aiheuttaa ihoon muutoksia hyvin monilla tasoilla, mutta tärkein syövälle altistavista muutoksista liittyy DNA-vaurioihin. UV-säteily on niin korkeataajuista, että se vahingoittaa suoraan DNA:ta, aiheuttaen mutaatioita. Niitäkin on monenlaisia, mutta yksi tyypillisimmistä sellaisista vaurioista, tymidiini-dimeeri, on hyvin hankala korjattava soluille. Lopputulema on, että UV-säteilyn seurauksena ihon soluihin kerääntyy mutaatioita, joita ei saada korjattua (tämä on se ”ihon muisti”). Mitä useamman kerran iho altistuu UV-säteilylle, sitä enemmän mutaatioita kertyy. Ajan kuluessa todennäköisyys kasvaa, että mutaatioita kerääntyy runsaasti myös syövän syntyyn vaikuttaviin geeneihin.

    On kaksipiippuinen juttu, että D-vitamiini suojaa syövältä, mutta aurinko aiheuttaa sitä :) Keskitie lienee tässäkin järkevin, sitäpaitsi pitäkää mielessä, että ihon D-vitamiininvalmistuskysy on saturoituva ominaisuus, joten yhtäjaksoinen pitkä oleskelu auringossa ei enää lisää D-vitan synteesiä merkittävästi.

    Oikein kaunis kiitos Sannille ihanasta blogista, ja hyvää kesää kaikille :)

  3. Seireeni

    Mua on jäänyt ihmetyttämään se, että mitä suojakertoimelle tapahtuu iholla, jos EI ole auringossa. Eli jos aamulla lätkin naamaani spf 15 -voidetta ja istun sitten 8 h toimistolla, niin mikä on todellinen suojakerroin, kun töistä päästyäni riennän terassille? Yhä 15? Vai 0? Alkaako se ”ajanlasku” levityshetkestä vai mistä??

  4. Mervi

    Kiitos Sanni, hyvin valaisevaa ;)

  5. Nea

    Mistä on peräisin tämä esiin ponnahtanut tieto (?) että D-vitamiini suojaisi UV-säiteilyltä? (A- ja B?)

    Onko kenelläkään antaa linkkejä tai lähteitä? Rupesi tosissaan kiinnostamaan, koska en ole varsinaisesti itse asiaan tarkemmin perehtynyt, joskin jatkuvasti tuntuu putkahtelevan lisää ja lisää tutkimuksia D-vitamiinin yleisistä terveysvaikutuksista.

    Suojaako D-vitamiini myös auringossa palamiselta? Millä mekanismilla? Tuleeko suoja ihon itse tuottamasta D-vitamiinista (jota se tuottaa saadessaan UV-säteilyä) vai voiko purkista napatulla D-vitamiinilisällä suojautua UV:n haitoilta? Ja miltä hatoilta D-vitamiini sitten suojaa?

    Terveisin nimim. ”Nyt rupesi tätä ravintolisäfriikkiä kiinnostamaan” :)

    Aurinkoista kesää, Sanni, ja kiitos todella hyvästä postauksesta ja vaivannäöstäsi!

  6. Mladen

    Sanni, toivottavasti tämä visuaalinen esitys aiheesta tuo lisätietoa: http://www.informationisbeautiful.net/2011/the-sunscreen-smokescreen/

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.