Karkkipäivä
Karkkipäivä

Anttila in memoriam

Kuopiolaisena en voi olla tuntematta suurtakin haikeutta lukiessani uutisista Anttiloiden sulkemisesta. Jokohan myös Kuopion Anttila on sulkenut ovensa..? Kun seuraavan kerran saavun vanhaan kotikaupunkiini, tuttu rakennus on hiljentynyt.

Se tulee olemaan omituista.

Kuopiossa_IMG_5417

Oletan, että tunteellinen suhde Anttilan tavarataloon on ehkä epätrendikkäintä mitä voi entisenä muotiblogiportaalina tunnetun sivuston bloggaajana ilmaista, mutta eipä minua trendikkyydestä tunnetakaan.

Kuopiolaiselle Anttila on merkinnyt paljon. Ainakin minun ikäluokalleni. Se on maamerkki. Se on paikka jossa kaikki käyvät. Kävivät. Mistään muusta yksittäisestä kaupasta en ole elämäni aikana ostanut yhtä paljon. Ihan kaikkea. Poneista verhoihin ja meikkivoiteesta pastasiivilöihin.

Siksi Anttila ansaitsee muistokirjoituksen.

idKuopiossa_IMG_5445

Kuopion Anttila, monet hetket olen sisuksissasi viettänyt. Muistoihini jäävät:

Kun 90-luvun alussa jonotin Top 10 -osastolla Hausmyllyn nimikirjoituksia.

Kuinka kerran sain teini-ikäisenä päähänpiston osallistua leluosastolla My Little Pony -värityskilpailuun, voitin ja soitin Anttilaan hirveissä omantunnontuskissa että antakaa voitto jollekin toiselle, en mä voi ottaa tätä kun joku lapsi olisi ilahtunut siitä.

Kuinka liukuportaiden välissä olevan myyntilaarin pikkutavaroihin kuten nenäliinapakkauksiin ja käsisaippuoihin piti aina tarttua liukuportaissa seistessään, ja kuljettaa ne liukuportaiden toiseen päähän ja sotkea sillä tavalla laareja. Lapsena piti tehdä kaikkea tällaista tyhmää.

Kuopiossa_IMG_5439

Kuinka ala-asteikäisenä tienasin taskurahaa viemällä Anttilan asiakaskärryjä paikoilleen. Siihen aikaan kärryjen paikoilleen viemisestä sai pienen tarran ja tarpeeksi tarroja kerättyään sai rahaa.

Kuinka lukioiässä kävin aina koulun jälkeen ostamassa ruokaosaston paistopisteestä porkkanaleipää, myslileipää ja Veljmiehen omaa ruisleipää. Ja tein niistä ruoan.

Kuinka yhden lapsuudenaikaisen parhaan kaverini äiti oli töissä yläkerran osastolla ja minusta oli niin siistiä lapsena ajatella että jonkun äiti saa olla töissä Anttilassa.

Kuinka jännää oli teettää alakerran käyntikorttikoneessa höperöitä käyntikortteja – ihan kuin 11-vuotias olisi sellaisia johonkin tarvinnut.

Kuinka yläasteiässä notkuimme tavaratalon katon parkkipaikalla ja katselimme alas torille ja bongailimme ihmisiä.

Kuinka monet kerrat olen korjauttanut kenkäni alakerran pikasuutari-pisteessä.

.

Viimeisen kerran asioin Anttilassa viime jouluna.

Niin monta vuotta katselitte toisianne torin yli, sinä ja Iso Sininen. On se outoa kun yksi on nyt poissa. Kilpailu on päättynyt.

Puijonkadun Anttila, kiitos kaikesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentit (66)

  1. Annika | pellavaajapastellia.fi

    Justiin eilen kävin Kuopion Anttilassa viimeisen kerran. Ammotti jo tyhjillään useimmat hyllyt. Silti kassoilla riitti jonoa. Minustakin on harmi et Anttila lopettaa.. Käy kurkkaamassa sisutus- ja tyyliblogiani pellavaajapastellia.fi! Kirjoitin vastikään jutun Sesonkitorista ja se sisältää myös alekoodin pöytävuokrasta!

    • Sanni

      Justiin eilen kävin Kuopion Anttilassa viimeisen kerran.

      Joku kirjoitti tuolla aiemmin että Kuopion Anttila sulki jo kuukausi sitten..? Mitähän kauppaa hän oikein tarkoitti…

      • Noora

        Mä kävin kans Kuopion Anttilassa 1,5 viikkoa sitten ja silloin se oli vielä auki, tosi tyhjää kyllä oli. Itse Kuopiolaisena tulen myös kaipaamaan Anttilaa tosi paljon :( siinä alakerran suutarilla on kyllä tultu monet kengät korjattua!

  2. Anni

    Itsekin olen miettinyt, että mistä Helsingin keskustassa asuvana ostan enää perus markettimeikkejä? Lähimmat cittarit ja prismatkin ovat erillisen reissun päässä :(

    • Sanni

      Onhan Sokoksellakin kaikki perusmarkettimerkit. :)

  3. Ammi

    ”Silminnäkijäraporttina” totean, että ilmeisesti konkurssiloppuunmyyntiä Kuopion Anttilassa on meneillään. Isot ale-kyltit ja ainakin vielä eilen liukuportaat vei ihmisiä ylös ja alas, kun ruokakaupassa käydessäni ohi kuljin.

    Alakerran ruokakauppa on oma firmansa ja vaikuttaisi onneksi jatkavan ennallaan. Ja suutaripisteellä oli myös vilskettä. Kaupparakennus näyttää jopa saaneen nimekseen Vihtori, jatkunee siis edelleen eikä suljeta Anttilan loppumisen vuoksi. Toivottavasti saavat jonkin vetovoimaisen liikkeen Anttilan tilalle.

    • Sanni

      Alakerran ruokakauppa on oma firmansa ja vaikuttaisi onneksi jatkavan ennallaan.

      Joo, ”Ruoka-Anttila” taisi päättyä jo 1996 kun Anttilat myytiin Keskolle, mutta jotenkin sen K-Marketin on silti aina mieltänyt myös ”Anttilana” kun tilat ovat samat kuin Ruoka-Anttilalla :) Sanookohan joku kuopiolainen käyvänsä ”K-Veljmiehessä” eikä ”Anttilan ruokakaupassa”..?

      • Roosa

        Kyllä se kuopiolaisille on Anttilan ruokakauppa:) ihmettelevät aina mistä minä 5v Kuopiossa asunut puhun kun sanon Veljmiehessä.

        • Ammi

          Jep, Anttilan ruokakauppa. Vaikka mun Kuopiossa asuinaikana se ei ollut enää Anttilaan kytköksissä. Minäkään en ole muita nimityksiä siitä kuullut, kuopiolaisten tai muualta tulleidenkaan suista.

  4. Eliina

    Olihan se hieman haikea olo, kun Kajaanissakin maanantaina sulkivat Anttilan ovet viimeistä kertaa.. :

  5. Martina

    Mä kyllä tykkään näistä sun vähän ”erkoisemmista” (eli siis persoonallisemmista!) kirjoituksista :))

    (Ja hassua sanoa, mutta musta on ihanaa kun sä ”kehtaat” kirjoittaa ihan siitä mistä itse tykkäät :P)

    • Sanni

      kehtaan ^_^ No ei mut Anttilahan on symppis, Anttila todellakin ansaitsi oman postauksen :)

  6. Kukka

    Ah noita liukuporrasmuistoja. Mulle ne tosin on sittarista. Mutta se laari oli vaan niin houkuttava ja hieno. Mä en järjestellyt, vain lääpin niitä nenäliinapaketteja kaikki matkat :)

    Ja vielä ihan muu juttu: tein sun mökkikiharat, siis saunan jälkeen (ja vielä mökillä, että oli ihan aidot mökkikiharat :D) nuttura ylös keskelle päätä ja sen kanssa nukkumaan. Ihan huippu juttu nimenomaan mökillä, kun käy joka päivä saunassa, muttei aina jaksa pestä hiuksia, niin menee seuraava päivä kiharoilla sujuvasti.

    • Sanni

      Ja vielä ihan muu juttu: tein sun mökkikiharat, siis saunan jälkeen

      Tähän sellainen peukkulogo :)

  7. henna

    Joensuun Anttila oli se paikka, jonne pääsi aina pienenä sairaalareissun jälkeen lohdutukseksi. :’D Monet Anttilat on koluttu läpi myöhemmin aina kun on muuttanut uuteen kaupunkiin. Itsellä myöskin Kuopion Anttilaan liittyy hyviä muistoja, kun aikoinaan aloitin opiskelut kaupungissa niin pitihän sitä sisustuskamaa käydä hakemassa sieltä. :)

  8. Sissi

    Mä olin ehkä 8-vuotias, kun mummon kanssa ostettiin Kouvolan Anttilasta mulle tennarit. Vasta kotona huomattiin, että ne onkin eri kokoiset, mutta jostain syystä ei menty palauttamaankaan niitä. Jäivät sitten käyttämättä, ja kaupan hävikkiin lienee päätynyt toinen samanmoinen pari. Hassua, et tätä en kyllä unohda vaikka tapahtuneesta on 35v aikaa:) Monta muutakin muistoa liittyy Anttilaan: ekoilla oikeasta työpaikasta (kaupan siivoojana) saaduilla tuloilla ostettu pitkä punainen villakangastakki. Ensimmäiset omat stereot ja kuinka mahtavaa oli soitella LP-levyjä kasettien sijasta.
    Olenpa joskus ollut pariinkin otteeseen ihan töissäkin Anttilassa pikku pätkiä.

    • Sanni

      Hahah, olipa hassu juttu tuo eripariset kengät ^_^

      Mä olen muuten myös ostanut Anttilasta ekan oman mankan :) :)

  9. May

    Oi Anttila… Meikä muistaa, kun alkuperäinen Kalle Anttila -tavaratalo avautui Helsingissä Tennispalatsissa. Se oli oikea kansan marketti verrattuna ”fiinimpiin” Sokokseen ja etenkin Stockmanniin. Anttilaan mentiin ihmettelemään halpoja hintoja ja ostamaan edullisia, ihan hyviä tuotteita. En ole varma mutta luulen, että postimyynti tuli ennen fyysistä myymälää. Kalle Anttila toi postimyynti-idean Amerikasta ja samoin tämän halpiskonseptin. Kun mies myi liiketoimintansa, ”Kalle” putosi nimestä pois, mutta ”Anttila” jäi tavaramerkiksi. Hyvin pyyhki siitä eteenpäinkin, kunnes… Haikealta tuntuu. Mahtaneeko toista inhimillisen kokoista kohtuuhintaista yleistavarataloa enää tulla. Ylivaltavat esikaupunkien jättimarketit imuroivat asiakkaat. Paitsi ei meikäläistä, joka inhoan niitä enkä niihin jalallani astu kuin äärimmäisestä pakosta, jos en muualta tarvitsemaani hyödykettä saa. Malja Anttilan, ihmisläheisen ostospaikan muistolle!

  10. Heidi

    Ihana teksti! Entisenä Kuopiolaisena tuli paljon muistoja mieleen :)

    Itsekin harrastin lapsuudessa sitä nenäliinojen siirtelyä laarista toiseen, se oli ihan parasta! Minäkin olen ollut jonottamassa top tenissä nimmareita. Olin ihan liekeissä kun sain ilmaiseksi Taikapeilin sinkun ja siihen molempien tyttöjen nimmarit :)

    Mekin notkuttiin yläkerran parkkiksilla ja polteltiin siellä salaa tupakkaa :D Ja sit istuttiin alakerrassa kassaa vastapäätä olevilla penkeillä ja katseltiin kun ihmiset kävelivät ohi. Voi mitä muistoja!!

    • Sanni

      Onpa hauskaa kuinka moni kuopiolainen jakaa samanlaisia Anttila-muistoja :) <3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.