Anttila in memoriam

Kuopiolaisena en voi olla tuntematta suurtakin haikeutta lukiessani uutisista Anttiloiden sulkemisesta. Jokohan myös Kuopion Anttila on sulkenut ovensa..? Kun seuraavan kerran saavun vanhaan kotikaupunkiini, tuttu rakennus on hiljentynyt.

Se tulee olemaan omituista.

Kuopiossa_IMG_5417

Oletan, että tunteellinen suhde Anttilan tavarataloon on ehkä epätrendikkäintä mitä voi entisenä muotiblogiportaalina tunnetun sivuston bloggaajana ilmaista, mutta eipä minua trendikkyydestä tunnetakaan.

Kuopiolaiselle Anttila on merkinnyt paljon. Ainakin minun ikäluokalleni. Se on maamerkki. Se on paikka jossa kaikki käyvät. Kävivät. Mistään muusta yksittäisestä kaupasta en ole elämäni aikana ostanut yhtä paljon. Ihan kaikkea. Poneista verhoihin ja meikkivoiteesta pastasiivilöihin.

Siksi Anttila ansaitsee muistokirjoituksen.

idKuopiossa_IMG_5445

Kuopion Anttila, monet hetket olen sisuksissasi viettänyt. Muistoihini jäävät:

Kun 90-luvun alussa jonotin Top 10 -osastolla Hausmyllyn nimikirjoituksia.

Kuinka kerran sain teini-ikäisenä päähänpiston osallistua leluosastolla My Little Pony -värityskilpailuun, voitin ja soitin Anttilaan hirveissä omantunnontuskissa että antakaa voitto jollekin toiselle, en mä voi ottaa tätä kun joku lapsi olisi ilahtunut siitä.

Kuinka liukuportaiden välissä olevan myyntilaarin pikkutavaroihin kuten nenäliinapakkauksiin ja käsisaippuoihin piti aina tarttua liukuportaissa seistessään, ja kuljettaa ne liukuportaiden toiseen päähän ja sotkea sillä tavalla laareja. Lapsena piti tehdä kaikkea tällaista tyhmää.

Kuopiossa_IMG_5439

Kuinka ala-asteikäisenä tienasin taskurahaa viemällä Anttilan asiakaskärryjä paikoilleen. Siihen aikaan kärryjen paikoilleen viemisestä sai pienen tarran ja tarpeeksi tarroja kerättyään sai rahaa.

Kuinka lukioiässä kävin aina koulun jälkeen ostamassa ruokaosaston paistopisteestä porkkanaleipää, myslileipää ja Veljmiehen omaa ruisleipää. Ja tein niistä ruoan.

Kuinka yhden lapsuudenaikaisen parhaan kaverini äiti oli töissä yläkerran osastolla ja minusta oli niin siistiä lapsena ajatella että jonkun äiti saa olla töissä Anttilassa.

Kuinka jännää oli teettää alakerran käyntikorttikoneessa höperöitä käyntikortteja – ihan kuin 11-vuotias olisi sellaisia johonkin tarvinnut.

Kuinka yläasteiässä notkuimme tavaratalon katon parkkipaikalla ja katselimme alas torille ja bongailimme ihmisiä.

Kuinka monet kerrat olen korjauttanut kenkäni alakerran pikasuutari-pisteessä.

.

Viimeisen kerran asioin Anttilassa viime jouluna.

Niin monta vuotta katselitte toisianne torin yli, sinä ja Iso Sininen. On se outoa kun yksi on nyt poissa. Kilpailu on päättynyt.

Puijonkadun Anttila, kiitos kaikesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentit (66)
  1. Me tilattiin välillä kuvastosta, kun maalla kerran asuttiin. Aina sitä pakettia odotti.

    Joskus olen ostanut cd-levyjä tai joitain meikkejä. Kävin 2 viikkoa sitten Kampissa. Suht hiljaista ja tyhjää oli.Kyllä haikea olo tuli.

    1. Me tilattiin välillä kuvastosta, kun maalla kerran asuttiin.

      Mä en ole koskaan tainnut tilata kuvastosta mutta siirryin nettiAnttilan asiakkaaksi kun muutin Ahvenanmaalle :) Sinne tuli aina Anttila-paketteja… Pussilakanoita, räsymattoja… ja onkohan mun parvekkeen kalusteetkin NetAnttilasta… ^_^

  2. Juu, mullekin iski haikeus kun kuulin Anttilan uutisista. Juurikin tuon Kuopion Anttilan takia. <3 En ole siella asunut moneen, moneen vuoteen (moneen vuosikymmeneen…), mutta olen kaynyt sukuloimassa saannollisesti.
    Omat Anttila-muistoni:
    – juurikin tuo mainitsemasi liukuportaiden (hihnojen) valilla ollut rako. Niita nenaliinapaketteja piti hilata laarista toiseen ylos- ja alaspain mentaessa.
    – Anttilan kattoparkkipaikka. Woooo! Siina oli sita Suuren Maailman tuntua! Ylos ajettiin tosi pitkaa tunnelia ja katolla tuuli vihloi korvissa ja kaiteen raosta naki maailman aariin. <3
    Joka kerta Kuopiossa kaydessani oli Anttilassa kaytava ainakin kerran!

    1. Niita nenaliinapaketteja piti hilata laarista toiseen ylos- ja alaspain mentaessa.

      Eikäh, joku muukin on tehnyt tätä? :D

      Ja todellakin, katolla tuntui kuin olisi jossain eri maailmassa, isommassakin cityssä.. ^_^ Kun näki Kuopion keskustan ylävinkkelistä. :) Kaikki näytti ylhäältä jotenkin erilaiselta ^_^

      1. Kukapa ei? Oikein harmitti, kun ne nenäliinat oli otettu pois :)

        Anttilan levyhyllyllä vierähti kyllä tovi jos toinenkin.

      2. Tuota tavaroiden siirtelyä liukuportaissa on varmaan tehnyt iso osa nuorista ja lapsista jossain kaupassa joskus…
        Myös muualla kuin Kuopiossa. ; ) =)

        1. Mä taas en ole nähnyt tällaista liukuportaiden väliin sijoitettua laarisysteemiä missään muussa tavaratalossa kuin Kuopion Anttilassa joten mulle se on aina ollut vain Kuopion Anttilaan liittyvä ”harraste” :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *