(Anti)Shopping

Jos jokin tällä matkalla harmittaa (vähän) niin se, että pakkasin laukkuni lähes täyteen kilorajaan saakka jo kotona. En ole shoppailevaa tyyppiä eikä minulla ole yleensä mitään vaikeuksia pidättäytyä täyttämästä laukkuani ostoksilla matkoilla ollessa. Mutta nyt….

bathandbodyworks_img_2352

Tällä kertaa olisin helposti voinut täyttää toisen 20 kilon laukun ostoksilla (en vähiten Bath & Body Worksissa).

Koska kuitenkin tiedän että en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on edelleenkin meneillään hitaasti mutta varmasti etenevä ”eroon ylimääräisestä kamasta” –projekti, en ostanut uutta laukkua paluumatkalle ja olen niellyt ”tahtois…!” –tunteita kosmetiikkaliikkeissä ja (köh) vastustamattoman pehmeitä trikoopaitoja pursuavissa vaatekaupoissa. Saatoin kyllä ostaa neljä saman mallista (mutta eri väristä) trikoopaitaa GAPin 40% alennuksesta… Sen jälkeen en ole enää uskaltanut mennä GAPiin tällä matkalla.

ostokset_usa_2016_img_4560

Meikithän eivät paina juuri mitään joten niitä voisi ostaa enemmänkin, mutta tarvitsenko niitä? En tietenkään.

Olen saanut meikkiostokset rajoitettua tässä postauksessa esiteltyyn minimaaliseen määrään. Ihan yllätyin kun en löytänyt MACiltäkään mitään muita haluttavia luomivärejä kuin kaksi jo tuttua suosikkia. 6 dollarin hintainen refill-nappi tuntuu lähes ilmaiselta…. Ainakin verrattuna Urban Decayn 20 dollarin hintaisiin luomiväreihin. Yhden UD:n ostettuani muistin, että onhan Decayllakin irtonappeja ja heti alkoi harmittaa. Miksi en ostanut sellaista…? Vai olikohan niin, että UD:lla refillejä ei saa ostaa yksinään vaan ne täytyy ostaa tyhjän paletin kanssa…? En muista systeemiä mutta tosiasia on se, että noilla hylsyillä en tee mitään ja tuntuu hullulta maksaa muovireunuksista yli 10 dollaria….

ostokset_usa_2016_img_4571

 

MACiltä mukaan päätyivät vain kotona juuri hajotettu Beautiful Iris ja luonnonvaalea highlighter-ikisuosikki, L’Orealin edesmenneen Golden Beigen ohella paras nudevaalea luomiväri, Shroom.

Minun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan omistaa oma postaus näille silmämeikin ”työhevosille” eli perusvaaleille luomiväreille. Hiljaisia, näkymättömiä, mutta niin tarpeellisia. Vaikka nudevaaleat luomivärit voivat ulospäin näyttää hyvin samanlaisille, luoden tunteen että ”Ihan sama mitä niistä käyttää”, se ei suinkaan ole sama. Vaaleissa, päälle päin lähes identtisiltä näyttävissä luomiväreissä on eroja, jotka ainakin meikkifriikki huomaa selvästi.

sephora_slo_img_2515

Itse ostin edellisen Shroomini loputtua tilalle MACin Ricepaper-sävyn, ihan vain kokeilunhalusta, ja totesin ettei se toiminut lainkaan niin hyvin kuin Shroom. Ricepaper on ratkaisevasti kellertävämpi sävy eikä sovi yhtä monipuoliseen käyttöön kuin neutraali Shroom joka sopii niin viileiden kuin lämpimien meikkien kanssa. Ricepaper on jäänyt lähes käyttämättä.

Sephorasta ostin Z-paletin irtonapeille. Taas sarjassamme ”tää on pitänyt ostaa jo niiiin kauan”. Näitä olisi voinut ostaa saman tien useammankin. Tykkään koostaa omia paletteja ja irtonappisysteemi on minulle kaikkein mieleisin. Omiin paletteihin koottavat napit vievät reissussakin kaikkein vähiten tilaa.

ostokset_usa_2016_luomivarit

Muut luomivärihankinnat (sain näköjään jonkun keltavihreäkohtauksen): Kat Von D’n ihana räikeä kellanvihreä Electric Warrior ja likainen vihertävä kulta Trasher (tooodella metallista jälkeä jota rakastan). UD:lta kuvassa varsin vaisulta näyttävä mutta livenä ihana kultavihreä sävy Sideline, samaa duochrome-laatua kuin jo haalimani iki-ihanat Tonic ja Fireball.

Tonic on muuten varmaan koko vuonna eniten käyttämäni luomiväri, vaikka ostin sen vasta syksyllä. Se on yksi parhaita silmämeikkihankintojani koskaan. Juuri tämän vuoksi meikkifriikki ostaa aina vain lisää samoja sävyä (esim. minä loputtomiin violetteja): niissä on valtavasti nyanssi- ja koostumuseroja ja kun jaksaa metsästää, aina välillä osuu todelliseen kultasuoneen. Vain harva hankinta osoittautuu lopulta Tonicin (ja Beautiful Irisin) kaltaisiksi superhelmiksi. :)

ostokset_usa_2016_img_4577

Tässä sitten on matkan hutiostos. Voi että harmitti.

Innostuin kun bongasin Sephorassa nämä Lancômen vain Sephorassa myytävät Extreme Longwear-kynät, joissa oli tosi ihania sävyjä ja ihanasti liukuva koostumus. Näitä ei saa Suomesta, must get one here..!

idostokset_usa_2016_img_2502

Päädyin kädenselkä-swatchien perusteella suloiseen vaaleanliilaan sävyyn nimeltä Baroque (swatcheista alimmaisin). Mun kokemuksella olisi kyllä pitänyt tajuta miltä sävy näyttää pohjoismaalaisen vaalean henkilön luomilla…. Ei oikeastaan yhtään miltään. Sävy on aivan liian vaalea tehdäkseen varsinaista rajausefektiä, joten se on käytännössä kuin vaalea liila luomiväri. Lisäksi sävy on niin punertava, että se saa ilmeen näyttämään raikkaan sijaan väsyneeltä. Kaikkea muuta kuin imarteleva sävy minulle, siis.

Tällainen pastellinen rajaussävy toimisi upeasti tummalla ihonsävyllä jossa se loisi makean kontrastin. Vaalealla iholla sävy jää täysin pliisuksi. Höh. Sinne meni 21 dollaria. Baroque tulee toimimaan minulla vain pohjustuskäytössä, ja siihenkin se on turha koska omistan jo kivoja liiloja pohjustussävyjä.

ostokset_usa_2016_img_4583

Tässä meillä taas on esimerkki amerikkalaisesta erikoisesta kosmetiikan markkinointityylistä, josta kirjoitin jutun Floridan matkalla. Tällainen markkinointi ei ole sallittu Suomessa.

USAssa eri kauppaketjut (luulin aiemmin että vain CVS) voivat kehittää omia talon sarjojaan, joiden tuotteet ovat suoria kopioita tunnettujen brändien menestystuotteista. Niin suoria kopioita, että pakkaukseen on valmiiksi painettu minkä tuotteen kopio on kyseessä. Ihan hullua! :)

Myymälöissä kopiotuotteet on yleensä vieläpä sijoitettu alkuperäisten viereen. Eli jos asiakas on hakemassa Aveenon voidetta x, hänelle on tehty helpoksi löytää voiteesta talon oma, halvempi versio. Aveenon sijaan asiakas saattaakin valita alkuperäisen vieressä nököttävän Walgreensin tai CVS:n kopioversion. Jotenkin ihan kreisiä että tällainen menettely on USAssa laillista. Miettikää jos Suomessakin esim. Pirkan hedelmäjogurtti olisi hyllyssä suoraan Valion kyljessä ja siinä lukisi, ”Kuin Valion Hedelmäpommi”. Tai Rainbow’n suklaapatukkaan olisi painettu, ”Kuin Fazerin sininen”.

.

Loppukevennyksenä vielä toisenlainen esimerkki amerikkalaisesta markkinointiviestinnästä, jollainen ei ihan Suomessa menisi läpi.

halfhalf_img_4558

Half & Half, paikallinen kahvimaito. (Voi sitä toki muuhunkin käyttää mutta on standardi nimenomaan kahvimaitona.)

Half & Half on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei kirjaimellisesti suhteessa 50-50, kermapitoisuus on vain muutamia prosentteja. Juoman kokonaisrasvapitoisuus on noin 9. Jo nimitys ”puolet ja puolet” olisi Suomessa kielletty, sillä Suomessa mainosteksteissä ei saa esittää väitteitä tai vihjauksia joilla ei ole totuuspohjaa. (Esim. voimariinin piti vaihtaa nimi oivariiniksi koska se ei sisällä pelkkää voita.)

fatfreehalfhalf

fatfreehalfhalf_img_4594

Mielenkiintoisesti, Half & Halfista on myös olemassa…. rasvaton versio..! Siis tuote joka on ”puolet kermaa, puolet maitoa”, mutta jossa ei ole lainkaan rasvaa. Ööö? :D Onko joku kuullut rasvattomasta kermasta..?

Tuoteseloste kertoo, että juomassa on kermaa sen verran, että ”rasvapitoisuus on mitätön”. Mikä ihme on tämän tuotteen tarkoitus? Kyseessä on rehellinen rasvaton maito, skimmed milk. Kuitenkin sitä on sallittua markkinoida nimellä ”Half & Half”. Kuluttajalle luodaan kuva täyteläisemmästä tuotteesta, ja hän luulee ostavansa terveellisemmän version kermamaidosta, vaikka hän todellisuudessa ostaa rasvatonta maitoa. On nämä jenkit hassuja…

aamu_291116_img_4563

Aamun winter-wonderland… <3

.

Blogin muutto lähestyy…. torstaina Karkkipäivä löytyy osoitteesta

http://blogit.terve.fi/karkkipaiva/

Kommentit (20)
  1. Toi half & half on tullut jossain resepteissä vastaan ja jaksaa edelleen huvittaa, en vaan ymmärrä MIKSI tommosta tuotetta tarttee. Samoin self-rising flour. Eikö ois vaan iisimpää ostaa sekä tavallisii jauhoja että jotain tarvitsemaansa kohotusainetta..? Kumpaakin voi sitten käyttää eri tarkoituksiin, kun taas tommonen yhdistelmätuote ei oo niin monipuolinen.

    Hei mites muuten jenkkilän JUUSTOT? Sä kun oot tommonen juustojen ystävä niin ootko kaupassa juusto- tai ylipäätään ruokatarjontaa katsellut? Mulla on jotenkin (internetin myötä) semmonen mielikuva että siellä on perusmarketeissa paljon todella teollisia juusto”valmisteita”?

    1. ja jaksaa edelleen huvittaa, en vaan ymmärrä MIKSI tommosta tuotetta tarttee. Samoin self-rising flour. Eikö ois vaan iisimpää ostaa sekä tavallisii jauhoja että jotain tarvitsemaansa kohotusainetta..?

      No niinpä ^_^ ”Only in the States”… :D

      Juustoista – kyllä täältä löytyy ihan kunnon normaaleja juustoja :) Tutkin aina pakkausselosteet ja valtaosa on ihan ”ehtaa tavaraa”. Light-juustotuotteiden joukosta sitten löytyy kyllä niitä sekoitteitakin joissa on kaikenlaisia lisäaineita.

  2. Montakohan vastausta saat, että oivariinissa on voita. :D

    1. Dämn, pitää muuttaa teksti ^_^ Niinhän se olikin että Oivariinissa on voita, mutta voi-sanaa ei voi käyttää koska se ei ole pelkkää voita…

      1. Olen myös kuvitellut, että Oivariinissa ei ole lainkaan voita, ja siksi ei saa sanoa voimariiniksi! Aikamoista viilausta. :D

        Täytyykö nyt myös esim. voimistelijoita alkaa nimittää oivostelijoiksi?!

        1. Täytyykö nyt myös esim. voimistelijoita alkaa nimittää oivostelijoiksi?!

          Reps XD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *