Alsacen makuja

Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Colmar_IMG_8813

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Koifhus_IMG_9046_2

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Koifhus_IMG_9052

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Koifhus_IMG_9056

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa’assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

LatelierDuPeintre_IMG_9165_2

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on ’tosi hyvä’ ja ’tosi hyvä’ ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

LatelierDuPeintre_IMG_9167

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

LatelierDuPeintre_IMG_9154

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

LatelierDuPeintre_IMG_9160

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

LatelierDuPeintre_IMG_9161

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d’olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Colmar_IMG_9202

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)

Kommentit (22)
  1. anne/ 52weeksofdeliciousness
    1.6.2015, 14:02

    Itselle syöminen on matkustamisessa ehkä jopa se tärkein juttu :) Ruoka myös usein yllättää matkoilla! mutta en, vaikka yrittäisin, pysty sanomaan missä olisi ollut se mieleenpainuvin ruokakokemus, mutta moni paikka on kyllä jäänyt ruoan takia mieleen. Esim. elämäni ensimmäinen gyros Ateenassa jouluna 2009, 14 ruokalajin ateria Roomassa, saksanmummun kaikki ruoat, ihmeellinen paikallinen ruoka Kap Verdellä joka oli käytännössä chilikastikkeeseen dipattua merilimaa (:D).. lista on loputon :)

    1. ihmeellinen paikallinen ruoka Kap Verdellä joka oli käytännössä chilikastikkeeseen dipattua merilimaa (:D).

      Wow..! :D Tuollaisia tosi erikoisia mömmöjä haluaisin mäkin päästä joskus kokeilemaan..! Toistaiseksi oudoin syömäni ruoka taitaa olla kotoista mämmiä ^_^ En ole missään Aasiassakaan toistaiseksi reissannut niin ei ole mitään hyönteisiäkään missään tarjottu :)

      1. anne/ 52weeksofdeliciousness
        2.6.2015, 13:46

        Itse söin elämäni ensimmäiset hyöteiset Helsingissä :D

  2. Minun tähänastinen paras ruokaelämykseni oli myös Ranskassa.
    Pienessä eteläranskalaisessa kylässä (ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kaupungiksi) in the middle of nowhere. Yövyimme majatalon tapaisessa paikassa ja noin yhdeksän-kymmenen aikaan illalla (oli perjantai) alkoi majatalon ruokasali täyttyä paikallisista ja ruoka oli todella mahtavan hyvää. Kaiken kruunasi jälkiruokavaunu jossa oli KAIKKEA makeaa. Sitä elämystä en unohda koskaan – olimme sitä paitsi varmaan ainoat ulkomaalaiset siinä ruokasalissa. Tähän täytyy lisätä että huoneemme ei todellakaan ollut mikään helmi, sänky oli kuin riippumatto, mutta sen aterian muistan vieläkin, vaikka olenkin sen jälkeen pari, kolme kertaa syönyt Michelin-ravintoissa, joissa ruoka ei todellakaan ollut huonoa.

    1. Mahtava tarina, kiitos kun jaoit sen :) Voin vain kuvitella miten jännä tunnelma majatalossa on ollut ^_^

      Meillä oli vähän vastaavanlainen mieleen jäänyt kokemus Italiassa, jossa yövyimme tienvarsimotellissa jumalan selän takana. Saavuimme motelliin illalla yhdeksän jälkeen ja kyselimme ruokapaikkaa. Motelli sijaitsi alueella joka oli aivan pimeä ja hiljainen. Respasta neuvoivat meidät menemään pihan toiselle puolelle vanhaan kivirakennukseen. Näytti ulospäin joltain maatilan vanhalta rakennukselta. Ylitimme pihan hämärässä kummastellen, saattoiko täällä olla joku ravintola. Ja oven avattuamme putkahdimme suureen, valaistuun, mitä eleganteimmin sisustettuun ruokasaliin joka oli täynnä väkeä :) Ja ruoka oli todellakin sairaan hyvää, ja sitä oli paljon :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *