Karkkipäivä
Karkkipäivä

Ajatuksia ruokaremontista

Totaalisesta ruokavaliomuutoksestani on nyt kaksi ja puoli vuotta. Se on varmaan suurin elämäntapamuutos mitä olen koskaan tehnyt ja olen hurjan iloinen että se todella jäi pysyväksi. Liikunnan ujuttaminen elämääni on toinen tärkeä asia, mutta se ei valitettavasti ole lainkaan yhtä nautinnollista kuin ruoka. :p

    idRuokaremontti

Minulle nykyinen ruokavalioni on jo niin luonnollinen osa arkea että sitä ei enää ajattele minään erityistä suunnittelua tai pähkäilyä vaativana asiana. Hämmästynkin aina kun joku kaveri kysyy, ”Mutta mihin ravintolaan sun kanssa voi edes mennä kun syöt niin oudosti..?” Kyllähän jokaisessa ravintolassa on kalaa ja kasviksia..! :D

Moni tuntuu tekevän vähähiilihydraattisesta ruokailusta monimutkaisemman kuin se onkaan, hyvänä esimerkkinä äitini joka ei edelleenkään ymmärrä lainkaan mihin ruokavalio perustuu. ”Etkö sinä siis syö edes jäätelöä?” hän kysyi viimeksi jouluna.

Ruokaremontti3

Toki ruokavalioon liittyvät rajoitukset saattavat ärsyttää tai ihmetyttää ihmisiä. ”Mitä väliä jos otat yhden pullan?” ”Kamoon, siinä on vain vähän couscousia..!” Etenkin joitain ihmisiä tuntuu vaivaavan, jos hoikka ihminen haluaa karsia herkut ruokavaliostaan. Vaikka enhän minä niitä ole karsinut – vain vaihtanut toisenlaisiin herkkuihin!

Arvelen, että valtaosa ihmisistä ainakin täällä Suomessa syö suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Perinteinen lautasmalli lienee juurtunut aika monen päähän kouluajoilta. Useimmat tuntemani ihmiset syövät monipuolisesti kalaa, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja maitotuotteita. Monet ovat myös tottuneet säännöllisiin ruoka-aikoihin jo lapsesta saakka.

Minun kohdallani ei ollut näin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kasvanut eineksillä, muroilla ja voileivällä. Lapsena olin aina vähän haikeana kun kaverit lähtivät pihaleikeistä kotiin. ”Meillä on ruoka kuudelta”. 

Meillä otettiin jääkaapista jotain kun tuli nälkä. Perunoiden, kastikkeen ja lihapullien sijaan meillä syötiin sellaisia ruokia kuin talkkunaa ja leipäpöppää. Tai hilloviiliä ja riisipiirakoita. (Ai mitä on leipäpöppä? Murretaan näkkileivästä paloja lautaselle, kaadetaan päälle kuumaa maitoa ja viimeistellään voinokareella. Voilá – lämmin ruoka.)

Opin ”laittamaan ruokaa” siinä vaiheessa kun opin keittämään riisiä ja makaronia. Yläasteella lämmin ruokani oli aina makaronia tai spagettia valmiskastikkeilla – ehdottomat lempparit olivat Blå Bandin metsäsienikastike ja Barillan oliivikastike. Riisiä söin vähän harvemmin, ja sitä aina pakastealtaan wok-vihannesten kanssa. Lukioaikoina mukaan tulivat myös nuudelit.

Ruokaremontti4

Olen ollut kala-kasvissyöjä 14-vuotiaasta saakka. Kalaa tai muutakaan proteiinia en kuitenkaan juuri kotioloissa syönyt, mitä nyt joskus kalapuikkoja tai muita pakastealtaan paneroituja seitivirityksiä.

En myöskään oikein syönyt kasviksia, mikä teki minusta vähän erikoisen kasvissyöjän. Söin kasviksia lähinnä paprikan ja tomaatin muodossa voileivän päällä tai sitten niitä riisin kylkeen paistettuja pakastevihanneksia. Salaattia en syönyt kotioloissa koskaan. Myös lisukkeina kasvikset jäivät usein lautaselle – jos esimerkiksi kalaa ei tarjoiltu ravintolassa perunan vaan parsan kanssa olin ihan että ”Miten tämän voi edes syödä..?”

* puistelee päätään *

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan kerran kysyneeni kotitalouden opettajalta miksi ihminen ei voi syödä pelkkää leipää. Olin vilpittömän ihmeissäni siitä, miksi ihmiset jaksavat valmistaa lämmintä ruokaa erilaisin lisukkein. Mielestäni voileivän päälle kasatut täytteet ajoivat saman asian. Opettaja meni muistaakseni aika hiljaiseksi.

Parikymppisenä kärsin niin hurjasta turvotuksesta ja muista vatsavaivoista että kävin ravitsemusterapeutilla. Minun todettiin syövän liian yksipuolisesti ja proteiiniköyhästi. (Aijaa? :D) Terapeutti käski lisätä kasvisten ja proteiininlähteiden määrää. En jaksanut. Lyhyellä aikavälillä tuollainen muutos ei vaikuttanut olooni mitenkään eikä motivoinut kokonaisvaltaiseen muutokseen. Palasin pussikeittojeni ja voileipieni pariin.

Ruokaremontti6

Fast-forward vuoteen 2014. Lautaseni täyttyvät kasviksista, kalasta, juustosta ja kananmunasta. Täytetyn patongin tilalla on lämminsavulohta ja höyrytettyä parsakaalia. Syön tofua kermaisessa kookoskastikkeessa. Odotan vesi kielellä aamuista munakastani vihreällä salaattipedillä. Blå Bandit ovat jääneet kaupan hyllyyn ja valmistan sienikastikkeen itse.

Miksi juuri vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta käänsi kelkan? En todellakaan väitä, että kaiken leivän, riisin ja pastan poisjättäminen on ehdoton edellytys nykyiselle hyvinvoinnilleni. En kuvittele hetkeäkään ettenkö voisi aivan hyvin nauttia niitä edelleen kohtuullisissa määrin. Ruokaremontissanihan on pohjimmiltaan kysymys syömäni ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa.

Ruokaremontti5

Niin. ”Mitä väliä siis jos otat yhden pullan?” On sillä väliä. En halua ottaa pullaa tai syödä viljapastaa edes kerran kuussa. Enkä taipua ”Tässä kakussa on vain ihan pikkuisen sokeria” –kompromisseihin.

Luonteeni on hyvin joko-tai-painotteinen, ja minulle sopivat selkeät rajoitukset. Viihdyn ääripäissä. Keskivaiheille jääminen ei vain ole… minua. Toinen vahva piirre on addiktoituminen. Koukutun helposti eri asioihin jolloin niiden ”kulutusta” on vaikea kontrolloida.

Vhh-ruoka johti pysyvään elämäntapamuutokseen koska sillä oli nopea, selvästi havaittava ja kokonaisvaltainen vaikutus – toisin kuin ”Alat vain syödä enemmän proteiinia” –neuvoilla. Se motivoi. Vhh toi myös mukanaan luovuuden elementin ruoanlaittoon, mikä oli kohdallani varsin ratkaisevaa. Yhtäkkiä ruoanlaitosta tuli hurjan mielenkiintoista. Alun haasteista selviäminen ja uuden makumaailman löytäminen oli palkitsevaa ja ruoan merkitys vaihtui ”välttämättömästä pahasta” inspiroivaksi harrastukseksi.

Ruokaremontti2

Ei leivän ja makaronin yhdistäminen nykyiseen ruokavaliooni järkevinä määrinä varmasti vaikuttaisi terveyteeni mitenkään, mutta en vain halua niitä enää takaisin. En tarvitse niitä enkä näe mitä etua vanhojen riippuvuuksien mukana roikottaminen toisi.

Sitä paitsi parsakaalista on tullut minulle uusi ”pasta”. ;) Söisin sitä vaikka joka päivä. :)

Toisessa ääripäässä minulla on hyvä olla, ja sehän on tärkeintä.

.

Millaisia elämäntapamuutoksia teidän elämäänne mahtuu?

SanninRuokavalioEnnenNyt_taulukko

Esimerkkiruokaviikko ennen ja nyt.

Kommentit (77)

  1. Zaara

    Täällä kans yksi makaronimössöllä, karkeilla ja vaalealla leivällä kasvatettu yksilö. Yritin niinä huonon ruokavalion vuosina harrastaa liikuntaakin välillä, mutta en yksinkertaisesti kehittynyt mihinkään suuntaan (oisko syynä ollut proteiinin puute KENTIES?) Ihan kamalalta tuntuu ajatella, kuinka huonosti omaa elimistöään tuli kohdeltua, nyt ei olisi paluuta entiseen. Pidän satunnaisesti herkkupäiviä, jolloin syön sokeripitoista yms., mutta sen jälkeinen olotila on jotain ihan kamalaa. Karkit ja leivokset tekee turvonneeksi ja verenpaine pomppii, aikamoista myrkkyä elimistölle.

  2. n00b

    Olipa jännä lukea ruokahistoriastasi, se on niin samanlainen kuin minulla :D Koulusta tullesta oli turha kysyä ”mitä ruokaa tänään on?” kun sitä ei ollut, leipää tai pikanuudeleita kaapista. Ja paljon herkkuja, jostain oli kaloreita saatava. Kun muutin pois kotoa, huono ruokailu jatkui. Syyni sille oli säästäminen. Kilon paketilla x-tra kalapuikkoja selviää monta päivää!
    Minun ruokailuni korjautui siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen avomieheni. Hän rakastaa ruuanlaittoa ja laittaa hyvää ruokaa. Koin jonkun valaistumisen ja nykyään laitan itsekin mielelläni oikeaa ruokaa ja nautin siitä :) Teemme paljon peruskotiruokaa kuten keittoja, makaronilaatikkoa, jauhelihakastikkeita yms. ja en todellakaan kaipaa entistä ruokavaliotani!

    • Sanni

      Kun muutin pois kotoa, huono ruokailu jatkui. Syyni sille oli säästäminen.

      Minäkin muuten pitkään perustelin kasvisten syömättömyyttäni hinnalla… No tottahan se onkin että kahden paprikan hinnalla saat jo ne parin päivän kalapuikot, ja vähän eksoottisemmalla salaatilla kilon pastaa. Monella opiskelijalla ei varmasti kerta kaikkiaan ole varaa syödä kovin terveellisesti ja monipuolisesti. Mutta minä jatkoin kitsasteluani vielä työssäkäyvänä aikuisenakin… Totuus taisi olla että en vain ollut tottunut syömään tuoreita kasviksia enkä kokenut että salaateilla voisi tulla kylläiseksi. Voikkarit oli niin paljon helpompi ja halvempi vaihtoehto…

  3. lj

    Mielenkiintoinen kirjoitus kaikin puolin! Ja tuo ruokavaliomuutoksesi on kyllä huikea. Eihän tuo entinen aivan wellness-kamalta näytä! :)

    Mietin usein, miksi ihmiset suhtautuvat niin kummaksuen siihen, että joku syö terveellisesti tai jollain itselleen hyväksi kokemalla tavalla. Yllättävää, että se, että joku on löytänyt tavan edistää omaa hyvinvointiaan voi ärsyttää jotakuta, etenkin läheisiä ihmisiä. Sain kirjoituksestasi tsemppiä pysyä kovana oman ruokavalioni kanssa. Olen noudattanut noin puoli vuotta ns fodmap-ruokavaliota, jossa vältellään esimerkiksi gluteeniviljoja, sokereita, kaaleja ja sipuleita, sillä ne aiheuttavat vatsaongelmia. Ja onhan vehnän ja sokerin välttely muutenkin terveydelle hyödyllistä! On kurjaa selitellä juhlissa ja ravintoloissa, mutta on myös todella mukavaa, kun vatsa voi hyvin.

    Kauppojen, kahviloiden ja kioskien hyllyiltä löytyy kyllä valitettavan paljon sellaista evästä, joista voi saada seurakseen turvotusta, vatsavaivoja, verensokerin heilahtelua ja väsymystä sekä tulehdustilaa (ja paljon muuta mukavaa). Toivottavasti tuoreen sekä ravinteikkaan ja sellaisen ”käytä viimeistään kolmen vuoden päästä keksipullaruuan” suhde muuttuu parempaan suuntaan lähivuosina. Minusta sekin on haaste, että monet tuotteet vaatisivat säilytystä kylmässä, ja evääksi on usein otettava pähkinöitä (en keksi muuta!). Tai sitten pitäisi käyttää vielä enemmän luovuuttaan ja alkaa kuljetta minikylmälaukkua mukanaan. Mutta en tiedä, olen varmaan jotenkin yliherkkä sosiaaliselle paineelle, ja minulle suurin ongelma on selittely. En ole mielelläni porukan neiti erikoisruokavalio. Ja jos menen kylään, en vain kehtaa sanoa, että minä en itseasiassa voi syödä tätä enkä tätä. Mutta kuten sanottu, sain tsemppiä kirjoituksestasi! :)

    • Sanni

      Mietin usein, miksi ihmiset suhtautuvat niin kummaksuen siihen, että joku syö terveellisesti tai jollain itselleen hyväksi kokemalla tavalla. Yllättävää, että se, että joku on löytänyt tavan edistää omaa hyvinvointiaan voi ärsyttää jotakuta, etenkin läheisiä ihmisiä.

      Täysin samaa mieltä.

      En ole mielelläni porukan neiti erikoisruokavalio. Ja jos menen kylään, en vain kehtaa sanoa, että minä en itseasiassa voi syödä tätä enkä tätä.

      On minustakin vähän kökköä olla juhlissa aina se joka kaivaa oman eväsrasian esiin, mutta toisaalta suurin osa tuttavapiiristä on jo tottunut siihen enkä enää koe olevani mieletön silmätikku.

      Minusta sekin on haaste, että monet tuotteet vaatisivat säilytystä kylmässä, ja evääksi on usein otettava pähkinöitä (en keksi muuta!)

      Eikö ruokavaliossasi syödä esimerkiksi hedelmiä..? Porkkanat, kukkakaalit ja tomaatit ovat myös tosi hyviä eväitä. Entäpä joku raejuustopurkki ja mehukeittoa? Nekin säilyvät hyvin vaikkei pitäisi viileässä, ainakin päivän yli. (En tosin tiedä minkä tyyppisiin eväisiin viittaat, retki-, työ- vai muu.) Munakasrullakin säilyy oikein hyvin päivän verran laukussa, mulla on usein esim. laivamatkalla mukana juustoinen munakasrulla! :)

      • lj

        Kiitos vastauksesta ja hyvistä vinkeistä! Täytyy kokeilla, rae- ym juustot taitavat tosiaan säilyä yllättävän hyvin ja toimisivat loistavasti. Munakasrullahan voisi olla myös oikein näppärä!:) Osa raaoista hedelmistä ja vihanneksista on minulle ongelmallisia, mutta porkkanat, tomaatit ja sitrushedelmät sopivat kyllä. Alankin nyt suunnitella kunnon eväitä! :) Eväissäni on kyse yleensä kello neljän välipalasta ja joskus lounaastakin.

    • Tiia

      Hei Ij. Oletko harkinnut sijoittaa hyviin eväskippoihin? Nykyään saa sellaisiakin, joissa on ”kylmäkalle” kannessa.

      Toinen hyvä vaihtoehto on kuivatut tuotteet. Tosin kaupan valmiit kuivatuotteet eivät välttämättä ole varsinaisesti ”terveyttä edistäviä”. Mutta hedelmiä ja vihanneksia voi kuivata itsekin ja monien kasvisten vitamiini ja antioksidanttipitoisuudet nousevat kuivatessa…

      Punnitse ja säästä, Ruohonjuuri tmv varmasti myyvät myös sellaisia kuivattuja tuotteita, joita ei ole keitetty moskaöljyssä tai uitettu sokerissa.

      • lj

        Hei Tiia, kiitos vastauksestasi! Joo, olenkin kuullut tuollaisista, ja onkin käynyt mielessä hommata sellainen. Niin ja täytyisikin katsastaa ps:n valikoimat vähän tarkemmin. Ja jos olisi oikein reipas, voisi kokeilla itse kuivaamista:) Osahan kuivatuista jutuista on juuri sokerilla/moskaöljyllä kyllästettyjä, mutta ei varmasti kaikki.

        • Tiia

          Niin ja voihan niitä kylmäkalleja sulloa ihan tavalliseen kassiinkin, kyllä ne ilman kylmälaukkuakin ruoan syömäkelpoisena pitävät työpäivän. Tai vaikka jäädyttää vettä isoissa minigrip pusseissa, niin saa tosi ohuita ”kylmäkalleja”.

          Sellaisia rasioita saa sikakalliilla partioaitasta ja muista vastaavista ja halvalla ainakin muistaakseni ikeasta.

          Kuivattu liha on myös aika hyvä ja täyttävä lisä, jos syö lihaa. Ja säilykkeistäkin löytyy jotain ”helmiä” esim kaloista.

          Meillä on kyllä töissä ihan oikea keittiö, itse en vaan usko mikron ihmeitä tekevään voimaan enkä toisaalta jaksa tai ehdi töissä alkaa mitään levyllä kuumentamaan joten päädyn usein kylmänä syötäviin ruokiin.

          Mulla on aina miljoona eväskippoa, koska otan usein kaikki ainesosat mukaan erikseen ja sekoitan vasta töissä. Tällöin esimerkiksi joku säilykekala on kätevä lisä ateriaan.

  4. Kuorotipu

    Terveellinen elämä ja hyvä olo hakusessa täälläkin.
    Mä olen ollut lapsesta asti superkranttu ja kehitin itselleni ihan älyttömän herkän oksennusrefleksin jo alta 5-vuotiaana. Herkut maistui aina, mutta esim rehuja, kalaa ja sieniä en koskaan oppinut syömään, vaikka niitä kotona olikin tarjolla. Myöskään marjat tai hedelmät ei ole ikinä kuulunut mun herkkuihin. Ylipainoahan siinä sitten jonkin verran kertyikin. Parikymppisenä sairastuin syömishäiriöön ja elin pääasiassa tupakan ja kokiksen voimalla pari vuotta. Syöminen yleisesti ällötti. Sen asian kanssa taistellessa tuli sitten syötyä ihan mitä vaan, kunhan vaan söi jotain. Paranemisprosessin aikana paino nousi 25 kiloa ja olin takaisin niissä mitoissa mistä kaikki alkoi.

    Reilu pari vuotta sitten päätin lopettaa tupakoinnin ja samalla yrittää vähän laajentaa ruokavaliota. Söin siis lähinnä punaista lihaa ja pastaa/riisiä. Päivittäinen limun litkiminen vaihtui kuplaveteen ja yritin muutenkin hakea säännöllisyyttä ruokailuun. 2013 keväällä söin jo lounaan ja päivällisen lisäksi useimmiten jotain iltapalaakin (smoothie tai munakas). Aamupala koostui kuitenkin useimmiten isosta kupista teetä, jossa oli pari palaa sokeria seassa. Välillä tosin korvasin lounaankin juomalla muutaman kupin teetä päivän aikana.

    Käännekohta tuli viime huhtikuussa, kun labrassa olikin sokeriarvot koholla. Leipää en siinä vaiheessa juurikaan syönyt, mutta vaihdoin pastan, riisin ja perunan salaattiin ja kasviksiin. Teen osalta aukesi ihan uusi makumaailma kun sokeri ei enää hallinnut kaikkea. Nykyään syön säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä ja annoskoot on kasvanut ihan mielettömästi. Kropan muodonmuutos alkoi samantien vaikka painon putoaminen tulikin vähän perässä.

    Tällä hetkellä paino on pudonnut 5 kiloa, mutta muutos omassa olossa on huikea. Kaikki turha turvotus on poissa ja virtaa riittää ihan eri tavalla. Syöminen on nautinto ja aiemman pakkomaistamisen sijaan odotan innolla mitä uusia makuja maailmalla on tarjota :D Uuden vuoden kunniaksi päätin pistää vauhtia ruokavalioremonttiin ja syödä joka viikko jotain uutta. Joko siis kokeilla itse jotain uutta ruokalajia/raaka-ainetta tai sitten syödä sitä muualla. Kalan tosin lasken uudeksi asiaksi joka kerta, koska se ei edelleenkään oikein uppoisi. Yritän opetella silti. Tällä viikolla olen tehnyt ensimmäistä kertaa itse kasvissosekeittoa, mutustellut tuoretta kukkakaalia (ei se ollutkaan oikeastaan pahaa) ja testannut maa-artisokkaa lisukkeena (ei ollut ihan mun juttu, mutta kokeillaan vielä jossain välissä keittona). Tämän blogin ruokapostaukset on hyviä ja itse ainakin olen saanut hyvin ideoita omaan ruokailuun. Tänään olisi tarkoitus kokeilla siemennäkkäriä :)

    Aika avautuminen tuli, mutta tosiaan itselle ajankohtainen aihe :)

    • Sanni

      Mahtavaa Kuorotipu! :) Tulipa hyvä mieli puolestasi.

      Toivottavasti tykkäät siemennäkkäristä..! :) Osa koukuttuu, osa toteaa että ”tämähän maistuu ihan linnun ruoalta”…! :D

      • Kuorotipu

        Aivan tajuttoman hyvää! Korvasin hampunsiemenet murskatuilla cashewpähkinöillä, muuten tein ohjeen mukaan. Tää tulee helpottamaan mun aamupalaongelmia ihan älyttömästi :) En siis aamu-unisena syö kotona vaan töissä, joten kaipaan helppoa ja nopeaa :)

        • Sanni

          Jee! :) Me happy!

  5. Heidi

    Täytyy kyllä sanoa, että hiljaiseksi vetää kertomus tuosta sun lapsuuden/nuoruuden ruokavaliosta, ja myös tosi monien kommentoijien vastaavista kokemuksista. Mielestäni monipuolinen ruokavalio tulisi olla jokaisen lapsen perusoikeus. Aikuisen omat ruokavalinnat on sitten jokaisen oma asia, mutta että lapselle luo tuollaisen pohjan…

    • Sanni

      Ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita… Luulen, että moni vanhempi tekee kuitenkin parhaansa edellytysten mukaisesti.

      • Heidi

        Varmasti, ja varmasti! :) Ja onhan se selvää, mitä Veppekin tuolla aiemmin kommentoi, että köyhällä ei ihan oikeasti ole varaa ostaa mitään monipuolista kasvistarjontaa, sillä se on oikeasti tosi paljon kalliimpaa kuin vaikka makaroni. Mutta silti se tosi yksipuolinen (=ei pelkkää kasvisten puutetta) ruokatarjonta on mun mielestä jopa järkyttävää.

        Toisaalta, tässä kohtaa täytyy myös ajatella, että onneksi on kouluruoka, eli ainakin lapsilla on mahdollisuus siihen ”oikeaan ruokaan”. Toista se on maissa, jossa sitä ei ole: itse olin aupairina perheessä, jossa poika ei vain kerta kaikkiaan syönyt muuta kuin spagettia ja paahtoleipää hillolla. Ja toki älyttömät määrät karkkia. Vanhemmat oli antanut nirsoilla, eikä kannustanut mitenkään monipuoliseen ruokavalioon. Ei tainnut sillä poika-paralla olla terveys ihan huipussaan: anorektisen laiha ja sokerista ylivilkas. :(

        (P.s. Tätä kommenttia kirjoittaessa tuossa alla näkyy kommentti, jossa on puhetta ampujahiihtäjän letistä, ja siinä näkyy mun nimimerkki ja teksti ”kommenttisi odottaa hyväksyntää”?! O.o Mitä ihmettä, ihan taatusti en ole sitä kirjoittanut, enkä kyllä varmasti omaa mitään sivupersoonaakaan! :D )

        • Sanni

          (P.s. Tätä kommenttia kirjoittaessa tuossa alla näkyy kommentti, jossa on puhetta ampujahiihtäjän letistä, ja siinä näkyy mun nimimerkki ja teksti “kommenttisi odottaa hyväksyntää”?! O.o Mitä ihmettä, ihan taatusti en ole sitä kirjoittanut, enkä kyllä varmasti omaa mitään sivupersoonaakaan! :D )

          Se on toisen nimimerkki Heidin kirjoittama viesti. Todella outoa että se näkyi sinulle, mitä ihmettä?? :-0 Toisen lukijan julkaisemaston viesti..! Täytyy taas laittaa kysely it-Hannulle.

  6. Heidi

    Hei, katson tässä ampumahiihtoa ja oli pakko googlettaa Gabriela Soukalova ihanan letin takia. Samalla huomasin, että olette todella samannäköisiä tämän ampumahiihtäjät kanssa!

  7. Lapanen

    Ruokavaliosi ennen näyttää hyvin tutulta mulle, edelleen vaikka oon jo 30v. Tosin viimeisten vuosien aikana olen havahtunut siihen, että on pakko muuttaa tapoja terveellisempään suuntaan. Mä oon lapsesta asti ollu huono syömään, 3-18 vuotiaana vielä huomattavasti huonompi kuin nyt. Söin (ja edelleenkin on paljon parantamisen varaa) tosi yksipuolisesti ja syömiseni koostui pääasiassa leivästä ja jogurtista. Kaikki välipalat mulle maistui, ne terveellisetkin, mutta oikean ruuan kanssa on ongelmaa. Ja ongelma ei suinkaan johtunut siitä, että kotona ei olisi ollut kunnon ruokaa tarjolla. Äiti teki päivittäin lämpimän ruuan, salaattiakin oli tarjolla ja ruuat olivat monipuolisia ja terveellisiä, mä vaan olin niin nirso ja ehkä mulla oli jonkinlainen syömishäiriö. En pystynyt maistamaan erilaisia ruokia, koska olin jo valmiiksi sitä mieltä, että en tykkää, ja mua etoi ajatuskin, että jotain ruokaa pitäisi suuhun laittaa. Vanhemmat kyllä yrittivät ja koulussakin yritettiin, mutta mitä enemmän asiaan kiinnitettiin huomiota, sen ahdistavammalta ruokailu musta tuntui. Ja tuo ruokailuun liittyvä ahdistus vaikutti voimakkaasti mun itsetuntoon. Edelleenkin tunnistan tietyissä tilanteissa samoja häpeän tunteita liittyen siihen, että en saa jotain syötyä, kuin lapsena ja nuorena.

    Pikkuhiljaa 11 vuoden aikana, jonka oon asunut omillani oon oppinut syömään muitakin ruokia kuin makaroonilaatikkoa. En vieläkään välttämättä pidä niistä, mutta pystyn töissäkin syömään vähän esim. siskonmakkarakeittoa, vaikka erityisesti keitot olivat aiemmin mulle todella hankalia syödä. Koska mun suhtautuminen ruokaan on ollut aika hankala ja jokseenkin epäterve, mua ei ole kiinnostanut opetella tekemään ruokaa, ja silloin harvoin kun olen ruokaa tehnyt, niin se on tuntunut vaikealta ja usein jokin on mennyt pieleen. Mieheni onneksi tekee, joten olen syönyt oikeaakin ruokaa tässä viime vuosien aikana. Kun oikean ruuan syöminen on niin retuperällä ollut, niin ylipainoa on päässyt kertymään ja erityisesti karkki ja suklaa ovat mun paheeni. Nyt mun tavoitteena onkin ruokailutapojen muutos terveellisemmiksi. Mun tän vuoden tavoite on, että teen joka viikko ruokaa ainakin kerran viikossa ja opettelen syömään monipuolisemmin kasviksia, marjoja ja hedelmiä. En halua karsia ruokavaliostani tässä vaiheessa pois pastaa ja riisiä, koska niistä pidän ja mun suurin ongelma on se, että korvaan kunnon ruuan jugurtilla ja leivällä hyvin helposti. Vaikka mun ruokailutavoissa on paljon vielä korjattavaa, mun on pakko kuitenkin sanoa, että syön nykyään huomattavasti paremmin, kuin 10 vuotta sitten. Uskallan maistaa uusia makuja, syön töissä joka arkipäivä lämpimän ruuan, vaikkakin annoskoko saisi olla hieman isompi. Olen oppinut leipomaan viime vuosien aikana ja siitä olen saanut kipinää opetella myös tekemään ruokaa. Luen siis mielelläni myös ruoka-aiheisia postauksia, jos vaikka saisin jotain vinkkejä. :) Tein siemennäkkäriäkin vähän eri ohjeella kuin sinun, mutta joku siemen aiheuttaa mulle ilmeisesti allergiaoireita, koska kurkkua alkoi kutittaa.

    Tulipa pitkä kirjoitus. Tämä kirjoituksesi antoi minulle ajateltavaa ja kannustusta siihen, että aikuisenakin voi vielä oppia uusia ruokailutapoja ja ruuanlaittotaitoja ja toisaalta on ollut hyvä lukea, että joillakin kommentoijilla on ollut hiukan samankaltaisia kokemuksia kuin mulla. Toisaalta halusin myös sanoa, että voin hyvin ymmärtää niitä, jotka eivät laita ruokaa itselleen tai perheelleen.

  8. littleB

    Kiitos tästä postauksesta, antoi minullekin vähän buustia omaan muutokseeni. Lähinnä tässä yritän hahmottaa että mikä tavoitteeni on ja kuten hyvin sanoit, minunkin tapauksessani voisi hyvin olla kyse nimenomaan ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa, ei mistään dieetistä tai kilojen tiputtamisesta. Mulla toki allergiat, gluteenittomuus ja vaikka mikä rajoittavat myös sitä mitä voi syödä. Tuli ihan nälkä tätä lukiessa :)

  9. HeidiB

    Innostuin viime vuonna alkuvuodesta karppaamisesta oikein kunnolla. Halusin siitä avun painon hallintaan ja vatsanoireiluun, jonka oletin johtuvan laktoosin lisäksi runsaasta hiilarien syömisestä. En kuitenkaan lopulta löytänyt karppaamisesta minulle sopivaa ruokavaliota. Viljojen ja muiden runsaiden hiilarin lähteiden eliminoiminen ei lopulta tuonutkaan sitä kevyttä oloa tai poistanut vatsan turpoilua ja tukalaa tunnetta. Yritin, mutta kun tuloksia ei näkynyt ja olo oli edelleen huono aloin tutkia muita vaihtoehtoja. Ongelmani olikin monimutkaisempi kuin pelkästään laktoosin ja hiilarien pois jättäminen. Syksyllä sain lääkäriltä vahvistuksen omiin epäilyihini, laktoosi-intoleranssin lisäksi minua vaivaa IBS, eli ärtyvän suolen oireyhtymä.

    Se minkä oletin aikaisemmin olevan pelkkään hiilariturvotusta, ei ollutkaan sitä vaan juurikin IBS oirehdintaa. Sen lisäksi, että kaikki gluteeniviljat menivät kertaheitolla pannan jouduin jättämään ruokavaliostani pois kaikki pavut, linssit, herneet, kaalit, soijan ja runsaasti hedelmäsokeria sisältävät hedelmät. Myös sienet, punajuuret, makeutusaineet ja sokerialkoholit ovat ei-listalla. Gluteeniviljojen korvaaminen muilla vaihtoehdoilla ei lopulta ollut ollenkaan hankalaa tai vaivalloista, mutta kaaleja, linssejä ja papuja minulla on oikeasti ikävä. Noudatan suus FODMAP-ruokavaliota ja hiljalleen kokeilen ja testailen, josku joku ei-listan ruoka-aineista olisi sellainen, jota vatsani sietää.

    Nykyisin ruokavaliooni kuuluu olennaisena osana riisi ja kaura, joista jompaa kumpaa syön melkeinpä päivittäin. Hiilareita kulutan vähemmän kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin selkeästi enemmän kuin hyväkarppi. Tärkeintä kuitenkin on, että vatsani voi nyt miljoona kertaa paremmin kuin itsetehtyä pasta carbonaraa tai broileria ruusukaalilla ja voisulalla syödessä.

    Toki voisin näilläkin rajoitteilla karpata, mutta kun yhdistän karppaamisen ja IBS:n tuomat rajoitukset alkaa ahdistaa ja ruokavalio tuntuu jo ihan oikeasti aika suppealta. Parsakaali ja vihreät pavut ovat ihan mahtava vaihtoehto perunalle, riisille ja pastalle, mutta kun niitä ei voi syödä jää lautaselle enää broilerikastike ja vihersalaatti.. Uunijuurekset ovat toki herkkua, mutta niiden vääntäminen päivittäin ei vain ole hirmuisen realistista.

    Tasapainon löytäminen syömisen suhteen on kulkenut käsikädessä painonpudotuksen ja liikunnan lisäämisen kanssa. Pudotin viime vuoden aikana painoa noin kuusi kiloa ja huomasin, että oikeasti pidän juoksemisesta. Isoin savutukseni oli juosta 5 kilometriä yhteen soittoon. Innostuin myös kuntosalilla käymisestä uudestaan. Tänä vuonna aion karistaa viimeiset 1,5 kiloa ja jatkaa liikkumista. Haluan pysyä terveenä ja jättää vatsavaivat menneisyyteen!

  10. Riina

    Ruokapäiväkirjasi vastaa pitkälti omaani, mutta en itse jaksaisi aktiivista ja liikunnallista arkeani ilman hyviä hiilareita. Syön siis kohtuullisesti tummaa riisiä, ruisleipää ym. Tuli mieleen kun kirjoitit, että liikunnasta ei ole tullut sinulle elämäntapaa. Ehkä lisäämällä hyviä hiilareita, jaksaisit liikkua enemmän. Kehonhuolto ja lihaskunnon ylläpitäminen ei onnistu vain ruokavaliolla. :)

    • Sanni

      Tuli mieleen kun kirjoitit, että liikunnasta ei ole tullut sinulle elämäntapaa.

      Liikunta on minulle elämäntapa. ;) Mutta ei mieluinen sellainen. Käyn salilla vähintään neljä kertaa viikossa. Jaksamisesta ei ole kyse, en vain ole koskaan saanut nautintoa liikunnasta.

  11. Anne

    Myös minun kotona ei tehty koskaan ruokaa itse. ”Ruokana” oli einespizzoja, einespinaattilettuja, eineslihapullia, joita sitten itse lämmitettiin mikrossa.

    Minäkään en tästä osaa olla katkera, sillä vanhemmillani oli vaikeaa monilta osin. Tietysti olin vähän kateellinen, kun toiset äidit tekivät herkullisia ruokia päivittäin :).

  12. O.M.

    Hieman haikeana katson taulukkoa nykyisestä ruokavaliostasi.

    T. Low fodmap -ruokavaliota noudattava urheileva vegaani, joka on koko ajan nälkäinen.

  13. NG

    Tuo on muuten niin ärsyttävää, että hoikahko/normaalipainoinen ei Suomessa saisi valita syömisiään… ’Sinähän olet niin hoikka, älä turhaan kitkuttele’ ..! Mutta kun ei tee mieli palaakaan sitä kääretorttua! Eikö jokainen saa itse päättää, mistä kalorinsa ottaa?

    En minäkään huomauttele toisille (ainakaan kovin usein, hehe) ’kuinka voit syödä tuota einesmössöä’ tai ’miten voit laittaa suuhusi margariinia?’ Tuttujen kesken ja terveydesään kiinnostuneiden ihmisten kanssa voidaan näitä keskusteluja käydä, mutta en sentään aivan tuntemattomien…

  14. stiia

    Meillä on kotona ollut, onneksi, aina lämmin ruoka. Ei sitä perheen kesken syöty, mutta minulle tehtiin aina kunnon ateria. Karkkia sain maistaa ensimmäisen kerran varmaan joskus päiväkodissa muutaman vuoden ikäisenä, samoin limua. Luultavasti juuri siitä syystä en vieläkään pidä makeasta, en ole tottunut siihen lapsena. Sen sijaan kaikki suolainen uppoaa! Kasviksia laitettiin AINA ruuan kanssa, tosin lähinnä kurkkua ja salaattia. Tomaattia minä en syönyt (5 vuoden harjoittelun jälkeen jopa tykkään tomaatista). Ainoa mitä kotona ei opetettu oli se, ettei herkkuja tarvitsekaan mättää kerran viikossa ihan jäätävää määrää. Viikolla en osaa vieläkään herkkuja syödä, mutta jos syön viikonloppuna niin sitten myös syön (nykyään aika harvoin juurikin tuon takia).

    Sitä minä vain ihmettelen, että millä ilveellä sä olet pysynyt tuosta ruokavaliosta huolimatta hoikkana? Suurin osa ihmisistä olisi epäsäännöllisillä ruoka-ajoilla ja leivän syönnillä kasvanut jo pahasti ylipainoiseksi..

    Hyvä, että nykyään syöt terveellisesti. Vanhana kiität itseäsi! :)

    • Sanni

      Sitä minä vain ihmettelen, että millä ilveellä sä olet pysynyt tuosta ruokavaliosta huolimatta hoikkana?

      Luulen että geeni, geenit… Kaikki meidän perheessä ovat hoikkia.

  15. Miia

    Moi Sanni, taipuuko sulla muuten kotikeittiössä tuoreen kalan valmistus? Listassasi oli esimerkkiviikolla seitiä, erilaisia savustettuja lohia ja tonnikalaa, mutta kokkailetko kalatiskin tuoreista antimista koskaan? Oon itse tosi mielikuvitukseton kalakokki ja multa luonnistuu lähinnä juuri pakasteseiti! Ei sulla sattuisi olemaan mitään kivoja kalareseptejä esim siiasta, ahvenesta, kuhasta jne? :) Saako toivoa reseptipostausta aiheesta, vaikka tämä nyt kosmetiikkablogi nyt onkin? :) Reseptisi ovat olleet aina innostavia, vaikken olekaan ihan yhtä hiilaritietoinen kuin sinä. Kookospuuro erityisesti oli mieleeni!

    • Sanni

      Moi Sanni, taipuuko sulla muuten kotikeittiössä tuoreen kalan valmistus?

      Tunnustan että harvemmin. Toki ostan välillä vaikka tuoreen kalafileen, mutta en tee sille muuta kuin laitan päälle suolaa ja pippuria ja lyön pannuun tai uuniin. :) En osaisi tehdä mitään kokonaiselle kalalle, pelkäänpä… :P Tai kai senkin voisi uuniin laittaa..? :D

      Kiva kuulla että tykkäsit kookospuurosta..! Se jakaa mielipiteitä. :)

      • NG

        Missä on kookospuuron resepti? Kääk, olen sellaisen missannut! Kookoksen ystävä haluaa kokeilla kaikkea mahdollista…

    • Tiia

      Mä en sitten väitä olevani tässä mikään hyvä, mutta ainakin ahven ja kuha ovat tosi maukkaita kaloja, mutta sen verran herkkiä, että niitä ei kannata kauaa kypsentää. Menevät mauttomiksi ja kumimaisiksi.

      Paras tapa on ihan vaan paistaa fileet ja varioida sitten erilaisia kastikkeita, lisukkeita, maustevoita jne joita kutenkin on loputtomiin.

      Kokonaisesta kalasta kannattaa myöskin tehdä fileet, mutta käyttää pää ja ruodot liemen tekoon. Lientä voi sitten käyttää kastikkeisiin/keittoihin vaikka kuinka monella eri tavalla.

  16. Serafia

    Mä olen todennut itselleni parhaaksi ruokavalioksi sen vanhan ohjeen, että 1/4 lautasesta on hiilihydraattia, 1/4 proteiinia ja 1/2 vihanneksia. Maha on kunnossa, en ole pöhöttynyt ja mulla on energiaa. Tuolla lautasmallilla kokonaiskolesteroli 3.0, HDL 1.5, LDL 1.4 ja triglyseridit 0.38. Nimenomaan noin että HDL:ää on enemmän kuin LDL:ää. En minä tiedä mitä erikoista syön, että kolesterolit ovat tuollaiset.

    Mä näen karppauksen sopivan reilusti ylipainoisille alkuun painonpudotuksessa erinomaisesti, mutta niitä hyviä hiilihydraatteja pitäisi sitten alun jälkeen ottaa mukaan jonkin verran. Ei liialti, että ruoka on pelkkää hiilihydraattia vaan maltillisesti. Mutta yhtä asiaa en ole ikinä tajunnut: jotkut vaihtavat kaikki pehmeät rasvat koviin rasvoihin. Se sotii koko ajatusmaailmaani ruokavaliosta vastaan. Ei, en pysty ymmärtämään.

  17. Miia

    Kovin tutulta vaikuttaa minunkin mielestäni tuo nuoruuden ruokavalio. Ja tuttu on tuokin tunne, kun kaverit yksi toisensa jälkeen lähtivät syömään – vaan en minä.

    Meillä ei koskan syöty arkisin lämmintä ruokaa kotona. Kaapissa oli leipää, jos nälkä tuli. Viikonloppuisin syötiin yksi lämmin ateria per päivä. En minäkään koskaan nälkää nähnyt, ruokaa oli kyllä tarjolla. Ei vaan tosiaan sitä lämmintä ateriaa.

    Kun löin hynttyyt yhteet mieheni kanssa, teimme molemmat vuorotyötä, joten silloinkin ruokailut oli mitä oli. Ja milloin oli, kun oltiin kotonakin milloin sattui. Vasta sitten, kun lapset syntyivät, tuli minulle (ja meille) säännölliset ruoka-ajat. Ja olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että lapsille on lämmin ruoka joka ilta.

    Mutta siltikin tämä juttu on tosi inspiroiva, koska meidänkin pitäisi syödä terveellisempää ruokaa. Ja enemmän kasviksia! Etenkin esikoinen, 15 v., tuppaa jättämään ne syömättä. Pitäisi saada kunnollista vaihtelua ja tarjontaa kasvispuolelle.

    Ja omasta ruokavaliostani pitäisi saada se sokeri pois! Olen aivan mahdoton sokerihiiri. :/ Tällaiset postaukset kuitenkin antavat uskoa siihen, että mahdollista se on! Kiitos!

  18. Vinkkiä tarjolla :)

    Kun kerran annat aina muille hyviä vinkkejä, niin tähän kommenttiketjuun sattumalta eksyneenä ajattelin antaa puolestani vinkin. Kirjoitit että

    ”Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen ruokaan kuin lanttu-punajuurivuokaan menee aikaa toista tuntia kun niiden penteleen juuresten kuorimiseen menee niin älyttömästi aikaa..!”

    Oletko kokeillut paahtaa kokonaisia punajuuria uunissa tunnin verran ennen kuorimista? Kuoret lähtevät sen jälkeen helpommin ja osa kypsennyksestäkin on hoidettu. Hetken jäähtymisen jälkeen ne on helppo pilkkoa ja valmistaa ruoka loppuun. Ehkä olet tämän jo hoksannutkin, kun kommentista on vierähtänyt jo vähän aikaa.

    • Sanni

      Oletko kokeillut paahtaa kokonaisia punajuuria uunissa tunnin verran ennen kuorimista?

      En, kiitos tosi paljon vinkistä! :) Täytyy ehdottomasti kokeilla seuraavalla kerralla!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.