Ajatuksia lauantaina 15.5.2021

Olen tänään miettinyt paljon kirjoittamista. Sitä, kuinka paljon haluaisin koko ajan kirjoittaa monista eri asioista, ja miten paljon harmittaa, kun en ehdi kirjoittaa valmiiksi kaikkea, mitä haluaisin.

Kirjoittaminen ja omien ideoiden toteutus on minulle valtavan tärkeää. Tulen kirjoittaja/kirjailija-perheestä, ja vaikka minusta ei tullut yhtä taiteellista kirjoittajaa kuin vanhemmistani, kirjoittaminen on kuin veressä. Se on tarve, joka on yhtä itsestäänselvä kuin syöminen ja nukkuminen.

Vaikka puhun paljon, ilmaisen itseäni kirjoittamalla vielä enemmän.

Ei siis ihmekään, että minusta tuli bloggaaja. :)

Vaikka tykkään myös puhua, kirjoittamisessa minua viehättää sen rauhallisuus ja itsenäisyys. Saa ottaa aikaa ja todella laskeutua tekemiseen. Mietiskellä, viipyillä, tehdä taustatyötä jos aihe vaatii, oppia – niin uusista kuin vanhoista asioista, pinnallisista asioista, syvällisemmistä asioista – kuin itsestäänkin. Kirjoittaminen on monella lailla hyvin terapeuttista.

Tässä on toki myös ongelmansa, kuten olen täälläkin eri yhteyksissä tuonut esiin. Ironista kyllä, samalla kun kirjoittamisen rauhallisuus viehättää minua, ahdistun siitä, jos/kun en voi olla siinä tehokkaampi (ja nopeampi). Ja minähän en ole nopea. Siinä on paradoksi, jota en ihan heti selvitä.

Tänään olen miettinyt, miten kiva olisi kirjoittaa Tampereesta. Kahdestatoista vuodestani täällä. Ja olisi ihana kirjoittaa viimein Neal’s Yard Remedies Frankincense -postaus, jonka kuvatkin ovat olleet valmiina kuukauden päivät. Tai entäpä hyaluronihapposeerumivertailu vol. 2, ahh, sormeni oikein syyhyävät päästä erittelemään noiden pikku pullojen sisältöä..! Korresin aurinkovoiteet odottavat myös, tänään sain ne viimein kuvattua. – Entä vuosi sitten (!) kirjoittamani jutun siemen riitelystä, jota yhä ajattelen melkein päivittäin… Milloin on sen vuoro..?

Tai kymmenet muut viimeisen 12 kuukauden aikana kynäilemäni aihiot, jotka kaikki tärisevät innoissaan karsinassaan valmiina syöksymään ulos, kuin kevätlaitumille pääsyä odottavat lehmät…

Tässä eräänä aamuna kuulin Radio Novan aamussa puhetta Arnoldsin donitseista. Tämä pätkä sinkosi minut välittömästi 90-luvulle ja hetkeen, kun 13- tai 14-vuotiaana kuopiolaisnuorena olen ensimmäistä kertaa ostanut Helsingin Forumin Arnold’sista Original-donitsin. Sain välittömän inspiraation kirjoittaa nuoruudestani Kuopiossa, johon kuuluivat hienot ja sivistävät matkat pääkaupunkiin nauttimaan taidenäyttelyistä ja Café Esplanadin cafe au laitista ja savolaiselle niin-tärkeästä Helsingin yleisestä savoir-fairesta. Tästä aiheesta on otsikollinen luonnos blogini artikkeleissa. (Se on luonnos nro. 320. En vitsaile.)

Jos kirjoittaisin ulos kaikki ideani, saisin istua kirjoittamassa 12 tuntia päivässä. Ja niinhän taisin hyvin monta vuotta Karkkipäivää tehdäkin…. Seuraukset tunnetaan.

Minulla olisi itselleni yksi toive: entäs jos et keksisi niin paljon ideoita koko ajan?

Kirjoittamisen halua minun on turha pyytää itseäni kääntämään haaleammalle, se ei onnistu. Olen aloittanut kirjoittamisen jo ennen kuin osasin kirjoittaa (sanelin tarinoita äidille joka kirjoitti ne vihkoihin), ja isäni kirjoituskonetta aloin käyttää ennen kuin tunsin yhtäkään välimerkkiä tai että lauseet alkavat isolla kirjaimella. Minä tykkään kirjoittaa. ❤️ Ei, minä rakastan sitä.

Mutta jos ei olisi koko ajan niin valtavasti ideoita jonossa toteutettavina, ehkä en kokisi niin paljon surua ja harmia – jopa ahdistusta – siitä, että en ehdi kaikkia kirjoittaa? Yksi iso harmi elämässä vähemmän….

Ja vähemmän sitä kuuluisaa kiireen tunnetta.

Tai sitten vain opettelen elämään satojen luonnosteni kanssa lämpimässä yhteisymmärryksessä siitä, että kaiken ei tarvitse päästä ulos ja valmiiksi. 🙏🏻

Kuvituksena päivän meikkilook Dermosililla. Siitä lisää myöhemmin tässä kuussa. Sen postauksen kyllä kirjoitan 😄

Kommentit (8)
  1. Ms. McPutin
    16.5.2021, 10:09

    http://nepsy.fi/materiaaleja/tietoa/naisten-adhd-testi
    Terveisin joku joka löysi itsensä tästä 39 v iässä ja tunnistaa saman ideaturhautumisen itsessään. Ja on ollut 35 vuotta elämästään useammin uupunut kuin voimissaan.

    1. Mun uupumuksen ”kartta” on selkeä; aloin uupua Internetin myötä. Olen sitä sukupolvea, joka eli pitkään ilman nettiä, ja aloin käyttää nettiä säännöllisesti niinkin myöhään kuin 27-vuotiaana. Ennen Internetiä elämäni oli hyvin monella tasolla hitaampaa. Käytin aikaani aivan muulla tavoin kuin näyttöpäätteen ääressä istuen. Luin kirjat paperisina ja kirjoitin kirjeet käsin. Hain tietoa kirjastosta ja kirjallisuudesta. Kaikkeen kognitiiviseen tekemiseen oli aikaa paneutua, koska ei ollut edes mahdollisuutta tehdä muitään nopeammin. Uupumus oli minulle tuntematon käsite. En tiennyt, mitä on stressi.

      27-vuotiaana löysin netin keskustelupalstat. Se oli ratkaiseva vedenjakaja. Kotiin sain netin vasta 29-vuotiaana (!). Siihen saakka käytin nettiä vain kirjastossa, mieheni luona tai nettikahviloissa. Tällä hetkellä on ihan hullua ajatellakin sitä….

      Huomasin muutokset ja laskeneen suorituskyvyn kognitiivisissa toiminnoissani vuosi sen jälkeen, kun olin aloittanut blogin kirjoittamisen, ja koko elämäntyylini oli muuttunut ja siirtynyt tietokoneen äärelle.

      Loppu on niin sanotusti historiaa.

      Monet tekijät persoonallisuudessani ovat toki myös vaikuttaneet siihen, että uuvuin, mutta tiedän aivan selvästi, että kohdallani merkittävin uupumustilan mahdollistaja on internet ja sen ”loputtomuus”. Sinne voi todella kadota.

  2. Mä kirjoitan työkseni ja vapaa-ajalla kirjoitan sivutoimena blogia. Eli tunnistin monta ajatusta, vaikka noin monta luonnosta ei vielä olekaan! :D Toisaalta sekin ahdistaisi, jos niitä luonnoksia ja jatkuvia ideoita ei olisi, sillä alkaisin epäillä sitä, että nytkö mun aivokapasiteetti loppuu.

    1. Toisaalta sekin ahdistaisi, jos niitä luonnoksia ja jatkuvia ideoita ei olisi,

      Jep, sekin tuntuisi kyllä kummalliselta ja ehkä vähän huolestuttavalta…! Voi, kun sellaisen hyvän kohtuullisuuden ja tasapainon voisi saada aikaiseksi ihan kaikkeen tekemiseen, olemiseen ja elämään. Se olisi hartain toiveeni. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *