Karkkipäivä
Karkkipäivä

Ajatuksia kokemisesta

Terveisiä joogaretriitistä.

Viimeiset neljä päivää ovat olleet todella intensiivisiä, ohjelmaa on aamuseitsemästä iltakymmeneen. Olen herännyt aamuisin kuudelta ja ihmetellyt illallisen jälkeen, vetäytyessäni huoneeseeni kymmenen jälkeen, miten toiset jaksavat valvoa yömyöhään ja osallistua aamutunneille… Toiset ovat superihmisiä. :)

Amorgos_Elysia_IMG_7636

Tänään on retriitin viimeinen päivä ja otin aamupäivän ”vapaata” ohjelmasta koska tunsin tarvitsevani hetken verran omaa tilaa ja aikaa. Ja kyllä, tunsin halua jakaa teille tunnelmia vaikka nopeankin, vähätekstisen julkaisun muodossa.

Yksi asioista joita olen täällä miettinyt erityisen paljon on tämä valtavan voimakas tarpeeni jakaa. Sehän on yksi blogin pitämisenkin kulmakiviä, ilman halua jakaa, mitä olisi blogi? Jollekulle ehkä kaupallinen markkinointiväline? Minulla on aina ollut todella voimakas tarve jakaa kokemuksia ja ajatuksia; nuorempana satujen ja tarinoiden muodossa, teini-ikäisenä kirjeystävyyden kautta ja nyt viimeiset vuodet julkisen blogin muodossa. Jakaminen monistaa tunteet ja kokemukset, tekee niistä vahvempia, intensiivisempiä. Ikäänkuin… merkityksellisempiä. Rakastan välittää. Vuorovaikuttaa.

Mutta olen alkanut miettiä, onko tämä tunne ottanut jo liikaakin tilaa minussa..? Tunteesta on tullut niin voimakas, että huomaan olevani sen vallassa oikeastaan jatkuvasti. En ikäänkuin pysty olemaan tilanteissa läsnä sataprosenttisesti itsenäni, pelkästään omasta havaintokulmastani, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Havainnoin, jäsentelen, analysoin jatkuvasti – miettien samalla koko ajan kuinka välitän nämä havainnot muille. Yritän ymmärtää, miksi tunnen näin. Olenko onnistunut koukuttamaan itseni sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että olen jollain tapaa jopa menettänyt kykyni nauttia asioista täysin yksin, niin että kokijana olen vain minä itse, Sanni?

Amorgos_IMG_7729_2

Olemme ihmisiä ja sosiaalisia olentoja. Halu jakaa on tietysti myös täysin luonnollinen asia, se sitoo meitä yhteen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Mutta jossain menee varmasti raja sille, milloin jakamisesta ehkä tulee…. apua, en pidä tästä sanasta yhtään mutta pakko se on sanoa…. pakkomielle? Tai vähintään addiktio..? Näitä asioita, monen muun elämänvaiheeseeni liittyvän kysymyksen joukossa, olen mietiskellyt viime päivinä.

Voisinpa sanoa, että joogaretriitti olisi auttanut minua saamaan takaisin fokustani, kirkastanut ajatuksiani ja helpottanut asettamaan prioriteetteja. Se on antanut tilaa ajatuksille, mutta taidan tarvita pidemmän retriitin jotta löytäisin sen langan joka on vierinyt syvälle sohvan alle. Kadonnut mieleni pinoihin ja jemmoihin ja konstruktioihin.

(”Mistä se nyt puhuu…?”)

Tämäkin on jännä juttu. Että jaan tällaistakin itsestäni, ihan tarpeettomasti. Vaikka blogini ei ole päiväkirjamainen julkaisu jossa kerron itsestäni ja elämästäni, olen tottunut kirjoittamaan avoimesti kun mielessäni on ahdistusta tai ikävää. En pysty tai ehkä haluakaan täysin kätkeä sitä, jos elämässäni tapahtuu jotain vähemmän mukavaa. Tuntuisi feikiltä kirjoittaa pelkästään vaaleanpunaisista ponijutuista ja hyväntuoksuisista shampoista silloin kun mielessä on surua. Jotenkin koen, että haluan olla rehellinen tuntemuksistani, vaikkei kaikkien tunteiden tarvitsekaan näkyä lukijoilleni.

Ei filttereitä.

Mutta Karkkipäivä on hyvän mielen blogi eikä täällä vellota huolissa, vaikka ne tiedostetaankin. Moni teistä saa blogistani hyvää mieltä, niin myös minä itse. Kirjoitan ehkä harvemmin työstäessäni harmaita juttuja, mutta palaan tänne saamaan iloa ja energiaa.

Palaillaan siis pian jonkun värikkään, hyväntuoksuisen tai maukkaan aiheen merkeissä :)

Amorgos_Langada_IMG_0744

Amorgos_Elysia_IMG_7493

Amorgos_Elysia_IMG_0541_2  Amorgos_Elysia_IMG_0862 Amorgos_Elysia_IMG_7521 Amorgos_Elysia_IMG_7552  Amorgos_Elysia_IMG_7697_2

Amorgos_Elysia_IMG_0849

Amorgos_Elysia_IMG_7731

Kommentit (21)

  1. LillyLollo

    Jakaminen on tärkeää. Haluan itsekin jakaa fiiliksiä ja kuvia olinpa sitten taidenäyttelyssä tai reissussa. Parasta, jos mukana on joku, jonka kanssa jakaa hetki paikan päällä. Mutta se, että jakaminen alkaa olla pääasia, voi tosiaan kertoa, että homma on lähtenyt lapasesta. Tuota kannattaa kyllä pohtia. En nimittäin usko, että pystyy nauttimaan hetkestä, jos ajatukset ovat jo seuraavassa postauksessa. Uskon, että saat tehtyä asialle jotain. Ennemmin tai myöhemmin.

    1. Sanni

      Uskon, että saat tehtyä asialle jotain. Ennemmin tai myöhemmin.

      Näin toivon <3

    2. mari

      Ihana kuva, jossa puun kukat ja Sannin hiukset on sävysävyyn.

      1. Sanni

        Niin minustakin :) Mun puu <3

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *