Aitoon siideriin hurahtanut

Olen ihastunut aitoon omenasiideriin.

Ensimmäinen muistoni Oikeasti Hyvänmakuisesta Siideristä tulee niinkin läheltä kuin viiden vuoden takaa. Olimme Ranskan Normandiassa ystäväni häissä. Normandian alue tunnetaan siidereistään, ja siellä kuiva omenasiideri on suunnilleen samassa asemassa kuin ”kylmä Karhu” Suomessa. Se on household-juoma ja laadukasta siideriä saa kaikista lähikaupoista edullisesti.

Se hetki Normandian kesän lämmössä, kun saavuimme häiden juhlapaikkana toimivaan pieneen linnaan, ja sain käteeni lasillisen raikasta, syvän omenaista ja tyylikästä aitoa siideriä, oli sinetöivä tulevan rakkauteni juomaa kohtaan. ❤️ Nautin tuon helmeilevän juoman kauneimman ranskalaisen maaseudun keskellä, katsoin lasia kädessäni ja koin ihan uuden juomaelämyksen. ”Voiko siideri maistua tältä..?”

Suomalaisiin ”siidereihin” tottuneelle aito siideri oli odotetustikin uusi kokemus. Jostain syystä joissain maissa, kuten Suomessa, siideriksi kutsutaan myös hedelmäviinipohjaisia, maustettuja juomia, mutta aidon siiderin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

The real stuff

Aidon siiderin ainesosaluettelo: tuorepuristettu omenamehu.

Suomalaisen esimerkkisiiderin (Golden Cap) ainesosaluettelo: vesi, hedelmäviini, sokeri, päärynämehutiiviste, hiilidioksidi, happamuudensäätöaine (sitruunahappo), aromit, säilöntäaineet (kaliumsorbaatti ja natriumdisulfiitti), väri (sokerikulööri).

Ero on aika selvä. Aito siideri valmistetaan puristetusta omenamehusta, jonka annetaan käydä itsekseen hyvin hitaasti, puolisen vuottakin. Makuun vaikuttavat omenalajikkeet, joita on makeita, happamia ja katkeria, sekä mm. omenan sisältämät tanniinit.

Kirkkaasti valtaosa Suomessa myytävistä ”siidereistä” on käytännössä sokerilla ja joskus omenamehulla maustettua, hiilihapotettua viiniä. Somersby, Crowmoor, Upcider, Fizz, Golden Cap, Happy Joe, Strongbow, Kopparberg… kaikki ovat viinipohjaisia sekoitteita. Monille meistä siideri on juuri tätä, ei mitään muuta.

Tuon Normandiassa koetun autuaan hetken jälkeen aloin avata Suomessakin silmiäni aidolle siiderille – (ja käytännössä hylkäsin esanssiset ”limusiiderit” kokonaan). Tuohon aikaan aitoja siidereitä oli saatavilla lähinnä Alkossa, mutta marketeista löytyi helmi, joka on säilynyt suosikkinani tähän päivään saakka: Pirkka Parhaat Cidre Brut Val de Rance  -siideri.

Pirkan ranskalaista siideriä on saatavilla tavallisena ja Roséna, ja kummatkin ovat erittäin mukiin (tai lasiin) meneviä. Niissä on ainoastaan fermentoitua omenamehua, ei lisättyä sokeria. Aitoon siideriinkin voi lisätä sokeria, eli sokeri ei tee siideristä ”epäaitoa”, mutta itse tykkään kuivasta siideristä joten valitsen ne kaikkein vähäsokerisimmat. Mieluiten toki sellaiset, joissa on vain hedelmän omaa sokeria. :)

Perataanpa sitten vähän eri siidreitä. Mukana suosikkejani ja kokeiluja suomalaisten tuottajien tarjonnasta. Aloitetaan suomalaisista.

SAIMAA BREWING CO. YES YES APPLE DRY CIDER, 5,5%

Ennen kuin päästän siideriarvostelukoneeni irti, on hyvä kertoa suomalaisen siiderin makuun vaikuttavista tekijöistä. Suomessa kasvaa hyvin, hyvin paljon vähemmän siideriomenalajikkeita kuin perinteisissä siiderimaissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Suomalaiset omenat ovat myös paljon miedomman makuisia ja niistä puuttuu tanniineja, jotka tuovat siideriin luonnetta ja kiinnostavia makunyansseja. Siksi on tavallaan väärin yrittää verrata suomalaista siideriä maailman tunnettujen siiderimaiden tähtiin. Suomalainen siideri on kilttiä ja mehumaista.

Näillä sanoilla voi kuvata myös Saimaa Brewingin Yes Yes -siideriä. Se on kuin omenamehua, ja erittäin mehukasta sellaista. Alkoholi ei maistu käytännössä lainkaan.

Parilla sanalla: kuin kevyesti kuplivaa tuoremehua. 

MAKU BREWING SINNEPPÄI OMENASIIDERI 5%

Kuin omenamehua, vol.2. Sinneppäi-omenasiideri muistuttaa Yes Yes -siideriä, ollen ehkä hieman syvemmän ja kuivemman makuinen. Siideriltä tämä ei kuitenkaan oikein maistu, siitä puuttuu tarvittava hapokkuus, luonteikkuus ja vivahteikkuus. Sekä: alkoholin maku (joka itselleni on kuitenkin olennainen makuun vaikuttava tekijä). Alkoholi ei maistu tuotteessa yhtään.

Parilla sanalla: oikein hyvänmakuinen ja raikas omenajuoma. Mutta ei maistu siideriltä. Kallis.

(Tämä alkoholin ei-maistuvuus toistuu melkein kaikissa suomalaisissa omenasiidereissä joita olen maistanut. Ahvenanmaalla maistoin paikallisen Open Water Brewery -panimon yli 7% alkoholipitoisuuden  omenasiideriä, ja se oli kuin mehua. Melkein pelottavaa. Miten ihmeessä alkoholin maku jää niin piiloon näissä mehusiidereissä…)

HENRY WESTONS MEDIUM DRY VINTAGE CIDER 8,2%

Mennään sitten Englantiin. Henry Westonsin Vintage-siiderin syvässä ja runsaassa maussa on metsämansikkaista makeutta ja korkeamman alkoholipitoisuuden tuomaa jämäkkyyttä. Jo siiderin tuoksussa on mukavaa mesimäisyttä. Makea tämä ei kylläkään sokereidensa puolesta ole, Alkon tiedoissa sokereita kerrotaan olevan 3% ja Henry Westonsin omissa tiedoissa 2%.

Kysyin muuten kerran Alkossa, miksi he joskus luokittelevat korkeamman sokeripitoisuuden juoman ’kuivaksi’ ja vähemmän sokereita sisältävän ’puolikuivaksi’. Tätä epäloogisuutta näkee Alkon siiderikuvauksissa jonkin verran. Esimerkiksi tämän Westonsin siiderin Alko on luokitellut ’kuivaksi’, vaikka se valmistajansa mukaan on ’puolikuiva’. Sain vastauksen, että juoman kuivuuteen vaikuttavat sokerien ohella yhtä lailla myös sen hapot, ja niinpä hapokkaampi, 4,5% sokeria sisältävä juoma voi Alkon kuvauksen mukaan olla ’kuiva’, kun taas 3% sokeria sisältävä mutta vähemmän hapokas voidaan luokitella ’puolikuivaksi’.

Parilla sanalla: mesimäinen, marjainen omenasiideri. Helppo nautiskelusiideri terassille.

PIRKKA VAL DE RANCE CIDRE BRUT 4,5%

Ranskalainen rutikuiva suosikkini. ❤️ Val de Rance Cidre Brut on erittäin kuiva, hapokas ja ”clean” siideri. Maku on uskollisen omenainen, mutta vailla mitään makeaan vivahtaviakaan elementtejä. Pirkan ranskalaisessa sidukassa ei tavallaan ole mitään erityistä, mutta se on kaikessa riisutussa kuivuudessaan ja hapokkaassa omenaisuudessaan tyylikäs siiderijanon sammuttaja sekä takuuvarma ruokajuoma. Sopii valtavan hyvin esimerkiksi rasvaisen lohen seuraksi (ruoka, jota syön erittäin usein).

Parilla sanalla: mun ultimate-suosikki. Hapokas ja tyylikäs.

PIRKKA CIDRE BRUT ROSÉ 4,5%

Rosé-versio ei paljon eroa perus-versiosta, se on hyvin kuiva (sokeria 2,6%), hapokas ja tyylikäs siideri. Maussa on aavistus punaista omenaa, ja Rosé on siis hitusen hedelmäisempi.

Parilla sanalla: toimiva ja tyylikäs kuiva siideri joka näyttää lasissa kauniilta :)

GALIPETTE CIDRE BRUT 4,5%

Jatketaan Ranskassa. Galipeten siideri on esitellyistä ulkomaisista siidereistä neutraalein. Se on kuiva, mutta ei niin superkuiva kuin Pirkka. Miellyttävä ja helppo siideri, mutta vailla mitään erityistä twistiä. Maistuu tasapainoiselta omenalta, mutta ei kuitenkaan yhtään mehumaiselta, kuten suomalaiset tarjokkaat.

Mehumaiseen Suomi-siideriin verrattuna Galipeten (ja muidenkin ulkomaisten aitojen siidereiden) maku on ”tummempi”, täyteläisempi ja kompleksimpi.

Parilla sanalla: kiltti ja helppo perussiideri.

CIDRE BRETON 5,5%

Nyt mennään Ranskan Bretagneen. Bretonin siideri on Pirkan ohella pitkäaikaisin suosikkini. Se on cloudy eli sakkainen siideri, ja maultaan hyvin rustiikkinen, voi jopa sanoa tallinen. Tulee mieleen maalaissiideri. Maku on runsas, omenainen ja kuiva (sokeria vain 2%). Breton on siidereistä vähiten raikas, se on tavallaan ”hyvällä tavalla tunkkainen” :D

Breton sopii erinomaisesti esimerkiksi kovien, kypsytettyjen juustojen kaveriksi, tai ihan vain itsekseen nautiskeltavaksi. Kannattaa nauttia erittäin viileäksi jäähdytettynä.

Minua huvitta, kun Breton taitaa olla Alkon halvin siideri (litra maksaa 7,89€), ja baareissa lasillisesta saa maksaa vaikkapa 13,90€, kuten taisin maksaa kuopiolaisessa ruokaravintolassa helmikuussa….

Parilla sanalla: runsas ja rustiikkinen maalaissiideri. Halpa. 

HENRY WESTONS MEDIUM DRY ORGANIC CIDER 6%

Palataan Britteihin. Henry Westonsin luomu-siiderissä on täyteläinen ja syvä omenan maku, pyöreämpi kuin muissa. Maku on edelleen kuiva, mutta runsaampi, hedelmäisempi ja hunajaisempi kuin muissa tässä esitellyissä kuivissa siidereissä.

Alko luokittelee tämänkin Westonsin ’kuivaksi’, niin tekisin minäkin, ja valmistaja puolikuivaksi. Sokereita on 3%. Maussa ei kuitenkaan ole ”makeutettua” makeutta. Hyvin tyylikäs ja miellyttävä siideri.

Parilla sanalla: toisen Westonsin tapaan mukava nautiskelusiideri vaikka terassille.

Huomio sokerista: Westons ei jostain syystä kerro, onko heidän juomissaan lisättyä sokeria vai pelkästään omenan omaa sokeria. Sokerin pitoisuudet kyllä avataan firman kotisivulla, ja pitoisuudet Medium Dry -siidereissä ovat hyvin alhaiset ja rutikuivan siiderin tasoa. Silti, makuaistini sanoo, että näissä todennäköisesti on pieni määrä lisättyä sokeria. Ilman sokeria makuun tuskin saataisiin näin hunajaisia vivahteita. :)

CIDRE BOUCHÉ LA BRIQUE BRUT 5%

Jälleen Ranskassa. (Ranskalaiset siiderit ovat Suomessa parhaiten edustettuina.) La Brique Brut on miellyttävä ja neutraali perussiideri, sellainen, jonka voi kuvitella menevän moneen makuun. Ei erityisen hapokas, ei yhtään makea, ei ”säpäkkä”. Lagom, sanottaisiin ruotsiksi.

Kiltti ja neutraali siideri, mutta aidolla ja rehevällä omenan maulla. Maistuu aidolta siideriltä.

Parilla sanalla: buffet-pöydän siideri.

.

Viimeisenä, joukon erikoisin siideri. Ja yllättäen – se tulee Suomesta! Meiltäkin siis voi oikein etsiessään löytää persoonallisia ja maullaan todellakin suun täyttäviä siidereitä.

BRINKHALL SPARKLING CRAFT SIDER SAARISTON OMENA 5,6%

Upean erikoinen siideri – raikas, kirpeä ja todella hapokas. Paino sanalla kirpeä, ja kirpeys on laadultaan makeaa. ”Sweet & sour” -osastoa, ehdottomasti. Kuitenkaan Saariston Omena -siiderissä ei ole grammaakaan lisättyä sokeria, vaan kaikki makeus (3% sokeria) tulee omenista. Luokitus on ’kuiva’.

Tästä siideristä minä tykkään! Todella erikoinen, persoonallinen ja luonteikas. Ei mikään joka tilanteen arkisiideri, eikä tätä halua montaa lasia kerralla juoda, mutta silloin tällöin nautittuna upean jännittävä juomaelämys!

Mutta, mitäs ihmettä – siiderin ainesosalistassa lukee omenaviini. Hetkinen, eikö tämä siis olekaan aitoa siideriä?

Kiinnostuin luonteikkaan kaverin taustasta niin paljon, että otin yhteyttä valmistajaan, Brinkhall Sparklingiin. (Joka muuten on juuri yhdistynyt toisen suomalaisen siiderinvalmistajan, Kuuran kanssa.) Sain kuulla, että ’omenaviini’ on käännöskukkanen yrityksen ranskalaisen viinintekijän kynästä, ja Saariston Omena pohjautuu omenamehuun kuten muutkin Brinkhallin siiderit.

”Saariston Omenaan käytetystä mehuerästä piti alunperin tulla kuohuviiniä ja näin omenaviini-termi jäi elämään täällä päässä”, Brinkhallilta kerrotaan.

Entä siiderin mielenkiintoinen kirpeys? ”Se on ammattisalaisuus”, vastataan. :)

Parilla sanalla: juhlava, persoonallinen ja erittäin säpäkkä siideri. Upean erilainen!

Mistä saa hyvää, aitoa siideriä?

Alkossa on tietysti paras valikoima, ja tilausvalikoimassa on kokonaista 153 siideriä (kaikki tosin eivät aitoja, osa viini-pohjaisia).

Markettiketjuista Kesko on panostanut siideriin, ja K-kaupoista löytää huikean paljon laajemman valikoiman siidereitä kuin S-ryhmän kaupoista. (Tästä vähän nootttia S-ryhmälle, skarpatkaa… aito siideri on nyt trendikäs juoma! Monissa K-Marketeissa ja K-Citymarketeissa on ihan ällistyttävän hyvä valikoima aitoa siideriä, vinkkinä vaikkapa Espoon Ison Omenan Citymarket ja Tampereella Ratinan K-Supermarket. K-kaupoista löytää ilahduttavan usein kotimaisiakin siidereitä.

Nyt kaikki aidon siiderin fanit ääneen! :) Kertokaa suosikeistanne! :) Paljastakaa parhaat siiderikuppilat! (Tampereella sellainen on muuten erityisesti Tapas Bar & Sidreria Inez.)

Kommentit (69)
  1. Helsingissä sijaitsevassa Pien Brewpubissa (eli se Pienen uudempi mesta, ei pidä sekoittaa siihen alkuperäiseen Pien Shoppiin) olis just tällä viikolla ollut virolaista, aitoa siideriä! Voi ollapa Helsingissä.

    Tampereella erikoisolutpaikoissa (Konttori ja Nordic omat lempparit) on satunnaisesti myös hyviä siideritärppejä, mutta niissä valikoima tyypillisesti vaihtelee, joten ei voi varmuudella tietää, mikä on tilanne milläkin hetkellä. Mut se on osa jännitystä! Kuivien ja hapokkaiden siidereiden ystävänä erityisesti sour-oluet ovat mun mieleen – suosittelen testaamaan, jos et ole jo! Niissä kun on paljon sellaisia, jotka eivät maistu oluelle käytännössä lainkaan. :D

    Suomenlinnan panimon Tin Soldier’s-siiderit on kans hyviä, kotimaisia ja omenamehusta tehtyjä.

    1. Suuri kiitos vinkeistä..! 🙏🏻 Sour-olut kuulostaa kiinnostavalta..! Itse en ole lainkaan oluen ystävä, mutta kuvauksesi perusteella nuo voisivat siis sopia minullekin..!

  2. Kiitos tästä postauksessa.Olen epätoivoisesti etsinyt hyvää siideriä, lähikaupan valikoimiin ei enää kuulu tuo Rustiikkinen Normandialainen mistä tykkään kovasti.
    Nyt ei tarvitse käydä koko valikoimaa läpi🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *