Äidiltä.

En tiedä saatteko te usein äideiltänne kosmetiikka-aiheista sähköpostia, mutta minä sain viime viikolla. :)

Aiti_

Subject: Meikkimietteitä.

Äitini meikkivalikoimaan kuului kakkumascara, puuteri, luonnottoman punainen
jauhemainen poskipuna ja kirkasvärinen huulipuna. Ei kulmakynää eikä
luomivärejä. Kulmat saivat olla luonnontilassa, ei niitä koskaan edes nypitty.
Äidin aikaan meikkaaminen tarkoitti vain kasvojen ilmeen hienoista korostamista, siis että puna toi esiin huulet ja ripsiväri silmät. Ulkonäköä ei yritetty
”parannella” tai kasvojen suhteita muuttaa. Tähän minäkin kasvoin enkä kai
siksi nuorenakaan erityisesti kiinnostunut ehostamisesta. Se oli vain jotain
mikä kuului tehdä ”ulos” lähtiessä. Ei töihin, sehän oli tavallista arkea.

Minullakin oli kakkumascara ja puuteri, poskia en punannut koska se oli minusta
”tätimäistä”. Ensimmäiset luomiväripalettini taisivat olla ne kaksi jotka
minulla on vieläkin, ja joista toisen kuvasit blogiisi. Outdoor Girl, ostettu
Stockan halpatavaratalosta Sestosta, jos oikein muistan. Luomiväreistä avautui
uusi mahdollisuus muokata ulkonäköään väreillä. Kuitenkaan en koskaan
varsinaisesti kiinnostunut siitä miten värit oikeaoppisesti luomille
levitettäisiin, vetelin vain omaan tyyliini.

Itse asiassa koko meikkaamisasia on valaistunut minulle vasta blogisi myötä.
Vasta nyt olen alkanut vähän katsoa miten ihmiset kasvojaan ”plankkaavat”.
Aikaisemmin huomasin lähinnä vain sen jos joku meikkasi huomattavan vahvasti ja / tai räikeästi. Nyt ihmettelen sinun loputtoman luovia variaatioitasi teemasta
silmät. Ja innostuksesi aiheeseen tuntuu ehtymättömältä.

Tämä oli vain tämmöinen äkillinen inspiraatio, kun muistin äitini ja kuinka hän
eteisen peilin edessä Kasarminkadulla punasi huuliaan kaupungille lähtiessään.
Hän oli mielestään huoliteltu leidi joskaan ei turhamainen tuhlari. Minuakin
hän yritti sovittaa tuohon leidimuottiin mutta ei onnistunut. Minusta ei
koskaan tullut hillittyä jakkupukunaista! :-)

Terveisin
Äiti”

Viesti on julkaistu äidin luvalla. :)

Millainen on teidän äitien suhtautuminen meikkaukseen? Millaisen ”kosmetiikkaroolimallin” olette saaneet kotoa?

Kommentit (71)
  1. Hei olis mahtavaa, jos meikkaisit joskus äitisi ja tekisit siitä kuva-kuvalta postauksen! Äitisi näyttää tosi upeasti ikääntyneeltä ja olisi mieletöntä nähdä joskus jotain täydelliseksi photoshopatuista vahakasvoista poikkeavaa.

  2. Olipa kiva aihe!

    Oma äitini, synt. -49, ei juuri meikkaa. Lapsuudessa sattuneen tapaturman myötä hänen toinen silmänsä sokeutui täysin ja silmän iiris hajosi. Hän sai vasta monta kymmentä vuotta myöhemmin siihen lasisen silmän, mutta ymmärrettävästi hän ei nuorena halunnut korostaa ”hajonnutta” silmäänsä. Silmälasitkin hänellä oli ja ne, sekä pitkät ripset sen ajan kakkumascaroineen olivat huono yhdistelmä; linssit tuhraantuivat aina.
    Niinpä siis äiti ei arkena meikannut. Ei se työnkään puolesta oikein sopinut. ”Duunariakat” eivät meikkaa. Jos johonkin juhliin, teatteriin tms. mentiin, niin sitten huulipunaa.

    Tästä seurauksena se, että me tyttölapset opettelimme meikkaamaan itse kuka mitenkin. Isosiskoni ei meikkaa juuri lainkaan. Minä olen varmasti se eniten meikkaava nykyisinkin ja taakse mahtuu hyvinkin räväköitä tyylejä rajuine goth-meikkeineen. Meikata sai vasta yläasteikäisenä ”kun on rippikoulu käyty”. Minusta se on sinänsä ihan hyvä. On kammottavaa katsoa nykyään ala-asteikäisiä, joilla on aivan täydet meikit naamallaan. Minusta meikki ei ole lapsen juttu. Nuoren ja aikuisen kyllä.

    Äiti suhtautui meikkaamiseemme melko välinpitämättömästi. Kerran muistan hänen suuttuneen. Lukioaikaisessa luokkakuvassani minulla on lähes valkoinen naama, musta silmämeikki, piirretyt kulmat ja mustat huulet. Minusta kuva on vieläkin aika hieno, vaikka meikki onkin vähän kömpelö. Mutta sitä äiti ei sulattanut ja sain maksaa kuvat omasta pussistani, jos ne halusin.

    Tulipas pitkä avautuminen :D Pahoitteluni!

    1. Älä suotta pahoittele, pitkät avautumiset on mahtavia! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *