Karkkipäivä
Karkkipäivä

Äidiltä.

En tiedä saatteko te usein äideiltänne kosmetiikka-aiheista sähköpostia, mutta minä sain viime viikolla. :)

Aiti_

Subject: Meikkimietteitä.

Äitini meikkivalikoimaan kuului kakkumascara, puuteri, luonnottoman punainen
jauhemainen poskipuna ja kirkasvärinen huulipuna. Ei kulmakynää eikä
luomivärejä. Kulmat saivat olla luonnontilassa, ei niitä koskaan edes nypitty.
Äidin aikaan meikkaaminen tarkoitti vain kasvojen ilmeen hienoista korostamista, siis että puna toi esiin huulet ja ripsiväri silmät. Ulkonäköä ei yritetty
”parannella” tai kasvojen suhteita muuttaa. Tähän minäkin kasvoin enkä kai
siksi nuorenakaan erityisesti kiinnostunut ehostamisesta. Se oli vain jotain
mikä kuului tehdä ”ulos” lähtiessä. Ei töihin, sehän oli tavallista arkea.

Minullakin oli kakkumascara ja puuteri, poskia en punannut koska se oli minusta
”tätimäistä”. Ensimmäiset luomiväripalettini taisivat olla ne kaksi jotka
minulla on vieläkin, ja joista toisen kuvasit blogiisi. Outdoor Girl, ostettu
Stockan halpatavaratalosta Sestosta, jos oikein muistan. Luomiväreistä avautui
uusi mahdollisuus muokata ulkonäköään väreillä. Kuitenkaan en koskaan
varsinaisesti kiinnostunut siitä miten värit oikeaoppisesti luomille
levitettäisiin, vetelin vain omaan tyyliini.

Itse asiassa koko meikkaamisasia on valaistunut minulle vasta blogisi myötä.
Vasta nyt olen alkanut vähän katsoa miten ihmiset kasvojaan ”plankkaavat”.
Aikaisemmin huomasin lähinnä vain sen jos joku meikkasi huomattavan vahvasti ja / tai räikeästi. Nyt ihmettelen sinun loputtoman luovia variaatioitasi teemasta
silmät. Ja innostuksesi aiheeseen tuntuu ehtymättömältä.

Tämä oli vain tämmöinen äkillinen inspiraatio, kun muistin äitini ja kuinka hän
eteisen peilin edessä Kasarminkadulla punasi huuliaan kaupungille lähtiessään.
Hän oli mielestään huoliteltu leidi joskaan ei turhamainen tuhlari. Minuakin
hän yritti sovittaa tuohon leidimuottiin mutta ei onnistunut. Minusta ei
koskaan tullut hillittyä jakkupukunaista! :-)

Terveisin
Äiti”

Viesti on julkaistu äidin luvalla. :)

Millainen on teidän äitien suhtautuminen meikkaukseen? Millaisen ”kosmetiikkaroolimallin” olette saaneet kotoa?

Kommentit (71)

  1. jennycka

    heippa, mulla on synttärit huomenna ja juhlat lauantaina. toivoisinkin ruskeille silmille helppoa meikkiä – jos viitsisit sellaisen postata, olisin aikas onnessani! :)

  2. Vilja

    Ihana viesti äidiltäsi. Minulla kyynel oikeasti vierähti silmäkulmasta lukiessani tätä. On ihanaa, kun vanhemmat kertovat lapsilleen (varsinkin aikuisille lapsilleen) omasta elämästään ja vanhemmistaan ja näinkin arkinen asia on tärkeä.

  3. jennycka

    kiitoooos! :)

  4. rinkeli

    Muistan jo vvarhaislapsuudesta, että äidillä oli usein kauniit kirkkaanpunaiseksi lakatut kynnet. Hinguin kynsilakkaa itselleni jo tarhaikäisenä ja joskus äiti suostuikin lakkaamaan pikkusormenkynteni. :) Äiti meikkasi melko neutraalisti, mutta hänellä oli aina esimerkiksi kauniisti laitetut kulmat. Muistan äidin käyttäneen lähinnä selektiivistä kosmetiikkaa, eikä hän varmasti koskaan selviytynyt lentokentältä ilman uutta tuoksua tai visiittiä Lancomen tms. pisteelle. Nyt kun aloin näitä muistelemaan, tajusin, että itsellenikin on tärkeintä, että kulmat ja kynnet on kunnossa – ja lentokentillä pitää ehdottomasti päästä kiertämään tsekata Diorin tarjonta! ;)

  5. Perhonen

    Olenko liian utelias, jos kysyn äitisi työskentelyalaa? Kun tossa viestissä sanotaan, että hän ei sopinut koskaan jakkupukumuottiin. Ja sinä olet valinnut ammatiksesi kosmetiikkamyyjän, niin olisi hauska tietää liippaako yhtään läheltä. :)

    • Sanni

      Ei liippaa läheltäkään. :) Äitini on kulttuuri- & taidealalla.

  6. Teemu

    Mun nyt jo kuollut mummini tapasi aina puhua tosi paheksuvaan sävyyn ihmisistä, jotka meikkaavat. Hänen mielestään ”naaman maalaamiseen” ei ole mitään syytä ja että se on ihan teeskentelyä. Heh, no en itse kyllä ole samaa mieltä, mutta mummin suhtautuminen oli jotenkin tosi herttaista omalla tavallaan. :)

    • Sanni

      Voi mummia. :)

      No, tavallaan vähän ymmärränkin hänen logiikkansa, sillä onhan luonnollinen kauneus aina kauniimpaa kuin voimakas meikki, mutta mummit eivät aina ymmärrä, ettei meikkaus aina ole mitään sotamaalausta. ^_^ Piirteitään voi korostaa hillitysti ja luonnollisestikin. Ja punatut huulet tekevät kenestä tahansa naisesta juhlavan – ilman mitään teeskentelyä! :)

  7. S

    Äitini on käytti lapsuudessani oikeastaan vain ripsaria ja kajalia meikkivoiteen ja puuterin lisäksi, kajal olikin sitten minunkin ekoja meikkejäni ja salaa kokeilin äidin meikkipussista. Luomiväriä äiti saattoi käyttää juhliin lähtiessään, harvemmin muuten. Sävykin oli Lumenen maanläheisen ruskea beigen helmiäisen kanssa, samaa sävyä btw myydään nykyään Natural Coden hyllyssä.:)
    Huulipuna oli äiskän mielestä vain vanhempien tätien hommaa, kunnes äiti huomasin minunkin sitä käyttävän joskus teini-ikäisenä. Silloin äiti päätti että jos oma tytärkin huulipunaa jo käyttää niin ei hänkään ole siihen liian nuori.:D Äidillä ja hänen sisaruksillaan oli ja on aina pitkät ja lakatut kynnet, äiti tosin ei koskaan käytä mitään hurjiä värejä, vaaleaa helmiäistä jne.
    Vaikka äidillä onkin ollut sama meikkityyli koko olemassa oloni ajan (juu 80-luvun alussa näkyy käytettäneen kuitenkin sinistä luomiväriä), ei se näytä siltä että sitä pitäisi päivittää.:)

  8. Nimetön

    En muista äitini koskaan halunneen erityisesti korostaa itseään (joskin olen nähnyt kuvia hänestä nuorempana, jossa vahva luonne näkyi enemmän ulkonäössäkin), joten meikkaaminen ei erityisesti kuulu hänen harrastuksiinsa. Ripsiväriä hän käyttää aina, kun on jokin hienompi meno ripsarin kaveriksi tulee hillitty poskipuna. Äidiltäni en siis koskaan ole meikkausta oppinut. Olen joskus meikannut äitiäni, mutta vähänkin enemmään väriä saa hänet tuntemaan itsensä epävarmaksi (ja tarkoitan tälläkin vain ruskean sävyjä, ei mitään dramaattista).

    Tätini sen sijaan oli pienenä idolimme, ja saimme siskoni kanssa aina tädin luona yöpyessä kaivella pussukoittain meikkejä ja koruja. Samoin heidän äitinsä, eli mummoni, on aina ollut mielestäni todella tyylikäs ja hän ei epäröi käyttää rahaa ihonhoitoon, vaikka en erityisesti olekaan mummon meikkaamiseen kiinnittänyt huomiota.

    En tiedä, miten sitten itse olen meikkauksesta innostunut, siskoni oli pienenä tyttönä meistä se, joka aina ”hienosteli”, en minä. Nykyään se taitaa mennä toisin päin. :) Minunkin arkeeni kuuluu erottamattomana osana meikki, sanonkin usein, että jos aamulla on niin kiire, että pitää valita aamupalan ja meikin väliltä, ennemmin jätän syömättä.

    Rakastan niitä värikkäitä meikkejä, joita tämä blogi esittelee ja unelmoin salaa laadukkaista luomiväririvistöistä, mutta en opiskelijana koskaan henno ostaa kalliita tuotteita yhtä meikkiä varten. Kavereiltani olen kuitenkin saanut huomioita siitä, miten jaksan arkisinkin laittautua.

  9. Rii

    Kiva kysymys! Meillä mami on aina meikannut hillitysti, mutta meikkaa kuitenkin esim. joka päivä töihin ja muuhun aktiviteettiin sitten viikonloppuna. Hän on myöskin joskus yhdeksäkytluvulla käynyt meikkiopastuksessa, ja siitä sitten yritettiin jonkun aikaa ”kasvaa ulos” ;) Kummallakaan lapsista (minä+pikkusisko) ei ole ollut mitään karmeita meikkivaiheita, ja erityisesti kulmakarvojen ylinyppimisestä on äiti ollut tarkkana, mistä olemmekin nyt kiitollisia.

    Hassuahan tässä on se, että molemmista tyttäristä on tullut aivan järjettömiä kosme-product junkieita. Eikä kummatkaan vanhemmat voi ymmärtää, mitä järkeä on ostella niitä Diorin pakko-saada luomivärisettejä tai YSL:n meikkivoiteita :D Tästä kuultiin viimeksi mm. viikko sitten. Toisaalta, kun vertailet täällä incejä, niin yleensä hihkun äitille juuri silloin, kun kerrot, miten samanlaiset tavarat jossain ns. halpistuotteessa on verrattuna kalliiseen.

    Minusta on kiva meikkailla äitiä, ja yritänkin aina saada häntä käyttämään enemmän joitain juttuja, mitä itse koen sopivan hänelle. Äidillä on todella hyvä iho, ryppyjä on todella vähän ja niitä lähinnä silmien alueella. Viimeksi annoin äidille parit Cliniquen vitamin c lip smoothiet lentokenttäsetistä, koska sävyt olivat mielestäni paremmin hänelle sopivia (hän on tummempipigmenttinen kuin minä) ja ajattelin, että ne olisivat hyvä ja helppokäyttöinen välimuoto huulipunan ja kiillon välissä. Nyt yritän ”myydä” äidille ripsipidennyksiä :D Voi olla aiiiiika pitkän työn takana :D

    Ylipäätänsä mami näyttää nätiltä mielestäni, mutta voisi ottaa neuvoja ja ehdotuksia vähän avarakatseisemmin huomioon ;)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.