23. marraskuuta läpi vuosien

Otin tänä aamuna kylpyhuoneessa kuvia hiuksistani. Tein niille kansion, Aamu 23.11. Samalla löysin tietokoneelta kaksi muuta kuvakansiota nimellä 23.11., vuosilta 2016 ja 2017.

Sain spontaanin ajatuksen jakaa kuvia tältä aamulta eri vuosilta.

Selasin kaikki kuva-albumini vuoteen 2013 saakka – se on tämän koneen ensimmäinen kokonainen vuosi. (Edellinen kone kuvineen katosi varkaan mukaan Lissabonissa marraskuussa 2012.)

*

Sanni marraskuussa vuosina 2013 – 2019

*

23. marraskuuta 2014, Rovaniemi

Santa Parkissa joulutunnelmissa.

Muistan mitä toivoin Pukilta. :)

(Se ei toteutunut.)

*

23. marraskuuta 2015, Rovaniemi

Kirjoittamassa joulukortteja Joulupukin Postikonttorissa.

Meidän oli tarkoitus tehdä Rovaniemen vierailusta jokavuotinen pikkujouluperinne. Sekään ei toteutunut. Ainakaan toistaiseksi.

*

23. marraskuuta 2016, Orem

Tätini Irmelin etupihalla. Olemme juuri saapuneet. (Sisareni ei halua näkyä blogissa.)

Tämä oli upea hetki. Olin edellisen – ja ainoan – kerran vieraillut tätini luona Yhdysvalloissa 12-vuotiaana, vuonna 1991. Keittiöön astuessani muistot palautuivat heti. ”Tässä luin Bryan-serkulle englanninkielistä kirjaa jossa oli lampaita.”

Ainoa minusta otettu kuva 23.11.2017. Ruokaostoksilla Oremissa.

*

23. marraskuuta 2017, Las Vegas

High Rollerissa sisareni kanssa.

Olimme lähdössä seuraavana päivänä jälleen Utahiin tätini ja serkkujemme luokse. Tapasimme Irmeli-tädin viimeisen kerran. Hän kuoli seuraavana keväänä.

Ostin 23.11.2017 trikooasun Vegasin GAPista. (Joku toinen shoppailisi Vegasissa ehkä muuta…) Nuo leggarit ovat olleet päälläni siitä lähtien joka viikko. Vieläkin hyvässä kunnossa.

*

25.11. 2018, Tampere

Viime vuodelta ei ole kuvaa 23.11., lähin on otettu 25. päivä.

Kuvaan tiivistyy hyvin sen aikainen tunnelma. Kasvokuvia ei minusta juuri tuolta ajalta ole.

*

23. marraskuuta 2019, Tampere

Aamuhetki.

Irmeli-tädiltä saamani viimeinen joululahja, Joulupöllö, katsoo minua kynttilän takaa. Pidän sitä esillä vuoden ympäri, jotta se muistuttaisi minua Irmelin viisaudesta ja lämmöstä. Niin se tekeekin. ❤️

Hammastahnasta ja käsisaippuasta läikikäs peili ja Sannin vastaheränneet hiukset. Kuva, jolla halusin vain kertoa, että kiharat pysyvät jälleen yönkin yli.

Tänä marraskuisena aamuna 2019.

Kuvasta tulikin nostalgiamatka, eikä vailla haikeuttakaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

Kommentit (8)
  1. Oli kiva lukea tällainen ”hyvän mielen” postaus, vaikka haikeuttakin mukana. Välillä tuntuu että nuo menneet lähivuodet olisivat hirmuisen kaukana jo. Ilmeisen mieleenpainuvia päiviä tuona ajankohtana, monille marraskuu tuntuu edustavan sitä tylsintä ja harmainta aikaa (en kuulu tähän joukkoon). En voinut olla kiinnittämättä huomiota myöskään viimeisen kuvan huppariin..niin, haikeutta.

    1. En voinut olla kiinnittämättä huomiota myöskään viimeisen kuvan huppariin..niin, haikeutta.

      Niin. ❤️😥

  2. Huimaa, muistan tuon sun ekan joulupukki-postauksen, kuin se olisi ollut kuukausi tai pari sitten 🙂 Samoin ärsytyksen ja surun sun koneen katoamisesta. Näin se aika menee. Kiitos kun bloggaat edelleen.

    1. ❤️❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *