12 vuotta vanha hoitoaine and still going strong – kosmetiikan säilyvyydestä

Ihan vain tällainen nopea ja kasuaali muistutus kosmetiikan sisältämien säilöntäaineiden paikoin pelottavan hyvästä (?) tehokkuudesta….

Vanhin yhä käytössä oleva kosmetiikkatuotteeni on Tigin jo aikaa sitten edesmennyt Oatmeal & Honey -hoitoaine. Olen ostanut tämän pönikän vuonna 2010, ja muistelen, että se jo silloin oli jäämässä pois ja ostin tämän pullon alehintaan poistomyynnistä. Pullo siis tuskin oli ihan freesi tuolloinkaan. Sen valmistuksesta on nyt siis jopa 15 vuotta, sillä normikosmetiikan hyllyikä, jonka aikana tuotetta saa myydä, on tyypillisesti kolme vuotta.

(MIKSI SULLA ON NÄIN VANHA TUOTE??)

Ehkä ihmettelette, miksi ihmeessä minulla on yhä käytössä ja säilytettynä näin vanha hoitoaine  – miksi en ole käyttänyt sitä loppuun jo aikaa sitten. Siksi, että olen vähän kummallinen joissain nostalgia-asioissa (okei, muissakin!), ja olen tarkoituksella säilyttänyt Oatmeal & Honey -hoitoainetta koska tiedän, ettei sitä enää ole olemassa ja rrrrrakastan tätä tuotetta sekä sen tuoksua. Kun pullo on tyhjä, tuote ja tuoksu ovat poissa. Joten friikkiydessäni olen käyttänyt tuotetta hyvin harvoin saadakseni pitää muiston siitä mahdollisimman pitkään…

Tuotteen pitäminen käytössä on myös ollut mahdollista ihan vain kiitos Tigin supertehokkaan säilöntäainecocktailin. Koska tuote on niin älyttömän tehokkaasti säilötty, on näköjään täysin mahdollista säilyttää Oatmeal & Honeyn elävää muistoa yli vuosikymmen… Ehkä tässä menee mukavasti vielä toisetkin 10 vuotta..?

Oatmeal & Honey -hoitoaine ei pelkästään tuoksu hyvälle vaan se myös toimii loistavasti. Se on yksi kaikkien aikojen suosikkihiustenhoitotuotteitani. Itse asiassa Oatmeal & Honey, tai ”O & H” kuten sitä tuttavallisesti hiusnörttipiireissä kutsuttiin, on ensimmäisiä hiustenhoitoaineita jotka otin omakseni alkaessani perehtyä hiustenhoitotuotteiden incien maailmaan kauan sitten.

Koko inci-kiinnostukseni on saanut alkunsa nimenomaan hiustenhoitotuotteista ja halusta löytää parhaat mahdolliset hoitavat tuotteet, sekä myös oppia ymmärtämään, miksi jokin tuote hoitaa paremmin kuin toinen.

Laajemmin katsottuna ihan koko kosmetiikkafriikkeyteni on lähtenyt hiuksista; olen hiippaillut tutkimassa shampoita ja hoitoaineita kauppojen hyllyväliköissä syvällä antaumuksella jo 12-vuotiaasta saakka – silloin tosin en tiennyt mitään ainesosista eikä inci-listoja tuohon aikaan edes painettu pakkauksiin (laki ei sitä silloin vaatinut).

Kiinnostukseni hiustenhoitoon ja hiustuotteisiin lähti siitä, kun otin ensimmäisen permanentin ja kampaaja selitti minulle, että hiuksia tulisi nyt hoitaa eri tavalla. Tulin tietoiseksi hiuksista ihan uudella tavalla. – Ja varmaan asiaan liittyi myös teini-ikä, jolloin ylipäänsä moni tulee tietoiseksi ihon-, hiusten ja, eh, kauneudenhoidosta. :)(Koskahan termi ”kauneudenhoito” korvataan jollain neutraalimmalla….)

Joka tapauksessa, palataksemme Tigin Kaura-Hunaja-hoitikseen… 12 vuotta ostoaan ja jopa 15 vuotta valmistustaan myöhemmin tämä hoitoaine on koostumukseltaan, tuoksultaan ja suoritukseltaan käytännössä kuin tuore, juuri ostettu tuote. Se toimii yhä täydellisesti ja tekee hiuksista ihanan pehmeät – ja jättää niihin makean kaurakeksin tuoksun.

Ihan kiva juttu, kai. Mutta… laittaahan se miettimään.

Ilmaan jää tämä kysymys: miten voimakkaita kemikaaleja (synteettisen) kosmetiikan säilöntäaineet ovatkaan, kun vettä sisältävä eli bakteereille ihanteellisen lisääntymisalustan muodostava tuote voi säilyä käytännössä muuttumattomana yli vuosikymmenen? On se oikeasti aika kummallista ja odottamatonta, että tuote voi säilyä näin pitkään.

Ja jos ajatuspolkua jatkaa pidemmälle… miten tarkoituksenmukaista on lopulta laittaa iholleen tällaisia kemikaaleja..? EU:n kosmetiikka-asetus toki pitää ainakin juridisesti huolen siitä, että käyttämämme kosmetiikan kemikaalit ovat turvallisia EU:n lainsäädännön asettamissa rajoissa käytettynä, mutta silti… Nohh, tässä on varmaan yksi syistä, miksi pidän luonnonkosmetiikkaa (joka säilyy huomattavasti lyhemmän aikaa kuin synteettinen) mukavampana käyttää – ihan vain jo miedompien kemikaalien puolesta.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?