Karkkipäivä
Karkkipäivä

Kellarin kätköistä – anti-jemmaus etenee

Tänään jotain viihteellistä.

Tartuin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen kiinni elämän mittaiseen – siltä ainakin tuntuu – jemmojen vähennysprojektiini. Tällä kertaa kohteena on Ahvenanmaan asuntoni kellarivarasto. Talvellahan sain hyvin ”konmaritettua” itse asuntoa, mutta olen tietoisesti vältellyt varastoon menemistä koska tiesin miten suuri urakka siellä odottaa.

Kun bloggaajakollegani Virve kirjoittelee blogissaan minimalismi-projektistaan, minä voisin kirjoittaa aina uusilla tuotantokausilla jatkuvaa sarjaa jemmaajan elämästä.

Älkää ymmärtäkö väärin, en enää osta uutta jemmattavaa vaan olen saanut impulsiivi-ostokäyttäytymiseni hallintaan, mutta tulen silti aina olemaan luonteeltani anti-minimalistinen, rakastan tavaroita ja niistä luopuminen on äärimmäisen vaikeaa. Niistä turhistakin. Jos minimalismissa on Virven mukaan kyse siitä, että säilytetään vain ne tavarat jotka tuovat onnea (eli minimalismi ei ole yhtä kuin askeettisuus), niin ehkäpä minäkin jossain vaiheessa saavutan minimalismin tason – kaikkien laatikoideni keskellä. Sillä moni tavara ja paperipino jota säilytän tekee minut onnelliseksi – muistojensa kautta  :)

Säästetty: Strawberrynet-tilauksen laatikko vuodelta 2006, ehkä…?

Jemmaus-geeni ei kuitenkaan ole kiva juttu. Kun tähän geeniin ja siihen liittyviin ongelmiin havahtui vasta yli 35-vuotiaana, voitte uskoa kuinka paljon damagea oli jo ehtinyt tapahtua säilytetyn tavaran muodossa. En ollut siis noin 35-vuotiaaksi saakka koskaan kunnolla miettinyt, että jotain voisi heittää poiskin vaan olin päin vastoin aktiivisesti säästänyt lähes kaiken mahdollisen (!) ikivanhoista vaatteista lomamatkoilta tarttuneisiin esitteisiin. Osa tästä tavarasta on sitä muistoihin liittyvää onnitavaraa, mutta yli puolet on jotain jonka säilyttämistä ei voi perustella millään järki- tai tunnesyylläkään. Vai mitä sanotte esimerkiksi hajonneista talvisaappaista tai muovikassillisesta tyhjiä kosmetiikkapakkauksia?

Jemmaajaksi tunnustauduttuani ja ongelman myönnettyäni olen tietoisesti lopettanut kaikenlaisen krääsän säästämisen ja hankkimisen ja jokaisen uuden tavaran kohdalla punnitsen, onko sille tarvetta ja mihin se mahtuu – ja voinko heittää jotain vanhaa pois jotta uusi saa paikan. Suurin työsarka on 35 vuoden aikana kertyneen tavaran läpikäymisessä ja siitä irtautumisessa – yhtä raskasta niin tunnetasolla kuin fyysisesti. Olen vähentänyt tavaraa hitaasti mutta varmasti viimeiset neljä vuotta, ja vielä on paljon työtä jäljellä.

On ihan uskomatonta miten paljon tavaraa olen säästänyt – ja millaista tavaraa.

Maarianhaminan asunnon varastossa minulla oli neljä isoa muuttopahvilaatikollista tavaraa sekä lukuisia muovi- ja kangaskasseja täyteen ahdettuina.

Olen löytänyt laatikoista:

  • Vanhoja palkkanauhoja
  • Todistuksen pimeän ajosta (!)
  • Työpaikkahakemuksia
  • Ummehtuneita vaatteita
  • Kosmetiikkalistoja
  • Rikki menneitä kenkiä
  • Vanhat sadevaatteet
  • Kouluesitelmiä ja -tehtäviä
  • Julisteita
  • Räsymattoja
  • Sika-sarjakuvia
  • Vanhoja lehtiä
  • Korppudiskettejä
  • Koriste-esineitä
  • Yläasteen aikaisia muistoja

Yksi laatikoista oli erityisen kiinnostava, sillä sen sisältä löysin pienempiä laatikoita, kirjekuoria ja mappeja, jotka olen tuonut mukanani kun vuonna 2003 muutin Kuopiosta Ahvenanmaalle. Laatikko on siirtynyt avaamattomana varastokopista toiseen 15 Ahvenanmaan vuoteni aikana enkä ole aiemmin avannut sitä.

Laatikosta löytyi mm. yläasteen luokkakronikka, tehty vuonna 1995 kun pääsin ysiluokalta. Aarre…! ^_^

Minut oli kuvattu ”Eija Vilppaaksi, luokan spiritiksi ja luokan kolmanneksi blondiksi”. :) Taisin tosiaan olla aikamoinen ”Vilpas” yhdessä yhtä puheliaan ja äänekkään ystäväni Johannan kanssa, joka pitää mikrofonia yllä olevassa kuvassa. Kirjevihkonikin on huomioitu :)

”Koriste-esineitä” -tekstillä varustetusta laatikosta löytyi tämä vekotin, joka sai minut repeämään. WTF? :D Hatara muistikuva kertoo, että olen valmistanut tämän taideteoksen joskus yläasteen kuviksen tunnilla. Antenneihin kiinnitettyyn lappuun on kirjoitettu arvoituksellisesti: ”Korkealla sinulle, matalalla minulle”.

Samaisessa laatikossa oli myös tämä kirjava jengi – kukin tyyppi huolellisesti talouspaperiin käärittynä. :)

Muovinen dinosaurus tuntuu kenties erikoisimmalta jäseneltä tässä porukassa, mutta se on ainoa jonka olen näistä tiettävästi itse ostanut, muut ovat lahjoja. Plesiosaurus on matkamuisto Lontoon Natural History Museumista, todennäköisesti vuoden 1995 reissulta. Olen aina tuntenut suurta kiinnostusta ja viehätystä dinosauruksiin. :)

Odotetusti laatikoista löytyi myös aivan valtavasti kirjeitä ja kortteja. Niitä oli varmasti sadoittain. Lajittelin kaikki ja heitin yli puolet menemään. Loput jäävät.

Voisin kuvitella että joulukortit, onnittelukortit ja postikortit ovat sen sortin osastoa jota moni ei vuositolkulla säästele, mutta minulle tämä on hyvin vaikeaa. Monissa korteissa on pitkiä henkilökohtaisia viestejä ja osa on ihmisiltä, joihin olen myöhemmin kadottanut yhteyden. Voinko heittää heidän äänensä pois..? Kysyn itseltäni, miksi tämä ääni pitäisi säilyttää, ihmisiä tulee ja menee elämässä, ja voinhan muistaa heidät pääni sisällä. Aivan totta. Silti – en pysty heittämään tällaisia viestejä pois. En ainakaan vielä.

Kirjeet säilytän ilman muuta. Ilahduin kun huomasin, miten paljon äitinikin on minulle vuosien varrella kirjoittanut. Äidin kirjeissä on hänen kissojensa kuvista tehtyjä postimerkkejä <3

Yhdessä laatikossa oli My Little Pony -leikkisetin osia. Target-ketjun Limited Edition MLP Spring Basket jonka amerikkalainen ystäväni on lähettänyt minulle joskus 2000-luvun puolivälissä.

Nämä nyt ainakin voi heittää menemään, eikö? Mutta – en heittänyt.

Olin parikymppisenä hillitön villapaitaihminen. Se oli aikaa ennen trikoopaitoja :D ^_^ Osa näistä puseroista on niinkin vanhoja kuin 90-luvulta.

Pesin kolme koneellista vanhoja vaatteitani ja tuuletin ulkona pari päivää. Nämä lähtevät kaikki Emmaukseen.

Yhdestä kansiosta löysin paperitaskuja joiden sisältä paljastui eri teemaisia lehtileikkeitä. Yhdessä taskussa oli Julia Vuoren Sika-sarjakuvia ja Jänis-piirroksia, yhdessä Beastie Boys -juttuja ja yhdessä kirjava kokoelma kuvia muusikoista, näyttelijöistä, söpöistä eläimistä ja hyvännäköisistä miehistä (kuten Hugo -tuoksun mainoksessa ollut..!) Edustettuina mm. Björk, Seinfeld, Dale Cooper, Harrison Ford, Damon Albarn, Eddie Vedder ja Dallasin hahmoja…

Leikkeet ovat lukioajoiltani, olin tehnyt näistä huoneeni seinälle jonkinlaisen kollaasin.

Tämän sarjakuvan muistan hyvin, tosin enää tällainen huumori ei ihan iske.

Monet omituiset jutut viehättivät minua teininä, ehkä tämä kuului siihen lajiin..?

Julia Vuoren piirrokset saavat minut edelleen ihan löllöksi hellyttävyydessään. Pöllö sopii hyvin joukkoon. <3

Näitä kuvia olen etsinyt ties kuinka pitkään…! Kävimme amerikkalaisten ystävieni kanssa Portlandin Old Tyme -valokuvaamossa ottamassa sarjan kuvia joihin kaikki pukeutuivat vanhan ajan lännen tyyliin. Kuva on vuodelta 2003.

…ja vähän toisenlainen kuva, tämä vuodelta 2006. :) Olin Ahvenanmaan Postin omakuvapostimerkki-mainoksessa ^_^

Ahvenanmaasta puheen ollen, löysin myös vihkon johon kirjoitin uusia oppimiani ilmaisuja kun tulin tänne ensi kertaa kesätöihin. Mihinkähän kummaan lastenhoitaja on tarvinnut sanastoa kuten ”hakata, antaa turpiin” ja ”saada turpiin”… ^_^ :D

Entä kuka heittäisi tällaisen pois…? Hoitolapseni Emman minulle tekemä piirros jossa lukee, ”Du är en ros”, Sinä olet ruusu.

Samainen Emma (punaisessa topissa) viime viikonloppuna sisarensa valmistujaisjuhlissa <3

Toki laatikoista löytyi paljon myös tuttuja kosmetiikkalistojani. Näistä olen joskus teille kertonutkin. Nyt olen lopettanut kaikkien kosmetiikkalistojen pitämisen.

Tästä vihosta löytyi paljon kiinnostavia kosmetiikka-arvosteluja joita olin kirjoittanut omaksi ilokseni. Nämä ovat siis ajoilta ennen blogia. MOP C-System Hydrating-shampoosta olen mm. kirjoittanut: ”Ihana appelsiinin tuoksu, liru koostumus ja saa laittaa runsaammin kuin muita kampaamoshampoita. Hiukset huuhdeltaessa mykistävän hoidetun ja selvän tuntuiset…! Valitettavasti hoitavuudesta seurauksena lievä likaisuuden tuntu päänahassa hiusten kuivuttua. * * * * (*)”       

^_^ Hahah – mykistävän hoidettu…! Pitääköhän ottaa tuo ilmaisu taas käyttöön :D

Olen myös ollut näköjään shoppaamassa L’Orealin meikkejä sävylle ”lämmin vaalea”. Kertokaa – miksi ihminen säästää tällaisenkin paperin..?

Kauneusalan säästettyjen joukossa on myös pino Make Up Storen lehtiä. Nämä olivat kyllä upeita…!! Sain näitä töistä ja säästin inspiraatioksi.

Onkohan MUSilla enää tätä lehteä..? Ei todellakaan mikään halpa tuotanto, jaksoin aina ihmetellä miten maailmanlaajuisesti niin vähän tunnettu sarja kuten Make Up Store panostaa näin mielettömään omaan lehteen. Ennemmin odottaisin MACiltä tällaista.

Entä kuka muistaa kotimaisen MSCHIC-sarjan..? Piti googlata ja ihan hämmästyin kun sarja näköjään edelleen on olemassa, kukaan ei puhu tästä mitään..! Ei näitä kyllä juuri missään myydäkään, jännä että sarja on kuitenkin vielä hengissä.

Hämmästyin kun yhdestä pussista löytyi Conan O’Brien -muki..!  (- ja kahvitahroista päätellen erittäin huonosti tiskattu..!) Olen ostanut mukin NBC:n studiolta kun tammikuussa 2007 olimme Late Night -sarjan yleisössä. Miten hemmetissä Conan-muki on kellariin päätynyt? Olenko jossain vaiheessa kokenut mukin jotenkin noloksi ja kätkenyt pois silmistä..? Eähmm, kun katsoo ikivanhoja Hobby Hallista tilaamiani oranssikukallisia halpismukeja Maarianhaminan keittiössäni, en nyt sanoisi tätä mukia mitenkään noloksi.   

Laatikoiden läpikäynti jatkuu edelleen ja tavoitteena on saada kaikki lukio/yläaste/varhaisen 2000-luvun ajan muistot mahtumaan yhteen muuttolaatikkoon. Näyttää siltä ettei se ole edes haasteellista.

En tee näillä tavaroilla mitään – ajattelinko esimerkiksi koota kollaasin Damon Albarnista, Dale Cooperista ja kumppaneista uudelleen kotini seinälle? Tai laittaa muovisen dinosauruksen kirjahyllyyn esiin? En. Mutta haluan että ne ovat olemassa, jotta voin halutessani palata niiden välittämiin hetkiin. Ehkä nämä esineet itsessään eivät tee minua onnelliseksi mutta niiden sisältämät muistot tekevät. On kivaa joskus, vaikka vain 10 vuoden välein, palata teini-ikäisen Sannin huoneeseen. Että on mahdollisuus siihen.

Yksi laatikko jää – kolme muuta ja viisi kassillista lähtee. Aika hyvä saldo ja yhdestä jemmasta on jälleen selvitty. Hyvä Sanni :)

Mitä näistä tavaroista te heittäisitte pois?

Lue lisää aiheesta: Jemmaus

P.S. Höh – joku muu kuin minä sai ysiluokan kronikassa creditit kynsistään – oli siis joku jolla oli vielä pidemmät sapelit kuin minulla siihen aikaan :)

Kommentit (31)

  1. Sanna

    Tämäpä oli ilahduttava kirjoitus! :D Lisää samanlaisia. :)

    • Sanni

      :) Mukavaa että mun ”ongelmista” on iloa muille ^_^ :D

  2. Petra / Viilankantolupa

    Tunnistin kuumottavan monta.

    Rikkinäisiä kenkiä voi käyttää pihatöissä. Kauniisti painatettu kynsilakkapahvi on keräilyesine sellaisenaan. Vanha arabiankielinen Coca-Cola -tarra voi olla joskus vielä arvokas. Ala-asteen rakkauskirjeitä ei ikinä enää saa, nehän ainakin on pakko säästää. Noita meikkilehtiä säilön ihan avoimesti, samoin vanhoja MACin koulutuskansioita – ja hei niillä on muuten astetta kovempi tuollainen ”kausiesite” – sellainen kovakantinen, pelkkiä törkeän hienoja kuvia sisältävä kirja, jossa käydään läpi kaikki tietyn näytöskauden tyylit, meikit ja inspiraatio niiden takana, niitä vaan ei ole tarkoitettu muille kuin henkilökunnalle nähtäväksi, mikä on mun mielestä huutava vääryys! :(

    Mutta joo, I feel you, yritän myös varpaannykäisy kerrallaan täällä edetä kohti hallitumpaa tavaramäärää. <3 :)

    • Sanni

      Rikkinäisiä kenkiä voi käyttää pihatöissä. Kauniisti painatettu kynsilakkapahvi on keräilyesine sellaisenaan. Vanha arabiankielinen Coca-Cola -tarra voi olla joskus vielä arvokas. Ala-asteen rakkauskirjeitä ei ikinä enää saa, nehän ainakin on pakko säästää.

      No näiiiinpä <3 (…tosin mun rikkinäiset kengät oli korkeakorolliset saappaat joiden korot ihan lyttyyn kävellyt… öhm, roskiin vain :D En hemmetti vieköön keksi millä ajatuksella olen ne säilönyt kellariin…?)

      ja hei niillä on muuten astetta kovempi tuollainen ”kausiesite” – sellainen kovakantinen, pelkkiä törkeän hienoja kuvia sisältävä kirja, jossa käydään läpi kaikki tietyn näytöskauden tyylit, meikit ja inspiraatio niiden takana

      Tämä oli mielenkiintoista kuulla :) Voisivat kyllä hyvin pitää yhtä kappaletta asiakkaidenkin plärättävänä..?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Biozell Cool Violet Color Mask

Arvioitavana tänään Biozellin uusi Cool Violet Color Mask. Biozell’han meni ja lopetti aiemmin tänä vuonna vain runsaan vuoden markkinoilla viihtyneen INK-suoravärisarjansa, josta löytyi meikäläisen holy grail -väriksi muodostunut Mystic Violet. Kiitos lukijoideni avun, minulla on…

Suuri kasvovesipostaus

Tänään jutellaan kasvovesistä. Big time. Kuten olen kertonut, olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut kasvovesiin aivan uudella tavalla. Tässä postauksessa ”kasvovedet”-ryhmään kuuluvat myös misellivedet sekä kosteuttavat kasvosuihkeet. ENNEN Käytin kasvovettä vain puhdistuksen viimeistelyyn ja varmistukseen,…

Tony Moly Suomeen

Lisää korealaisia brändejä rynnistää Suomen markkinoille kun yksi tunnetuimmista K-Beauty merkeistä, söpöistä eläin- ja hedelmäpakkauksistaan tunnettu Tony Moly lanseerataan Suomessa elokuun lopussa. Tony Moly tulee myyntiin aluksi ainakin Sokos- ja Stockmann -tavarataloihin. Nyt meillä on Suomessa…

Kokemus kuorintasukat

Nyt on vihdoin kokeiltu kuorintasukkia! Kauanhan tässä meni, keräsin ”uskallusta” melkein vuoden päivät ja lopulta päädyin aloittamaan ”kiltimmästä” versiosta, kotimaisen Dermosilin sukista. Jänistin Etelä-Koreasta ostamieni sukkien kokeilusta kun jotkut teistä jakoivat vähän pelottavia kokemuksia niistä….

Pohjustajat vertailussa: Alima Smooth + Prime vs. 100% Pure Mattifying Primer

* Sis. mainoslinkkejä Nyt vuorossa kahden kovan luonnonkosmetiikan matta-primerin vertailua. Tämä mieletön kaksikko ei käytännössä eroa ihotuntumaltaan synteettisen kosmetiikan blurraavista, silikonipohjaisista primereista, mutta ovat ainesosiltaan täysin luonnollisia. Fantastinen vaihtoehto synteettiselle primerille: Alima Pure Smooth +…

Kotimaan parhaita: Björnhofvda Gård

Viime viikonloppuna kävimme pienellä minilomalla ei-niin-kaukana kotoa, Eckerössä. ”Hemester”, kuten tällaista lomaa kuulema ruotsiksi kutsutaan. Björnhofvda Gård on entuudestaan tuttu, olimme siellä nyt vieraina kolmatta kertaa. Olen matkustellut paljon ja käynyt upeissa kohteissa ympäri maailmaa,…

L’Oreal ostaa Santen ja Logonan

This just in: L’Oreal ostaa Sante- ja Logona -merkeistä tunnetun saksalaisen Logocos Naturkosmetik AG:n. Olin ihan että whoooot? L’Oreal ja sertifioitu, pitkän linjan pioneeriluonnonkosmetiikkamerkki? L’Orealin tallista on tähän saakka puuttunutkin aitoa luonnonkosmetiikkaa, joten sinällään yrityksen…

Miten kosmetiikka selviää tästä kesästä?

Asia jota olen tänä kesänä miettinyt kasvavalla huolella: miten kosmetiikka, etenkin luonnonkosmetiikka, selviää näistä helteistä? Kosmetiikkaa ei ole hyvä säilyttää kovin lämpimissä olosuhteissa, ja jatkuva altistuminen yli 30 asteen lämmölle voi olla kohtalokasta ennen kaikkea…

Novexpert – piiloon jäänyt vihreä anti-age-sankari

Miksi joissain merkeissä on ”sitä jotain” ja joissain ei? Miksi toiset ampaisevat hyvinkin nopeasti suuren yleisön lemmikeiksi, toiset jäävät ”hyllyruususiksi”? Asian voi kuvitella liittyvän oleellisesti mainosbudjetteihin ja kampanjoihin, ja niillä varmasti on vaikutusta, mutta välillä…

Uusi mineraalisuosikki: Alima Pure

* Sis. mainoslinkkejä Olen ehkä löytänyt uuden mineraalimeikkipohjasuosikin…! Alima Pure on Lily Lolon ohella yksi vanhimmista mineraalimeikkimerkeistä ja ollut olemassa yli 10 vuotta. Se kuului niihin buzz-merkkeihin joista puhuttiin paljon mineraalimeikkien hiipiessä suomalaisten kosmetiikkaintoilijoiden tietoisuuteen…