Ystävyyden ja hyvien hetkien tärkeydestä

Tallinnan matkallamme kiteytyi ystävyys monessa muodossa. Taisi olla tyttöjen idea lähteä keskenään Tallinnaan, ja meidän äitien lähteä mukaan. Ja sitten päätettiin ottaa miehetkin mukaan. Meidän naisten ystävyys alkoi jo ala-asteella. Kuka olisi silloin arvannut, että jonain päivänä tyttäremme reissaavat ystävinä meidän kanssamme? Miehemme tapasivat (kukaan ei oikein tiedä miksi) vasta aika hiljattain, mutta ovat kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Tekevät jo sitä, mitä yleensä vahnat ystävät tekevät; toinen jatkaa lauseen, ajatuksen, vitsin siitä mihin toinen jäi.  
Nappasin tänään haravoidessa pihasta ruusun, kuvasin sen ja kirjoitin kuvatekstiksi Instagramiin paljon pitämäni taiteilijan, Georgia O´Keeffen, paljon pitämästäni ajatuksesta osan. (Hän oli aikansa edelläkävijä ja maalasi jättikokoisia tauluja kukkien lähikuvista ja kirjoitti niistä ajatuksia.)Tässä yksi niistä kokonaan: 
A flower is relatively small. Everyone has many associations with a flower – lean forward to smell it – maybe touch it with your lips almost without thinking – or give it to someone to please them. Still in a way – nobody sees the flower – really it is so small – we haven´t time – and to see takes time like to have a friend takes time. If I could paint the flower exactly as I see it no one would see what I see because I would paint it small like the flower is small. 

So I said to myself – I´ll paint what I see – what the flower is to me but I´ll paint it big and they will be surprised into taking time to look at it.
Hämmästyttävää on se, että kuvittelemme meidän ihmisten olevan nykyään niin kiirieisiä, ettei ystävyydelle riitä tarpeeksi aikaa. G. O´Keeffe kirjoitti tuon ajatuksensa vuonna 1939 siitä, kuinka aikaa tuskin ei ole katsoa kukkaa tarpeeksi läheltä, kuten ei ole ystävänkään pitämiselle. On ilmeisesti aika ajatonta tuntea, että ystäville pitäisi olla enemmän aikaa. Ehkä siksi onkin tärkeää pitää kiinni niistä vanhoista ystävistä. Jossain vaiheessa elämä alkaa täyttyä sisällöllä; tulee opiskelua, muuttoja, työpaikkoja, projekteja, kodinperustamisia, miehiä, perheitä, harrastuksia… Uusia asioita ja ihmisiä tulee ja menee ja uusien ihmisten tapaaminen on fantastista ja kiinnostavaa. Osa jää ystäviksi.  

Silti kaikki on eri tavalla vanhassa, lapsena alkaneessa, ystävyydessä. Se on jotenkin ajatonta ja ääretöntä. Harmoniaa, samaa aaltopituutta ja hyvää oloa yhdessä. Yhteistä energiaa. Turvallisuuttakin. Ystävät tietävät toisistaa paljon ja hyväksyvät toisensa sellaisenaan. Ei tarvitse yrittää mitään, esittää mitään, muuttaa mitään.  
Ystävä antaa toiselle tilaa. Jokainen tarvitsee tilaa haaveilla, kukoistaa, leijua, tipahtaa, nauraa, itkeä.   Ehkä ystävyyteen kuuluukin aina tunne riittämättömyydestä. Siitä, että aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Ehkä ystävyys ei olisi oikeaa ilman sitä. Ystävän kanssa aika lentää. Aamu sarastaa, mutta jutut vain jatkuvat. Niihin voi upputua, niin ettei mikään haittaa. Eikä mitään muuta edes ole. Ei kylmää. Ei pimeää. Ei aamua. Eilistä tai huomista. 
Eli ehkä ystävyyteen myös kiteytyy se ihmiselämän suurin viisaus, jota kai jokainen meistä joutuu opettelemaan koko ikänsä; elää tässä hetkessä, unohtaa eilinen ja huominen. Kuin pieni lapsi, huolettomasti ja nauttien. Nauraen. Rentoutuen. Jos stressihormonit mitattaisiin ystävien kanssa vietetyn illan jälkeen, olisi tulos varmaan pysäyttävä. 
Taidan ottaa ensi viikon teemaksi ja tavoitteeksi hetkessä elämisen, läheisiin keskittymisen ja hyvän seuran vaalimisen. Tutkia, saanko hetkistä enemmän irti, kun vietän niitä enemmän läheisteni kanssa. Opinko keskittymään hetkiin paremmin. Ja nauttimaan niistä enemmän. Ettei syksy vain mene ohi, niin että yhtäkkiä jo törmääkin jouluun. Vaan että jokainen päivä on arvokas. 
Kirjoitin aikaisemmin, että minusta jokainen matka jättää jälkensä ihmiseen, antaa jotain lisää. Jos pystyn näillä eväillä kehittämään itseäni Tallinnan matkan jälkeen, oli se todella kannattava viikonloppureissu ; ) Ja oli se sitä muutenkin. Voisin kävellä paljon lisää näillä vanhan kaupungin hurmaavilla kaduilla. 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *