Uusi DIY-sohvapöytä vanhasta perunalaatikosta

Syksyllä uuteen kotiin muuttaessamme hankimme vain yhden uuden kalusteen, sohvan. Vanhan sohvan huput olivat jo aika kuluneet ja toisaalta sitä sohvaa tarvittiin nyt pojan huoneeseen. Aikaisemmin sohvapöytänä toiminut perintöarkku muutti telkkarin alle ja kaipasin sohvan eteen uutta, reilun kokoista pöytää. 

En oikein löytänyt kaupoista mieleistäni ja olin jo luonnostellut kuvan itse tekemistä varten selkeästä ja vähäeleisestä pöydästä, johon kaipasin kulunutta pintaa. Mielessä kävi jo merenhiomien lankkujen hakeminen ulkosaaresta, mutta vuodenaika ei ole paras mahdollinen siihen touhuun ; )

Täällä blogissakin on usein vilahtanut mummolasta tuomiani vanhoja kalusteita. Parhaimmillaan ne ovat minusta yhdistettynä selkeään ja moderniin pintaan, joka tuo kontrastia ja korostaa vanhan kalusteen kuluneisuutta. Mummola ei ole minulle mielikuvituspaikka tai symbolinen vertauskuva, vaan kaunis vanha maalaistila, oikeasti mummolani, jossa vietettiin lapsuudessa serkkujen kanssa hauskoja ja muistorikkaita kesäpäiviä ja jouluja. Isovanhempieni jälkeen tila jäi tyhjilleen ja pitkän harkinnan jälkeen myytiin. Kävin hakemassa sieltä vieä pari kesää sitten joitain vanhoja esineitä, jotka ovat kaikki löytäneet paikkansa osana kotimme sisustusta.  

Mummolassa kasvatettiin perunaa. Erityisen monet lapsuusajan muistot sieltä ovatkin koko suvun kesken pidetyistä perunatalkoista, hassunmuotoisista perunoista, mullan tuosusta, perunalavalla köröttelystä traktorin kyydissä ja saunailloista. Navetan alla oli so kellarihuone täynnä eri kokoisia perunalaatikoista, oikea aarreaitta siis. Tämän yksilön otin mukaani, öljysin ja kiinnitin sen pohjaan Ikean kalusterenkaat. Entisessä kodissamme se toimi tilavana lehtilaatikkona. 

Sohvapöytää miettiessäni muistin, että minullahan on töissä karkaistua lasia oleva suuri levy, jonka reunoissa on 13-kertainen valkoinen silkkipainatus ja jonka oli tarkoitus toimia asiakkaan sisustuksessa suuren näytön kehyksenä, mutta asiakas halusikin sen korvattavaksi kevyemmällä akryylistä valmistetulla kehyksellä. Olin aina pitänyt lasilevyä kauniina ja mietiskellyt sille uutta käyttötarkoitusta.

Lasilevy ja perunalaatikko muodostivat kauniin kontrastisen kokonaisuuden. Ne sopivat täydellisesti yhteen kokonsakin puolesta; valkoisen kehyksen keskellä oleva kirkas lasiosa on sopivasti muutaman sentin perunalaatikkoa suurempi, jolloin mummolan aarre näkyy kokonaan ja saa kuin kehykset pöytälevystä.

Välillä olen miettinyt, ja saanut hyviä ehdotuksiakin, että laatikkoon voisin laittaa kauniita esineitä, merikiviä, pikkulamppuja ym. esille kuin vitriiniin. Toistaiseksi olen kuitenkin tykännyt ihailla kulunutta perunalaatikon pintaa ihan sellaisenaan. Mutta ehkä jossain vaiheessa aloitan siellä pienet, vaihtuvat sohvapöytänäyttelyt ; )

Perjantaista on tullut lempipäiviäni. Varsinkin silloin, kun pystyn järjestämään etätyöpäivän kotona. Tänään saatiinkin herätä mahtavaan myrskyyn ja tuntuu ihan luksukselta, kun ei tarvitse lähteä ulos, vaan voin hääräillä työprojekteja kotona. Ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua!