Tähtipölyä

Tunneihmisenä huomaan joskus pakenevani raskaassa tai puuduttavassa työtilanteessa hetkeksi mielihyvää tuottaviin ajatuksiin. Tänään Excel-viidakko oli välillä liikaa ja aloin mielessäni ikävöidä pientä ystäväperheemme suloista poikaa, jota en ole nähnyt jouluviikon jälken. Omat lapset ovat jo niin isoja ja heillä on niin paljon omia menoja, että hoivaviettini akaa välillä pursuta yli. Oma pieni kummipoikammekin asuu niin kaukana, ettemme pääse edes häntä pitkään aikaan paijailemaan. 

Hassua, mutta pari minuttia siitä kun olin tuota suloista pikku pojanveitikkaa ajatellut, kilahti viesti puhelimeeni ja hoitopyyntö kyseiselle pikkukaverille lauantaiaamuksi 🙂 Hymy huulilla sain loppupäivän tylsätkin hommat hoidettua ja nyt jo suunnittelenkin pulkkaretkeä, takkatulen edessä lukemista ja vaikka mitä kivaa pienen lapsen kanssa puuhastelua ylihuomiseksi.

Ja sitten vielä tuli uusia viestejä kuin bonuksena ja niiden mukana lupauksena lisää pienten lasten tuoksua kotiimme lähiaikoina. Olen puuhaamassa ensi viikonlopuksi pitkästä aikaa sukutapaamista. Ihanaa nähdä tätejä, setiä, serkkuja ja pikkuserkkuja taas. Itse olin aikanani sekuksistani ensimmäinen vauvan saaja. Ympyrä on ehkäpä sulkeutumassa, kun kaksi nuorinta serkkuani ovat saaneet toiset vauvansa marraskuussa – ehkä niitä tulee vielä sukuun lisää, mutta tuskin ainakaan kovin montaa. Vauvat kasvavat niin nopeasti ja nyt suureksi ilokseni sain tiedon, että molemmat perheet pääsevät mukaan ja tiedossa on siis kahdenkin pikkuruisen vauvan tuoksua ja läsnäosloa meillä ihan pian 🙂