Sisustushankintoja sateella
Ensimmäisillä syysilmoilla saan aina sisustusimpulssin. Ajatukset kääntyvät kotiin, pehmoisiin viltteihin ja taljoihin, tunnelmallisiin valaisimiin ja kynttilöihin.
Aloitin työpäivän tapaamisella Ateneumissa. Jätin auton Krunikkaan. Asuimme aikoinaan Kruununhaassa, siellä oli myös aikaisempi toimistoni ja tutuilla kaduilla on aina kiva kävellä. Parkkipaikan saa heti ja ihan ytimeen kävelee muutamassa minuutissa. Minusta paljon parempi vaihtoehto parkkihalleille.
En sortunut impulssiostoksiin, vaan ostin rouheaa pellavaa, jota olin jo pidempään suunnitellut hankkivani. Ruokapöytämme on yli 2 m pitkä ja yli 100 vuotta vanha pirttipöytä. Himoitsin sitä aikoinaan antiikkimessuilla ja mieheni osti sen minulle lahjaksi, kun menimme naimisiin. Siitä asti se on ollut kotimme keskipiste. Haluan jättää sen kauniin ja elämää ja kolhuja kokeneen pinnaan näkyviin, mutta tykkään pitää sen keskellä pintaan sopivaa kaitalinaa tai pieniä tabletteja. Kesällä siinä on ollut isoäidin virkkaama valkoinen pitsiliina. Nyt kaipasin paksumpaa ja syksyisempää vaatetusta pöytään.
Välillä suunnittelen vaihtavani tuolit moderneihin ja kevytrakenteisiin, valkoisiin ja läpinäkyviin. Niistä tulisi kiva kontrasti pöydän kuluneelle pinnalle ja raskaalle rakenteelle. Ajatus saa aina vastustusta perheessä, koska tyynyillä pehmustetuilla korituoleilla on niin rentoa istua. Niissä on vietetty monia pitkiä aamuiksi taittuneita iltoja vieraidenkin kanssa.
Tykkään kovasti näistä ruokailuryhmän syysilmeen materiaaleista; kuluneesta puupinnasta, rouheasta pellavasta ja kynttilöistä, joita keventää valkoinen orkidea ja patinoitunut hopea.
